Ei tämäkään ole niin yksiselitteinen asia. Yleensä iso kaiutin on herkempi, joten vahvistin pääsee tavallaan helpommalla= pieni elementin liike, iso äänenpaine. Pienet ja epäherkät jalustakaiuttimet saattavat joskus olla vahvistimella isompi pala nieltäväksi kuin isot ja herkät kaiuttimet. Toki jos siis halajaa semmoisia äänenpaineita, että puntit lepattaa ja kaiuttimina ovat vaikkapa CV:t, niin kyllähän se alkaa kysyä aikamoista tehoreserviä vahvistimesta.
Kaiuttimen tai sen elementtien koosta ei tällaisia arvioita voi tehdä. Tai voi mutta ne eivät pidä paikkaansa kuin sattumalta. Kaiuttimen koko on todellisuudessa useimmiten juuri toisinpäin verrannollinen vahvistimen tehontarpeeseen kuin yleensä luullaan. Paitsi tehonkeston osalta mutta se onkin eri asia. Isoilla kaiuttimilla piiputtavat vahvistimet liittyvät enemmänkin siihen että niitä halutaan useammin luukuttaa ilman apuvälinettä (=suodattavaa subwooferia) kuin pieniä. Tehon on käytävä vähiin ennenkuin se voi loppua.
Jaahas - en nyt tarkoittanut jatkuvaa tehonkestoa vaan dynaamista käyttäytymistä. Ainakin omat kokemukset ovat, että pienitehoisilla perusvahvistimilla puuttuu soundista "respectiä" dynaamisella musiikilla. Soivat siis "ohuemmin". Ilmiö on havaittavissa etenkin akustisella musiikilla esim. korkealaatuisella Jazzilla ja Swingillä. Vois vaikka joku alan julkaisu tehdä tarkkaan suunnitellun testin, jossa tunnetut kultakorvat analysoivat perustellusti muutaman kobinaation (ei siis mitään vasemmalla kädellä toteutettua MuTu-testiä)
En lukenut muita vastauksia, mutta itse vaihdon Yamahan (RX-V 750) Denoniin (AVR-2310) ja olen kyllä erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Dynamiikka parantui paljon ja vanhaan jammuun verrattuna ylä- ja alakerta sai ihan uusia ulottuvuuksia...
Ehdottomasti pitäisi. Stetson- BS metodilla on mm. astrologia ja homeopatia todettu erittäin toimiviksi. Homeopaatit ja astrologit (sekä alan harrastajat) ovat myös liikuttavan yksimielisiä siitä että tieteellisillä kriteereillä tehdyissä tutkimuksissa on vikaa koska ne eivät tue subjektiivisia havaintoja.
Pitäisi kyllä järjestää sokkotesti jossa sama cd soitetaan halvimmalla uusimman sukupolven Yamahan av:lla (vielä vaikka digillä kytkettynä) ja sitten sama 10 tonnin stereosetin läpi samoille kajareille. Tämän pitäisi oikeastaan olla vaikka ohjelmanumerona joillakin hifimessuilla. Itse kuulin eron varsinkin kun vaihdoin musiikin kuuntelussa 500 euron av-vehkeestä (marantz sr5002) reilun tonnin integroituun (Nain Nait 5i). Tätä aiemmin halvan sonyn av-vahvistimen vaihto Marantziin (sr4600) teki kanssa vaikutuksen.
Itsekkin voisin kyllä aika vahvasti väittää että kuulin kyllä eron kun vaihdoin muutaman satasen sonyn rimpulan Denonin 1910 ja voisin viellä väittää että ero oli suuri. Pari päivää sitten testissä oli Harman kardonin AVR255 joka oli taas soinnultaan eri kuin Denon ääni oli kaunis mutta puhditon... Uskaltaisin siis itse väittää kuulevani eron ja selkeästi.
Onhan noita tehty, tässä on esimerkiksi yhteenveto eräästä: http://www.hometheaterfocus.com/receivers/amplifier-sound-quality.aspx Muitakin vastaaviin tuloksiin päätyneitä muistelen lukeneeni, mutta en nyt tähään hätään muista linkkejä. Google varmaankin auttaa, jos kiinnostaa. Itse en ole mihinkään sokkotesteihin osallistunut, joten en halua ottaa mitään ehdotonta kantaa eroihin ja niiden kuuluvuuteen. Mutta subjektiivisten kokemuksieni ja audioalan ammattilaisten (niin studio- kuin PA-puolen) kanssa käymieni keskustelujen perusteella näyttäisi siltä, ettei kunnollisten trankkupäätteiden välillä ole juurikaan äänenlaadullisia eroja. "Kunnollinen" tarkoittaa tässä yhteydessä vahvistinta, joka täyttää mitattavissa olevat vaatimukset: kykenee antamaan n määrän tehoa impedanssiin x jne. Mutta kuten sanottu, tämä on vain epävirallista "mutua", jota ei todellakaan tarvitse ottaa vakavasti. Kuitenkaan henk. koht. en näe perusteluita hankkia omaan käyttööni mitään kohtuuhintaista (500-700e) kotiteatterivahvistinta kummempaa. Jos nyt jostain syystä tarvitsisin todella paljon vahvistintehoa tai muuten vaan tuntisin tarvetta machoilla, panostaisin ylihintaisten hifituotteiden sijaan ammattilaitteisiin: yhden fiinisti nimetyn high end-monoblockin hinnalla saa melkoisen läjän flektittömiä PA-päätteitä luotettavalta valmistajalta (Yamaha, Crest, QSC tms.), joita ei kotikäytössä saa kyykkyyn muuten kuin oikosulkuun kytkemällä. Jälleen kerran, puhun vain omasta puolestani, ei tarvitse olla samaa mieltä.
Akustiikka, kaiuttimet ja niiden sijoittelu on erityisen tärkeää. Helposti voi hukkua isojakin eroja tuohon maailmaan. Eroja on, mutta tulevatko ne esille on eriasia. Yleensä tulee ainakin jossain määrin. Huone/kaiutin asiat on muutenkin kaikkein vaikeimpia juttuja. Kun homma pelittää, on loppu pelkkää kosmetiikka ja sopivan elektroniikan, sekä jopa kaapeleiden koekuuntelua/hankkimista.
Toki eroja voi kuulla kun tietää mikä vahvistin on kyseessä. Sokkona erojen kuuleminen onkin sitten ihan toinen asia.
Juu samaa mieltä,mulla tällä hetkellä Yamaha RX-V 750: http://www.yamaha.com/yec/products/productdetail.html?CNTID=200011&CTID=5000300 Väittäisin että edellisessä halppis JVC:ssä oli jotenkin pehmeämpi ääni ja parempi bassopääi(no jos se oli vaikka korostunut,en ole mitannut millään mittareilla vain näillä"kultakorvilla"mitattuna) sokkona kuunneltu. Tarvis varmaan vaihtaa vahvistinta.Onkyot luultavast parempia,testeissä pärjänneet ei sillä tää jammukin voitti jonkun hifilehden testin.Varmaan pelkkien mittausten perusteella.
Stereo Review -lehden tekemä vahvistimien ABX-testi on ladattavissa pdf:nä täältä. Jostain syystä linkki ei nyt toimi joten sen saa tilapäisesti myös täältä. Tästä aiheesta on keskusteltu Plazalla jo monen monta kertaa. Vahvistimien välisiä eroja on helppo kuulla, mutta ne eivät ole todellisia koska kuulomuisti ei ole riittävän luotettava ja kuulijan odotukset vaikuttavat tuloksiin. Oikein mitoitettujen kunnollisten vahvistimien välille ei ole saatu luotettavissa kaksoisokkokuuntelukokeissa eroja. Olen kovasti samaa mieltä kanssasi, mutta QSC:n mallistosta ei taida tällä hetkellä löytyä vahvistimia ilman tuulettimia. USA-mallin valmistus loppui jo vuosituhannen vaihteessa.
ABX-testeissä on monesti ollut muutama yksilö, jotka ovat "lotonneet" aika onnistuneen rivin, eli ovat kuulleet jokseenkin luotettavasti jonkinlaisen äänellisen eron vahvistinten välillä ja vielä osanneet kohdistaa sen oikeaan vahvistimeen. Mutta jos tuloksia tarkastellaan kokonaisuutena, niin hyvin usein huomataan, että eroja vahvistimien välillä ei kyetty tunnistamaan luotettavasti. Ensinmainitusta voitaneen kuitenkin päätellä, että erot ovat todellisia joillekin yksilöille; aivan eri asia on, kykenevätkö kaikki kuulemaan niitä. Mahdollisia syitä tähän yksityiskohtien häviämiseen voivat olla ainakin ABX-testi itsessään, koehenkilön ikä sekä yksilölliset kuulemiskyvyt. ABX-testi voi vieraassa ympäristössä hävittää osan yksityiskohdista, sillä koehenkilöllä puuttuu kuuntelutilan akustiikan tuntemus. Testihenkilö voi käyttää myös osan aivokapasiteetistaan testitilanteen ja testin tuloksen jännittämiseen. Luonto alkaa laittamaan alipäästösuodinta päälle jo ennen 30 ikävuotta ja 50-vuotiaana ihminen kuulee oletettavasti enää keskimäärin 17kHz taajuuksia, mutta samaan aikaan suuri osa elektroniikan eroista osuu juuri tuonne kuuloalueen ylimpään oktaaviin. Toivottavasti testihenkilöt osataan siis luokitella edes ikäryhmiin, tai mikä parempaa, kuulotestin perusteella erilaisiin tasoryhmiin.
Kokonaisuutena lottoamisen tuloksia pitääkin arvioida. Sattuma tuottaa joillekin koehenkilöille keskimääräistä parempia lottorivejä, mutta se ei ilman lisätestejä kerro henkilön kyvyistä kuulla eroja yhtään mitään.
Puhtaan sattuman todennäköisyys on korkeintaan muutaman prosentin luokkaa, tuossa linkitetyssä testissä oli muutama 0,5 % sattuman mahdollisuuteen kyennyt kuuntelija. Paljon selittävämpi ja todennäköisempi vaihtoehto on "erojen oikea kuuleminen" tai "erojen oikean kuulemisen ja sattuman sekoitus", sillä tämä sektori kattaa ympyrästä yli 95 %:ia. (Molemmat vaihtoehdot sisältävät erojen oikeaa kuulemista. )
Ei pidä tuokaan paikkaansa, koska lottorivejä oli paljon. 0.5 prosenttia on paljon, mikäli on tarpeeksi yrityksiä. Keskimäärin 1 lottorivi 200:n joukosta "voittaa", kun voittotodennäköisyys on 0.5 prosenttia.
Näin varmaan on, en ole mallistoja seurannut koska olen viimeiset 15 vuotta asunut kerrostaloissa, joten en ole PA-luokan laitteita juurikaan kaivannut... Vielä vahvistimista ja testaamisesta yleensä. Olen itse skeptikko, niin äänentoiston, henkimaailman asioiden kuin tieteenkin suhteen. Tai tarkemmin sanoen yritän olla, sillä aitoa skeptisismiä ei ole helppo kokonaisvaltaisesti toteuttaa. Monet sekoittavat skeptisyyden kyynisyyteen, ts. oletusarvoisesti negatiiviseen asenteeseen, kun lähtökohtana pitäisi olla neutraliteetti. Asiaan. Äänentoistosta puhuttaessa skeptikkojen vaatimukset kaksoissokkotesteistä usein kuumentavat tunteita. Jotkut tuntuvat kokevan moiset ehdotukset jopa loukkaavina ja arrogantteina:"miksi et luota minun, kokeneen hifistin sanaan? Väitätkö minun vain kuvittelevan?" Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on tietenkin:"Mahdollisesti, valitettavasti meillä ei ole keinoa teknisesti mitata subjektiivisia kuulohavaintojasi, joten emme voi varmuudella todentaa ovatko ne aitoja vai johtuvatko huonosti kontrolloiduista testiolosuhteista tai tunnetuista psykologisista ilmiöistä." Olosuhteiden vakioiminen tuskin herättää vastustusta, mutta yllättävän monelle tuottaa vaikeuksia myöntää, että ihminen on erehtyväinen. Psykologisista ilmiöistä (plasebovakutus, ryhmäpaine yms.) puhuttaessa on muistettava, etteivät ne ole mitään sairauksia tai heikkouksia, vaan luonnollinen osa homo sapiensin aivotoimintaa. Niihin viittaamista ei siis pidä ottaa henkilökohtaisesti. Skeptisyyden ydin on sen tiedostamisessa, että olemme kaikki - myös skeptikot itse - ko.ilmiöille alttiita, ja siksi niiden vaikutus on pyrittävä minimoimaan luotettavan datan keräämiseksi. Kaikki tämä on tietenkin tuttua kauraa. Jopa nekin, jotka eivät pidä sokkotestejä tarpeellisina äänentoiston yhteydessä, kyllä useimmiten tuntevat tieteellisen metodin pääperiaatteet ja ovat toki sitä mieltä, että sokkotutkimukset ovat erittäin tärkeitä lääkekehityksessä yms. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että myöntävät sokkotesteillä olevan käyttöä audiosovelluksissakin, mutta samaan aikaan ilmoittavat luottavansa itse vain omiin korviinsa, koska ilmeisesti kokevat olevansa immuuneja em. psykologisille vaikutuksille. Tätä taustaa vasten on huvittavaa, miten skeptikkoja syytetään ylimielisyydestä, vaikka hehän eivät luota edes omiin havaintoihinsa! No, minua ei sinänsä kiinnosta skeptisismin ilosanoman levittäminen hifistien keskuuteen. Kukin laittakoon rahansa mihin haluaa. Mutta kieltämättä minun on vaikea ymmärtää sitä vihamielisyyttä, jota sokkotestejä kohtaan tietyillä tahoilla esiintyy. Jos olisin itse laittamassa tuhansia euroja vaikkapa vahvistimeen, haluaisin olla täysin varma että se todella parantaa äänenlaatua. Sataprosenttista varmuutta ei tietenkään voi millään empiirisillä tutkimuksilla koskaan saavuttaa, mutta sokkotesti on ylivoimaisesti paras tunnettu metodi ja riittää minulle. On vaikea ymmärtää, mitä kuluttaja hyötyy kieltäytymällä sokkotestistä. Tuntuu jopa siltä, että joillain audiofiileillä käsitys neutraliteetista ja todistustaakasta on heittänyt kuperkeikkaa. Sen sijaan että vaatisivat myyjiltä tai valmistajilta luotettavia todisteita että esim. kalliilla kaiutinkaapeleilla on kuultavissa olevia vaikutuksia, he vaativat muita hifistejä todistamaan ettei eroja ole. Ja negaation todistaminenhan on tunnetusti loogisesti mahdotonta. Kyseessä näyttäisi olevan jonkinlainen Pascalin vaa´an muunnelma. Pascalin vaakahan on matemaatikko Blaise Pascalin kehittelemä argumentti uskonnon puolesta: kannattaa uskoa Jumalaan,koska jos Jumala on olemassa, pääsee taivaseen. Jos taas ei ole, no, sitten ei ole menettänyt mitään. Audiofiiliversio menee näin: Kannattaa laittaa paljon rahaa kaiutinkaapeleihin, koska jos niillä on vaikutusta, laitteistosi on taas hieman parempi. Jos taas vaikutusta ei ole, no, eipä niistä ole haittaakaan. Pascalin vaaka on tietenkin täysin absurdi: ensinnäkin se olettaa, että Jumalaa voi huijata vain teeskentelemällä uskovansa. Toinen, meidän kannaltamme kiinnostavampi heikkous on virheellinen premissi, jonka mukaan kristilliseen Jumalaan uskomisella ole negatiivisia vaikutuksia. Tämä premissi olisi validi vain, jos maailmassa olisi vain yksi mahdollinen Jumala. Mutta kuten tiedämme, jumalia löytyy enemmän kuin kukaan voi laskea, ja suuri osa niistä on enemmän tai vähemmän mustasukkaista sorttia; väärän jumalan palvominen voi potentiaalisesti johtaa huomattavasti vakavampiin seurauksiin kuin agnostismi. Lisäksi tietysti kymmenyksien maksaminen ja arvokkaan vapaa-ajan kuluttaminen kuolettavan tylsissä jumalanpalveluksissa voidaan perustellusti laskea negatiiviksi vaikutuksiksi... Takaisin audiomaailmaan. Audiofiilien vaa´assakin jälkimmäinen premissi (kallista kaapeleista ei ole haittaa) on useammalla tasolla virheellinen. Ensimmäinen virhe on ilmeinen kaikille meille rajallisella omaisuudella operoiville: pankkitilin saldon radikaali pieneneminen on sangen konkreettinen haitta. Ei ole myöskään mitään perusteita olettaa että vaikka kalliilla kaapelilla olisikin vaikutusta, tuo vaikutus olisi aina positiivinen. Palataan lopuksi vielä ruohonjuuritasolle: jos minun pitäisi yksi neuvo antaa kallita äänentoistohankintoja suunnitteleville, se olisi: kysykää ja kyseenalaistakaa. Miksi kauppiaat, valmistajat ja mainosrahoituksesta riippuvaiset lehdet eivät halua järjestää sokkotestejä? Mikseivät tiedeyhteisön toimiviksi havaitut metodit (länsimaisen lääketieteen kehitys riittänee todisteeksi toimivuudesta) muka jostain syystä sovellu äänentoiston tutkimiseen? Mitä konkreettisia, todennettavissa olevia etuja kontrolloimattomissa olosuhteissa tehty spontaani kuuntelutesti tarjoaa kontrolloituun ja häiriötekijöistä riisuttuun testitilanteenseen nähden? Kenen etua puolueettomat sokkotestit ajavat, kuluttajan vai valmistajan/kauppiaan? Kuka hyötyy hifialalla vallitsevasta subjektiivisuuteen nojaavasta konsensuksesta?
Testissä eräs kuuntelija kuuli 48:sta kerrasta oikein 30 kertaa. Sattuman mahdollisuus koskien henkilön tulosta on noin 0,5 %:ia. Tämä "lottorivi" tehtiin vain yhden kerran. Sattuman mahdollisuudesta puhuttaessa tarkoitetaan yhden koehenkilön sattuman mahdollisuutta tälle tulokselleen. Muiden osallistujien lottorivit eivät ole samaistettavissa eikä niitä pidä sekoittaa mukaan; ne eivät ole laskuissa mukana kohottamassa yhden tilastosta poikkeavan rivin esiintymismahdollisuutta. Jokainen kuuntelee omilla korvillaan - toisten koehenkilöiden huonot tai hyvät tulokset eivät siis voine vaikuttaa toisten koehenkilöiden tuloksiin millään tavalla. "Muut koehenkilöt ovat saaneet huonoja tuloksia, joten sinulla on suuret mahdollisuudet saada hyvä tulos". Jos tässä oltaisiin aivan puhtaasti lotottu, eli tehty asiaa joka riippuu puhtaasti tuurista, niin silloin asia olisi kuten sanot, eli muiden osanottajien rivit voitaisiin samaistaa. Näin ollen tuo 0,5 %:in tuurin mahdollisuus on edelleen paljon huonompi selittäjä tuon yhden ihmisen riville kuin se 99,5 %, joka jää "oikean kuulemisen" ja "oikean kuulemisen ja tuurin sekoituksen" todennäköisyydeksi. edit. korjaus: oikea todennäköisyys on siis n. 5%, kuten Coyote sanoi.
Vahvistimen vaikutuksessa ja sokkotesteissä tulee aina esiin mittausarvojen samankaltaisuusasiat yms. Jos pienen särön ja suuren antotehon puitteissa katselee niin yksikään putkivahvistin ei pärjäisi tai sitä ei edes kelpuutettaisi mukaan edes 10 piirivahvistimen kanssa samaan testiin. Silti kuultu vaikutelma on monesti vähän eroava. Mm. Aurelia-artikkelissa Hifimaailmassa oli hauska kommentti, että japanissa ne myyvät partoihinsa naureskellen trankkuvahvareita eurooppaan kun oman maan 1000 putkivahvistin on se joka oikeasti soundaa hyvälle.
Eikös tuosta tule n.5% mahdollisuus, eli suunnilleen sama kun tuplakuutosen heittäminen kahdella nopalla. Prosentuaalisesti tuo tarkoittaa 63% oikein.