Helmiä ja Sikoja pääsi yllättämään ihan täysin. Odotin lähinnä hauskaa rällästyskomediaa peri-suomalaiseen tyyliin. Tätä elokuva kyllä tarjosi, mutta myös paljon muuta. Helmiä ja Sikoja on siitä harvinainen 2000-luvulla tehty Suomi-elokuva, että se ei yritä myydä itseään alastomuudella. Elokuvassa nähdään peräti yksi suukko. Ei panemista, rintoja, eikä muutakaan traileri-ainesta olevaa materiaalia. Kaikki näyttelijät, joista Amanda Pilke Saarana on erityisesti mainitsemisen arvoinen. Lapsinäyttelijä, joka ei millaan tavalla ärsytä, vaan on peräti sympaattinen, ansaitsee aina pisteet. Myös muu casting oli kunnossa, vaikka mukana olikin varsin perusroolia tarjolla. Leppilammen Mikko ja Laura Birn varsinaisissa pääosissa rokkasivat myös hyvin voimakkaasti. Positiivisena yllätyksenä elokuvassa ei ollut juurikaan pakollista loveshittia, vaan homma hoidettiin paremminkin ystävyyden kautta. Helmiä ja Sikoja oli hauska, kuten toivoinkin. Perinteinen Suomi-elokuvan vitsiä pursuava aloitus oli mukana, ja toisinkuin turhan usein, juttua heitettiin myös jatkossa. Ja vaikka se välillä perustuikin lähinnä kiroilulle, pysyi huumori mukana koko elokuvan ajan. Vaikka tarinan taustatekijät ovat vakavat, pysyy Helmiä ja Sikoja koko kestonsa ajan varsin hyväntuulisena elokuvana, jota katsoessa viihtyy. Missä Helmiä ja Possuja eroaa perinteisestä nyky-suomi-elokuvasta, on että sillä on näppärien kuvien ja hyvien juttujen lisäksi myös oikeaa sisältöä. Vaikka elokuvan perusilme on huumorilla eteenpäin lykkivä, on elokuvan perusteemat silti vakavat ja niitä käsitellään varsin hienosti. Ylimääräisen alastomuudella läträämisen lisäksi H&S välttää myös valtaosan muista Suomi-elokuvan kliseistä, ja vaikka elokuvan tarina eteneekin kohtuullisen suoraviivaisesti, sisältää se parit kivat käänteet. (en nyt selvästikkään saa tässä sanottua mitä haluan sanoa mutta...) H&S oli tavallaan positiivisen elämänmakuinen, tarina sisälsi myös oikeaa draamaa (jota näyttelijät tukivat hienosti) ja läpi elokuvan mukana kulki positiivinen mutta silti tavallaan pelokas, varautunut ja "häviäjä"-tunnelma. Jos jostain pitää nipottaa, niin sitten lopusta joka oli vähän turhan hatusta vedetty. Kokonaisuutena: hieno elokuva hyvillä näyttelijöillä, mielenkiintoisella tarinalla, hauskoilla jutuilla, mutta silti ajoittain sopivan draamallisilla aineksilla. Virkistävä. 4 + / 5 (paras Suomi-elokuva, joka nyt just tulee mieleen)
Noin kokonaisuutena ehkä vähän pitkä ja erikoinen, mutta Rush on ihan huippu Sellerinä. Kerrankin Cgitä hyödynnetty hyvin. http://www.imdb.com/title/tt0352520/
Star Wars Episode II - Attack Of the Clones Selvästi parempi kuin episodi I. Tosin tässäkin tuo dialogi oli aivan raivostuttavan huonoa. Vuorosanat vain töksähtelevät näyttelijöiden suusta ilman että kyseessä olisi normaali vuoropuhelu. Ihan oikeasti, miten kukaan pystyy kirjoittaman noin hirveää dialogia ja ennen kaikkea miksi dialogia ei anneta sellaisen kirjoitettavaksi joka sen osaa. Ei tuossa suuria olisi tarvittu kun dialogi olisi kuulostanut ihan normaalilta. Suurin osa tehosteista näytti oikein hyviltä, selvä parannus episodi ykköseen :thumbsup: . Esim. paikka jossa klooneja valmistettiin (pitkät anorektiset otukset) ja varsinkin kolmesta osasta muodostunut ovi jonka läpi he kävelivät. Jytinää riitti ihan kivasti, mutta loppu jäi vähän avoimeksi: Mikä sota siinä lopussa oikein alkoi? Käsitin että jedit + kloonisoturit hyökkäsivät vain sinne yhteen paikkaan missä senaattori, anakin ja kolmas heppu olivat kahlittuina pylväisiin. Kuitenkin lopussa pahikset sanoivat "sota on alkanut" ja näytettiin kun kloonisotureita lastattiin hirveät määrät aluksiin. Minne he oikein hyökkäsivät ja miksi? Koska en ole star wars -fani niin parasta antia olivat muutamat taistelukohtaukset ja Natalie Portmanin lopun vaalea asu ja yläosan repeytyminen
Perhosvaikutus (director`s cut) yllätti aika positiivisesti täytyy varmaan joskus kattoo tuo elokuvateatteriversio...
Suspect Zero Yritti kovasti olla erilainen sarjamurhaaja jännäri, ja osittain jopa onnistui ihan positiivisesti. Tosin, odotin ja toivoin kuvauksen ja maailman olevan huomattavasti synkempi. Elokuvan juoni ei päässyt yllättämään missään vaiheessa, vaan oli suhteellisen ennalta arvattava tekele, ei huono, muttei kyllä kovin kummoinenkaan. 2½ / 5 Sono otoko, kyobo ni tsuki, aka "Violent Cop" Taattua Kitano laatua jossa herra itse elvistelee ei-niin-ystävällisenä-poliisina. Tyylikäs kuvaus ja sujuva kerronta, valitettavasti leffan ikä näkyi tallenteessa ikävästi, varsin rakeisina kohtauksina. Huumorin kukkasia ja väkivaltaa, mitä muuta sitä nyt voisikaan kaivata 4- / 5
Sama täällä! Odotin rällästystä, mutta tasoja löytyikin paljon enemmän kuin se perinteinen me-ei-tehdä-työtä-me-vaan-juodaan-viinaa. Amanda Pilke oli tosiaan hyvä! Olen kuitenkin eri mieltä Leppilammen ja Birnin suorituksista. Leppilampi oli muuhun veljeskatraaseen verrattuna ja jotenkin ulkopuolisen oloinen (varmaan johtuu siitä, että muut veljekset olivat jo Lepän edellisessa leffassa Pitkä kuuma kesä). Tuntuu että hänet oli otettu mukaan vain pikkutyttöjen takia (nätti poika pääosassa...) Birn ei vakuuttanut, mutta luulen, että hänestä tulee vielä jotain. Keskeneräistä vielä... Veljeskaarti yleensä... katsokaa Pitkä kuuma kesä ja arvioikaa sitten roolisuoritusten erinomaisuutta. Samaa osastoa oli tarjolla, mutta hyvin tehtynä, ei siinä mitään. Tuo alastomuus tai sen poisjättäminen on mulle aivan sama. Jos tarina vaatii alastomuutta tai seksikohtausta, niin toki se täytyy mukaan lykätä. Siinä olet oikeassa, että kaikkiin tarinoihin sitä ei tarvita. Sitä voi vain miettiä, että jos Selin olisi tuottanut tämän leffan, niin voi vain arvata kuinka paljon paljasta nuoren naisen ihoa olisimme silmiemme eteen saaneetkaan. Muutamia hauskoja viittauksia Lepän edelliseen leffaan, pari loistavaa irtovitsiä, mutta kokonaisuutena lämmin ja oikeasti mukava tarina. Erittäin hauska elokuva, joka alun jähmeyden jälkeen vei mukanaan. Niin, jos tästä tykkäsi, tykkää varmaan Lepän edellisestäkin elokuvasta. Musiikki on ainoa keino päästä parempaan, PKK:ssa punk-bändi halusi soittamaan Tavastialle, H&S:ssa lapsitähtikilpailun kautta saadaan raha-asiat kuntoon... Ei tuo Leppä kyllä multa pisteitä saa monipuolisuudesta, tekee tosin hyvin viihdyttäviä elokuvia, jotka eivät kestä monataa katselukertaa. Samaa mieltä. Itse annan 4 / 5. hyvin tehty ja hauska, mutta toisinto edellisestä leffasta. (Arvosteluasteikko: Hyväntuulisuudesssa ja positiivisuudessa kotimaisista uusista leffoista Koirankynnenleikkaaja ansaitsee 5 / 5)
Suspect Zero Heikko sarjamurhaaja leffa. Jotenkin väkinäiseti tehty ja hajanainen kokonaisuus muutenkin. Jotenkin tuntu että haettiin jotain Millenniumin ja Sevenin välimuotoa siinä onnistumatta. 2/5 Napoleon Dynamite Ihan katseltava komedia nörtistä ja hänen uudesta ystävästään amerikan koulumaailmassa. 3/5
Garden State. Yllätti todella positiivisesti. Zack Braffista en ennen leffaa tiennyt muuta kuin joskus sivusilmällä vilkaissut sitä sairaalasarjaa (mikäsenytoli) mutta miehen ohjaama ja käsikirjoittama leffa oli todella piristävä tuttavuus. Innolla odotan kaverilta lisää. Ja Natalien roolihahmo oli ihan käsittämättömän söpö höpöttäjä. :love:
Alexander Sotaleffojen ja antiikin historian ystävänä voi tulla pisteisiin hieman ylimääräistä extraa pelkästä aiheesta, mutta silti voin sanoa elokuvan olleen vähintäänkin nautinnollista katsottavaa. Olihan siinä muutama tylsähkö kohta kun Anthony piti historian tuntia, mutta se ei mielestäni pilannut elokuvan kokonaisuutta. Ja toisaalta asiaa oli ehkä hieman liikaa suhteessa elokuvan pituuteen ja siitä johtuen tarina välillä "pomppi hieman". Pisteet: 3,5 / 5
The Jambon hehkutuksen vuoksi vuokrasin The Machinisitin. Jambo, millä ilveellä sä saat tästä leffasta hyvän? Täyttä kuraa. Ei juma. 0/5 Spoiler Jos luit tänne asti, niin huomaat tulleesi huijatuksi. Leffa oli hyvä, muttei aivan yhtä hyvä, kuin mitä annoit odottaa. Arvosanaa alentaa melko suuri aukko kässärissä, en vaan sitä muista tähän hätään. :hitme: Koko leffan ajan oli semmoinen wtf fiilis päällä, mutta vaikka loppu ihan hieno olikin, niin odotin hieman enemmän. Bale oli roolissaan hyvä, kilot karisseet hyvää vauhtia pois. Hmm. Mitähän vielä satuilisi. Leffa oli jollain tavalla "outo". Ei huonolla, vaan hyvällä tavalla. Ja nekin selvisivät sitten lopun myötä. No, se siitä sitten. 3.5-4-/5
Dead Man Walking tuli äsken katsottua. Pikkuisenhan se oli kyllä tylsä. En vain jostain syystä päässyt fiilikseen missään vaiheessa, ja roska ei edes meinannut tulla silmään, vaikka mahdollisuuksia kyllä elokuvan toisella puoliskolla tarjoiltiin jatkuvalla syötöllä. Sean Penn ja tämä nunna olivat kyllä molemmat vallan mainioita rooleissaan. 3+ / 5
The Asphalt Jungle - Todella hyvä John Hustonin rikoselokuva, kultaiselta 50-luvulta. Hienoa juonen rakentelua ja hyviä roolisuorituksia. Marilynkin oli niin kuuma, että kaipasin aikakonetta ja kovaa. The Terminal - Spielbergin ontuva ja ylipitkä draama komedia. Asetelma on ihan kiva ja saatiin siitä jotain irtikin, mutta muutamia todella yliampuvia epäuskottavuuksia ja Zeta-Jonesin todella kamala roolihahmo (vai oliko vika näyttelijässä?) ärsyttivät paljon.
Cursed (2005) Normaalisti tälläinen kama jää katsomatta, mutta nyt piti tehdä poikkeus. Halusin nähdä miten Portia de Rossi ja Christina Ricci pärjäävät. Varsinkin Riccin julmettoman suuria ja pyöriä silmiä voisi katsella pidempäänkin Leffa oli kyllä sen verran (ihmis)susi etten jaksanut loppuun asti. Eipä ole Wes Craven kovin kummoisia leffoja tehnyt. Jos on aivan uskomaton Ricci/de Rossi -fani niin leffa varmaan menee. Muussa tapauksessa suosittelen jättämään väliin. A Dirty Shame (2004) Ilmeisesti leffan tarkoitus oli pilailla seksillä tai jollain mutta ei kyllä uponnut minuun. Huumori meni ihan totaalisesti ohi.
Eilen tuli katsottua The Pink Panther, eli sarjan ensimmäinen leffa. Tämä on viimeksi tullut nähtyä joskus pienenä ja muistikuvia leffasta ei ollut juuri ollenkaan. Leffa oli kyllä ihan katsottava mutta ei mikään varsinainen helmi. Kaikki Sellersin kohtaukset olivat kyllä loistavia ja naurattivat kunnolla mutta näitä oli vain liian vähän. Sarjan muissa leffoissa taitaa sitten Sellersiä näkyä enemmän.
Requiem For A Dream - Viimeinkin kaivoin tämän hyllystä esiin maanantaina ja katselin. En pitänyt leffasta, mutta se oli loistava. Outo ristiriita. :/ Se oli hienosti sekä ahdistavasti tehty ja jätti jonkinlaisen pahan olon jälkeensä, joka on päällä oikeastaan vieläkin. Aika pirullista.
Tarkoitus on kertoa viimeeksi näkemästään elokuvasta jotain, näin saadaan threadiin joku järki, eikä vain nimilistaa. The Day After Tomorrow - Aamupäivän ratoksi laitoin tämän Anttilan alesta ostetun hölmöilyn soittimeen. Odotin samanlaista tauhkaa mitä ID4 oli parhaimmillaan, mutta sainkin sitä mitä ID4 oli pahimmillaan .. 50 minuutin jälkeen oli pakko lopettaa katsominen ja pari tuntia myöhemmin katsoin loppuun. Mitään muuta tämä ei tarjonnut kuin kivaa äänentoistoa ja kauniita CGI-myrskyjä. Ihmiskohtalot eivät yllättäneet. Yksikään oikeasti ärsyttävistä tapauksista ei saanut turmiota (se perhanan koditon "hauska mies"). Dialogi sai oikeasti nauramaan pari kertaa. Ja teltassa on aina lämmin ja voi ottaa iisisti, vaikka ulkona onkin kovin kylmä. Perkele, mitä roskaa .. En pelkää enää helvettiä, koska koin Day After Tomorrow:n. olisi kai voinut laittaa tämän 'huonoin elokuva' threadiin.
Eilen yöllä katsoin Hitchcockin Marnien. En voi sille mitään, mutta mielestäni elokuva oli aika kammottava. Etenkin loppukohtaus. Tähän mennessä heikoin Hitchcockin leffa jonka olen nähnyt. Jäin pohtimaan, että mitä mieltä muut tästä elokuvasta ovat, että olenko minä vain hemmoteltu 2000-luvun lapsi joka ei kestä hyvää elokuvaa. Don't get me wrong, ei elokuva mikään täysi fiasko ollut, vaan mukana oli tosi hienojakin hetkiä. Etenkin kohtaus, jossa Spoiler äiti oli Marnien oviaukolla ja käveli portaat alas jäi mieleen upeasti kuvattuna. Kolme tähteä. Extrana leffassa oli making of -dokkari, jonka lopussa joku viisas mies sanoi, että jos ei pidä Marniesta, ei pidä Hitchcockista eikä rakasta elokuvataidetta.
The Lodger Loistavalta Saksalaiselta Early Hitchcock boksita (kiitoksia herra Hurricanelle vinkistä tarjouksen suhteen). Kaikinpuolin perus tarina mutta hyvien näyttelijäsuoritusten takia, sekä erinomaisen kuvauksen takia pisteitä voisi ropistela tälle neljän pallukan verran. Mies vailla menneisyyttä Useaankertaan katsottuna mutta siltikin elokuva jaksaa pitää otteessaan omalaatuisella esitystavallaan, parasta Kaurismäkeä ehdottomasti. Hypnoottinen!