Minä en pidä Tuntemattomasta. Se ei ole missään nimessä huono elokuva, mutta se ei vain ole ikinä tosissaan kolahtanut vaikka olen katsonut sen useamman kerran ja olen muuten sotaelokuvien ystävä. Kirjankin luin hiljattain, sekään ei mielestäni ansaitse niin paljoa glooriaa ja hehkutusta, vaikka hyvä kirja onkin. Eilen katsoin Tuntemattoman ensimmäistä kertaa kirjan lukemisen jälkeen. Elokuvan ongelmia: *Näyttelijät ovat liian vanhoja: kirjassa suurin osa porukasta on nuoria varusmiehiä. Muuten en niin välitä siitä että kirjaa väännetään miten sattuu kun siitä tehdään elokuva, mutta tämä kohta on olennainen. Kaikkeen puheisiin/tekemisiin tulee kummasti järkeä kun ajattelee että henkilöt ovat alle parikymppisiä pojankloppeja. *"Subjektiivisuuden" puute. Kirjasta on napattu elokuvaan tapahtumat ja dialogit, mutta sotilaiden ajatusmaailma, johon Linna käyttää paljon sivuja jää taka-alalle. Lopputuloksena on huoleton rillumarei-tunnelma, joka ylinäyttelemiseen yhdistettynä on aivan hirveää katseltavaa. Syvyys puuttuu. *Elokuvan sekaan leikatut aidot TK-kuvat erottuvat piinallisen selvästi. *Taistelukohtauksien leikkaus/ohjaus ontuu paikoitellen pahasti. Joko ammutaan tyhjää suota tai näytetään lähikuvaa bunkkerin aukosta. Ei mitään tuntumaa siitä kuka on missäkin. *Liikaa henkilöitä/nimiä. Sama vaivaa kirjaakin (se tosin saattaa olla Linnan tarkoitus). Mutta elokuvassa henkilöitä ei edes esitellä kunnolla, muutamaa lukuunottamatta. Ainakin tietokilpailun tekijöillä on aiheita kysymyksiksi. *Elokuvan sanoma ja päämäärä tuntuu olevan hukassa. (tämä mielestäni pätee osittain myös kirjaan) *Koomisen dramaattinen musiikki, varsinkin kuolemiskohtauksissa. Kirjaa olisi pitänyt muunnella enemmän, jotta siitä olisi tullut hyvä elokuva. Jätetty pois turhia henkilöitä ja kohtauksia, syvennytty muutamaan henkilöön enemmän, lyhennetty alun kasarmitouhuja, mahdollisesti lisätty kertojanääni jne. jne. Mollbergin version on puutteistaan huolimatta parempi. Minulla on idea YLE:lle; näytetään itsenäisyyspäivän elokuvat kolmen vuoden kierrolla: vanha Tuntematon, uusi Tuntematon, Talvisota.
Tämähän on aivan totta, juuri tämä oli yksi niitä harvoja asioita joissa Mollbergin versio oli Laineen Tuntematonta parempi. Mutta jostain kumman syystä en silti pysty kuvittelemaan ketään muuta esim (tamperelaisena kovana jätkänä) Lehtona kuin Åke the Tough Motherfucker Lindmanin. Ja Heikki Savolainen vain on se ainoa oikea Hietanen. Tästä olemme täysin eri mieltä. Piste. Hyviä esimerkkejä elokuvista joissa tämä tosiaan pätee, että ajatusmaailma puuttuu on juuri se samperin Piina. Itseäni tämä ei haittaa. Mielestäni tämä näytti vain hyvältä. Kenties, kenties. Mutta otetaan nyt huomioon että se on 50-luvun suomalainen leffa, eikä tuohon aikaan oikein osattu elokuvien suhteen täällä päin yhtään mitään ja jos olisi paremmin rahaa ja muita tällaisia tehokeinoja olisi nämäkin toteutettu paremmin. Itse en kuitenkaan näidenkään antanut häiritä. Itse ainakin opin tuntemaan jokaikisen Tuntematton hahmon vain sillä että katsoin tämän elokuvan. Että minulle tuo ei kyllä ollut ongelma, edes silloin 8-veenä kun tuo ekaa kertaa itsenäisyyspäivänä katsottiin (tähän aikaan olin vielä aivopesty ja todellakin luulin että sodassa on jotain glooriaa). Siis häh? En edes ymmärrä ko väitettä. Suora vastaus: hevonpaskaa! Ei todellakaan ole näin! Ensimmäinen kohtaus vangitsee katsojan juuri musiikin vuoksi! Helvetin hieno ohjaus, kun niitä ruumiita kuljetetaan sinne maahan. Kirjassa ja elokuvassa on selvä sävyero: elokuvassa sota esitetään paljon kunniallisempana ja jokseenkin miehelle tärkeämpänä asiana, vaikka kyllä tästäkin paistaa läpi aivan selvä "sodan julmuus". Mutta hei tämä sotaa puoltavampi asennehan johtuu vain siitä, että Edvin ei ollut mukana kokemassa sotaa, niin kuin Väinö! (en minä nettisotaa lietso) Tuntematon sotilas on varmaankin ensimmäinen oikea suomalainen elokuva ja minä tulen aina tätä teosta kunnioittamaan!
Sanotaanko että parempaakaan elokuvaa ei täällä Suomessa ole vielä tehty. Parantamista olisi esim. kuolonkorinoissa jne. jotka ovat vahvaa ylinäyttelyä, mutta silti... monessa elokuvassa ei ole yhtä hyvä tunnelma kuin Tuntemattomassa. Sotaa huumorin siivittämänä... se juuri jää Tuntemattomasta mieleen kun sitä vertaa muihin sotaelokuviin ja siksi se kestää ajan hammasta. Talvisota on taas mielestäni erilainen elokuva.
Sanotaan näin, sillä näinhän se on. :thumbsup: Eilen tuli katsottua Edwin Laineen Tuntematon Sotilas pitkästä aikaa ja yhtä hyvä se edelleenkin oli. Vaikka näytteleminen on ajallensa tyypillistä, niin ei se ylinäytteleminen minua niin häirinnyt. Muuten kyllä näyttelijät sopivat rooleihinsa kuin valu muottiin. En todellakaan ymmärrä mikä sinut saa näkemään näin. Kirjan (ja samalla elokuvan) sanomana ja päämääränä on sodan kritiikki, ellen sitä väärin ole ymmärtänyt. Ja hukassa se ei todellakaan ole elokuvassa, saati sitten kirjassa.
Minusta Mollbergin versio on hieman parempi. Varusmiehet ovat nuoria, ja heiluva käsivarakuvaus näyttää sodan likaisuuden ja paskaisuuden. Ja ennen kaikkea elokuvan tunnelma on paljon lohduttomampi. Se tahallinen ja tahaton huumori on aina häirinnyt minua tuossa vanhemmassa Tuntemattomassa.
Kun tarkemmin ajattelee niin kyllä, vanhempi Tuntematon tuntuu keveältä verrattuna jälkimmäiseen. Huumoria on niin paljon, että sodan ilme peittyy sinne alle ja elokuvasta muodostuu tragikomedian kaltainen vaikutelma. Talvisota ja uudempi Tuntematon antavat taas hiukan karmaisevamman kuvan. Huumoria on kertaluokkaa vähemmän... Toisaalta kyllä ne "poika" yms. jutut naurattavat vieläkin ja ovat juurtuneet osaksi Suomalaista (elokuva)historiaa.
En kyllä ymmärrä miten Lapualaisooppera tähän liittyy, mutta Sinisalon Veikon sanoin: perkele! Tuntematon Sotilas on kyllä suomielokuvan ykkönen :thumbsup: sen yli ei mene edes Häjyt
Eräässä aiemmassa threadissa aika kiivaita väittelyjä tämäkin leffa sai aikaan. Itse pysyn edelleen siinä näkemyksessä, että Talvisota ja Mollbergin Tuntematon ovat parhaita kotimaisia elokuvia. Laineen näkemys on varmaan 50-luvulla ollut ihan ok, mutta ei tarpeeksi masentava minun makuuni. Leffassa on liikaa "pyykätään joella, aurinko paistaa, lauotaan vitsejä" -menoa jotta pitäisin siitä.
On muuten hauska katsella kun aina vähän väliä täällä Tre:llä tuo Sinisalon miäs teatterilavalle kepeillään kapuaa tai pyörätuolillaan rullaa jotain aivan minimaalista roolia varten aivan piipussa ja äitini kauhistelee vieressäni katsomossa että vieläkö ne tuota vanhaa äijää jaksaa kiusata. Sitten kun vertaa Lahtiseen niin ei kyllä usko samaksi äijäksi. "Saatteko pojat millään uskottua että mulla on nälkä?" Mutta siis: Mollbergin versiohan on ehdottomasti realistisempi ja näyttää juuri sen v**un sodan saat***n turhuuden! Sitä paitsi, Mollbergilla oli ihan oikea suo, toisin kuin Laineella. Mutta Laineen version taika onkin juuri ne hahmot, joilta kaikilta irtoaa jotain läppää, mutta kyllä nuo kuolemat sun muut on mielestäni ihan vakavana osattu ohjata: esim Spoiler Lehdon kuolema oli aika järkkyä katseltavaa: "Saatanan kierosilmä! Tähtää alemmas!" Laineen versiosta paistaa muutenkin se turha suomalaismiehen sanoma: "Se miehen tehtävä on painaa sielä pusikossa saapas jalassa ja ampua sitä ryssää silmään", kun taas Mollberg yritti yksinkertaisesti näyttää millaista sota luultavasti oli. Tosin Mollberg kyllä kusi sen minulle niin rakkaan Lehdon hahmon aivan täydellisesti. Pauli Poranen vain ei oikein ollut se Lehto... Molemmat ovat erinomaisia elokuvia. Laineen Tuntematon silkkana draamana ja Mollbergin mahdollisimman realistisena.
En minäkään tuota ole nähnyt. Tulee niin harvoin telkkarista ja aina on ollut jotakin menoa kun se on näytetty.
Ja voihan sen ajatella niinkin että Laineen(ja ainoan oikean)Tuntemattoman tekohetkellä oli kulunut 10 vuotta sodan loppumisesta!!!Suurin osa näyttelijöistä ja elokuvan katselijoista oli ollut rintamalla ja luultavasti tiesivät mitä se tappaminen todella on.Kansakunta tuskin tarvitsi siihen saumaan raadollista realismia.Tuntematon Sotilas olisi jäänyt tekemättä ellei silloinen pääministeri(joku Kekkonen)olisi antanut siihen lupaa,ryssä kun ei ajatuksesta pitänyt. Nykyään ei taida tarvita kysellä,saako tämän elokuvan tehdä,peläten Moskovan reaktiota.
Tuossa on asiaa mukana... Kyllä ensimmäinen on aina ykkönen, vaikka ei siinä etteikö Mollbergin versiokin hyvä olisi. Laineen versio vaan on se ainoa oikea, joka pitää katsoa joka itsenäisyyspäivä uudestaan ja uudestaan.
No Laineen versio pitää katsojan mukanaan, koska se on todellakin niin kotoisa ja turvallinen. Mollbergillä oli todellakin nerokas ote siinä mielessä, että muokkasi Tuntemattomasta epämiellyttävän ja lähes luotaantyöntävän elokuvan. Mutta taas kerran toistan: Laineen ohjaus esim ensimmäisessä kohtauksessa ennen alkutekstejä on vain sanoinkuvaamattoman komeaa! Siitä hohkaa lievä sodan ihannointi, mutta se vain on ylittämättömän komeaa.
(allaolevat ovat minun typeriä mielipiteitäni, eikä niistä kannata vetää hernettä sieraimeen) No mikä on Laineen Tuntemattoman sanoma kiteytettynä? Onko sota helvettiä vai helvetin hauskaa? Alla muutamia kommenttejasi: Minä olen siis edelleen sitä mieltä että Laineen Tuntematonta leimaa jonkinlainen hapuilu, suhtautuminen sotaan muuttuu edes takaisin elokuvan aikana. Välillä sotiminen on kauheaa, välillä lupsakkaa, välillä komeaa. Yksi asia, mikä tuli mieleen: Laineen Tuntemattomassa vetäytymisvaihe on jotenkin liian rentoa meininkiä, kirjassa tuntuu "lopun aikojen tunnelma", jonka Mollbergikin on saanut aika hyvin vangittua filmille. Laineen leffaan olisi toivonut enemmän "Ne jyrää meitin"-tunnelmaa. Minulla kun ei ole tapana antaa tasoitusta elokuville vaikka ne olisi tehty vuonna miekka ja kivi.... Sitä paitsi: 30-luvulla tehdyn "Länsirintamalta ei mitään uutta" taistelukohtaukset ovat yllättävän tujua tavaraa. Se on sentään tehty yli 20 vuotta aikaisemmin, Laine olisi voinut edes matkia... Ja kamerakulmien valinta ja leikkaaminen ei ole (tavallisissa tapauksissa) rahasta kiinni, vaan taidosta. Yhdestä asiasta olemme samaa mieltä; Åke Lindman oli mies paikallaan vanhassa Tuntemattomassa. Samalla tapaa kuin Risto Tuorilan Koskela Mollbergin versiossa. PS. Mitä ihmettä meidän pitäisi tehdä jotta Mollbergin Tuntematon saataisiin DVD:lle???
No eihän sanoma hukassa ole, se on vain kieroutunutta ihannointia. Ottaa yhteyttä ruotsalaiseen julkaisijoihin. Suomipoika kun ei tällasta julkase!
Ei se minusta mitään sodan ihannointia ole!!! Ottakaa huomioon, että Laineen versio tehtiin 50-luvulla ja silloin oli vielä vahvat muistot ja tunteet sodasta jäljellä. Näyttelijöistäkin osa oli oikeasti ollut rintamalla ja kyllä tiesivät mitä se homma oli. Lisäksi Suomalainen korpisoturi pitää moraalia korkealla (=karski huumori, hauskanpito). Tässä vaan siihen, kun Jan kommentoi siitä, että välistä sotiminen kuvataan hauskana ja välillä helvetillisenä. Uskon, että (ainakin) Laineen versio tehtiin kohtalaisen pienillä resursseilla. Eihän suomalaisessa leffassa ikinä päästä Hollywood-tyylisiin spektaakkeli suorituksiin vaikka kuinka talkoilla tehtäisiin.
Eihän se välillä sodan ihannointia ole, mutta siinä Jan on kyllä oikeassa kun puhui teeman/pointin olevan hukassa, että se Linnan tarkoitus on kyllä (oman analyysini mukaan) mennyt Laineelta ohi että svus vaan. Siinä missä Linnan kirja ja Mollbergin elokuva on kerrottu pelokkaalla ja lähes nöyrällä tavalla, Laine vyöryttää sellaista mahtipontisuutta ja ylväänä selkäsuorana seisomista, että melkein tuolilta pudotaan. Tämän mahtipontisuuden voi bongata esim siinä ensimmäisessä kohtauksessa (joka yhä on helvetin hieno kohtaus joskaan ei juuri sellainen kohtaus millaisia Linnan kirjassa löytyi). Tässähän alkaa valaistua ja melkeinpä todeta, että Mollbergin versio on parempi. :hitme: No ei nyt niin pitkälle mennä, mutta tämän analysoinnin ansiosta on Mollberg-leffa kyllä saavuttanut korkeamman arvostuksen kuin mitä se ennen oli. Oli pakko hakea saman tien kirjastosta kasettina Maa on syntinen laulu, kun alkoi Mollberg kiinnostaa. Jos vielä luettelemme leffojen heikot/huiput kohdat... 1955: 4/5 Plussat: komea ohjaus, erinomaiset näyttelijät. Miinukset: kirjan pointti vääristelty (huom! oma analyysini), erinomaiset näyttelijät ovat liian vanhoja, turhan tiivistetty ja "turvallisen tuntuinen". 1985: 4/5 Plussat: tavoitettu kirjan (hyvin pitkälti sodanvastainen) pointti, näyttelijävalintojen virheet korjattu, paskainen ja lohduton tunnelma. Miinukset: Laineen hyödyntämät hienot kamerakikkailut sun muut puuttuvat, koko elokuva kuvattu käsivaralla (liekö tuo niin huono, mutta itse näin sen miinuksena), nuoren iän ja kokemattomuuden takia pari (melko harvat kuitenkin) todella surkeaa näyttelijää. Oli aika kuunneltavaa kyllä maanantaina kun kaveri kirosi että "taas se saatanan suomipropagandapaska tuli telkkarista!" ja vaikka olen osittain samaa mieltä, en ihan noin jyrkästi ilmaisisi asiaa kuitenkaan... vaikka se oli suomipropagandaa, niin ei se nyt paskaa ollut.