Dodgeball tuli katottua,kyllä tuossa sai jokusen kerran nauraakkin,loppupeleissä aika perinteinen komedia.
Jahas, päivitetääs taas. Leaving Las Vegas Oikeastaan muistikuvia vielä hienompi teos. Hieman samantyyppinen haikeatunnelmainen kahden erilaisen ihmisen kohtaaminen kuin Lost in Translationissa. Upeat näyttelijäsuoritukset Cagelta (kerrankin!) ja eritoten niin hienosti kasvojen ilmeillä tunteitaan ilmaisevalta Elisabeth Shuelta (no, eipä hänelläkään muita nappirooleja sitten olekaan). 4½/5 Fargo Tämäkin tuli sitten toisen kerran katsottua. Varsin hieno elokuva Fargo on, ehdottomasti Coenin veljesten parhaimmistoa. Uskomattoman kaunis musiikki ja kauniit valkoiset maisemat. Vieläköhän Joel ja Ethan löytävät sen kultaisen kosketuksen tulevaisuudessa ja tekevät Fargon ja Barton Finkin kaltaisia leffoja. Fargon suurimpiin meriitteihin kuuluu myös se, että se nosti William H. Macyn tähdeksi. 4½/5 Tystnaden Ingmar Bergmanin tuotantoon tutustuminen jatkui. Hiljaisuuskin oli varsin hyvä ja osaltaan ahdistava elokuva. Kahden siskoksen välinen menneisyys ja traumat eivät kuitenkaan siinä määrin kiinnostaneet, että olisin suuremmin elokuvasta innostunut. Hienoa ohjausta kuitenkin ja näyttelytyökin oli ihan moitteetonta. 3½/5 Inherit the Wind Lempigenreäni, oikeussalidraamaa 50- ja 60-luvun taitteesta. No, Inherit the Wind ei aivan parhaimmistoon ihan kuulu. Tietysti amerikkalaisen yhteiskunnan historian ilmiöt ovat mielenkiintoisia, mutta siltikään Jumala vs. Darwin ei itseäni kiinnostanut. No, elokuvan pelastaa kuitenkin pääparin ja ennen kaikkea Spencer Tracyn huikean hieno suoritus puolustusasianajajana. Gene Kellylle sen sijaan oli siunaantunut vähän turhankin yhdentekevä sivurooli. 3½/5 The Conversation Coppolan Kummisetien välissä tekemä "pikkuleffa" tuli katsottua ekan kerran vuosi sitten ja pidin siitä todella paljon jo silloin. Nyt se tuntui vielä paremmalta. Pianomusiikin ja varsin koruttoman kuvauksen sävyttämä tunnelma on huipussaan tässä jännärissä ja Gene Hackman tekee kyllä ehkä sen kaikkein parhaan roolinsa tässä. Kohtaukset ovat hienosti rakennettuja ja tarinakin on sopivan tulkinnanvarainen. Loppukohtaus on yksi vaikuttavimmista. Kaikki nämä yhteenlaskettuna tässä on FF Coppolan paras elokuva. 5/5
Tuo tuli itsekin katsottua eilen eikä todellakaan mikään kuoliaaksinaurattaja ollut kyseessä. Itse kyllä odotin leffalta enemmän, ainoastaan muutama kohtaus oli edes etäisesti hauska. 2/5 (puoli pistettä tuli David Hasselhofista )
Tahraton Mieli oli aivan mahtava. Vaikka pari kertaa luulin jo pudonneeni kärryiltä, niin silti sen leffan lopulta ymmärsi. Lopussa leffasta jäi hyvä maku suuhun. Suosittelen varauksella kaikille, joidenkin makuun voi olla turhan outo. Itse ainakin pidin todella, 4.5/5. Terminaali ei ehkä ollut niin hyvä. Tosin tästäkin pidin paljon. Alku oli paikoin draamaattinen. Loppua kohti dramaattisuus kuitenkin väheni, ja leffa oli lähempänä feelgoodia ja komediaa. Tosiaan hyvä leffa, suosittelen lämminhenkisten draamakomedioiden ystäville. Joka tapauksessa ansaitsee arvosanan 4/5 Oikeisiin kohteisiin tuli käytettyä Filmtownin lahjakorttia, varmasti tulen molemmat leffat hankkimaan omaan hyllyyn DVD-muodossa.
Man Who Loved Women aka L'Homme qui aimait les femmes (1977) Francois Truffaut'n romanttinen komedia. Kertoo miehestä, jolla on lähes pakkomielle iskeä naisia. Siis tässä tapauksessa määrä on ratkaisevana. Monsieur Morane on varsinainen playboy, naiset kiinnostuvat hänestä ja melkein heti hypätään petiin. Viimeistään aamulla Morane lykkää naisensa pihalle jotta voi iskeä silmänsä uuteen valloitukseen. Moranen flaksi oli kyllä aivan käsittämätön, tosin kaikki on mahdollista elokuvissa. Ajoittain elokuvassa oli hauskoja hetkiä. Taiteellisesti teos on kuiten mitäänsanomaton. Näyttelijät (Charles Denner + kymmenet naiset) onnistuivat rooleissaan kohtalaisesti. Elokuva on vain kertaalleen jännityksensä säilyttävä, mitään uutta on mahdotonta useimmilla katsomis kerroilla ammentaa. Toimii varmasti vain Truffaut faneille.
Avanti!(1972) Loistava komedia, sai nauraa oikein kunnolla. Kyllä se Billy Wilder osaa 5/5 Bring Me the Head of Alfredo Garcia (1974) Verinen elokuva kauniin likaisessa Meksikossa. Hyvä elokuva, vaikka en Peckinpah'n suurimpia faneja olekaan 4/5
Anchorman: The Legend of Ron Burgundy oli aika mielenkiintoinen kokemus. Leffa perustui osittain improvisaatioon ja sen myös huomasi, niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä leffa oli todella hauska, välillä tuntui että katseli jonkun kaveriporukan huvikseen tekemää kotivideota. Epätasainen leffa jonka juonessa ei ole mitään järkeä mutta seassa muutama todella loistava kohtaus.
cellular Aika hmm.. kerran katto mut ei uudestaan ikinä. Plussaa William H. Macyn rooli. Veti saman roolin ku Fargossa ja Magnoliassa mut poliisina.. Symppis äijä. Nicole Kidmanista myös plussaa.. kaunis nainen. Muuten perus kaurakakkaa.. Ja maailman typerin juttu... Nainen saa säkällä soitettua johonkin kännykkään paskana olevasta puhelimesta hakkaamalla piuhoja yhteenniin se soittaa kännykkään mikä on samassa kaupungissa kuin se akka ite. Kuinka iso mahdollisuus tohon on? monta matkapuhelinta on Jenkkilässä? 2/5
Oho.. Siis Kim Basinger. Aika hemmetin hyvä huomio. Johan meni nimet sekasin. Ehkä ku kummatkin kauniita vanhempia ihania blondeja.
Heh, minäkin juuri katsoin Cellularin. Kevyttä hyvää viihdettä. Hyvä pointti tuo "säkä" saada yhteys niinkin lähellä olevaan henkilöön. Ehkä kännykkänumeroitakin on elokuvamaailmassa vain se 0001-9999 (esim. 555-2431) tai jotain. 3/5
Cellular Ihan katseltava jännäri. William H. Macyn esittämä poliisi oli ärsyttävä ja Basinger sai koottua aika mäsästä puhelimesta toimivan. Nuo nyt jäi huonoista puolista päällimmäisinä mieleen. 3-/5 Harold & Kumar Go to White Castle Traileri antoi odottaa tuollaista hyvää jenkki komediaa mutta leffa osottautui pettymykseksi. Eli kertoo kahdesta kaveruksesta jotka lähtevä polteltuaan pilveä etsimää paikallista hampurilaisravintolaa. Matkalla he tapaavat outoa porukkaa. 2/5 The Machinist Loppu oli vähän kaukaa haettu mutta muuten hyvä leffa. Bale oli ainakin asenteella mukana jos tuota muodon muutosta voi jonkinlaisena mittarina pitää. 3+/5 Ocean's Twelve Tylsä jatko-osa hyvään ykkösosaan. Mikään ei oikeastaan tässä toiminut. Ei juoni, ohjaus eikä näyttely. Loppu oli taas jostain kaukaa haettu. Olisi paremmin sopinut Full Frontalin jatko-osaksi. 1½/5 The Football Factory Hyvä idea tehdä futis huligaaneista elokuva. Mutta kuitenkaa tämä ei pystynyt täyttämään omia odotuksia. Tommyn (päähenkilön) unikohtaukset ja isoisän kuvaus oli jotenkin turhia. Ne ei ainakaan omasta mielestä sopinut kokonaisuuteen. Täytyy katsoa miten Frodo taistelee West Hamin puolesta tulevassa Hooligans elokuvassa. Mutta kuitenkin pisteet FF:lle 3+/5
Tuli tehtyä eilen oma elokuvaputkiennätykseni. Eli kuusi elokuvaa peräjälkeen alkaen spontaanisti torstai-iltana klo. 21:55 YLE1:n Kukushkasta. Tämä olikin mainio yllätys yksinkertaisuudessaan ja sanaleikeissään, ja taitaa kauniiden maisemien avustamana kiriä edelle vuotta aiemmin ilmestyneestä No Man's Landista, jossa kaksi vihulaista jumittavat vanhakantaisen kopperon sijasta juoksuhaudassa. Tämän perään tuli tsekattua ensimmäistä kertaa DVD:ltä Bergmanin Vargtimmen, joka aukeni nyt toisella katselukerralla paljon paremmin. Demonit olivat edelleen hienosti kuvattuja ja tietyt jaksot jäivät kummittelemaan mieleen. Ei tosin vedä vertoja tätä ennen viimeksi katsomalleni Bergman-tuotokselle Persona. Sarjassa "ensimmäistä kertaa DVD:ltä" olivat tämän jälkeen vuorossa Once Upon a Time in America ja Citizen Kane. No nämä nyt ovat kaikille tottuja. Citizen Kanen alussa aurinko alkoi kuitenkin ikävästi paistaa ulkona ja joutui säätämään telkun kirkkausasetuksia. Viidentenä kaipasi jo jotain hieman skitsompaa menoa, joten tuli lopulta katsottua Tetsuon jatko-osa (tai "kumppani" kuten takakansi sen kuvailee) Tetsuo II: Body Hammer. Tetsuon fanina ja jatko-osien ikuisena vihaajana en ehkä asennoitunut elokuvaan oikein, mutta tästä huolimatta leffan loputtua huomasin myöntäväni (yleisen suuntauksen mukaan), että kyseessä on ihan asiallinen sequel. Välillä tosin vaikutti hieman siltä, että kyseessä olisi vain ykkönen väreissä. Jos Tsukamoto tähän vielä kolmannen osan luo, niin jotenkin tarinaa pitäisi viedä enemmän eteenpäin. Tämän leffan aikana vasemmassa silmässä tuntui olevan roska, jota ei saanut millään pois. Päätin kuitenkin jatkaa "elokuvailtaa", koska ehti tulla nälkä eikä syöminen tietenkään onnistu ilman leffaa. Seuraavaksi vuorossa oli siis Francon The Sadisctic Baron Von Klaus, joka oli jälleen yksi esimerkki että parhaimmillaan ja todella yrittäessään Francosta olisi voinut tulla paljon enemmänkin kuin kulttihitti. Klassinen whodunnit-kauhutarina sadistisesta baronisuvusta (duh!). Kyllä tässä ne tissitkin vilahtaa. Seitsemäntenä yritin katsoa vielä Ozun A Story of Floating Weedsin, mutta mykkäelokuva taisi olla omiaan tuomaan väsymyksen, vaikka scoren kanssa tuota katselinkin. Tämän jälkeen ohjelmassa oli nukkumista yhdeksän tuntia ja herättyäni katsoin Storyn loppuun ja oli kyllä todella upea elokuva. Ei tullut turhaan katkaistua putkea, sillä väsyneenä tuosta ei taatusti olisi saanut niin paljoa irti. Leffassa ei ole mitään yliampuvaa eikä teennäistä, vaan arki on kuvattu arkena ja ihmiset ihmisinä. Ozun oma remake, Floating Weeds, menee ilman muuta pian myös katseluun. Aloittelijamaisesta nukkumisvirheestäni huolimatta jatkoin unikuvien rikkomaa elävien kuvien sarjaani katsomalla Ozu-puolikkaan perään vielä ensimmäistä kertaa dvd-muodossa Un flicin ja The Untouchablesin.
Kolmas kerta toden sanoo, väittävät. Thin Red Line tuli äsken katsottua. Yritys oli tosiaan kolmas, edellisillä kerroilla en ollut päässyt loppuun asti vaan olen muun komppanian kanssa jäänyt jumiin kukkulalle. Ajattelin kuitenkin Sean Penn -fanitukseni siivittämänä antaa vielä yhden mahdollisuuden, tällä kertaa oikein DVD:llä. 7:a ei mennyt hukkaan, vaan nyt sitten vissiin "löysin" tämän elokuvan. Aloitetaan haukuista. Muistini pelasi sen suhteen, että jookaamista ja itsekseen puhelua oli ihan riittävästi. Osa tästä täysin itseltäni ohi menevää vertauksia eläinkuvilla siivitettynä. Ja mitä ei ymmärrä, harvoin hirveästi rakastaa. Suurin osa meni kuitenkin aivofiltterin läpi ihan hyvin, ja olihan niissä asiaakin. Vähemmälläkin olisin kuitenkin pärjännyt. Loppuun nuo sopivat oikein hyvin. Tarina eteni hieman liian verkkaisesti pariin otteeseen, lähinnä nyt haen viimeisen tunnin aikaisia tapahtumia, mutta ei se katsominen näihinkään kuitenkaan jäänyt, ja kokonaisuuteenhan nuo sopivat erinomaisesti / kuuluivat tärkeänä osana. Thin Red Line on _kaunis_ elokuva. Audiovisuaalisesti niin taistelut kuin muukin on todella komeaa katseltavaa, joskin tätä eläinten kuvaamista en vieläkään ymmärrä. Olisin pärjännyt ilman pöllöäkin. Kameran käyttö oli mestarillista ja oli hienoa nähdä taistelukohtauksia varsin vähillä kuvakulman vaihdoksilla, intensiteetin silti millään tavalla kärsittyä. Myös sotaelokuvissa nykyään kovasti pop oleva kameran älytön heiluttelu oli poissa. Virkistävä plussa siitä siis. Näyttelijäkalusto oli a) nimekäs b) todella hyvin ajan tasalla. Leffan katsomisen alkuperäinen syy, Sean Penn, piti pintansa. Äijällä on on mieletön määrä karismaa. Muutkin "päärooli"naamat, Nolte kärjessä, tekivät hienoa työtä. Oli hieno ratkaisu pitää elokuvassa todella paljon ns. keskeisiä henkilöitä, joista kukaan ei kuitenkaan tuntunut varsinaiselta päähenkilöltä (no tämä yksi nyt oli ehkä vähän ylitse muiden, näyttelijän nimi hukassa, katsoo IMDB:stä, James Caviezel). Leffassa sai hienon kuvan kuinka yksittäinen mies ei tosiaan merkitse kokonaiskuvan kannalta yhtään mitään, mutta heistä kaikista alkaa kuitenkin välittämään. Bonusta irtoaa siitä, että kuolema oli tehty ns. erilailla kuin yleensä. Napin napsahtamista otsaan ei juuri ennakoida pystynyt. Kokonaisuutena Thin Red Line kuvaa todella upeasti sodan mielettömyyttä ja yksittäisen sotilaan merkitsemättömyyttä sen keskellä. 4+ / 5 Ai niin, se että mielipiteeni on muuttunut, ei poista sitä tosiasiaa, että olen oikeassa.
Espoon Viimeinen Neitsyt tuli äsken katsottua. Poikkeuksellisen lyhyt (pari minuuttia yli tunnin) Suomi-leffa oli ihan mukava välipala. Nollabudjetilla kasattu teinityttöangstileffa on kuin Suomi-versio vuoden 2003 Thirteenista. Teemat ovat huomattavan samanlaisia. Koko elokuva on aika tiukkaa alamäkeä. Täysin nh-luokan näyttelijät ovat ihan kohtuullisia, Suomi-asteikolla. Saila Laakkonen oli parempi roolissaan kuin tämä toinen tyttö. Laaksolalla oli ongelmia lähinnä siinä, että hän ei saanut osaa dialogista kuullostamaan lainkaan luontevalta vaan aivan liikaa ulkoa opetellulta. Muut näyttelijät olivat varsin pienissä osissa, joten niistä ei juuri puhua kannata. kuvaukseltaan, ohjaukseltaan ja muulta toteutukseltaan Espoon Last Virgin on ihan peruskamaa. Tarina on ihan pikkunäppärä, mutta ei sitten yhtään enempää. Lyhyt kesto painottaa elokuvan kiskomaista kerrontaa, jossa suunta ja vauhti ovat kovin tasaisia ja ennalta määrrättyjä. Varsinaisia juonenkäänteitä, huippuhetkiä tai tason romahduksia elokuva ei tarjoa, vaan on kovin tasainen paketti alusta loppuun. Liian tasainen. Kertakäyttökamaa, arvosanaksi voisi arpoa jonku kolmosen.
Nóz w wodzie (Veitsi vedessä) Roman Polanskin debyyttipitkä tuli vihdoin nähtyä. Kerrassaan hienosti ohjattu teos pariskunnan ja nuoren opiskelijapojan kohtaamisesta ja yhteisestä päivästä. Polanskin lahjakkuus ohjaukseen on helppo jo tästä elokuvasta nähdä. Hienoja kikkoja ja kuvakulmia. Tarinakin on ihan sopivan mielenkiintoinen, vaikkakaan ei mikään erityisen mieleenpainuva. 4½/5 Beverly Hills Cop Yksi lapsuuden suosikeista päätyi viimein hyllyyn. Edellisestä katsomiskerrasta olikin vierähtänyt kymmenisen vuotta. Sitä ennen meni muutaman kerran vuodessa. No, ei tauko pahaa ole tehnyt, silti melkein kaikki repliikit oli tuoreessa muistissa. Leffahan on edelleen mitä leppoisinta katseltavaa. Eddie Murphy on oikeasti hyvä ja hauska tässä. Tarinahan nyt on monelta osin puutteellinen eikä mitenkään erinomainen, mutta eipä se nyt jaksa juurikaan haitata. 4/5 The Lodger Nyt on sitten Hitchcockiltakin viimein nähty mykkäelokuva. The Lodger (Vuokralainen) oli Hitchin ensimmäinen varsinainen trilleri ja tarina oli kovin Viiltäjä-Jack henkinen sijoittuen sopivasti sumuiseen Lontooseen. Ivor Novello näytteli hienosti enkelinkasvoista vuokralaista, jota vuokraemäntä perheineen alkaa epäillä vaaleakiharaisia nuoria naisia surmaavaksi sarjamurhaajaksi. Elokuva oli erittäin hieno. Tummasävyinen score vahvisti elokuvan synkkää tunnelmaa luoden siitä oikeasti jännittävän. Hitchcockin tavaramerkkejä oli jo jonkin verran nähtävissä vaikka ohjauksellisesti elokuva ei mikään erityisen virtuoosimainen olekaan, eli mitään hienoja kamera-ajoja ei tästä löydy (eikä elokuva välttämättä sellaisia kaivannutkaan). Kuitenkin jälleen yksi kunniamerkki mestarin rinnuksille. 4½/5
Yksi Polanskin nerokas "kikka" oli esitellä ainoa naisnäyttelijä Krystyna (Jolanta Umecka) elokuvan aluksi seksuaalisesti värittömäksi. Juonen edetessä veneily -vaiheeseen Umecka kuitenkin kuoriutuu perhosen lailla erittäin seksuaaliseksi. Tämä antaa hyvin syvyyttä ja kiinnostusta tarinaan.
Fargo Coenin veljesten ehkä kuuluisin elokuva oli aika lähelle maineensa veroinen. "Tositapahtumiin" perustuva juoni etenee melko miellyttävästi ja hyvistä näyttelijäsuorituksistakin saa nauttia. Etenkin Steve Buscemi vetää hyvän roolin eikä valittamista ole päähenkilöä esittävän William H. Macyn suorituksessakaan. Ei Coenien paras leffa, mutta erittäin hyvä trilleri kuitenkin, 4/5.