Mitä ja mistä olette hommanneet valuepoksiksi? Olisi tarvetta jonninlainen puurakenteen ontelo valaa umpeen. Kiitti!
Epoksin kilohinta on lähes 100euroa. Riippuen ontelon tilavuudesta voi siis tulla kalliiksikin täyttäminen. Toki menekkiä voi ja kannattaakin vähentää sekoittamalla epoksiin mikropalloja tai kivituhkaa. Mikä on kohde ja valamisen tarkoitus? Miksi ei tavallinen polyesterihartsi, eli "lasikuitu hartsi" kelpaa? Sitä saisi jokaisesta biltemanista ja k-raudasta, hinta on vitosen ja kympin välillä litralta. Epoksia ja mikropalloja saa kevrasta jos epoksilla välttämättä haluaa tehdä.
Ja jos vaihteeksi tottakin puhutaan, toisin kuin yllämainittu karrikoija, niin epoksihan on suorastaan HALVEMPAA kuin varsinaiset viralliset parhaat valumuovit eli polyuretaanit. Huippu-uretaanit ovat "kultaakin kalliimpia" (ominaisuuksiltaan, ehkei aivan hinnaltaan). Erilaisista uretaaneista saa valettua taipuvia kumiesineitä, aivan läpinäkyviä, kivikovia, mitä vain. Mutta ei uretaaneista tässä sen enempää. Pirun kalliita ne kuitenkin ovat. Esimerkiksi joustava PGE-polyuretaani maksaa 90 euroa kilolta (1,5 dl pakkauskoko): http://www.hobbypoint.fi/sivu.php?id=240 Valuun kelpaavan epoksin kilohinta on 9 euroa jos ostaa isossa pänikässä (30 litraa, sopiva koko veneenrakentajalle): http://www.arsalin.fi/kauppa/product_catalog.php?c=3 15 litraa maksaa kympin per kilo, sopii pieneen veneeseen tai isoon subbariin. 3 litraa maksaa 13 € per kilo, paras pakkauskoko ahkeralle kotinikkarille. 1,5 litraa maksaa 16 € per kilo, aloittelijan annos, jää laakista koukkuun ja jatkossa vaatii isompiakin annoksia. Minusta nämä ovat kohtuullisia hintoja, melkein jopa halvaksi voisi sanoa. Mitä nopeammin kovettuva epoksi, sitä suuremman kuumuuden se kehittää valuhommissa. Epoksille pitää antaa mahdollisuus päästää pois reaktiossa syntyvä valtava lämpöenergia. Alumiinin ontelon umpeen valaminen on turvallisempaa kuin Styrox-ontelon valaminen; Styrox sulaa tai jopa syttyy palamaan. Mitä suurempi massa epoksia valetaan, sitä suurempi palovaara, koska epoksin keskeltä on suuri lämpövastus epoksin ulkopintaan, josta vasta lämpö voi poistua. Sisäosa epoksista ylikuumenee ja ylikovettuu vaikka ulkopinta vielä olisi pehmeää mömmöä. HUOM: lämpöä johtavat kalliit erikoisepoksit asia erikseen. Niitä käytetään elektroniikassa, ja ne sietävät 150 asteen lämpötilaa mainiosti ja johtavat sähkökomponenttien synnyttämän kuumuuden lävitseen, jäähdytyslevyyn tai ilmaan. Kannattaa kysyä epoksin myyjältä, miten suuren ontelon umpeen valamiseen mikäkin epoksityyppi soveltuu. En osaa sanoa linkkaamani epoksityypin ominaisuuksia, mutta valuun soveltuvaksi se kuitenkin mainitaan. Mutta kuinka isoon valuun, siinäpä hyvä kymysys. Pinnoite- ja liimaepoksit eivät sovellu isoihin valuihin (yli tuuman paksu epoksikerros ?), koska ne on suunniteltu "nopeasti" kovettuviksi. Erikoishitaalla kovettajalla nämäkin saa valamiseen sopimaan jotenkuten, kun on huolellinen ja jopa asentaa valun sekaan "jäähdytyslevyjä", joita kautta kuumuus pääsee pois epoksin uumenista. Isoimmissa valuissa jäähdyttämiseen käytetään ontelon sisään jääviä putkia, joissa viileä neste virtaa kovettumisen aikana ja vie kuumuuden mennessään. Betoniset rakenteet myös näin viilennetään, esim. voimalapadot, muuten betoni ylikuumenisi sisältä. Jos ilmakuplista on visuaalista haittaa, kannattaa käyttää laihaa eli juoksevaa ja läpinäkyvää valumuovia, oli se sitten epoksia, polyuretaania, vinyyli- tai polyesteriä. Ja oikeaoppisia valumetodeja (neste valutetaan sekoitusastian pohjalta letkulla valuontelon pohjaan). Ilmakuplat pystyy tökkimään valuontelon seinämistä irti pitkällä tikulla, esim. fillarin pinnalla. Kuplat nousevat nesteen pinnalle, jossa ne voi nuppineulalla puhkaista, elleivät itsekseen puhkea. Jos valumuovineste on läpinäkymätöntä, silloin valuMUOTTI kannattaa olla läpinäkyvä, jolloin pystyy fillarin pinnalla tökkimään liikkeelle ilmakuplia, jotka valumuotin sisäpinnalle ovat jumiin jääneet. .
Tarkensinkin että puhuin kansankielisestä "lasikuituhartsista" joka käsittääkseni on polyesterihartsia sekin. Siis sitä tavaraa jota jota jokaisesta biltemasta ja k-raudasta saa alle kympin litrahintaan. Tämä tosin on sinertävää ja sameaa, ei läpinäkyvää. Umpinaisen ja piiloon jäävän kammion umpeen valamiseen soveltunee kuitenkin, jos ei täyttö näy ulospäin niin ei kannata siihen tietenkään tuhlata lasin kirkkaita satasien hartseja. Edelleen: Mitä aloittaja hakee tällä täytöllä? Puurakenteen lujittamista? Silloin on paikallaan käyttää hartsivalun lisänä kuitulujitetta. Tavallista lasikuitumattoa saa k-raudasta ja biltemasta siitä lasikuituhartsin vierestä. Kevrasta saa sitten aramidia ja hiilikuitua erilaisina punoksina ja nauhoina. Massan lisäämistä tai resonointien hiljentämistä? Tähän riittää se perus lasikuituhartsi ja hiekkapuhallushiekka.
Polyesterihartsiakin on valulaatuisena, maksaa jonkin verran enemmän kuin laminointilaatu. Kannattaa soitella lähistöllä olevat veneveistämöt ja muut lasikuitutöitä tekvät firmat läpi, varmaan laskevat tynnyristä suoraan omaan astiaan kohtuullisella kilohinnalla. Ainakin omat lähifirmat myyvät ihan yksityisillekkin, pieniäkin eriä.
Kiitti infosta! Väsäelmäni rakenteessa on n. 5 mm:n luokkaa oleva ontelo, leveydeltään n. 800mm ja korkeutta palttiarallaa metrin luokkaa. Suunnittelin ujuttavani epoksia/hartsia putkella ontelon pohjaan ja valupinnan noustessa putkea nostatellen. Ilmakuplille ei ole väliksi, mutta jonkinlaista täytettä ajattelin käyttää, esim. lasipalloja, ihan jo kustannussäästö mielessäni. Seostussuhde voisi olla jotain 3,0 ltr epoksia, 1,0 ltr täytettä. Kuulostaako arvon epoksispesialistien mielestä toteuttamiskelpoiselta?
Minä käyttäisin 1,5 litraa epoksia ja 2,5 litraa täyteainetta. Jos täyteaine on halvempaa kuin epoksi. Ja niin hitaalla kovettajalla kuin mahdollista. Meinaan, että jos jähmeä seos alkaa geeliytyä ennen kuin sen on ehtinyt kokonaan alas valuttaa, homma on pilalla. Mitä jähmeämpi seos, sitä hitaammin se valuu (painovoimaisessa valutyössä) ja voi alkaa geeliytyä liian äkkiä. Mikropallo on onneksi liukasta, seos jaksaa valua alas. Älä siis käytä kuitumaisia täyteaineta, ne tarrautuvat kiinni ja joudut kepillä survomaan paksua "hammastahnaa" väkisin alas rakoon. Paksua tahnaakin VOI "valaa". Se tehdään pakkoruiskuttamalla. Viedään railoon vaikka 10...20 kpl rinnakkaisia suoria putkia (6...7 mm ulkoa paksu auton kuparinen jarrunesteputki) ja ylipaineella pakotetaan aine samanaikaisesti ulos joka putkesta. Paineilmalla helpoiten, mutta käsikäyttöisellä vaseliiniprässilläkin sujuu. Jos jo ennestään omistaa ylipaineastian (kuplanpoistokäytössä usein tarpeen), niin siihen liitetään pohjaan taipuisa poistoletku, joka menee jakotukkiin, joka jakaa tahnan haarukkapiikkiputkiin. Mikäli aineen kiinnipysyvyys on kriittinen asia, silloin EHDOTTOMASTI ensiksi pinnoitetaan valuontelon seinät puhtaalla epoksiseoksella (vain hartsi ja kovetin). Pinnoituksen jälkeen voidaan seostettu paksu mömmö sulloa onteloon. Esipinnoitus tehdään samaan tapaan kuin bensatankin tai vuotavan säiliön pinnoitus; litku sisään ja käännelllään esinettä kaikkiin asentoihin. Ellei onteloa pääse heiluttamaan, pitää "painepestä" kammion seinät epoksilla, jossa on ohennetta seassa, jotta sumutinlaite jaksaa epoksia sumuttaa. Ruiskutettavat epoksit ovat kylläkin oma aineryhmänsä, josta minulla ei vielä ole mitään kokemuksia. Isojakin kappaleita VOI heilutella, pinnoittaa vaikka kuutiometrin subbarin sisältä epoksilla. Kieputtelua varten valmistetaan teollisia pyörityslaitteita, joihin esim. henkilöauton voi ajaa ja sitten aloittaa auton kieputtelu. Vastaavan kieputtimen itsekin rakentaa puusta tai metallista. Vieläkään emme tiedä millaisesta esineesta nyt on kyse, mutta alle parin kuutiometrin vetoiset kappaleet voi kotona sisällä kieputtaa aivan helposti. Nopein kieputin syntyy jopa 10 minuutissa: Siirretään 2 isoa komeroa vierekkäin, 82 cm päähän toisistaan (tai 202 cm päähän, riippuen mihin suuntaan varrastusta harrastaa). Ankkuroidaan pulteilla kieputettava esine, vaikka 80*200 cm sänky, keskilinjastaan kiinni komeroiden väliin, kuin possu grillivartaaseen. Sänkyä voi nyt pyörittää ympäri sormella. Pulttiliitos jätetään aavistuksen löysäksi ja vaseliinia pannaan prikkojen väliin. Tämä sängynkieputin tuli mieleen siitä, kun itse joudun juuri näin tekemään, sängylleni. Ahtaassa kämpässäni joudun säilömään sänkyä pystyasennossa silloin kun en sänkyä käytä, ja vaaka-asennossa nukkumisen aikana. Toinen komero jo onkin paikallaan, toisen komeron siirrän tänään (pirun hidasta siirtää mitään kun ei ole tilaa minne siirtää mitään). Sitten rakennan komeroiden väliin sängyn. 2 pulttia, muutamia aluslevyjä ja muutamia muttereita, sen vaikeampaa kamaa "kieputtimeen" ei tarvita! Entinen sänky on 90 cm leveä ja ihan riekaleina, se joutaa kaatopaikalle. Säästän tilaa kun teen 80 cm leveän sängyn ja säilytän sitä pystyssä 15 tuntia päivässä. Perkele, yli 10 vuotta olen joutunut rakennusprojektejani lykkäämään kun kämpässäni ei ole tilaa edes maahan kaatumiseen. Eilen siirtelin romuja ja kokeilin piruuttani nostaa sängyn täysin pystyyn. Ensimmäistä kertaa kämppään syntyi maahan VAPAA alue, jonne ihminen mahtuu makaamaan kokonaan. Meinasin pyörtyä kun näin noin ison paljaan lattia-alueen. Tästä innostuneena aion jatkossakin pakottaa sängyn pystyyn ja nauttia vapaasta 2 neliömetrin lattia-alastani hereilläoloajan. Paska kun en aiemmin älynnyt kikkailla kahden pultin kanssa. Saatana.
Useammassa pienessä erässä kannattaa valaa, ellei ole tuttu aine kyseessä. Vaikka neljässä erässä, aloittaen pienellä massalla ja mahdollisesti suurentaen erän massaa jatkossa. Ekan valuerän jälkeen ehtii tarkkailla lämpenemistä ja juoksevuuden hidastumista. Oppii sen, kuinka kiirettä täytyy pitää seuraavissa valuerissä. Seuraava erä valetaan edellisen päälle kun edellinen vielä on mömmövaiheessa, ei saa antaa edellisen kiinteytyä. Niinkin pervo voisi olla, että ontelon uumeniin valetaan litkumpaa ainetta, vähemmän mikropalloa. Ja kun lähestytään pintaa, seosta sakeutetaan lisää eli kevennetään massaa. Minua aina pelottaa kun otan uuden epoksityypin ensimmäistä kertaa käyttöön. Olen hidas oppimaan uusia rutiineita. Selkärankaan on syöpynyt muutaman vanhan tutun epoksin käytöstavat (Kevran tuotteet). Uuden litkun opettelu pitää aloittaa alusta, tehdä ensin tahallaan sutta koemielessä, jotta löytää turvalliset ikkuna-ajat ja lämpötilarajat ja jäähdytysmetodit. Ettei sitten enää tule möhlittyä kalliiden projektien kanssa, esim. hiilikuidun. Minä mm. kaadan sekoitetun litkun alumiinilevyn päälle parin millin paksuksi laakeaksi lammikoksi, jotta se ei alkaisi kuumentua ennen aikojaan. Siis kun teen sively/telaus/laminointi/liimaushommia. Eipä tule liian kiire kun seos pysyy jatkuvasti huonelämpötilassa.
Jaha, valuhommia vähän takana, kokemuksia kertyy... Päällimmäisenä mielessä kunnollisen ruiskun/pumpun hommaus, sillä tuo mikropalloilla jatkettu Arsalinin epoksi ei ole mitään liukasta ruiskutettavaa! 100 ml:n annosteluruiskulla ei hommasta meinaa tulla mitään, kun käytän pakosta turhan ohutta 3 mm:n muoviletkua sotkun saamiseksi valuonteloon. Tekisi mieli hommata kunnollinen käsipelin injektioruisku, mutta hintaa en ole uskaltanut edes kysyä. Hyviä vinkkejä? ps. kuumenemisesta ei tuolla tavaralla tarvi huolestua, on meinaan toooooodella hidasta epoksia, eilen illalla valettu, nyt sellaista bitumimaista
Osta halpahallista kympillä-parilla pikkuinen ja sietämättömän meluisa "renkaantäyttökompressori" joka syö noin 12 voltin tasajännitettä eli auton akkua. Sillä kun pumppaat paineilmaa astian (esim. puutarhaletku, jossa epoksimömmö oleskelee) yläpäähän, niin takaan, että alapäästä tavara pursuaa ulos. Metalliputkea suosittelen edelleen injektiopääksi, auton jarruputkea vaikkapa, se ei pullistele ja sen saa tungettua tarkasti minne haluaa, se ei mene solmuun/lyttyyn.
Kuulostaa toimivalta äkkiseltään. Puolen tuuman letkuun varmaan löytyy jostain sopivat nipatkin molempiin päihin?