Kovin vähän on tullut elokuvia lähiaikoina katseltua, mutta kun MM-kisat on vihdoin saatu kunniakkaaseen päätökseen, eiköhän tähänkin tule muutos. Wolfgang Petersen: Poseidon *½ Hyökyaalto ja katastrofi komeita, muuten ontto ja mitäänsanomaton tekele. Marc Forster: Finding Neverland **** Toimii edelleen. Hienoa draamaa, vaikka loppua kohden mennäänkin jo siirappisuuden puolelle. Johnny Depp ja Kate Winslet ovat vakuuttavia kuten yleensäkin, Freddie Highmoren esittämä pojannappula puolestaan ärsytti yhtä paljon kuin viimeksi - en tiedä miksi. Rupert Julian: The Phantom of the Opera -25 *** Entinen Chaney-suosikkini tuntuu nyt kovin keskinkertaiselta. Tarina on ihan ok, puitteet ovat kunnossa, näyttelijätkin Norman Kerryä lukuun ottamatta hyviä mutta... Jotenkin vain tulee mieleen, että kyllä tästä olisi saanut paljon paremmankin. Ei toimi enää, Hunchback on parempi. Allan Dwan: Robin Hood ****½ Douglas Fairbanksin parhaimmistoa kaikin tavoin. Yli kahden tunnin kestostaan huolimatta tasapainoinen kokonaisuus, vaikka Dougien akrobatiaa saadaankin ihailla vasta puolen välin jälkeen, kun Robin astuu näyttämölle. Tähden lisäksi myös Sam De Grasse loistaa tyrannimaisen Juhanan roolissa. Sen sijaan Marian-neito jää täysin taka-alalle, siitä miinusta. John W. Brunius: Vänrikki Stoolin tarinat *** Näyttävyys ja toimivat sotakohtaukset peittävät alleen luettelomaisen historiankerronnan ja ohuet henkilöt. Tällainen sunnuntai-iltapäivän elokuva. Howard Hawks: A Girl in Every Port ***½ Hawksin kuuluisin mykkäelokuva on ihan mukiinmenevä pätkä. Victor McLaglen ja Robert Armstrong esittävät merimiehiä, jotka juopottelevat yhdessä, tappelevat yhdessä ja jopa jakavat samat naisetkin - kunnes McLaglenin esittämä merikarhu rakastuu ranskalaisnaikkoseen (Louise Brooks). Kumpi on vahvempaa, ystävyys vai rakkaus, se on McLaglenin ratkaistava. Brooksia katselee aina mielellään.
Kauna (Re-Make) Mitähän tästä sanoisi. Kerronta oli melko outoa, tapahtumat hyppeli miten sattuu ja ne tuntuivat vain kokoelmilta "böö!"-kohtauksia. Pari kertaa tosin sai ihan mukavat vibat, ei sen puoleen. Sarah Michelle Gellar ei tuntunut olevan oikein kotonaan roolissaan, mutta hoiti sen kuitenkin ihan ok-tasoisesti. Tosin, eipä tällaiseen tuotokseen tarvitakaan kovinkaan paljoa hehkua.. Periaatteessa ihan toimiva tekele, mutta loppupeleissä kovin hajuton ja mauton. Itse ideasta sen verran, että kaikki aasialaiset kauhut tuntuvat painottuvan siihen, että kuollut nainen/tyttö piinaa ihmisiä. Hieman ideointia peliin hei? 2.5/5
Edelleen uppoaa kuin Spoiler muna pimppaan . Mitä nyt pari holea juonessa ja tohtori vähän pökkelö, mutta kyllä, on se loppu uskomaton. Ja tunnelma. Melkein kuin Isomäessä. No, ei lähelläkään.. 4½/5
Pallon loputtua on taas aikaa elokuville, useampikin kolmen tähden tekele tuli katsottua: Verinen viikonloppu (The Osterman Weekend) Peckinpahin viimeinen ohjaus ei miehen parhaiden töiden tasolle yllä. Juoni sortuu liialliseen kikkailuun. Hyvä näyttelijäjoukko mukana kuitenkin, Craig T. Nelsoniakin mukava nähdä hieman toiminnallisemmassa roolissa. - Tappokone (Westworld) Viihdyttävä, mutta hieman kömpelöhkö 70-luvun alkupuoliskon scifi-elokuva. Kolmen eri teeman ympärillä pyörivä robottihuvipuisto on tapahtumapaikkana kekseliäs, vaikka lähinnä villin lännen teemaan keskitytäänkin. Ensimmäinen Terminaattori on selvästi ottanut Tappokoneesta vaikutteita. Tästäkin ovat pirulaiset tekemässä ensi vuonna uudelleenfilmatisointia, pah. Hiljainen sopimus (Gentleman's Agreement) Antisemitismi romanttisen elokuvan teemana on ristiriitainen keitos. Ilmiötä olisi saatu käsitellä syvällisemmin ja jättää romanssi enemmän taustalle, mutta tällaisenaankin kohtalaisen hyvä elokuva. Gregory Peck tekee jälleen kerran hyvän roolin. ½ Pretty in Pink 80-luvun teiniklassikkoja. John Hughes on tämänkin takana, mutta tällä kertaa ainoastaan käsikirjoittajan ja tuottajan ominaisuudessa. Ero Hughesin omiin ohjauksiin onkin nähtävissä eikä elokuva olekaan yhtä toimiva, vaan paikoitellen sortuu pienoiseen kömpelyyteen. Juoni loppuratkaisuineen on vähän pliisu, eikä eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia nuoria rakastavaisia aivan omaperäisimpänäkään kuviona voi pitää. Musiikit ovat sentään hyvät, kuten Ringwald pääroolissa. Harry Dean Stantonilta myös hyvä roolisuoritus reppanana isänä. Brazil Tästä olisin halunnut pitää enemmänkin, mutta aivan toimiva kokonaisuus ei kuitenkaan ollut kyseessä. Elokuva kärsi liiallisesta pituudesta, pienellä trimmauksella olisi voinut nousta Gilliamin parhaiden töiden tasolle. Visuaalisesti hienoa katsottavaa. ½ Skene Tämä kai on paremminkin minisarja, mutta menköön nyt samaan syssyyn. Kyseessä hyvähkö moraliteetti pillerinpyörittäjien maailmasta, tässä ei ollut liiaksi yleensä vastaavia kotimaisia riivaavaa "nuorisoelokuvan tuntua". Pamela Tola suoriutuu hyvin ensimmäisestä isommasta roolistaan. + Kuoleman juna (Von Ryan's Express) Kovinkin perinteisenä vankileirielokuvana alkava Kuoleman juna saa vähän uutta puhtia siirtyessään sotajunaseikkailuksi. Junailusta ei kuitenkaan revitä kaikkea potentiaalia irti, ja varsinkin yksioikoiset hahmot haittaavat kokonaisuutta. Onpa mukana sentään Ritari ässän Devon (Edward Mulhare) yhdessä hieman isommista elokuvarooleistaan. Yllättävästä loppuratkaisusta plussaa. -
Pitkään aikaan ei ole tullut tiirailtua mitään kun on ollut pitkää työpäivää mutta heinäkuu saapuessaan rauhoitti kuviota ja taas jää vähän vapaa-aikaakin. Charlie Chaplinin ensimmäinen elokuva The Kid on lähinnä pitkitetty lyhäri. Chaplinin kulkurihahmo toimii loistavasti kuten aina ja lisäksi pikkunassikka on loistava. Se lopun Spoiler uni-/paratiisijakso tuntuu kyllä NIIN päälleliimatulta ja ylimääräiseltä. Yleisellä elokuvamittarilla varsin hyvä leffa, Chaplin-asteikolla sieltä heikommasta päästä. Woody Allenin varhaistuotantoon kuuluva Bananas ei ollutkaan ihan yhtä hauska kuin muistin. Vuosia sitten tv:stä leffan nähdessäni pidin kovinkin loistavana, nyt uudestaan katsottuna "vain" ihan hauska komedia. Selvästi tuossa vaiheessa Allen haki vielä omaa tyyliään sekä ohjaajana että näyttelijänä. Kevin Smithin ohjaama Jay and Silent Bob Strike Back on irtovitseillä ratsastava heikko kokonaisuus, mutta onneksi vitsit ovat paikoin hyvinkin hauskoja. Niistä tosin n. puolet menee ohi jos Clerks, Mallrats, Chasing Amy ja Dogma eivät ole katsottuna ja suht tuoreessa muistissa. Pelkkää plussaa isosta läjästä vierailevia tähtiä. Eli siis kolme komediaa joissa kaikissa on paljon hyviä elementtejä mutta hyvästä kokonaisuudesta jotain jäi puuttumaan.
The Dreamers (2003) - Steven Seagal fanien vihaamaa taideleffa osastoa. Vuosi 1968 ja tapahtumapaikka Pariisi. Vinksahtaneet elokuvaharrastelija kaksoset (tyttö/poika) tykästyvät samoilla aaltopituuksilla liikuskelevaan jenkkipojkarnaan ja ottavat tämän kämppikseksi. Seuraa viinin juontia, leffalöpinää (mv pääosassa), uskaliasta lääkärinleikkiä (amerikassa lätkäisty NC-17) ja barrikadeille nousua. Tämä kaikki tunnelmoidaan tottahan toki kauniisti elokuvaten. Miehenalut jätetään tässä touhussa hiukkasen paitsioon, kun kaunis Eva Green ensiesiintymisellään näyttää napansa lisäksi myös lupaavan oloiset näyttelijänlahjansa. Roolisuoritus on melkoisen uskalias ja vaikuttava (mitäköhän se Bertolucci juotti?). Kaiken kaikkiaan ihan ok katsottava. Alkupuolisko elokuva-viittauksineen kaikkineen toimi mallikkasti, mutta loppu shokeerausyrityksineen ei niin. Mean Streets (1973) - Pitkästä aikaa tämä uudelleen. Scorsesen, Bobbyn ja Keitelin ensiaskelia. NY:n Pikku-Italiaan sijoittuva kertomus pikkunilkeistä. Scorsesen myöhemmästä tuotannosta tutuksi tulleet jutut, eli runsas musiikinkäyttö, kekseliäät kamera-ajot ja panostus näyttelijätyöhön havaittavissa. Homma ei kuitenkaan oikein jaksa innostuttaa samalla tavalla kuin myöhemmät klassikot. Johtunee pitkälti siitä, että Sudenpesästä ei löydy niin kiinnostavia hahmoja kuin mitä Bickle, La Motta, Henry Hill jne. olivat. De Niro & Keitel tekevät kyllä ihan hyvää duunia osissaan, ei siinä mitään. Parempia rooleja oli kuitenkin tiedossa sitten myöhemmin. Vertailtaessa Scorsesen myöhempiin elokuva kärsii pahiten. Suht hyvä "harjoitelma" kuitenkin. -
Doom (2005) Melkoisen typerä toimintaelokuva. Juonessa ei päätä eikä häntää. Peliä tuli aikanaan pelailtua aika lailla. Missä olivat ne punaiset lentävät öhkömönkiäiset joita huonon muistini mukaan leijui alkuperäisteoksessa? Katselin leffan kevyellä "kenttätykillä" mökkiolosuhteissa kuvan ollessa mustan osalta perin vajaa ja äänen olessa vain stereo, mutta tuskinpa parempi kalusto ja monikanavaäänet olisivat leffaa pelastaneet. 2,5/5 Lost in Translation (2003) Ihan leppoisaa katsottavaa. Ei mitään suuria tarinankerronnallisia päämääriä. Kiva kuvaus Tokion öisistä maisemista. Punaista lankaa ei oikein löydy. Erikoisiin tilanteisiin joutuneiden ihmisten "selviytymistarina" eksoottisessa ja vieraassa ympäristössä. Elokuvan idea ei selvästikään täysin avautunut allekirjoittanelle. Bill Murray on aina hauska vaikkei yrittäisikään. Kohinaa taisi olla kuvassa aika runsaasti kun jopa teknisesti rajallisella kalustollakin moisen huomasi. 3,5/5
Das Experiment (2001) Tämä leffa tuli katsottua vihdoin, ei tainnut majailla hyllyssä kuin kolme vuotta katsomattomana. Ja olisi kyllä pitänyt katsoa aikaisemmin, ihan kelpo leffa on kyseessä. Samaa jälkeä näkyy kuin ohjaajan seuraavassa, loistavassa Perikato-elokuvassa (kuten myös muutama tuttu näyttelijäkin). The Ninth Gate (1999) Pätkiä olin tästä aikaisemmin nähnyt ja aihe on mielenkiintoinen. Tuli sitten heräteostoksena hankittua ja siihen päälle heti katsottua. Aika omituinen leffa, jättää aika paljon katsojan oman harkinnan varaan. Johnny Depp on ihan omiaan tällaiseen leffaan. Frank Langella on aina hyvä pahis. Munich (2005) Spielbergin viimeisin, joka on sukua Schindlerin listalle. Yllättävän raaka elokuva mieheltä, joka on ohjannut E.T:n. Syy päähenkilöiden missiolle (olympiaurheilijoiden joukkomurha) ei mielestäni kanna loppuun asti (lieneekö ollut vain oikeutus) ja ei kanna elokuvakaan. Loppuu siis jotenkin kuin seinään. Mutta silti erittäin mukaansatempaava ja on täynnä loistavia näyttelijöitä. Lupaus (2005) Suomalaiset toiseen maailmansotaan sijoittuvat elokuvat ovat aina tervetulleita ja mielenkiintoisia. Tämäkin oli ihan mukiinmenevä teos, joka olisi kuitenkin hyötynyt lisäminuuteista. Sen verran hyppivä ja nopeasti etenevä juoni oli. Lieneekö tästä tulossa jossain vaiheessa tv-sarjamuotoon leikattu versio? The New World (2005) Kuvallisesti erittäin kaunis elokuva ja sisällöltään runollinen. Tuli katsottua krapulapäivänä, joten ei silloin kolahtanut kovinkaan lujaa. Voisi ehkä yksin rauhassa katsottuna avautua paremmin. Tapahtuu ehkä sitten kun ensimmäinen, 30 minuuttia pidempi versio saapuu kuvalevylle.
Tämän kauniin kesäpäivän ratoksi tuli katsottua Terminator-trilogia. Turha näitä varmaan on kellekään sen enempää ruveta esittelemään, mutta TOIMII hyvin pötkössä kun jälkimmäisissä on viittauksia aiempiin. Kakkosta katsoessa tuli tosin sähkökatko mikä katkaisi katselunautinnon, jouduin ottamaan aivot hetkeksi narikasta ja etsimään uudelleen kohdan jossa olin menossa. Sattui silmään mielenkiintoinen tieto, tiedä sitten onko totta vai ei, mutta suora lainaus kansivihkosesta: The role of the Terminator was originally going to be performed by O.J. Simpson. But, according to Cameron in 1984, "people wouldn't have believed a nice guy like O.J. playing the part of a ruthless killer."
Species Olipas tylsä leffa. Sisällön voisi tiivistää näin: Päähenkilö Natasha Henstridge näyttää tissejä. Tappaa miehen. Näyttää tissit. Tappaa miehen. Näyttää tissit... Ja sitä rataa. Ai niin taisihan siinä pari pyssymiestä ja naista olla. Nekin harrasti seksiä vähäsen. Ainoa hyvä puoli, että Henstridgeä voi katsoa ilman tuskia. 1.5/5
Reservoir Dogs Tarantinon ensimmäinen, ja se mielestäni näkyy ainakin leffan alussa, missä meno on hiukan keskinkertaista. Mutta mitä pidemmälle elokuvassa edetään, sitä paremmin juttuun ja henkilöihin pääsee sisään ja leffan loppupuoli onkin tuttua laatua. Musiikki, kuten aina, on loisteliasta, kuten myös näyttelijät, vaikka kyllähän sen huomaa, että nuo Tarantinon vakkarit ovat kehittyneet Dogsin ajoista paljon. 4+/5
Miami Blues (1990) Aivan tajuton pätkä. Baldwin käsittämättömässä vedossa pikkukonnana, jonka repliikeille tuli putoiltua harva se minuutti. Leffan asenne ja dialogi paikkaavat juonen puutetta. 4/5
Sanshô dayû (Sansho the Bailiff) In brief Erittäin kaunis, humaani mutta erittäin surullinen tarina perheestä ja heidän taistelusta yhdessäoloon. Huutava vääryys miten huonosti saatavilla oleva elokuva DVD:llä. Arvostus pitäisi olla vähintäänkin Seven Samurain tasolla, molemmat vuoden 1954 tuotantoa sattumalta. 5/5
Eastwoodin elokuvia tarttui useampi mukaan kaupasta, mutta ensimmäisenä tuli katsottua Play Misty for Me, joka siis on Eastwoodin ensimmäinen ohjaustyö. Hyvä elokuva, mutta ei lähelläkään sitä tasoa, mitä Eastwoodin ohjauksista olen tottunut näkemään (Armoton, Ruoska, Verivelka, Menneisyyden ote). 3/5
War of the Worlds (2005) Steven Spielbergin ohjaama, opettavainen tarina siitä, mitä tapahtuu, kun lähtee kotiplaneetaltaan reissuun ilman vedenpuhdistustabletteja. Elokuvan erikoinen värimaailma ja kuvaus miellyttivät. Myös efektit olivat varsin mainioita. Tompan poikaa esittäneen Justin Chadwinin roolihahmon idioottimaisuus ärsytti. Elokuvan pelottavinta hahmoa esittänyt Tim Robbins varasti show aina kun oli kuvissa. ***½
A Night at the Roxbury Legendaariseen (tuskin suomalaisille) SNL-sketsiin perustuva elokuva kahesta bilehirmusta. Suhteellisen tylsä ja ennalta-arvattava. Hääkohtaus oli kuitenkin törkeen hyvä, en ole pitkään aikaan nauranut niin. The Blues Brothers Lähes täydellinen elokuva, joskin muutamat ylilyönnit pilasivat vähän kokonaisuutta. Varsinkin ne lopun konserttikohtaukset olivat uskomattoman hyviä, meinaan sekä lännenravintolaa, että isoa salia. Bruce Almighty Näyttelijöille kaikki kolme naamaa. Muuten suhteellisen tylsä ja todella mitäänsanomaton elokuva. Varsinkin lopun pitkitykset olivat aika puuduttavia. Kourallinen dollareita Takuuvarma Leone, joskaan ei pärjää trilogian seuraaville osille. Loppukohtaus ei ollut niin siisti, kuin olisi voinut olla. Yölle varattu Rocky, en ole ennen nähnyt sitä. Toivottavasti Iso-S ei petä ja näätte huomenna komiat viis naamaa rivissä. ;-)
I Spit On Your Grave Eipä ollut ennakko-odotuksien veroinen, aika mieto tekele loppujen lopuksi mielestäni. Jos tämän olisi nähnyt 70-luvulla, olisi se varmasti toiminut paremmin, mutta eipä tuo enää nykyään pääse hetkauttamaan. 2/5 Chakushin Ari/One Missed Call Hauska jälleen nähdä leffa, joka oikeasti onnistuu luomaan pelottavan tunnelman. Vaikka en leffaa putkeen nähnytkään, piti se hyvin otteessaan. 4/5
Cocoon Lapsuuden suosikkeihin kuului tämä leffa ja nyt tuli katsottua varmaankin 15 vuoden tauon jälkeen. Aika hyvin muistikuvat pitivät, eikä sen kummempia yllätyksiä ollut tarjolla. Vanhusten elämän kuvaus on mielestäni varsin onnistunutta, kun taas scifi-puolella mennään ajoittain siitä mistä aita on matalin. Ihan kivaa viihdettä kuitenkin ja kohtaus, jossa vanhukset hyppivät uimahyppyjä hidastettuna syntikkamusan pauhatessa taustalla, pistää taas muistuttamaan että tuolloin 80-luvulla oli moni asia paremmin. 3½/5 Cul-de-sac Polanskin kolmas pitkä leffa muistuttaa jonkin verran miehen debyyttipitkää Veitsi vedessä. Molemmissa pariskunnan elämää tulee sotkemaan kolmas ihminen ja tunnelmissakin on aika paljon samaa. Cul-de-sac laskee tosin vielä enemmän mustan huumorin varaan ja onnistuukin siinä hienosti. Samoin tapahtumaympäristöä jylhine kuvineen voi pitää oikeinkin onnistuneena. Krzysztof Komedan mainio musiikki tuo tunnelmaan oman pikantin lisänsä ja näyttelijöistä eritoten Donald Pleasence ja Lionel Stander loistavat. Hyvin pärjää myös valitettavan nuorena elämänsä tien päähän tullut Catherine Deneuven sisko Francoise Dorléac. Aivan täysiä pisteitä ei leffa saa sillä muuten sujuvasti etenevä leffa hieman toistaa itseään keskikohdan paikkeilla. Dokumentista päätellen Polanskin elokuville tyypillisesti kovin vaikeassa ilmapiirissä on leffa valmistunut, mutta tälläkään kertaa sitä ei näe lopputuloksessa. 4/5 Le Notti bianche (Valkeat yöt) Eilen tv:stä tuli bongattua tällainen haikea rakkauselokuva. Italialaisleffoja on tullut valitettavan vähän katsottua tähään ikään mennessä ja ainakin tämän elokuvan perusteella enemmän pitäisi. Elokuva veti heti mukaansa Venetsian ahtaille kaduille ja visuaalisuus oli huipussaan varsinkin lopussa kun kaupungista tuli valkea. Alun jälkeen elokuva uhkasi syyllistyä tavanomaisuuteen, mutta kaunis loppu nosti pisteitä paljon. 4/5 Sunset Blvd. Tästä elokuvasta nyt ei puutteita löydä sitten millään ja on kai vaan todettava että kyseessä on yksi kaikkien aikojen nerokkaimmista kokonaisuuksista mitä valkokankaille on koskaan heijastettu. Vaatii melkoista oivallusta ja rohkeutta yhdistää faktaa ja fiktiota tavalla millä se tässä leffassa on toteutettu, kuten esim. näyttelijävalinnat osoittavat. Se, ettei Wilderin elokuvasta Hollywoodin piireissä juurikaan pidetty, ei ole mikään ihme. 5/5
Terminal Spielbergin ohjaama kevyt draama, jossa Tom Hanks ei puhu kunnolla englantia ja näyttää miten voi saada ajan kulumaan lentokentällä. Elokuva ei juurikaan mitään hienouksia tarjoile eikä todellakaan kuulu Spielbergin tähtihetkiin. Sunnuntai-iltapäivälle sopivaa kertakäyttöviihdettä nyt kuitenkin, 3-/5. Lords of Dogtown Legendaarisista Z-boyseista kertova osittain tositapahtumiin perustuva leffa on aikalailla genrelleen uskollinen eikä varsinaisesti tarjoile mitään mullistavaa. Leffan nuori näyttelijäkaarti on kohtalaisen tuntematonta ja ainut mainitsemisen arvoinen suoritus nähdään Z-boysien perustajaa näyttelevältä Heath Ledgeriltä. Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan kelvollinen skeittileffa, jossa aineksia olisi ollut enempäänkin, 3+/5 Aviator Martin Scorsesen leffa ei juuri suurempia esittelyjä tarvinne. Itse pidin elokuvasta varsin paljon vaikka tiivistämisen varaa olisi ehkä jokun verran ollut kuten yleensäkin ko. herran ohjaamissa tuotoksissa. Näyttelijäsuorituksista sen verran, että Oscarit menivät ihan oikein. Mielestäni Di Caprio tekee ihan kelvollisen suorituksen muttei mitenkään häikäisevää, mutta Blanchett on pyttynsä ansainnut, 4-/5.
Musa - The Warrior Eeppinen ja pitkä elokuva, mutta ei päässyt tylsistymään missään vaiheessa. Henkilöiden kohtaloista kiinnostui ja välitti oikeasti. Paikoitellen varsin raakakin, mutta mistään mässäilystyä ei ollut kyse. Soundtrackista myös plussaa, musiikki vaihteli mahtipontisesta koskettavaan ja leikittelevään. 4.5/5