Lost Horizon (1937) 4/5 Frank Capran leffa joka herätti kiinnostuksen ensisijaisesti, kun luin sen olevan sci-fiä. No eipä tämä sci-fiä sanan yleisimmässä merkityksessä ollut, mutta eipä väliksi. Erittäin hieno ja ajaton elokuva. TV1000 esittää elokuvasta täyspitkää versiota, jossa osa kuvista on korvattu stilleillä, koska alkuperäistä filmiä ei enää ole (!). Ääniraita sen sijaan on jostain löytynyt. Surullista, että näin hienosta elokuvasta ei ole enää olemassa parempaa kopiota. Jurassic Park (1993) 4/5 Tämä on kyllä ihan helvetin hieno elokuva. Täyttä viihdettä. Dinot näyttivät vieläkin erittäin hyviltä ja silloin uudehkoa tekniikka oli käytetty ihan älyttömän taitavasti. Pisteet myös maikkarille, että näyttivät ws-version. Arachnophobia (1990) 3/5 Tämä vanha lemppari tuli napattua Anttilan alesta parilla eurolla ja toimi edelleen varsin hyvin. Leffassa näkyy Steven Spielbergin ote. Liekö Marshallin esikoisohjauksessa Spielberg executive produucerina ollut kuvauksissa isommassakin osassa. Jokatapauksessa mukavaa viihdettä.
En selittele juonta vaan listaan leffat ja annan arvosanat perustellen lyhyesti. Ja jos nuo korkeat arvosant ihmetyttää, niin nämä ovat leffoja jotka ovat jääneet omaan hyllyyn. Tässä siis tulee Pazzen katsomat leffat viimeisen puolentoista viikon ajalta: Donnie Brasco Aivan erinomainen tarina mafian sisään soluttautuvasta FBI-agentista. Hienot roolisuoritukset kaikilta. 4½/5. ½ pistettä lähti, siitä että leffa oli jo liian tuttu useiden katsomiskertojen takia. Tämä ei siis ollut leffan syy, vaan johtui itsestäni Rakastaa... Ei rakasta Erinomainen thrilleri. Hienoa oli leffan kahtiajakoisuus, ja iki-ihana Audrey Tautou SEhän ei ole leffan ansio, mutta dvd:llä on erittäin mielenkiintoinen kommenttiraita. No viddu, milloin te olette kuullet (ja lukeneet) ranskalaisen naisohjaajan mietteitä elokvuasta? Asiantuntijapuolue antaa ehdottomasti 4/5... meni vähän alakanttiin, mutta olkoon! THX 1138 Lucasin leffa ajalta, jolloin mies vielä yritti muutakin kuin rahastaa. Tämä nyt oli "ohjaajan versio" eli pakkohan se oli äijän ollut muokata omaa leffaansa vuosikymmeniä valmistumisen jälkeen. Silti viimeisiin KökköWarseihin verrattuna oikein hyvä leffa. Tämän katsottuani toistamiseen, en voi kuin ihmetellä, että mikä siihen Lucasiin on oikein mennyt? Tälle 4-/5. Kiikissä - Lady in a Cage Hyvä tunnelma, mutta ei kestä montaa katsomista. Tämänkin olen aiemmin nähnyt, ja silloin pidin huomattavasti enemmän. Ensivaikutelma on yhä mielessä ja siksi 3½/5 (tällä kertaa korkeintaan 3/5). One Hour Photo Hyvä tunnelma, kliininen maailmankuva, erinomainen roolisuoritus Robin Williamssilta, joka kerrankin esittää muuta kuin kivaa ja kilttiä miestä. No, onhan tämäkin kaveri kiltti ja kiva, mutta vähän sekaisin No, 4/5, vaikka olen leffan katsonut jo ainakin 4 kertaa. Juu, en suosittele katsomaan 4:ää kertaa, pari riittää. Sideways Perskutarallaa, tämä leffa paranee katselukertojen myötä kuin viini vanhetessaan. Aluksi en juurikaan pitänyt, mutta nyttemmin noussut kohisten ylospäin leffojeni joukossa. Hieno draama hienosta aiheesta hienoilla näyttelijäsuorituksilla varustettuna. Kyllä Paynen leffoista About Schmidt on yhä edelleen mun ykkönen, mutta tämä pääsi jo Electionin ohi! 4/5. Malèna Tämä kannattaa hakea Anttilan alelaareista välittömästi! Hieno kuvaus pojan kasvamisesta sodan varjossa. Eikä se Bellucci ole ollenkaan huonompi noin ulkonäkönsä puolesta. Tästä leffasta on myös enenmmän tissejä sisältävä versio saatavilla (jostain Koreasta varmaan), mutta tämä Anttila-versio toimii hienosti. Tarina nähdään 12-vuotiaan pojan silmin, eikä sen ikäinen kaveri voi oikeasti tietää juurikaan naisen anatomiasta... Juu, kyllä mulle kelpais myös se pidempi versio katseluun. Luulen, että silloin leffaa katselis vaan vähän eri silmällä 4½/5 Pahan kosketus Jos ei mitään muuta, niin katsokaa tämän leffan alun aivan tajuttoman hieno kamera-ajo. Siitä yksistään pitäisi antaa 5/5, mutta kun leffa on muutenkin hyvä ja korkean arvosanansa ansainnut. Kyllä se Orson Welles vaan osas, pirskatti sentään. Hakekaa käsiinne, rakkaat plazalaiset!
Maniac Cop (1988) Kyttiksen univormuun sonnustautunut Jay Leno/Steven Seagal/Lordi risteytys lietsoo kauhua Ison Omenan yössä. Tämä nostalgiapaukku tuli nähtyä viimeksi naskalin korkuisena ja aiheutti silloin aikamoiset painajaiset. Kiitos Jarkko G:n erinomaisen etsivätyön, on vanha parivaljakko saatettu jälleen yhteen. Varsinkin synapainotteinen aavemainen soundtrack ja suihkuflashback antoi melko kylmät väreet. Tahattoman huumorin kohteeksi jouduttiin pari kertaa, mutta hyvin synkän tunnelman takia meikäläistä ainakin jänskätti koko ajan. Tarina kulki yllättävän sulavasti eikä näyttelijäkaartissakaan ollut valittamista. En muistanutkaan irvileuka Brisco Countyn olevan tässä. Aliarvostettu kasarikauhujännäri ja munakkaat aseäänet. Tuomio: 3½/5 Tämännäköinen kaveri kun tulisi pimeällä kadulla vastaan olisi kovemmallakin karjulla löysät housussa: Ei tuo Robert Z'Dar tosin mikään kiiltokuvapoju luonnossakaan ole. Spoiler Maniac Cop 2 (1990) Jatko-osia en ollutkaan nähnyt aiemmin. Juoni jatkoi samaa kostotarinaa, mutta toimintakohtaukset olivat jopa parempia kuin ykkösessä. Kelpo jatko-osa, mutta ei välttämätön. Tuomio: 3/5 Maniac Cop 3: Badge of Silence (1993) Tämä oli jo selvästi väsyneempi jatko-osa vaikka mukana oli yhä alkuperäinen tekijätiimi. + Matt Cordell + Toimintakohtaukset (hyvin vähän) - Juoni - Shamaani hölynpöly - Jatkuvat avoimet loput mahdollista tulevaa jatko-osaa varten, perkele! (Tämä tosin nauroi itselleen joten voi myös olla +) "God I love the smell of fresh plasma before breakfast!" Tuomio: 1½/5
Ja X-Men 2 tuli kanssa katsottua, samasta syystä kuin 1.5. Ihan viihdyttävää tavaraa tämä oli, mutta ei näissä oikeasti mitään suurta ole. Eli ei nämä asiantunitjapuoluetta vakuuta... Mutta hienosti tehtyjä ja "helppoja" leffoja on ihan kiva katsella. Unohdamme silmienpyörittelyn ja laitamma kumpaakin kuvaavan arvosanan:thumbsup:
Eilen tuli vilastua Memoirs of geisha. Tykkäsin leffasta vaikka ensin epäilinkin hiukan olisiko tylsä. Ainut ISO miinus oli että puhekielenä leffassa toimi englanti. Helevetin amerikkalaiset kun ei jaksa tekstejä sen vertaa lukea (ylläripylläri)
Ultraviolet tuli katsastettua, ja voi jeesus mitä paskaa se olikaan. Käsikirjoitus ontuu, näyttelijät vetävät roolinsa aivan ala-arvoisesti ja kaiken kruunaa täysin munaton toiminta. Pisteenä i:n päällä varmaan huonoin CGI, jota olen ikinä todistanut. Yksi tähti Millan pepusta. */*****
Ohhan noita elokuvia tullut jokunen taas katseltua, mutta pistetään nyt viimeisimmästä arvosanat. My Cousin Vinny: 4/5 Olen toki nähnyt kyseisen elokuvan ennenkin, ja pidin sitä silloinkin hyvänä. Tosin siitä, kun näin kyseisen elokuvan edellisen kerran, on jo aika kauan, ja heräsi pieni epäilys, että olisiko aika kullannut muistot. Onneksi tällä kertaa näin ei käynyt. Mielestäni todella hyvin näyteltyä ja ohjattua komediaa. Marisa Tomei oli lähes yhtä hyvä omassa roolissaan, kuin mitä muistinkin. Joe Pesci oli oma koominen itsensä, ja onnistui huvittamaan mukavasti läpi elokuvan. Lisäksi Mitchell Whitfield lakimiehenä sekä varsinkin Fred Gwynne tuomarina tekivät hyvät roolisuoritukset. Ei mitään taidetta, mutta toimivaa komediaa.
Hostage Bruce Willis poliisina ranskalaisen ohjaajan toimintafilmissä. Kovasti tunteikkaan roolin vetää Bruke normaaleihin toimintarooleihinsa nähden. Elokuvaa oli kiva katsoa, joten se oli toimivasti kuvattu ja pätkitty. Ärsytystä aiheutti leffan nuorisokriminaalit. Menivät hiukan yli mun makuuni. Toimiva toimintapätkä, ei enempää tai vähempää. Assault on precint 13 Ethan Hawke poliisina ranskalaisen ohjaajan toimintafilmissä. Uusintaversiota en osaa Jussi Puusepän alkuperäiseen verrata kun en ole sitä nähnyt. Tämä nyt kumminkin on mukava tunnelmainen pieni toimintapätkä, joka ei pyri mihinkään korkeampaan. Genressään hyvä, vaikka Hawken viikset ärsyttävätkin aina. Failure to Launch Ranskalaisten toimintaohjaajien vastapainoksi romanttinen komedia, jossa on 20 vuotta samaa roolia näytellyt Sarah-Jessica Parker ja näyttelemisen unohtanut Matthew McCounaghey. Olipas tyhjänpäiväinen. Ainoa valopilkku oli leffassa esiintyvät väkivaltaiset eläimet, kuten delfiini ja maaorava.
Once Upon A Time In Mexico Aliarvostettu raina. Juoni kyllä ontuu pahasti ja osa hahmoista on vähän mitä on mutta leffan katsoimmekin viikonloppuna kello 1 aikaan yöllä Colan ja Manhattan sipsien kanssa. Juuri sellaista perushilpeää Rodriguez räimettä ja pari maukasta henkilöhahmoa. Sin City Recut & Extended Kokonaisuutena varsin mainio paketti. Lisäykset oli melko hyvin valittu mutta muutama tärkeä kohtaus jäi vieläkin uupumaan kuten Hartiganin oikeudenkäynti johon olisi saanut Boothelle vielä toisenkin hienon monologin ja Marvin psyykkaus vessassa. Extrat oli rodriguezmaisesti varsin hilpeitä ja Sin City tacot näytti aika namilta
The Breakfast Club - Milloinkohan viimeeksi olin tämän nähnyt? Kauan siitä ainakin on ja muistikuvien mukaan tämä oli joskus Karate Kidin aikoihin hauska komedia. Kenties se naiville lapselle komedia vain onkin, tylsin kohtauksin ryyditettynä. Nuorelle aikuiselle tämä oli loistava draamakomedia, jossa oli kaikkea mitä pitääkin. Miinusta voi antaa väkisin mukaan ympätylle tanssikohtaukselle, joka selkeästi on liitetty mukaan kertomaan että päähenkilöt on nyt kokonaan bondaantunut toisiinsa. Onneksi sentään biisi oli hyvä tuon kohtauksen aikana. 4/5
Aamulla ehdin nähdä Showtimeltä lyhyen pätkän Fresh-nimisestä ennalta minulle täysin tuntemattomasta tekeleestä. Heti jäin koukkuun ja harmi että piti lähteä duuniin. Mutta onneksi tänä iltana tulee uudestaa klo 18.
Naked Gun Taattua ZAZia, eli hillittömän hauskaa komediaa. Vitsejä on todella paljon ja suunnilleen kaikki myös osuvat ja upottavat. Muutama jo Police Squadista tuttu zoukkikaan ei tässä menossa haittaa; ne jutut kun ovat hauskoja vielä toisellakin kerralla tehtynä. Vessatason vitsejäkin riittää, mutta rimaa ei aliteta missään vaiheessa; katsojaa ei pidetä älykääpiönä. 4/5. Naked Gun 2 1/2 Naurattaa melkein kuoliaaksi ja on minusta sarjan hauskin osa. Nähty varmaan sata kertaa, mutta toimii aina ja edelleen. Ja elokuvan kesto on asetettu juuri niin pitkäksi kuin tappohauskoja juttuja riittää, taisi olla alle 80 minuuttia. Loistava. 4,5/5. Naked Gun 33 1/3 Ohjaaja vaihtui, taso laski. Kuitenkin hyvä päätös sarjalle, vaikka kunnon naurut ovat selvästi niukemmassa kuin aiemmissa osissa. 3,5/5.
Eilen tuli vihdoin katsottua Nanni Morettin La Stanza del figlio eli Pojan Huone, ja kyllähän se on kehunsa ansainnut. Hienoa ja vivahdeikasta draamaa, arkista mutta ei tylsää. Koskettava, vaan ei sentimentaalinen. ****/*****
Risto Jarvan filmografian läpikäymisen tulosta: Yö vai päivä (1962) Ranskalainen tiedemiesporukka tulee Suomeen tutkimaan kansallista kulttuuria ja asettuvat kesäksi Puumalaan. Tapahtuu normaalit juhannuskemuilut ja rakastumiset, eikä juurikaan muuta. Elokuva on rauhallinen tunnelmaltaan. Kaikesta eniten ärsytti kaikkitietävä kertoja, joka tavallaan pilasi katseluelämyksen tuomalla painokkaasti omat ajatukset esille. Filmin eastmancolor printti oli välillä tosi haalistunut, ja siten värit vääristyneet. Elina Salo loisti söpönä opettajattarena. Ruusujen aika (1969) ½ Jarvan utopinen scifi näkymys vuodesta 2012. Juoni selkeä, mutta toteutus varsin sotkuinen. Päähenkilö tekee dokumenttielokuvaa menneisyydessä eläneestä naisesta, joka on täysin samannäköinen hänen sihteerinsä/rakastettunsa kanssa. Hitchcockin Vertigoa käytetty käsikirjoituksen inspiraationlähteenä. Turhaa liikaa paasaamista "paremmasta tulevaisuudesta" ja "edistyksestä". Tulevaisuus esittyikin enemmän hauskana ufonäänellä piippaavine puhelimine ja hurisevine hisseineen. Vain todellisille B-luokan scifi elokuvien tai Risto Jarvan faneille.
A bout de souffle. Ei mennyt Niileksen kehut hukkaan tämän kohdalla. Erinomainen elokuva siis kyseessä. Itseasiassa Niiles toi tästä jo kaiken omassa postauksessaan esille joten mitäpä sitä turhaan toistelemaan. Kyllä tälle 4+/5 joutuu heti näin ensimmäisen katselun jälkeen antamaan. Potentiaalia nousta jatkossa jopa täysiin pisteisiin asti. Kingdom of Heaven. Ridley Scottin ohjaama Kingdom of Heaven on yksi niistä harvoista elokuvista jotka todellakin parantuvat pidennysten myötä. Kuten Scott DVD:llä kertookin, on tämä versio Director’s Cut sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämä olisi pitänyt alunperinkin pistää teattereihin eikä sitä keskivertoa tynkäversiota. Tässä toimii oikeastaan kaikki mikä teatteriversiossa ei toiminut (ja tietysti kaikki mikä teatteriversiossa toimi). Turhan hyppelevä juoni on muuttunut järkevämmäksi saadessaan huomattavasti lihaa luiden ympärille ja muutamien hahmojen käyttäytyminen tuntuu nyt paljon loogisemmalta. Massataisteluita ei juurikaan ole lisää (hyvä niin) mutta yksi kohtalaisen tyylikäs mies miestä vastaan-kinastelu on lisätty. Näyttelijät suoriutuvat rooleistaan hyvin ja Bloom vetää tässä mielestäni parhaan roolisuorituksensa eikä pääse häiritsemään missään vaiheessa. Kuvaus on edelleen herkkua silmille, mitä nyt muutama taistelukohtaus tuntuu ehkä hieman ylityylitellyltä hidastettuine veriroiskeineen mutta muuten ei juuri pahaa sanottavaa löydy. Kehut myös hyvin toteutetusta levynvaihdosta. 4½/5.
V for Vendetta Varsin hajuton ja mauton, täysin vailla kritiikkiä. Sarjakuvasta oli lähinnä lainattu keskeisimmät hahmot ja tapahtumapaikka. Minulle jäi ainakin vähän epäselväksi ihmisten tyytymättömyys valtion johtoon; ihmiset istuvat mukavilla sohvillaan katsomassa uusia telkkareitaan. Toisaalta elokuva kaiketi sijoittuu jonnekin vuoden 2020 tienoille, jolloin n. 15 vuotta vanhat tv:t ovat tietysti rikos ihmisyyttä kohtaan. Ihmeen hyvä kuva kuitenkin ikäisekseen. Ajankuva ei kuitenkaan kovin hyvin välity elokuvasta. Kubrick -maratoonin jälkeen tämä elokuvien mustavalkoisuus (hyvä vs. paha) aiheuttaa lähinnä huvittunutta pahoinvointia. Elokuvassa "pahiksilla" ei ole mitään elämää työn ulkopuolella, pelkkää tykinruokaa siis. Vastaavasti V on tietysti "hyvis". Sain vaikutelman että V on lähinnä henkilökohtaisella kostoretkellä tässä filmatisoinnissa. Sarjakuvan kantavasta teemasta, anarkismista ei näkynyt jälkeäkään. Elokuvan ehkä paras kohtaus on V:n ja Delia Surridgen kohtaaminen. Siinäkin voisi olla enemmän tunnetta jos V:n menneisyys olisi paremmin tiedossa. Finaali on kyllä hienoimpia näkemiäni lopetuksia. Harmi että se lähes suoraan kopioitu legendaarisesta Nimismiehet -animaatiosta. 3/5 kaikesta huolimatta.
Tähtikirkas yö (1982) ½ Tavianin veljesten leffa oli kuten suurin osa näkemistäni keskinkertaisista italialaisista elokuvista: liikaa henkilöitä (ei selkeää pääosaa), liikaa kiivasta puhetta ja liian vähän oikeaa toimintaa tai kiinnostavia tapahtumia. Mainostus oli kyllä ennakolta, että tässä oiva kuvaus Italiasta sodanaikana. Kuitenkaan esim. ainuttakaan natsia ei leffassa näkyny ja suurin osa ajasta/juonesta vaan pakoiltiin metsissä, käveltiin ja istuskeltiin toisille huutaen. Ei iskenyt tai sitten odotushorisontti ei kohdannut. Tylsähkö, siksi 2,5/5
Sixteen Candles - Odottamattoman hervoton komedia. Odotin vain söpöä romantiikkaa, mutta tämähän vetää vertoja vaikka mille. Selkeä American Pien esikuva. Anthony Michael Hall veti vielä paremman roolin kuin Breakfast Clubissa.
U Turn Sekopäinen pätkä, omasta mielestäni yksi parhaista Sean Pennin leffoista. Olin nähnyt kauan aikaa sitten, joten juonikin oli osittain kadonnut mielestä. Loistava kertomus siitä, kuinka kaikki voi mennä päin helvettiä. ***½