Mulholland Drive (2001) Ensimmäistä kertaa katsoin, enkä todellakaan pysty antamaan tähtiä vielä, koska tämä pitää katsoa ehdottomasti toisen kerran - varmaan DVD:ltä löytyvän Lynchin 10 vihjeen kera.
Onnea vaan Itse jouduin katsomaan vinkkejä IMDB:n keskusteluista koska olin puoliunessa (väsymyksestä) kun tuon katsoin aikanaan. "Helpompi" kuitenkin kuin vaikka Lost highway, se meni nimittäin itsellläni totaalisen överiksi vaikka koitin skarpata.
La face cachée de la lune (Kuun pimeä puoli) Hieman verkkaisesti käynnistyvä haaveilijadraama osoittautuu lopulta varsin kiehtovaksi leffaksi. Elokuvan ohjauksesta ja käsikirjoituksesta sekä kahden pääosan näyttelemisestä vastaa yksi mies, Robert Lepage, jonka visuaalinen lähestymistapa tuo mielenkiintoa ja tukea tarinalle ja elokuvan hieman uniselle tunnelmalle. Lisäksi onhan tuo pääosan Philippe niin sympaattinen epäonnistuja, että väkisinkin tässä kokee samaistumista . 4/5 Tui shou (Pushing Hands) Ang Leen esikoispitkä on varsin onnistunut draama kulttuurieroista ja vanhenemisesta. Pääosassa Sihung Lung tekee jälleen varsin täydellistä työtä vanhuksena, joka koettaa sopeutua uuteen elämäänsä. Päähenkilön ulkopuolella tarina ja henkilöt jäävät turhankin heppoisiksi, joten mitenkään täydellisestä elokuvasta ei kuitenkaan ole kyse. 3/5 X2 Päätin antaa tälle mahdollisuuden kun kerran tv:stä sattui tulemaan eikä muutakaan puuhaa ollut. Lisäksi ensimmäinen osa ei vuosien takaisten muistikuvien perusteella lähellekään toivottomimpia sarjisleffoja ollut, joten toivoin saavani ihan katsottavaa viihdettä. No, toimintaa ja rytinää riitti, mutta enpä oikein mitään saanut tällä kertaa irti. Eihän nämä tällaiset sarjikset tokikaan koskaan ole kiinnostaneet, mutta pitääkö näissä aina olla kaikki niin stereotypiaa varsinkin hahmojen, oli ne sitten hyviä tai pahoja, kohdalla. 2/5
Ollako vai eikö olla (To Be or Not to Be) Lubitschin klassikkokomedia on kiinnostava kaiken muun hyvän lisäksi eritoten valmistusajankohdastaan johtuen. Natsien puolanvalloituksen käsittely komediallisin keinoin vuonna 1941 antaa aiheeseen varsin tuoreen näkökulman. Elokuva on hauskakin kuin mikä. Mel Brooksin uusioversio vei jokusta irtovitsiä hieman pidemmälle, mutta kokonaisuutena alkuperäinen on kuitenkin parempi. + Viimeinen auringonlasku (The Last Sunset) Karjanajosaippua jää osaavista näyttelijöistään huolimatta vain keskitason lännenelokuvaksi. Tietty hupsuus onnistuu riivaamaan melodramaattiseksi tarkoitettua elokuvaa liiaksikin ja tunnelatausta ei pääse syntymään. Viihdyttävä tämä kuitenkin oli. Kuolema Venetsiassa (Morte a Venezia) Kovin ristiriitaisen jälkimaun jätti tämä Luchino Viscontin klassikkoromaanifilmatisointi. Teknisesti elokuva on komeaa jälkeä ja Dirk Bogarden vahvaa pääroolisuoritusta ei käy kieltäminen. Kuitenkin kun itse sisältö on lähinnä vanhan miehen pikkupoikaan luomia himokkaita katseita kömpelöillä takaumilla ryyditettynä, niin ei tämä suuresti saanut innostumaan. Olkoonkin että omanlaisensa vahvan tunnelman elokuva kyllä onnistui luomaan. ½
Dazed and Confused (1993) -Tuli katsottua tämäkin komedia.Elokuva on teinikomedia ja sijoittuu 70luvun lopulle. Ihan ok pätkä siivitettynä hyvällä musiikilla, mutta ei yltänyt korkeelle omalla asteikollani 2,5/5
Viettelysten Vaunu ja noh.. olihan se, tunnelmaa ja toimiva eteneminen, mutta riittävän melankolinen/synkistelevä että en tykännyt. Tyttöystvä kehoitti katsomaan kun löytyy kuulemma legendaarisia lausahduksia yms, mutta niistäkin osa on vain kirjassa.
Ils (2006) Parasta tekohengitystä hieman harmaalle ja rappeutuneelle kauhugenrelle sitten Saw 1:n vaikkakin täysin erilaisessa muotissa tarjottuna. Verta ei paljoakaan näytetty mutta psykologinen kauhu oli mestarillisesti jaksotettu koko lyhyen 74 min ajalle menon kuitenkin koko ajan kiristyessä loppua kohti. Hieno esimerkki kuinka lyhytkestoinen elokuva saadaan osaavissa käsissä tuntumaan tuhdilta pakkaukselta ilman turhia löpinöitä. Parit pienet epäloogisuudet eivät kokonaisuutta pilanneet vaan päinvastoin. Kauhuelokuva ei vaan toimi lähellekään yhtä tehokkasti jos kaikki pienetkin käänteet tarjotaan hopealautasella katsojan nenän alle, tai että kaikki tuntemattoman jännitteen aiheuttajat laitetaan jo alkumetreillä korokkeelle analysoitavaksi. Tällä kertaa ei paljoa päässyt rentoutumaan, ei edes lopputekstien jälkeen. Kyllähän tämä ehdottomasti antoi uutta uskoa kauhugenreen. 5/5
Drugstore Cowboy(1989) Ohjaaja Gus Van Sant on kyllä tehnyt loisto työtä, en ollut tätä elokuvaa aikaisemmin nähnyt ja pitää sanoa että elokuva on TODELLA hyvä,tuli mieleen another day in paradise juoneltaan. Upeat roolisuoritukset!! Elokuva oli niin hyvä ettei voinut mennä edes jääkaapille tai minnekkään ilman pausea melkeinpä 5/5 4,5+/5
The Departed (2006) Näinpähän sitten tämän vuoden ylistetyimmän ja parjatuimman ja mitä muuta -elokuvan. Täytyy sanoa, että pidin paljon, etenkin näyttelytyö oli loistavaa. Ei kuitenkaan aivan viiden tähden kamaa, neljä ja puoli.
Pari leffaa tuli tänään katsottua: School of rock: Täytyy sanoa, että tämä yllätti hyvyydellään. Jack Black oli hauska, ja penskatkin sopivat elokuvaan erittäin hyvin. Tavallisesti en lapsinäyttelijöistä tykkää, joten tämä elokuva oli erittäin iloinen yllätys tälläkin saralla. Jammailusessiot oli mainioita, ja mitään turhaa jeesustelua ei löytynyt. Erittäin hauska elokuva! "For those about to rock, I salute you!" :king: :king: :king: :king: / 5 Wallace and Gromit - Curse of the wererabbit: Erittäin loistava elokuva tämäkin! Hyvää huumoria koko elokuvan ajan, ja melkeinpä parhaat kohtaukset ja oivallukset elokuvassa olivat: "dogfight" ja "may contain nuts"! Juoni oli elokuvan tyylille sopiva, ja hahmot taattua laatua. Ralph Fiennes teki myös erittäin hyvän ääniroolisuorituksen metsästäjä-hidalgona... Täytyy myös mainita se, että suomennokset toimivat varsin hyvin tässä elokuvassa, eli eivät olleet kökköjä väännöksiä, vaan oikeasti hauskoja! Tälle on kyllä pakko antaa :king: :king: :king: :king: :king: / 5
The Fountain. Joopa joo, jostain tuli luettua, että tämä olisi katsomisen arvoinen elokuva; no eipä kovin kaksinen omasta mielestä ollut. Sekavaa häröilyä koko elokuva cgi:llä maustettuna. Kyllä tämä leffa jää niiden lukuisten unohdettujen elokuvien joukkoon hyvinkin nopeasti. En pitänyt. 1,5/5 EDIT: niin, lueskeltuani leffan omaa ketjua, niin en kyllä ymmärrä miten tämä elokuva nyt muka on niin kaunis visuaalisessa mielessä.
Alamo Historiaa ja sotaa. Niistähän pitäisi syntyä hyvä keitos mutta ei tämä soppa oikein ravitse eikä tule halu kauhoa santsilautasta. Kaikki ulkokuoreen katsoen on kunnossa. Aidonoloista maisemaa, rakennuksia ja sotilasvaatetusta sekä aseistusta. Hyvät näyttelijät hoitavat hommansa mutta ei vain oikein synny mitään sen suurempaa vaikka komeasti kuvatut sotatoimet ovat näyttäviä ja luoti viheltää. Aihepiirit kuitenkin kiinnostavat joista kaksi lisätähteä. *** / *****
Joint Security Area Ei niin verevää meininkiä kuin ohjaajan tuoreempi Oldboy mutta tässäkin kukasenteki- ja miksisenteki-leffassa on kyllä hetkensä. Vakuuttavat näyttelijät ja tunnelma kohdallaan. Hyvä puheenvuoro kaikenlaisten keinotekoisten rajojen turhuudesta. Toivottavasti Koreat saavat liennytettyä välinsä joskus. Kohtaukset jossa Etelän ja Pohjoisen sotilaat pullistelevat toisilleen (pthyi!) rajavyöhykkeellä ovat kyllä hyvä osoitus suurvaltapolitiikan mielettömyydestä. **** / *****
Gentleman's Agreement Ei tämä romanttinen hömppäkomedia ollutkaan vaan varsin vakava-aiheinen valistusleffa aikalaisille. No, toki tuo romanttinen aspektikin kuvaan kuului ja edustikin leffan heikointa antia. Antisemitismin vaikutukset tulevat kuitenkin vallan hyvin peilattua tässä ja lisäksi Gregory Peck tekee hyvää työtä pääosassa. 3½/5 Scener ur ett äktenskap (Kohtauksia eräästä avioliitosta) Katsoin kuuteen osaan jaetun viisituntisen version. Ja hieman liikaa se olisikin kerralla koko komeus ollut, koska elokuvassa ei juuri muuta ole kuin kaksi puhuvaa päätä...varsinainen keskusteluelokuvien äiti siis kyseessä. Mutta kyllähän Bergmanin kynä on sen verran terävänä ollut, että tämä osoittautuu antoisaksi, joskin paikoin yllättävän rankaksi katselukokemukseksi. Erland Josephson ja kummalla tavalla viehättävä Liv Ullman tekevät todella vahvat suoritukset osissaan. 4/5 Live and Let Die Sen verran on edellisissä postauksissa tullut Bond-leffoille annettua sapiskaa, että pitää tässä näyttää että kehujakin on Bondille tarjolla jos leffa vaan sellaista ansaitsee. Live and Let Die nimittäin osoittautui muistikuvia jopa paremmaksi viihdepaukuksi. Roger Moore astuu vakuuttavan charmikkaana Conneryn kenkiin ja tarinassa on mukavasti vetoa oikeastaan ihan loppupuolta lukuunottamatta. Huumorin ja toiminnan sekoitus toimii tällä kertaa ihan mallikkaasti ja nuorta Jane Seymouria on mukava katsella. 3½/5 Zerkalo (Peili) Oikeastaan osasin aika hyvin odottaa mitä on tulossa. Ja kaikkeni minä yritin, mutta en vaan leffan perässä pysynyt. Visuaalisuudelle täydet pisteet, todella kauniita kuvia erityisesti mustavalko-osuuksissa, mutta kun tarinasta ei saa mitään irti, niin en ainakaan minä pysty leffasta nauttimaan. Ei tällä kertaa keskittymiskyky kai sitten riittänyt. 2/5
Bowfinger (1999) Nyt kolisi kunnolla. Tämähän oli sekä Steve Martinin että Eddie Murphyn hauskin elokuva vuosikausiin, ja mitään läheskään näin hauskaa ei kumpikaan ole omillaan tämän jälkeen ilmeisesti saanut enää aikaan. No, Bowfingerissä molemmat koomikot ovat todella vedossa. Voisin jopa väittää Eddien tuplaroolia miehen koko uran hauskimmaksi. Varsinkin Jiff on erittäin huvittava (nörtti)rooli, jollaista en jotenkin uskonut Eddiestä edes irtoavan. Steve Martin esittää tässä suhteellisen normaalia kaveria, joten ihan kaikki koomikontaidot eivät ehkä pääse esiin, mutta eipä sitä koko repertuaaria joka elokuvassa tarvitse esitelläkään. Sitä paitsi Stevehän on itse käsikirjoittanut Bowfingerin, ja idea elokuvan toteuttamisesta päätähden osalta piilokameroilla on todella hieno oivallus. Yksi niistä monista. Loistava comeback himmentyneiltä tähdiltä Murphy & Martin, vaan vieläköhän se tälläkin vuosituhannella onnistuisi? 4+/5. Decoy (1995) Robert Patrick ja Peter Weller esittävät kaveruksia, jotka ovat (kai) ex-palkkasotureita ja nyttemmin jo erakoituneita. Kummallakin on menneisyys hämärän miljonäärin kanssa, joka nyt haluaa Patrickin roolihahmon suojelemaan tytärtään. Wellerin esittämä Baxter haetaan avuksi ja sitten ei kun juoksemaan pakoon kintereillä roikkuvia tappajia. Näin toivottoman mielikuvitukseton juoni ei kuitenkaan ole, vaan pari ihan piristävää käännettä tarinaan on saatu mukaan. Väkivalta on myös kohtalaisen tylyä, verettömänä elokuva olisikin selvästi tylsempi tapaus. Pahisten tappojoukon johtajana kovistelee b-prinsessa Charlotte Lewis. Tämä rooli ei mene ihan täydestä, koska neitokainen ei osaa olla räpyttelemättä koko ajan silmiään ammuskellessaan, ja näin illuusio kokeneesta tappaasta särkyy. Kaula-aukko oli kivan antelias, mutta sen enempää ei valitettavasti nähtykään, joten lisäpisteitä ei irtoa. Decoy on ihan jees harvemmiten katsottava action-paketti, huomattavasti mielenkiintoisempi elokuva herroilta Weller & Patrick olisi kyllä ollut RoboCop vs Terminator. 2½/5. Coffy (1973) Pam Grier & Jack Hill - pettämätön yhdistelmä! Coffyssa kaikki on kohdallaan. Pam Grier on upea, äärimmäisen seksikäs sankaritar, dialogi erittäin hauskaa, musiikki groovya ja toiminta säälimätöntä. Pam esittää sairaanhoitaja Coffya, joka aikoo kostaa pikkusiskonsa ja poliisiystävänsä kohtalot huumeketjun pyörittäjille. Coffya ei pysäytä mikään, eikä myöskään mitkään vankilatuomiot kiinnosta, haulikolla päähän vain niitä saastoja. Paljasta pintaa ei pihtailla: en pysynyt laskuissa mukana, kuinka monta tissiparia elokuvassa esitellään, monta joka tapauksessa. Jack Hill todella tietää, kuinka katsojaa viihdytetään. Pamiä täydellisemmin Coffyn rooliin sopivaa (mustaa) naista ei pääosaan varmasti olisi mistään löytynyt. Hill ohjasi Grieriä yhteensä neljässä elokuvassa. Ne nähtyään voi vain harmitella, ettei vielä enemmänkin tehty. Coffy kuuluu ehdottomasti blaxpoitationin klassikoihin, kuten myös seuraavana vuonna tehty, yhtä mahtava Foxy Brown. 4½/5.
The Fountain Todella kaunista katseltavaa ja alun pienen takkuilun jälkeen tarinakin tempaisi mukaansa. 4/5 Apocalypto Perusvarmaa toimintaa joka ei kuitenkaan mitään sen kummempia kiksejä tarjonnut. Enkä tätä erityisen väkivaltaisenakaan pitänyt vaikka sellaiseksi sitä on kehuttu, onkohan sitä vain jo niin turtunut leffaväkivaltaan? Maya-aiheisia leffoja ei kuitenkaan mitenkään erityisen paljon ole joten siinä mielessä ihan mielenkiintoista katseltavaa. 3/5
Rosemary's Baby (1968) Roman Polanski. Jooh ihan hyvä kauhu kyseessä, hienot puitteet ja kuvaus. Jännittävä ja tunnelmallinen hieno elokuva. 4/5
Pluto Nash Ei ollu niin huono mitä on sanottu. Tosin mitään hyvääkään siinä ei ollut. Positiivista on, et leffa unohtuu melkein heti kun sen on katsonut. Täydellinen leffa sellaiseen tilanteeseen kun ei oikein tiedä mitä katsoisi :thumbsup:
Eilen katsoin fantastic four extended editionin. 20min lisää materiaalia, ja kuten arvata saattaa mitään erityisen tärkeää ei tullut lisää niin kuin esim. lotreissa tai terminator 2. Lähinnä vain jotain jolla paremmin sisäistää hahmot ja selittää ehkä paremmin elokuvan romanssipuolen(jos siinä edes sellaista oli. ).