Tulin hulluksi Kinopalatsissa! (ärsyttävimmät elokuvateatterikokemukset)

Aika monasti on tullut käytyä Turun kinopalatsissa, eikä koskaan ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Mainokset tuppaavat käymään hermoille, mutta minkäs teet. Kyseisessä mestassa on kyllä penkinvälit jo ihan kohtalaiset, että vahingossa edessä olevan penkkiä ei potki kukaan. Itselläni on aiemmin ollut vaikeuksia mahtua teattereihin istumaan ja tällöin potkimista saattaa esiintyä (ei siis minulla tietenkään, mutta kinopalatsiin kyllä mahtuu hienosti istumaan. Pointsit siitä.

 

Ehkä 10 minuuttia olisi sopiva maximi mainoksille nykyisen vartin sijaan.
Leffaa sinne on menty katsomaan eikä mainoksia.
Mutta mitä enemmän mainoksia, sitä enemmän teatteri saa rahaa.

Tennispalatsi muuten täydellinen, perkeleen hyvät tuolit, ei puudu perse. Voi olla ihan paikallaan muuttamatta asentoaan parin tunnin aikana.
Mahtavat soundit, kirkkaat soundit äärimmäisen kovalla mutta kaipa se on niin miten ohjaaja on halunnut.

10 liput hieman harmittaa mutta sillä saa sitä laatua.

Ainoa asia mikä Tennarissa hieman harmittaa on äänten pätkiminen alussa, keskivälillä ja lopussa. Laittaako se niiden automaattinen äänilaitteisto ensin äänen filmiltä ja sitten haistaa digitaalisen DTS äänen levyltä ja laittaa sen sitten soimaan? Ja sitten puolivälissä pätkiminen varmaan siksi jos filmi tulee kahdelta lautaselta ja alkaa niinsanotusti uusi filmikela? Ja just ennen lopputekstejä huomaa teipin palan filmissä. Niinkö ne on kiinni.
Suomentajillehan kelat tulevat vissiin niissä 20-minuutin keloissa kun noissa esitysprinteissä näkee aina sen kelan vaihdon joka 20 minuutti.
Jännää että sitä vieläkin käytetään vaikka tuo menetelmä poistettiin vissiin yli 20 vuotta sitten.

Ja aina mainoksissa ne äänet vaihtuvat noin sekunnin viiveellä.

 

Äänet pätkii sen vuoksi että filmistä ei saa lukija selvää. DTS-ääniä megaleffoissa harvemmin on, pienemmistä tuotannoista en tiedä (draamat, komediat). SDDS-äänet tulevat siis filmikelan ulkoreunalta, vielä ulompaa kuin DD-äänet. Kelan reuna on sitten herkkää aluetta, ehkäpä välillä sitten hypitään DD-puolelle SDDS-leffassa.

 

Siis leffateatterissahan ääni tulee nykyisin erilliseltä digitaaliselta levyltä. Ja vissiin DTS on yleisin muoto missä ne soitetaan. Ja kaikki DD, SDDS ja DTS tulevat siis levyltä. Samat vissiin löytyvät myös filmiltä jos digitaalinen lopettaa toimintansa kesken esityksen. Onkohan se siis SDDS mitä ne esim. Tennarissa soittavat?

 

Ei vaan ainoastaan DTS tulee levyltä, ja analoginen, DD ja SDDS on mukana filmikelalla. Noissa Dolby Digital lukijoissa on näyttö virhelukemia varten, uusissa hyväkuntoisissa filmeissä lukema on 2-4 ja huonossa digiraidassa on virheitä 5-7, jos virheitä löytyy vielä enemmän putoaa ääni automaattisesti analogiseksi.
Joillain filmeillä ääni "seilaa" noitten digiäänen ja analogiäänen välillä yhtenään.

 

Siinä tulikin jo perusteita ja sitten vielä yksi syy tuohon äänen seilaamiseen.
Uusista filmeistä(siis siitä itse filmistä) puutuu joku luonnolle haitallinen komponentti X (varmaan nettiä selailemalla tämänkin nimi löytyisi), ikävä kyllä tuon komponentin poistaminen on tuonut tullessaan kestävyysongelmia. Eli kopio ei kestä enää niin kauan kuin ennen.
Hiukan toki riippuu kalustostakin, jotkut projektorit kohtelevat hiukan kovakouraisemmin filmejä.
Kun tuo ääniraita alkaa sitten kulua huomattavasti aikaisemmin kuin ennen alkaa tuota pumppaamista esiintyä. Olen kuullut että jopa toiseen näytökseen on mennyt ääniraita rikki.

TSX: Totuus on tarua ihmeellisempää. Aika harvassa paikassa se filmi tulee enää kahdelta lautaselta. Tuohan vaatisi kahden koneen käyttöä tms systeemejä. Filmi vedetään isolle, bout metrin halkaisija kelalle ja pyöritetään sellaiselta yhteen soittoon. Teattereille se tulee kyllä noilla mainitsemillasi lautasilla, niistä se sitten parasta ammattitaitoa käyttäen teippaillaan yhdeksi ja vedetään isommalle kelalle.

 

itse olin eilen katsomassa kaurismäen uuden pätkän...
ei voi muuta sanoa kun että huh tota filmi touhua.
koko ajan kuva lepatti ja liikku. :sick:
elokuvassa oli paljo staattisia kuvia ja itseä rupesi ärsyttämään tosi paljon kun kuva ei pysynyt paikoillaan.

 

Siirryttäisiin nyt nopeasti digitaaliseen projisointiin. Ääni ei pätki ja kuva on vakaa, kuin naulattu.

:naminami:

 

Eijeijeijei. Mulle on just sellasta nostalgista arvoa kun se aito filmi heiluu hieman projektorissa ja filmin parempi kuvalaatu yleensäkin. Kyllä teatterissa kuvan pitää tulla filmiltä. Sitten se on sama katsooko kotoonta vai mistä.



Ja koskahan George Lucas ja kumppanit lanseeraavat sellaisen äänijärjestelmän missä olisi katossakin muutama äänikanava? Sehän olisi ihan luonnollinen paikka äänentulolle myös.

 

No sinunlaisille nostalgikoille voidaan säilyttää joku vanha teatteri filmiprojektorilla ja monoäänellä. Näytettäköön tuossa teatterissa vain mustavalkoisia klassikoita.

Ihminen on kummallinen otus. Saa päähänsä että joku filmi on se oikea esitystapa kun sitä vain käytetään 100 vuotta. Ilmeisesti savikiekko on se oikea tapa tallentaa ääntä? Kuvan heiluminen on suuri tekninen ongelma josta on hyvä päästä eroon.

 

Tähän voisi joku ilkeämielinen vastata klassisesta musiikista ja siitä miten sitä on kuunneltu satoja vuosia, joten se on sitä parhainta musiikkia ja miten uusia musiikin suuntia ei tueta. Onneksi se en ole minä.

 

Klassista musiikkiakin jotkut pitävät jotenkin hyvänä musiikkina vaikka se on oikeasti vanhentunutta ja uudet musiikinlajit korvaavat/ovat jo korvanneet sen.

 

Älkää sekoittako tallennetekniikkaa sisältöön. Ei vanhoissa elokuvissa vikaa ole vaan esitystekniikka menee eteenpäin. Klassista musiikkiahan kuunnellaan nykyään huippulaatuisina monikanavaisina SACD-äänitteinä. Tekniikka vanhenee, taide ei.

 

Mikähän tässä mättää kun en ole vuosiin käynyt leffateattereissa ja hyvä kuva oli piirtynyt mieleen ja nyt sitten kuukauden sisällä olen käynyt 2 kertaa ja kolmatta en mene ainakaan samaan saliin. Vaikka on tuliterä sali sekä pelit ja vehkeet niin kuvasta puuttuu valoa? Siis semmosta kellertävää josta ei kyllä tahdo saada selvää varsinkin ilta/yö kohtaukset aivan hirveetä katsottavaa.. sen lisäksi kuva pumppaa mukavasti kokoajan kellertävä-vielä himmeempi väliä.. Ja terävyys sitä ei ole.

 

Kävin katsomassa Narnian vknloppuna Tennarissa ja huomasi hyvin kun toinen filmin puolisko lähti käyntiin niin kuvan värityskin oli erilainen (ja se äänten pätkiminen). Eli printtivirheitä!
Muistan myös ainakin Lemony Snicketsin viimeisen kelan printti oli ihan eri värinen. Piiikkuvirheitä.

Olen siinä mielessä filmipuristi että minulle leffa on vähän enemmän kuin vain tarina. Se on kuvauksen taidetta, musiikin ja äänen taidetta, valaistuksen taidetta, lavastuksen taidetta, tehosteiden taidetta, näyttelemisen taidetta ym. taidetta mitkä tukevat sitä tarinan taidetta. Satun vain tykkäämään kun leffa tulee filmiltä ja näyttää yleensäkin filmiltä.

Vielä vuosiin ei saada digitaalitekniikalla yhtä lämmintä ja syvää kuvaa niin kuin filmilaitteilla.

Mutta se on hyvä että digitaalitekniikka on parantunut huomattavasti ja myös niinkin kannattaa tehdä nykyisin elokuvia, niin ammattilaisten kuin harrastelijoiden. Etenkin nykyään on se hienoa että jokaisella on mahdollisuus tehdä jonkinlaisia elokuvia. Mutta digitaalikuva sinällään kannattaa erottaa normaalista videokuvasta muokkaamalla siitä filmimäisen jolloin siitä tulee visuaalisesti elokuvamainen.

 

No sitten on varmaan paska projektori ja huono printti filmistä. Ei taida mikään kovin yleinen mainstream-leffa olla?

 

Vaikuttaa siltä että projektorin Xenon-lamppu vetelee viimeisiään, loppuunkuluneilla xenonilla on taipumusta himmentyä, varsinkin kuvan reunoilta, lisäksi kuva on rauhaton (lepattaa/pumppaa)
Käyttöikä tollaisella lampulle on noin 2000-4000 tuntia, riippuen käytetystä virrasta.

 

Digitaalinen esitystekniikka on jo niin hyvää, että sitä ei juuri erota filmistä. Olen nähnyt vajaat kymmenen leffaa digitaalisesti (tarkoitan siis filmilaadulla, elokuvateatterissa: mistään DVD-esityksistä tai kotiteatterilaitteista ei ole kyse) ja ainoa ero filmiesityksiin on ollut kuvan vakaus ja naarmuttomuus.

Jotkut tosin väittävät, että filmiesitys on ihmismielelle sopivampi esitystapa kuin digitaalinen (esim. tämä pdf: http://www.landor.co.uk/cinemabusiness/Resources/the_film_look.pdf )

Digitaalisesta elokuvalevityksestä lisätietoja löytyy suomeksi täältä: DEK

 

Missä teatterissa? Termi "filmilaatu" ei ole mitenkään yleispätevä. Kovin monessa paikassa tuskin on laitteistoa joka pystyisi 35mm filmiä vastaavaan resoluutioon.

 

Ulkomailla leffat on tullut nähtyä: 2k resoluutioisilla DLP-projektoreilla (Barco ja Christie)