Joo, olen tosiaan väärässä. Valtion ansiotuloverokertymä oli vain 6,2 miljardia kulutusjuhlavuonna 2007. Eli jos valtion ansiotuloveroja korotetaan tuon YLE-lisäveron määrällä (0,46 miljardia), niin korotukseksi tulee keskimäärin 7,4%. Progression tietenkin vähän muokkaa tuota prosenttia eri tuloluokissa, mutta siis keskimäärin tuon verran. Alle 12 t/v tienaavilta valtion ansiotuloveroa ei peritä, joten he olisivat YLE-verojärjestelmän "vapaamatkustajia". Summittaisia esimerkkejä: 34 t/v tienaava maksaa valtion ansiotuloveroa n. 3300e, YLE-lisän kanssa 3550e. 61 t/v 9800e -> 10530. Hyvää onnea vain verokorotus-kampanjallesi. Itse hyäksyn veronkorotukset, jos ne menevät oikeasti hyödyllisiin tarkoituksiin: esim. terveydenhuolto, koulutus, miksei maanpuolustuskin. YLE:n rahoittaminen on prioriteettilistalla melkolailla loppupäässä. Vakaumukseni kieltää rahan jakamisen tv-yhtiöille
Miksi Yleä pitäisi rahoittaa vain ansiotuloverokertymästä? Miksi ei valtion kaikista tuloista? Toivottavasti ymmärrät prosentin ja prosenttiyksikön eron. Jos veroprosenttini on 25 niin maksan 100 € tulosta veroa 25 euroa. Jos verotukseni kiristyy 1 % verran, niin minulta nyhdetääkin 25,25 euroa 100 euron tulosta. Veroprosenttini on 25,25 joten verotukseni kiristyi 0,25 prosenttiyksikköä eli 1 prosenttia. Sitäpaitsi monelle tämä on nollasummapeliä. Verotus kiristyisi mutta vastaavasti TV-lupa poistuisi. Käytettävissä olevan rahan määrä ei siis juurikaan muuttuisi. Pöh, välillisiä veroja maksavat kaikki. Samoin kunnallisveroa. Olin 2 vuotta työttömänä peruspäivärahalla eli todella niukoilla tuloilla. Silti maksoin veroja yllättävän paljon. Onnea vakaumuksellesi. Ilman Yleä kaikki katsoisivat jotain salkkareita vaikkapa Teeman sivistävien ohjelmien sijaan. Melkein toivon että Yle olisi vuoden pimeänä. Sen jälkeen kansa tajuaisi sen arvon ja rukoilisi sitä takaisin.
Edelleen, prosenteista puhuminen verokertymän määrän kasvun tapauksessa on erittäin harhaanjohtavaa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka paljon kunkin kansalaisen veroprosentti nousee. Esität hurjia lukuja, kuten 3% ja nyt peräti 7,4%, näyttääpä hirveältä, eihän kukaan halua, että veroprosentti tuolla tavalla nousee... mutta kun ei nouse. Luulin esittäneeni aika tarkat laskelmat tuossa aiemmin, jotka osoittavat miten veroprosentti keskimäärin nousee, jos tuloverokertymää tuon verran lisätään, mutta lasketaan nyt se vielä varmuudeksi tuolla 6,2 miljardillakin: keskimääräinen veroprosentti on siis edelleen se 23,7 (tämän validiuteen nyt ei ole olemassa linkkiä, mutta tuskin se tuosta kovin paljon heittää), eli 6,2 miljardilla verotettava tulokertymä on ollut n. 26 miljardia. Jotta 26 miljardin tuloista saadaan kerrytettyä veroa sen sijaan 6,66 miljardia, pitää keskimääräisen veroprosentin olla hieman alle 25,5 eli vaikka nousua tapahtuukin toki enemmän, ei olla edes lähelläkään tuota kolmea prosenttia, saati nyt 7,4 prosenttia. Ansiotuloverotus nousee maksimissaan keskimäärin yhden prosentin, tuskin sitäkään, mikäli verotusmallissa rahoituksen keräysperiaatteet ovat samanlaiset, kuin muiden rahoitusmallien tapauksessa: kaikilta kerätään, niin yksityishenkilöiltä kuin yrityksiltä ja eiköhän se tapa keksitä niiltä "vapaamatkustajiltakin" se maksu kerätä. Mitään tarvetta pelkkään ansiotuloverotukseen sidotulle maksulle kun ei ole olemassa, vaan veroja voidaan korottaa laajasti koko verotussektorilla, jolloin efekti palkkatulon verottamiseen on jokseenkin pieni. Ja edelleen painotan: kenenkään talous ei näistä Ylen takia tehdyistä korotuksista hetkahda mihinkään suuntaan. Kaikille pakollisesta mediamaksusta hetkahtaa ja lujaa, joten tuntuu kovin itsekkäältä ajattelulta se, että ihan sama, miten nämä pienituloiset mediamaksustaan selviävät, kunhan minulta vain ei viedä penniäkään lisää. Minä tiedän, että minulta verotusmallin mukaan vietäisiin, jopa paljon enemmän, mutta en todellakaan kehtaa ajatella niin, että se olisi hyvä syy kannattaa minulle edullisinta mediamaksua.
Elät hieman pilvilinnoissa, jos kuvittelet että prosenttiyksikön veronkorotus ei tunnu missään. Suomessa on paljon ihmisiä, jotka elävät kädestä suuhun asuntovelkojen ja lastenhoitomaksujen puristustuksessa. Se 300 euron lisävero vuodessa voi katkaista kamelin selän (tulot n. 30 t vuodessa). Jos perheessä on kaksi työssä käyvää, niin veroja maksetaan vielä lisää. Voidaanhan YLE-vero tietysti jyvittää muihin tuloluokkiin, mutta kommentoin asiaa vain siltä pohjalta mitä täällä on esitetty. (eli että YLE:n rahoituksen siirtäminen valtion hoidettavaksi ei tunnu missään). Puoli miljardia euroa on aika helvetin paljon rahaa, myös valtion kirstussa!
Tämän http://yle.fi/alueet/oulu/2009/08/atk-ongelmat_viivastyttavat_mediamaksun_kayttoonottoa_940876.html uutisen mukaan ainakin minulle tulee västämättä mieleen, että päätös käyttöönotosta on jo tehty...
Ehkä, enhän minä voi kaikkien tilannetta tietää. Meidän perheessä on toisella reilu 30 000 vuositulot, toinen on työttömänä, asuntovelkaa on reilusti ja yksi lapsi on päiväkodissa, joten kuvittelisin puhuvani jopa suorastaan omasta kokemuksesta. Yhden prosenttiyksikön korotus tuloveroon (veroahan maksetaan myös työttömyyskorvauksesta) tekisi meille sen reilu 30 euroa kuussa, ehkä jopa 40 euroa. Onhan se rahaa sekin, mutta ei mitään sellaista, mistä ei selviytyisi, kun vastaavasti n. 20 euron kuukausierä televisiomaksusta poistuisi. Tuosta lisäerästä minulle aiheutuva haitta olisi joka tapauksessa ihan eri luokkaa, kuin 175 euron vuosimaksun aiheuttama haitta esimerkiksi minimitoimeentulon varassa elävälle parin lapsen yksinhuoltajaäidille, kansaneläkkeen varassa elävälle eläkeläiselle tai opiskelijalle, jolla ei ole mahdollisuutta saada taloudellista tukea vanhemmilta. Tottakai Ylen budjetti on paljon rahaa ja tuskin kukaan nyt varsinaisesti esittää, että se hoituisi "tuosta vaan". Ei sen kustantaminen kuitenkaan myöskään missään nimessä olisi sellainen kohtuuton taloudellinen taakka yksittäiselle ihmiselle, kuin mediamaksu joillekin olisi.
Täällä itse kukin vuorollaan aivan totaalisesti sulkee silmänsä ja korvansa perusasioilta ja vuodattaa milloin mitäkin (anteeksi vain) romanttista tuubaa milloin Lexusta ajavista miljonääreistä ja milloin minimipalkalla elävistä kahden lapsen yksinhuoltajaäideistä (mikä on ehkä kaikkein huonoimpia esimerkkejä) ja milloin mitäkin. Budjetissa summat ovat toisinaan milloin pikkusummia ja milloin jättimäisiä taakkoja. 175 :n vuosimaksu tarkoittaa yksinasuvan aikuisen henkilön --asumiskustannuksissa --14,59 :n kuukausirasitetta. Asumiskustannuksissa KAIKKI esimerkeissä mainitut taloudellisesti heikommassa asemassa elävät ovat jo kaavamaisen tuen piirissä mikä yhtälailla kaavamaisesti pienenee tulojen mukaan. -- asumistuki. Mediamaksun KAIKKI sosiaalipoliittiset ongelmat on ratkaistavissa yhdellä tulapäätöksellä; Määritellään mediamaksu luonteensa mukaisesti asumuskustannustekijäksi ja nostetaan asumistukea vähentävän tulorajan ylärajaa 14,59 /kk ja hoplaa, koko ongelma on täydellisesti ratkaistu. Ihan kokonaan. - Kaikkein köyhimmät saavat oikeuden Ylen ohjelmiin ilman tulojen vähennystä - Pienituloisilla oikeus syntyy pienemmällä kustannuksella kuin normaali-, kesk-i ja suurituloisilla - Muut saavat oikeuden edullisemmin kuin lupamaksumenettelyllä - YLE saa rahoituksensa ja säilyttää itsenäisen rahoitusaseman - Budjettirahoituksessa sosiaali-, terveys-, koulutus-, sivystys-, yms-sektorit eivät saa uutta "kilpailijaa" YLEstä - Maahan ei synny valtionuutisia Ongelmat ovat lähinnä sosiaalipornossa. Suoriin tukiin upotetut kompensaatiot eivät näy suorana köyhäinapuna eikä siinä voi esittää laupiasta samarialaista. Ne ovat kaikkein tehokkaimpia, vähiten nöyryyttäviä mutta eivät näyttäviä.
Tuohon haluaisin ihan vaan kommenttina heittää sellaista, että kyllähän mikä tahansa menoerä kuulostaa pieneltä, kun sen jakaa kahdellatoista. Ongelma on vain siinä, että niitä menoeriä on muitakin. Vaikka yksittäiset menoerät kuukausiin jaettuina tuntuisivatkin pieneltä, niin kaikkien menoerien yhteenlasku sitten viimeistään jo kuukauttakin kohti taas kertoo, ettei pienistä summista puhuta. Sitä paitsi tuo 14,59 euron kuukausirasite olisi voimassa todenäköisesti vain silloin, jos maksaa tuon 175 euroa kerralla. Tämä vaatii siis sitä, että on yhtäkkiä 175 euroa ylimääräistä, mikä ei pienituloiselle ole kovin todennäköinen tilanne. Nykyisessä systeemissähän useassa erässä maksettu TV-maksu korottaa loppusummaa. Toki on mahdollista haalia se 175 euroa nyt jostakin, mutta jälleen palaamme siihen kysymykseen onko TV-maksu oikeasti niin tärkeä juttu yhteiskunnassa, että yksittäisen ihmisen pitää sen maksaakseen ponnistella.
Ehkä niinkin. Jos luit hieman ajatuksella kirjoitukseni, niin ymmärsit toki varmaan, että en missään yhteydessä viitannut siihen, että esittämäni esimerkit mediamaksusta kärsivästä kansanosasta olisivat jotenkin yrittäneet kuvata mitään isoa joukkoa suomalaisista, mutta täysin kiistämätön fakta on se, että tällaisia ihmisiä Suomessa on. Minusta on aivan sama, onko heitä muutama tuhat, muutama sata tai vaikka vain muutama kymmenen: minusta vain on erittäin terve suuntaus, mikäli valtaväestö ja "parempiosaiset" kantavat huolta myös näistä ihmisistä ja tajuavat, että mediamaksu jokaiselle taloudelle tasamääräisenä summana ei yksinkertaisesti sellaisenaan ole mahdollinen ratkaisu. Yksinhuoltajaäiti voi mielestäsi olla huono esimerkki (ilmeisesti siksi, että tuollaisia tapauksia on niin vähän?), mutta se yksinhuoltajaäiti tuossa tilanteessa ajattelee varmasti toisin, eikä se, että kuuluu pieneen vähemmistöön, tarkoita, että ongelman voi pyyhkiä pois ja esimerkki olisi huono. En myöskään missään vaiheessa ole väittänyt, ettei mediamaksusta voisi saada toimivaa ratkaisua: tottakai voi, mutta nykyisellään ja esitetyn kaltaisena eli kaikille talouksille tasasuuruisena ja ilman erillisiä avustustoimia se vain ei sitä ole. Melkeinpä mikä tahansa rahoitusmalli voidaan saada toimivaksi erilaisilla muutoksilla, mutta nyt esitetyistä malleista budjettimalli on ollut sellaisenaan minusta lähinnä toimivaa. En silti kiistä, etteikö siitäkin ongelmakohtia löytyisi.
En ole missään vaiheessa viitannut siihen että "kärsivien" lukumäärä olisi jotenkin mitätöivä tekijä vaan että mediamaksi tekee mahdolliseksi sen että voidaan tarkasti kohdistaa ettei kenenkään nimenomaan siellä missä vaikututus olisi kovin tarvitsisi siitä kärsiä. Mitään mallia ei ole esitetty kuin raakana omenana ja budjettimalli kaikista malleista ei ole suinkaan se mikä olisi se mikä käsittelisi heikoimmat kansanosat parhaiten, todennäköisimmin se malli johtaisi sen väestöryhmän elintason taantumiseen. Minä kannatan mediamaksua ennenkaikkea siksi, että se on metodi mikä mahdollistaa sosiaalisesti oikeudemuksisimman ja parhaiten heikossa taloudellisessa tilanteessa elävien tilanteen huomioimisen. Yksinhuoltajaäidit ovat huonoin esimerkki (tai paras) näkulkulmasta riippuen johtuen siitä että ne kyllä antavat mielikuvan kaltoinkohdellusta ja sosiaalisesti heikosti toimeentulevasta kansanosasta. Se että mielikuva on totaalisen väärä ei juuri ketään hetkauta, kaikkein vähiten yksinhuoltajaäitejä suurena ryhmänä. Niin massiivisia määriä suoria-ja epäsuoria yhteiskunnan tukia niin taloudellisia, aineellisia, inhimillisiä ja rakenteellisia kuin tuohon joukkoon kohdistetaan. Mielikuvat ovat tärkeimpiä????? Aivan samalla tavalla rynnistetään tässä asiassa. Mediamaksu teilataan perusteilla mitkä sopivat mielikuvaan mediamaksusta täysin välittämättä siitä että se mielikuva ei ole yhtäpitävä reaalimaailman kanssa. Eli, JOS tahdotaan sosiaalisesti oikeudenmukainen järjestelmä mikä EI vie vähävaraisimmilta elintasoa alaspäin ja säilyttää parhaiten ihmisarvon ja mikä turvaa YLEn rahoituksen, niin mediamaksi antaan keskustelun alla olevista välineistä siihen parhaimmat työkalut. Pitääkö siis PARAS väline hylätä koska siitä on luotu yksinkertaistuksilla mielikuva millä se on saatu näyttämään pahalta?
Olisiko joskus mahdollista että joku lukisi ihan kokonaan sen mitä on kirjoittanut?? En minä nyt niin epäselvä kuvittelisi olevani.
Jos ja kun mediamaksu tarjoaa tähän mahdollisuuden ja tätä mahdollisuutta todella aiotaan käyttää ja mediamaksunkin tapauksessa nämä pienituloiset jotenkin huomioida, niin olisi varmasti ihan sopivaa tuoda se julkisesti esiin. Muuten väistämättä kansalaisille, kuten minulle, tulee kyllä mielikuva (nimenomaan, mielikuva), että minkäänlaista huomioonottamista ei ole tehty ja maksu aiotaan panna käytäntöön täsmälleen samansuuruina kaikille talouksille, eikä mitään helpotuksia asian suhteen ole kenellekään luvassa. Näin on nimittäin julkisuudessa sanottu asiasta päättävien ja sitä valmistelleiden tahojen toimesta ja se mielikuva edustaa minulle tällä hetkellä sitä mediamaksuratkaisua, joka aiotaan toimeen panna. Kuten sanoin, kaikista ratkaisumalleista saadaan muokkaamalla varmasti ihan hyviä, mutta en ole tässä nyt yrittänytkään pohtia, mistä näistä ratkaisumalleista saadaan keskusteluforumin asiantuntijoiden toimesta sorvattua paras ja kaikki ihmiset parhaiten huomioonottava malli, vaan ihan yksinkertaisesti pohtimassa niiden vaihtoehtojen välillä, joita nyt on ylipäätänsä vaihtoehdoiksi julkisuudessa esitetty. Näissä vaihtoehdoissa, kuten sanoin, mediamaksu esiintyy tällä hetkellä sellaisena vaihtoehtona, joka ei ota tuloeroja millään tavalla huomioon ja on hyvätuloisille täysin mitätön summa ja huonotuloisille edelleen mielestäni kohtuuton rasite. Ja minimituloilla elävät yksinhuoltajaäidit (ja -isät) jääköön minun puolestani pois listalta heikosti toimeentulevien joukosta, en voi väittää tietäväni tarkasti heidän tilannettaan, vaikka tuttavapiiristä yksinhuoltajia löytyykin, ei tosin aivan tulojen alarajalla eläviä. Sen tiedän, että kyseinen ryhmä ei varmasti näillä joka paikasta tulevilla tuillaan ainakaan mitään prameaa elämää vietä edes keskituloisena, mutta sitä en tiedä, mitä tuo kurjimmillaan voi olla. Kenties se sitten on kaikkien tukien kanssa sen verran letkeää, että mediamaksua makselee mielellään.
Milloin olet nähnyt lähimainkaan mitään näin järkeviä ratkaisuja? Poliitikot ovat useimmiten liian tyhmiä/sidosryhmiensä toiveisiin sidottuja/kompromissialttiita/tiettyä kansanosaa kosiskelevia tehdäkseen näin toimivia ratkaisuja.
Juu... Tiedän ettei tuo mainintasi kuukausierästä tarkoittanut ihan sitäkään, että kyseessä olisi sen takia pieni summa (en kokenut että olit tuomitseva). Halusin vain aasinsiltana kommentistasi huomauttaa asiasta, sillä aiemmin on tuota TV-maksun pienuutta perusteltu sillä, että "eihän se nyt kuukautta kohti tee paljon mitään".
Musta tuntuu, että on aivan yhdentekevää mitä kansa tuumailee erilaisista rahoitusmalleista - mediamaksu nykymuodossaan kuitenkin nuijitaan isossa talossa läpi ilman sen kummempaa vastatuulta, näin tässä maassa aina käy.
Valitettavasti vähän samanlainen tunnelma itselläni. Pieni toivo heräsi tuosta lykkäämisestä, mutta ilmeisesti kysymys siinä olikin vain tietokonejärjestelmistä, eikä niinkään siitä, että asiaa oikesti pohdittaisiin uudelleen, vaikka Lindén haastattelussa ensin vähän sellaiseen viittasikin.
Olen nähnyt vastaavankaltaisia ratkaisumalleja sovellettavan mm. köyhyysvaliokunnan raportin pohjalta. Ne on aina kombinaatioita missä pidetään huoli siitä että liikutetaan pieniä summia mitkä eivät toisen järjestelmän kautta imeydy pois ja mistä kustannusvaikutus ei valu väärän kohteen syliin. Pientä kellosepän työtä ilman dramatiikkaa. Ongelma jälkikäteen katsottuna on ollut sitten sitten se sosiaalipornotyyppinen "miltä se näyttää" ei "miten se vaikuttaa" eli tyytymättömyys on ollut suurta. Sen kaltaiset ratkaisut mitkä ovat vaikuttavimpia ja tehokkaimpia, joiden rahoituskustannukset eivät valu väärään kohteeseen ja joilla ei ole alistavia efektejä eivät ole näyttäviä. Päinvastaisena esimerkkinä. Jos nostetaan kunnallisveron alarajaa 500-1000 ja julistetaan että siinä on ratkaisu mikä kohdistuu pienituloisimmille niin se menee läpi vaikka se on ehdottomasti potaskaa. Verotulojen menetyksestä absoluuttinen hyöty valuu pääsääntöisesti kokonaan verohaitarin yläpäähän joskaan siellä se ei merkitse mitään. Tulohaitarin alapäähän siitä ei tule killinkiäkään. Pieni hyöty kohtalaisella vaikuttavuudella siitä tulee tulohaitarin alapäässä toiselle ja kolmannelle desiilille. Samalla kuitenkin kuivataan kuntataloudesta pois merkittävä summa rahaa ja kuntatalous on se faktori joka tuottaa paljon pieniä ja vaatimattomia mutta merkittävyydeltään etenkin tulohaitarin alapään kannalta korvaamattomia palvelutuotteita. Ja mitä kunnat tekevät nyt kun kuntatalouteen kohdistetaan julkistalouden raskain taakka? karsivat kaikkea palvelutuotantoa mikä ei ole laissa kunnille pakotettua, juuri sitä pientä ja vaatimatonta. Suuri mediavoitto, paljon positiivista julkisuutta mutta tulos mitättömän ja negatiivisen välillä. Tässä mediamaksukeskustelussa sitä hartaasti toivoisi että löytyisi se taso missä päästäisiin pinnan yli ja onnistuttaisiin ohittamaan Ei-liike. Jos nyt löytyisi se painostus löytää ratkaisut heikkouksiin ja voimaa painostaa viimeistelyyn ja hyvään lopputulokseen eikä onniteltaisi itseä mahdollisesta torjunnasta tai viivytyksestä. Mikä voitto se olisi?
Mediamaksua ollaan toteuttamassa riippumatta siitä paljonko kansan keskuudessa on soraääniä. Kansa ei edes yleensä tiedä mikä sille olisi parasta...
Onneksi meillä on asioita päättämässä poliitikot, jotka tietävät paitsi mikä on kansalle parasta niin myös kuinka usein on aiheellista antaa itsellensä palkankorotus.
Korotusralli yleveroon hyvässä iskussa vaikka siitä ei ole vielä edes päätetty. Kyllähän sen ymmärtää että ruotsinkielisen ohjelman tuottaminen on kallista joten sietää vähän rokottaakin.