"Kriitikoille esitetty pitkään odotettu elokuva ei kirvoittanut tiukalta yleisöltä suosionosoituksia, vaan pitkään kestäneitä buuauksia. Elokuvan nähneiden mukaan The Tree Of Life on liian sekava ja vaikeaselkoinen elokuva." Eikö yleisö tajua "taide"elokuvan päälle
Aika mielenkiintoista, että oikein buuauksia sai osakseen. Tästä huolimatta luotto on kova, että Malickilta tulee taas kerran tyrmäävän kaunis ja kiehtova elokuva. Toki voi olla mahdollista, että tämä on pelkkä vaikeaselkoinen egotrippi, jossa Suuri Taiteilija sukeltaa syvälle pää omassa perseessään vrt. Lynchin Inland Empire.
Toivottavasti näin ei ole? Sillä mainitsemasi Lynchin Inland Empire oli sellaista jätettä, että huhu:grr:
Hieno oli. Taattua Malickia, eli jos tätä lähtee katsomaan uusimpana Brad Pitt -pläjäyksenä, niin tulee varmasti pettymään. Kerronta on erittäin hidastempoista, mutta Malick käsitteli teemojaan sen verran taidokkaasti ja mielenkiintoisesti, että uppouduin elokuvaan täysin. Ennen kaikkea tämä on nostalginen lapsuusmuistelma, joka on toteutettu kauniin hienovaraisesti. Annetaan nyt alkuun ****, tähdet saattavat nousta uusintakatseluiden myötä. Vertailun vuoksi: Badlands ***** Days of Heaven **** The Thin Red Line ***** The New World ****
Yleensä yritän koomailla läpi trailerit teatterissa. Tänä vuonna yhdessä oli niin kauniisti kuvattua kamaa, että oli pakko katsoa leffan nimi tarkkaan. Pysyy vielä hetken katsottavien listalla, kun tänään oli parempaa tekemistä.
Riskala/IL innostui myös oikein kunnolla: http://www.iltalehti.fi/leffat/2011082514261321_la.shtml Onko Maskulat jo tiedossa? Pakkohan tämän takia on raahtautua ihan teatteriin asti.
Komppaan täysin, menen tänään katsomaan elokuvan jo toisen kerran, eikä varmasti jää näihin kahteen kertaan isolta ruudulta :thumbsup:
Sanattomaksi jäin minäkin alkuun, mutta lähinnä siitä syystä etten osaa oikein sanoa pidinkö tästä vai en. Jotenkin tuntui vähän väliä että elokuva on hirveän naiivi ja välillä taas vaikutti että rivien välissä oli paljonkin juttuja mitkä eivät ainakaan ensimmäisellä katselulla auenneet. En osaa myöskään sanoa onko elokuva Malickin erittäin henkilökohtainen ja omaelämänkerrallinen tutkielma vai yrittääkö hän tarjota katsojalle jonkinlaista sanomaa. Teknisesti elokuva on toki kaikinpuolin ensiluokkainen ja näyttelijät ovat upeita, myös lapset. Ristiriitainen fiilis tästä kuitenkin jäi, mutta ehdottomasti tulee hankittua dvd:llä ja katseltua useasti uusiksi jotta tarina aukeaisi paremmin. ****/*****
Itsellä oli vähän samanlainen fiilis ekan kerran jälkeen, mutta toisella katselukerralla elokuva aukesi jo paljon paremmin ja tuntui myös paljon eheämmältä ainakin itselleni. Voisi vielä kerran käydä isolta ruudulta katsomassa. Sellainen spektaakkeli kuitenkin kyseessä :thumbsup:
Malickin elokuvakerronta on aina poikennut normimuodosta, mutta tällä kertaa ollaan lähempänä runoelokuvaa kuin kertaakaan aiemmin. Tämä on myös elokuvan heikkous, sillä tämä runous on paikoitellen kovin kehnoa runoutta. Aiemmissa Malickin teoksissa olen pitänyt kertojaäänien filosofoinneista, ne ovat olleet osaltaan tärkeässä roolissa tunnelman luonnissa ja elokuvien teemojen korostamisessa. Tällä kertaa harmi kyllä niiden sisältö kaikessa banaaliuudessaan särki osaltaan lumouksen. Elämän syntyvaihe oli mieluisaa katsottavaa, mutta Sean Pennin haahuilut, varsinkin lopusta, olisivat vaatineet erilaista lähestymistapaa. No oliko The Tree of Life sitten kehno elokuva? Ei sinne päinkään, sillä lapsuusmuistelut oli toteutettu kerrassaan erinomaisesti. Harvoin on elokuvassa tullut vastaan näin todentuntuisesti toisinnettuja muistikuvia. Kuten oikeastikin, niin aivan varhaisimman lapsuuden kuvat olivat irrallisia tunnelmia. Varttumisen myötä mukaan tuli kokonaisempia tilanteita dialogeineen, lapsuutta määrittäviä tärkeitä hetkiä. Oli kyse sitten rajusta perheriidasta tai kauniista kesäpäivästä niityllä. Veteen piirretystä viivasta on yhä toteutumisensa suhteen epätodennäköisenä toiveena nähdä joskus pidennetty versio (vaikka tämän jälkeen pienoinen epäilys heräsikin), mutta The Tree of Lifestä ottaisi ilolla vastaan lyhennetyn leikkauksen. The Tree of Life on kovin ristiriitainen elokuva. Hetkittäin se on Malickin heikoin, hetkittäin taas ohjaajaa parhaimmillaan. ½
Rahanteon paikka. Ottaa kunnon henkivakuutus itelle ja suositella tätä kaikille tutuille. Henki lähtis viikossa ja tulis varakas leski. Ei saatana!
Aivan liian tekotaiteellista elokuvaa, ei mennyt jakeluun :hitme: En ihan helpolla lähde kyllä kenellekkään suosittelemaan. Anteeksi, mutta olen sitä mieltä että tästä olisi voinut leikata ne planeettojen kuvaukset ja dinosauruksien seikkailut pois, ehkä sitten vähän helpommin uppoutuisi.
Vaikka elokuvassa heikkouksia löytyikin, niin tekotaiteelliseksi sitä en kuitenkaan kutsuisi. Malickilla on ollut omat tarkoitusperänsä ja näkemyksensä lopputuloksesta, enkä usko miehen tehneen lopputulokseen tiettyjä valintoja vain siksi, että se vaikuttaisi katsojien silmissä taiteelliselta. Kehnoa taidetta tämä kyllä paikoitellen on, mutta että tekotaidetta - vaikea uskoa.
Hidas kerronta ei yleensä haittaa minua ja olen tykännyt erittäinkin paljon Malickin aiemmista teoksista, mutta tämä teos tuntui varsinkin alkuun erittäin pitkäveteiseltä. Vasta elokuvan puolen välin paikkeilla pääsin kunnolla mukaan ja elokuva toimi erittäin hyvin, kunnes loppu taas tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan. Tässä on erittäin hienon leffan ainekset kasassa, mutta mielestäni kerrontaa olisi voinut tiivistää jonkin verran tunnelman kärsimättä. Näyttelijät hoitivat roolinsa erittäin hyvin, tosin Sean Pennin taidot menivät mielestäni hukkaan, kun rooli vaan jäi hiljaiseen haahuiluun elokuvan alussa ja lopussa. Harmillisen ristiriitainen tekele, josta olisin halunnut pitää enemmän, mutta joka jätti kuitenkin pettymyksen fiiliksen. Täytynee kuitenkin antaa toinen mahdollisuus tälle, sillä uskon että läheskään kaikki ei yhdellä katsomiskerralla tästä leffasta aukene. Pointsit kotiin hyvistä näyttelijöistä ja upeasta kuvauksesta, sekä hetkittäin erittäin hienosta elokuvasta. *** Ainiin, näköjään Sean Pennkin on ollut pettynyt elokuvan lopputulokseen, kuten imdb:stä selviää (ei sisällä spoilereita): Spoiler In August 2011, Sean Penn gave an interview to the French publication "Le Figaro" in which he was very critical of the movie and Terrence Malick's direction. Penn said "I didn't at all find on the screen the emotion of the script, which is the most magnificent one that I've ever read. A clearer and more conventional narrative would have helped the film without, in my opinion, lessening its beauty and its impact. Frankly, I'm still trying to figure out what I'm doing there and what I was supposed to add in that context! What's more, Terry himself never managed to explain it to me clearly."
Yhden käden sormilla lasken ne elokuvantekijät ajan saatosta, joilla on oikeasti eväät käydä elämän suurten kysymysten kimppuun ja samalla luoda elokuvallista taidenautintoa meille, joille pienemmällä kauhalla annettu on. Malickissa yhdistyy filosofinen älykkyys ja taiteilijasielun herkkyys, mutta myös äärettömän taitava tunteiden kuvaaja. Henkilöohjauksessa hän pystyy puhaltamaan näyttelijöistä esiin uskomattomia sävyjä ja viemään katsojan syvälle roolihahmojen ajatuksiin, ilman että tarinaa ja taustoja olisi väännetty rautalangasta. Katsoja sisäistää tapahtumat, koska ne tuntuvat luonnollisilta ja tunteet omakohtaisilta. Kaiken tämän mies sitten tallentaa visuaalisesti ehkä upeimpiin kuviin koko elokuvahistoriassa. Koko Malickin filmografian melko lyhyen ajan sisään katsoneena, voin kyllä nostaa herran ilman epäilystäkään yhdeksi kaikkien aikojen elokuvantekijöistä. Varsinkin, kun visualisuus elokuvassa on itselle lähellä sydäntä. The Tree of Life on upeaa katsottavaa koko kestonsa ajan. Alkuräjähdys ja elämän synty, evoluutio ja luonnon valinta, Malick rinnastaa makrokosmoksen ihmisen kasvuun. Kenen tahansa muun ohjaajan kuvaamana vertaus voisi johtaa jonnekkin 60-luvun psykedelian asteelle. Elämänpuun visiot sen sijaan ovat niin henkeäsalpaavia, että järki meinaa lähteä. Uskonnolliset viittaukset ja voice-overit jumalan armosta voivat ärsyttää, mutta turha niihin on takertua, Malick pohtii omalla tutulla tasollaan luonnon, uskon ja jumaluuden suhdetta ihmiseeen. Olisi mukava tietää kuinka henkilökohtaisia kokemuksia Malick on tähän kirjoittanut. Omien lapsuuskokemusten ja nyttemmin vanhenmuuden myötä elokuva koskettaa ehkä vielä erikoisen vahvasti. Nuori Jack (Hunter McCracken) ja Brad Pitt tulkitsevat molemmat todella herkällä otteella roolinsa elokuvan jonkinasteisina prota- ja antagonisteina. Pitt varsinkin pudottaa kaikki suojauksensa isän roolissa. Elokuvan loppu on kuitenkin pettymys. Malickilla on varmasti mielessä selkeä sanoma mitä vanhan Jackin (Sean Penn) muminat ja lopun herätysjuhlat rannalla kuvaavat, mutta kahdenkaan katselun jälkeen en pysty löytämään mikä se on. Kubrickin 2001 vaikeaselkoisuus ei häiritse sen universaalin maailmankaikkeuden teeman johdosta, mutta tässä jossa käsitellään henkilökohtaisia tuntemuksia, kokee hieman pettyneensä. Onko viimeinen kuva, jossa Golden Gate-silta, metafoora että ihmisen luomiskyky on myös osa luonnon kehitystä? Spoiler Ja mitä tarkoittaa kohtaus, jossa lihansyöjädinosaurus jättää surmaamatta haavoittuneen saaliin? Myös luonnossa on armoa? Saalis näytti kuitenkin haavoituneen niin pahasti ettei tuskin eloon jäänyt kuitenkaan. Jokatapauksessa mahtava elokuva, jonka jokainen joka on ollut joskus lapsi - tai aikuinen, kuuluu nähdä.
Ilmeisesti yksi elokuvan inspiraatioista ja filosofisesta sisallosta (etenkin ko. kuvassa) viittaa Friedrich Hölderlin runoon Heidelberg, jota Malickin opiskelema/tutkima Heideggerkin on kuulemma kommentoinut. Spoiler Long have I loved you and for my own delight Would call you mother, give you an artless song, You, of all towns in our country The loveliest that ever I saw. As the forest bird crosses the peaks in flight, Over the river shimmering past your floats Airy and strong the bridge, Humming with sounds of traffic and people. Once, as if it were sent by gods, enchantment Seized me as I was passing over the bridge And the distance with its allure Shone into the mountainscape. And that strong youth, the river, was rushing on down To the plain, sorrowing-glad, like the heart that overflows With beauty and hurls itself, To die of love, into the floods of time. You had fed him with streams, the fugitive, given him Cool shadow, and all the shores looked on As he followed his way, their image Sweetly jockeying over the waves. But into the valley hung heavy the vast And fate-acquainted fort, by lightnings torn To the ground it stood on; yet Eternal sun still poured. Its freshening light across the giant and aging Thing, and all around was green with ivy, Living; friendly woodlands ran Murmurous down across the fort. Bushes flowered all down the slope to where, In the vale serene, with hills to prop them, shores For them to cling to, your small streets, Mid fragrant garden bowers repose. Lahde: http://reviewingtreeoflife.blogspot.com/2011/08/imaginary-family-of-terrence-malick.html Tuolta loytyy monia oivalluksia elokuvasta, etenkin jos haluaa nahda The Tree of Lifen Malickin omakuvana. Minulle tulee väistämättä mieleen jotain Nietzschen ikuisen paluun ja idän Kalachakran välimaastosta... Miksi muuten 'maailman synnyn' aikana soitettaisiin kristillistä hautajaismusiikkia? Spoiler Itsellani tuli sama mieleen. Rumasti tehdyt dinot olivat kylla hyvia provosoimaan. Eiko se tunnu kummalta etta tasta elokuvasta ihmiset lahtivat pois kesken teatteriesityksen ja jotkut buuasivat? Oliko elokuva oikeasti niin vastenmielinen etta se sai aikaan taman reaktion? 2000-luvun paras elokuva omasta mielestani. Huomenna se tulee postiluukusta =) (EDIT: Cdonissa vaihtoivat julkaisupaivan 22.11. :O) Grey, my friend, is every theory And green is Life’s golden tree. -Faust, Goethe Kuinkas vihrea se Golden Gate silta on? (Airy and strong the bridge; Humming with sounds of traffic and people.) Tassa elokuvassa on jotain niin runollista ja kiehtovaa etta sita voisi arvuutella harmailla teorioilla tuntikaudet. Silti elamassa ja etenkin elokuvassa ei auta muu kuin antautua haavoittuvaisena ja inhimillisena sen vietavaksi jonka Jumala, krhm, siis Malick, on meille luonut.
Täydellinen elokuva. Hidas kerronta sopii teemaan, rakenne on selkeä ja looginen. Ainoa pieni miinus on Pitt, joka ei vaan onnistu olemaan uskottava. 5/5 ja arvaus että vähään aikaa en parempaa leffaa tule näkemään.