Omien kokemusten pohjalta sanoisin että nykyään menee varmasti tulliin. Liekkö syynä se että nykyään Posti on vastuussa tullin haavin ylläpitämisestä ja sitä tuskin ihan ilmaiseksi tekevät.
Tuli katsottua SubTV:ltä tämä uusi kausi. Täytyy myöntää, että olin aika skeptinen etukäteen. Pelkäsin, että tämä jää jotenkin puolitiehen, kuten esimerkiksi on tapahtunut X-Filesin jatkojen kanssa. Mitä vielä: tämähän oli täyttä juhlaa. Ylitti kaikki odotukseni. David Lynch ja Mark Frost ovat onnistuneet jälleen kerran. Ne lynchmäiset surrealistiset outoudet, jotka ovat tuttuja jo Eraserhead-ajoista asti, olivat hyvällä tavalla esillä. Kaksoisolennon teema oli hienosti käytetty. Lisäksi tuo outo huumori miellyttää.
Nyt se on katsottu. Ja luettu täältäkin. Ennen yhtäkään spoileria mistään palstalta. Tykkäsin, tykkäsin ihan vitusti.
Samoin tykkäsin. Välillä oli usko loppua kun kokonaista jaksoa meni ilman mitään sisältöä. Vaan onneksi tuli katottua loppuun. Hyvä mieli jäi ja uutta kautta odotellaan.
Onkohan tuota mahdollista saada suomiteksteillä Blu-raynä mistään. Boksin kuvanhan olen nähnyt ja menisi kyllä kivasti tuon edellisen viereen.
Ei vielä mutta on tulossa: http://cdon.fi/elokuvat/twin_peaks_-_a_limited_event_series_(blu-ray)_(8_disc)-30017464 http://www.blu-ray.com/movies/Twin-Peaks-A-Limited-Event-Series-Blu-ray/193526/
Alkuun tykkäsin kovasti, mutta sitten tiety "merkityspula" alkoi iskeä. Tapahtumilla ei tunnu olevan merkitystä, asioita vaan tapahtuu. Viimeisten puolen tusinan jakson aikana alkoi "harmittamaan", että koko ajan vaan lyödään pöytään outoja juttuja ja sitä merkitystä ei löydy mistään. Viimeinen jakso oli kuin keskisormi katsojalle: Spoiler Laura Palmer, joka onkin hengissä, mutta ei kuitenkaan Laura Palmer viedään Laura Palmerin vanhempien talolle, mutta talossa ei asukaan Laura Palmerin äiti, vaan ihan tuntemattomia henkilöitä. Häh? Sitten Laura Palmer, joka ei olekaan Laura Palmer huutaa ja talosta menevät sähköt pamahduksen kera. Häh? Ainahan Lynchillä on ollut paljon outouksia teoksissaan, mutta jokin merkitys pitäisi jollakin asialla olla. Tämä 3. kausi oli oikein outojen visioiden oksennusta ihan vaan siksi, että maha tyhjenee. Toivottavasti Lynchiä helpotti. Hyvin tehty kausi kyllä, laadukas, mutta merkityspulasta kärsivä.
En ole vielä uusinta kautta nähnyt, mutta kuulostaa, että tässä on menty enemmän Mulholland Drive- kuin Twin Peaks -linjalla. Ja Mulholland Drive on - sitä yhtä kohtausta lukuunottamatta - kyllä semmoista kuraa, että ei pahemmasta väliä. Jos elokuvan ohjaaja joutuu netissä kertomaan, mitä elokuvassa oikein tapahtui, niin semmoinen ei meikäläiseen iske. Originaali Twin Peaks meni vielä hyvin ilman isompia selittämisiä.
Spoiler Katselusta jo puoli vuotta aikaa, mutta yksi tulkinta lopun tapahtumille oli kutakuinkin tämä: Cooper pystyi jotenkin matkustamaan ajassa taaksepäin ja yritti pelastaa Lauran ja osittain onnistuikin (Laura ei kuollut), mutta se joku Mother-örkki heittikin Lauran toiseen ulottuvuuteen tms. josta Cooper sitten viimeisessä jaksossa yritti käydä häntä hakemassa/pelastamassa. Cooper puolestaan oli ns. 'tarkoitettu' / 'tuomittu' pelastamaan Lauraa, vaikka olisi varmaan voinut jäädä Dianen kanssa. Mielestäni se rakastelukohtaus viimeisessä jaksossa oli ehkä koko sarjan erikoisin ja ahdistavin kohtaus, jonka voi tulkita monella lailla, mutta itse jotenkin luin sen niin, että Cooper (tai Diane ja Cooper tai vain Diane) muuttui kohtauksen aikana toiseksi henkilöksi ja Dianen ilmeet kertoivat ettei hän enää tunne kyseistä ihmistä tms. Hauskana knoppina oli se, että Lauran talon asukkaat siellä toisessa ulottuvuudessa olivat kyseisen talon ihan oikeat asukkaat. En tiedä yrittikö Lynch silläkin kertoa jotain ns. oikean todellisuuden ja TP-todellisuuden eroista/yhtäläisyyksistä..
Luulenpa, että tämä on nimenomaan se Lynchin aito, tinkimätön visio Twin Peaksista. Tyylillisesti liippaa hyvin läheltä Fire Walk with Metä myös. 90-luvun tv-sarjarealiteetit tulivat vain aikanaan vastaan ja siksi se originaali sarja on tuollaista hoopoa saippuaoopperaa ja etsivätarinaa.
Minulle taas Mulholland Drive on parasta, mitä David Lynch on urallaan tehnyt, yksi lempparileffoistani. Siinä "oudoilla" jutuilla on kerrankin merkitystä ja ne pääsevät oikeuksiinsa. Twin Peaksin 3. kausi tuo Mulholland Driven mieleen paikoittain, mutta merkitysvaje vaivaa. Ehkä uusintakatselu tuo sitten uutta näkökulmaa, tiedä tuota.
Jep, täysin samaa mieltä. Katsottiin vaimon kanssa uudestaan Fire Walk with Me jossain siinä kymmenennen jakson paikkeilla tätä uusinta kautta ja hyvin pitkälle samassa maailmassa liikuttiin. Kaudet 1&2 tuli katsastettua ties kuinka monennen kerran sitten kolmoskauden jälkeen, ja ne olivat (varsinkin kakkoskaudella) aika eri kamaa, ja monin paikoin paljon huonompia kuin ajan kultaamissa muistoissa (oli siellä toki myös monta lähes täydellistäkin jaksoa mukana).
Juu muuten olisi ollut ihan hieno ja taiteellinen kausi mutta kun mitään kunnon loppua ei tullut eikä minkäänlaista selitystä mihinkään. Se ei yleensä muuten välttämättä haittaisi mutta kun ei tässä varmaan mitään selitystä mihinkään ole vaan vain tälläisten trippien sarja. Olisiko taikasieniä käytetty.
Ei edes haittaisi, jos sarja olisi moniselitteinen, mutta nyt alkoi tuntua, ettei hahmojen kuolemallakaan ole mitään väliä, jotain lampunhenkiä kuin vain ovat tai mitä lie kaksoisolentoja. Eli miksi katsoja välittää mistään tapahtumista? Sarja olisi voinut keskittyä enemmän "normaaliin elämiseen". Dougie Jones-jutut olivat hauskoja ja Naomi Watts oli erinomainen vaimona. Tuota settiä olisi voinut olla paljon enemmän ja kummia visioita vähemmän, fiksusti annostellen. Andyn ja Lucyn poika käväisi sarjassa yhdessä jaksossa yhdessä kohtauksessa. Miksi ei käytetty enemmän? Oli nimittäin jännä älykkötyyppi hassuna vastakohtana höpsöille vanhemmilleen. Sarja esitteli jumalattoman määrän henkilöitä, joihin olisi voinut keskittyä enemmänkin, syvemmin, mutta ei sitten syventynytkään, vaan jumitti niissä oudoissa visioissa ilman, että niille olisi muodostunut palkitsevaa merkitystä. Ei tämä sitä tarkoita, että sarja olisi roskaa. Ei ollenkaan. Turhauttaa vaan kun kun muuten niin mahtava sarja "pilataan" omituisilla valinnoilla ja painotuksilla. Jos mainitsemani asiat olisivat olleet kunnossa, niin rankkaisin kauden yhdeksi parhaista tv-sarjan kausista mitä olen koskaan nähnyt. Tällaisenaan en voi sitä mieltä olla.
Ensimmäisestä väitteestäsi olen täysin samaa mieltä. Itse olen ajatellut, että Eraserhead ja Blue Velvet ovat juuri sitä mitä Lynch on todella halunnut tehdä ja tämä oli sitä samaa. Originaalisarjan dissaaminen hoopoksi saippuaoopperaksi on todella outo ja vieras näkemys. Sitä en oikein ymmärrä, että täälläkin haetaan puuttuvia merkityksiä ja vierastetaan vaikeaa kerrontaa. Miksi pitäisi olla helppoa? Helppohan tämä sarja on, jos sitä vertaa vaikka Resnaisin Viime vuonna Marienbadissa -elokuvaan, joka on klassikko.
Vasta kolme jaksoa katsottuna kolmannesta kaudesta, mutta lähtipä kolmosjakso käsistä. Jos tällaisena jatkuu, niin tulee p-i-t-k-ä-t 15 jaksoa katselua vielä. Itse diggailen erityisesti Lynchin lähinnä reaalimaailmaa olevia tuotoksia. Sitten kun annetaan liian vapaat kädet, lähtee touhu enemmän taiteelliseksi dadailuksi kuin viihdyttäväksi katsottavaksi. Twin Peaksin ihan eka jakso (Pilot) on suorastaan täydellinen omissa kirjoissani. Sarja rapautui toisella kaudella, mutta säilytti edelleen katsottavuutensa. Parhaimmillaan sarja oli kuitenkin "hoopon etsivätarinan" aikana, jolloin tunnelma oli vahvasti maustettu lynchmäisellä virityksellä. No, meistä kaikki pitää eri asioista, mutta itselleni elokuvat ja tv-sarjat ovat parhaimmillaan silloin, kun riittävä katsottavuus kohtaa muuten korkean laadun. Lynch astuu joskus tämän rajan yli (itselleni) väärällä tavalla.
Kaudessa on muutama jakso, jotka ovat 150 % dadailua, ja ne voivat olla sinulle kova pala, mutta suurimmassa osassa on sinulle varmaan mieluista sisältöä, vaikka sitä dadailua onkin siellä täällä. [/QUOTE]