Viikkopäivitys on tällä kertaa vähän myöhässä. Kiireiltäni en ehtinyt montakaan filmiä katsoa, mutta laatua riitti. 2046 (2046, 2004, Kiina/Ranska/Saksa/Hong Kong) - 4 / 5 Wong Kar-wain 2046 on jatkoa kahdelle ohjaajan aikaisemmalle teokselle (Days of Being Wild, In the Mood for Love) mutta toimii myös itsenäisenä elokuvana. Se ei loppujen lopuksi ollut niin sekava kuin pelkäsin. Tieteiselokuvaksi se on kehno, mutta rakkausfilminä ja Hong Kong -kuvauksena ansiokas. 2046:n visuaalinen ilme kuvastaa tarinan kitkeränsuloista kauneutta huikealla tavalla. Kauniiden kuvien takaa löytyy myös tarpeeksi sisältöä. Sitä paitsi elokuvassa on ainakin kolme mestarillisesta wuxia-elokuva Herosta tuttua näyttelijää (Tony Leung, Ziyi Zhang ja Maggie Cheung). Vaikka 2046 kelpo elokuva onkin, saksankielinen nimi "2046 - Der ultimate Liebesfilm" on liioiteltu ja hivenen korni. The Thing - "se" jostakin (The Thing, 1982, USA) - 4 / 5 John Carpenterin ohjaama tieteisklassikko tarjoilee hyytävää kauhua jäätävässä ympäristössä. USA:n tutkimusasemalla alkaa tapahtua kummia, eikä Etelänapamantereella kukaan kuule huutoasi. Paranoian ja epäluulojen sävyttämä selviytymistaistelu ulkoavaruuden uhkaa vastaan on maineensa veroinen. Karu ja kaunistelematon tyyli, kirkkaiden kinosmaisemien ja synkkien sisätilojen vaihtelu sekä erinomainen pohjamateriaali takaavat viihdyttävyyden. Ennio Morriconen musiikki ei ole kokonaisuutena samanlaista huipputasoa kuin vaikka Kourallisessa dollareita, mutta muutamissa tärkeissä kohtauksissa se yltää vaadittavaan napakkuuteen. Elokuvan käännösnimi lukeutunee sitä paitsi kaikkien aikojen parhaisiin. Pallosalama (Thunderball, 1965, Iso-Britannia) - 3 / 5 MTV3 sattui lähettämään yhden niistä harvoista Bondeista, jotka olen joka uusintakierroksella onnistunut välttämään. Tarina on silti kovin tuttu, sillä epävirallinen Älä kieltäydy kahdesti (kommenttini: 50/2007) perustuu samaan romaaniin. Pääosassakin on sama mies, Sean Connery. Pallosalaman katsomisen jälkeen on helppo kyseenalaistaa uusintaversion tarpeellisuus. Elokuvat ovat suurin piirtein samaa tasoa, joskin Pallosalamassa vedenalaisia kohtauksia on jo liikaa ja lopun pikakelauskaahailu on puhdasta komiikkaa. Taru Sormusten Herrasta: Kuninkaan paluu (The Lord of the Rings: The Return of the King, 2003, USA/Uusi-Seelanti/Saksa) - 5 / 5 Nelonen näytti viikonlopun aikana koko trilogian. Sormuksen ritareista ja Kahdesta tornista katselin aikataulusyistä vain palasia, mutta Kuninkaan paluun katselun täydensin seuraavana päivänä kaapin perukoilta löytämäni VHS-nauhan avulla. Kuninkaan paluu on esimerkki siitä miten klassikkoteos tulee siirtää valkokankaalle. Peter Jacksonin teosten paras ansio on siinä, miten erinomainen kirja on muokattu erinomaiseksi elokuvaksi, joka tuntee juurensa muttei ole niiden sitoma. Kauneusvirheitä on, mutta ne eivät häiritse kokonaisuutta.
Shrek (2001) Yksinkertaisesti mainio. Kaikki toimii, niin kuin vaan voi toimia. Mike Myersin ääni on yksinomaan Shrekin ääni, vaikka välillä mieleen nousi Austin Powersin tietyt letkautukset. Eikä huonoa seikkaa voi sanoa Eddie Murphynkään äänisuorituksesta. Tunnettujen satuhahmojen tuominen Shrekin maailmaan on loistava idea, tarina toimii loistavasti, eikä siihen tule kyllästyminen vielä pitkään aikaan! **** / ***** Shrek 2 (2004) Jatko-osa, joka yltää jo ensimmäisen osan tasolle, ja ehkäpä jopa hieman korkemmalle. Toisessa osassa tuli enemmän hyvänolon viboja ja sankarillisuutta korostettiin entuudestaan. Uudet hahmot tuovat kaivattua lisäväriä Shrekin maailmaan, ja todella onnistuvat siinä. Kuitenkin päähenkilöt Shrek, Donkey ja Fiona ovat edelleen ykkösasemassa. Jälleen kerran arkipäivän asiat sekä satumaailma yhdistyvät upeasti, ja tästäkin Shrek-elokuvasta on vain pakko nauttia! ****+ / ***** Shrek the Third (2007) Shrek trilogian päätösosa. Näillä näkymin trilogia venyy kuitenkin quadrologiaksi, huoh, joten varsinaisesta päätösosasta tuskin puhutaan tämän yhteydessä. Shrek the Third tarjosi naurua ajoittain, mutta oli muuten heikompi kuin edeltäjänsä. Huumori oli jälleen kypsää, tosin sitä oli viljelty muutamilla aivottomilla pieru-kakka-yrjö kohtauksilla, jotka saivat meikäläisen lähes raivon partaalle...! Ja näin jälkeenpäin ajateltuna huumori oli jo nähtyä, vaikka se edelleen nauratti, niin samaisia juttuja tuli jo nähtyä loistavassa ensimmäisessa osassa, ja Shrekin kokoisia jalanjälkiä seuraavassa jatko-osassa. Nykypäivän asiat tuotuna Shrekin keskiaikaiseen maailmaan on hyvä idea, mutta olisi sitä voitu viljellä joillain muulla kuin edellämainituilla alhaisuuksilla. Ei muuta sanottavaa kuin että tästä on vain matka ylöspäin. Heikoin tämänastisista Shrek-elokuvista, toivottavasti 4. osa nauttisi jälleen oikeaa Shrek-taikaa. **½ / *****
The Bourne Supremacy (2004) Sarjan toinen Bourne -rymistely. Jonkin verran uutuudenviehätyksen kariseminen sekä mysteerin osittainen selviäminen jo ensimmäisessä episodissa ovat pudottaa arvosanaa edeltäjäänsä verrattuna. Bournen eli Matt Damonin esittämän päähenkilön kylmän tunteettomalta vaikuttava olemus sekä osin yli-inhimilliset fyysiset ominaisuudet myös jo hiukan puuduttavat tunnelmaa välillä. Näyttäviä takaa-ajoja erilaisissa liikenneympäristöissä riittää vaikka useammankin elokuvan tarpeisiin. Juonenkäänteitä on riittävästi ja osin tuntuu siltä että tarina on tarpeettomankin monimutkainen ja rönsyilevä, maisematkin vaihtuvat varsin moneen otteeseen. Katsomani versio oli HD DVD -julkaisu. Jostakin syystä jäi vaikutelma että "Identity" olisi tarjonnut parempaa kuvanlaatua kuin tämä tuoreempi teos. Helposti hankintahintansa arvoinen julkaisu kuitenkin. Kokonaisuudeltaan heikompi kuin "The Bourne Identity", mutta ero on niin pieni, että arvosana olkoon kuitenkin sama ****/*****.
Vagancy ** Elokuvan alkupuoli oli jännittävämpiä pitkiin aikoihin. Tunnelma oli tiivis ja päähenkilöiden pelon saattoi aistia kotisohvalle asti. Yhdessä kohtauksessa tuli pelästyttyä oikein kunnolla (se ikkuna kohtaus). Mutta mitä pitemmälle elokuva eteni, niin sitä tyhmemmäksi se muuttui. Loppu menikin sitten jo tahattoman huumorin puolelle. Spoiler Jäi myös ihmetyttämään, että miksei sitä poliisia tullut ketään etsimään, ja miksei se ylipäätänsä siellä autossa hälyttäny heti apua. Ei kun mennään pällistelemään auton moottoria, niin ei vahingossakaan nää hyökkääjiä. Ja toinen asia mikä sai montun auki oli se kohtaus, missä naikkonen tulee aamulla alas ullakolta. Pahis on tietenkin odottamassa, ja sitten lähdetäänkin kilpajuoksuun. Mutta mitäs sitten käykään, kun päästään ulos talosta. Naikkosen perässä hölkännyt pahis onkin kadonnut kuin tuhka tuuleen. Naikkoselle jää oikein aikaa jäädä pällistelemään pihalle, että mitäs nyt tehtäisiin. Että voidaankin hyvä alku vesittää näin tyhmillä ratkaisuilla. Tyhmää, tyhmää... :OI Monster House ***½ Yllättävän jännä lastenelokuva. Ja myös hyvin tehty. Steve Buscemi oli hauska äreänä Nebbercrackerin ukkona. Hieman häiritsi Chowder hahmon yhtäläisyydet Harry Potterista tutun Ron Weasleyn kanssa.
Carlito's Way Al Pacinon esittämä ex-rikollinen vapautuu vankilasta, ja yrittää pysyä poissa entisestä elämäntyylistään. Eihän siitä lopulta oikein mitään tule. Erittäin hieno ja yllättävällä tavalla loppuva elokuva. Olen aina tykännyt Sean Pennistä, ja tässäkin mies tekee hienon roolin kierona ja sekaisin olevana asianajajana. Aika tasoihin menee mielestäni hieman yliarvostetun Scarfacen kanssa. 4/5. Edit: Liekinheittimen alapuolella olevaan viestiin vastausta. Paha spoileri! Spoiler Aivan, päähenkilön kohtalon tiesi jo elokuvan alussa, mutta lopulta itse ampuja tuli itselleni täysin puskista . The Man from Earth Tämä olemattomalla budjetilla tehty tieteiselokuva oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Perusjuoni: Spoiler Koko elokuva pysyttiin yhdessä huoneessa ja seurattiin pienen ihmisjoukon keskustelua ja väittelyä, joka alkaa siitä kun päähenkilö John Oldman väittää säilyneensä hengissä 14 000 vuotta. Erittäin mielenkiintoinen ja erilainen elokuva. Keskustelua seurasi uppoutuneena ja aika lensi siivillä. Täydet pisteet tulisi, mutta pari kertaa meni homma hieman yli. 4/5. Into The Wild En tiennyt elokuvasta yhtään mitään ennen katsomista ja ehkäpä juuri siksi tämä oli koskettavin elokuva pitkään aikaan. Vasta leffan katsottuani sain tietää, että kyseessä oli tositapahtumiin perustuva tarina. Ajoittain leffa huokui letkeitä ja hyviä fiiliksiä, mutta välillä taas nousi melkein pala kurkkuun. Girl Next Doorista tuttu Emile Hirsch veti päähenkilönä varmasti uransa parhaan roolin. 5/5. The Bourne Ultimatum Bourne -elokuvat tuli vedettyä putkeen tuossa menneellä viikolla, ja tämä päätösosa oli hitusen edellisiä osia parempi. Varmasti yksi viime vuosien kovimmista toimintaelokuvista. Mutta mutta.. kestoa olisi voinut hieman lyhentää. Aika ähkyltä tuntui nimittäin kahden tunnin taka-ajorymistelyn loputtua. Erityisplussat tuosta Mobyn biisistä lopputeksteissä, nostaa joka kerta fiilikset kattoon :thumbsup:. 4/5.
Stardust (2007) Fantasiaa, seikkailua, sadunkerrontaa...vaikka mitä samassa paketissa. Onko elokuva tehty lapsille vai aikuisille, vaikea sanoa. Onko kirja johon se perustuu tehty ketä varten, en tiedä sitäkään, mutta oletan että nuorehkolle kohderyhmälle. Outoja henkilöhahmoja riittää tässä suhteellisen sekavassa ja välillä liiallistenkin juonenkoukeroiden vaivaamassa elokuvassa. Sivuosissa on varsin nimekästä väkeä, mm. Robert De Niro sekä Michelle Pfeiffer. He kuten kaikki muutkin onnistuvat rooleissaan mallikkaasti. Tämä ei tosin poista elokuvan perusongelmaa eli käsikirjoituksen/juonen sekavuutta. Pituuttakin leffalla on kenties hivenen liikaa. Kyseessä oli omalla kohdallani Stockmannin alelaarista kaivettu HD DVD -julkaisu. Sen verran voinen todeta, että kuvanlaatunsa osalta ko. teos ei mielestäni oikein kelpaa teräväpiirron mannekiiniksi. Värit ovat enemmän tai vähemmän omituisia ja erikoistehosteiden osaltakaan ei juuri tipu kiitosta. Joku itseäni viisaampi nuo seikat taisi muualla jo todeta, mutta pitihän tuo kuitenkin itse varmistaa... Eräs lähestymistapa kyseisiin "ongelmiin" on tosin se että "virheet" ovat tahallisia ja hyväksyttäviä tämän kaltaisessa fantasiairrottelussa. Mikäli kykenee heittäytymään lapsenmieliseksi ja asettamaan "olipa kerran" -vaihteen silmään, niin kokonaisuudessaan "Tähtisumua" on kuitenkin puutteistaankin huolimatta varsin nautittava elokuva omassa genressään (mikä se sitten lieneekään). ***½/******.
Hieno oli. Joka kirjoitteli tästä myöhemmin, voisi pistää tarinan perusjuonen spoilereihin. Jos tykkää leffasta jossa eri alojen yliopistoihmiset istuvat iltaa ja keskustelevat ihmiskunnan historiasta, niin kannattaa katsoa. Jos pitää leffoista Pi, Donnie Darko, Primer, niin tämäkin lienee nautittava katselukokemus.
En aivan allekirjoittaisi. Elokuvahan Spoiler alkaa loppukohtauksella, niin voiko se tulla vielä yllätyksenä? Hieno elokuva toki. Total Recall Edelleen erinomaista scifi-Arskailua. Verhoeven on paitsi nerokas ohjaaja, myös juuri sopivan epäkorrekti ja pervo , minkä ansiosta miehen elokuviin saadaan vielä sitä ylimääräistä potkua. Arskan valtava karisma korvaa jälleen ne muutamat puutteet näyttelytaidoissa, ja tekeehän Sharon Stonekin tässä elokuvassa yhden niistä kolmesta hyvästä roolistaan. Kai tätä on ennenkin tullut harmiteltua, mutta hitto kun Schwarzenegger-Verhoeven -yhteistöitä ei koskaan syntynyt enempää kuin tämä yksi. 4,5/5. The Ring Näin vasta nyt ensimmäistä kertaa. Ei sitä nykyään enää kovin vähästä hätkähdä, eikä tämäkään juuri pelonhikeä pintaan saanut. Eli ne varsinaiset kauhun hetket melkeinpä jäivät kokematta. Mutta ehkäpä suurin vika oli enemmän pelotteluun turtuneessa katsojassa. Ihan mielenkiintoinen ja tuoreelta tuntuva tarina (Internetin käyttö toi jutun ihan tähän päivään, siitäkin plussaa) kuitenkin, hyvät roolit lapsi mukaanlukien, ja Naomi Wattsia tietenkin heteromiehenä katseli jälleen ilokseen. Nakuilua neidiltä ei tosin nyt nähty, siitä miinusta! No ei sentään Eli ihan hieno elokuva, olisin kyllä mielelläni pelästynyt enemmänkin. Sekin tietysti vei tehoja ainakin päähenkilön kohtalon osalta, kun tiesi tästä olevan olemassa jatko-osan, tähtenä jälleen N. Watts. 3,5/5.
Race Kaikkea mitä Bollywood actionilta voi odottaa, järjettömiä stuntteja, hidastuksia, humoristisia sivuhahmoja, tarttuvaa musiikkia, irrallisia tanssikohtauksia, käänteitä käänteiden perään ja todella upean näköisiä naisia. Eihän tälläistä joka viikko jaksaisi katsoa mutta pienissä annoksissa menee kyllä. 2,5/5
Amerikan imperiumin rappio (Le déclin de l'empire américain) Kanadalaisessa keskusteluelokuvassa joukko ystäviä (älykköjä, kuten itse pariinkiin otteeseen muistuttavat) kokoontuvat mökille illanviettoon. Jutut pyörivät enimmäkseen seksin ympärillä, jopa puuduttavissa määrin. Barbaarien invaasiot (Les Invasions barbares) Lähes 20 vuotta myöhemmin tehty jatko-osa Amerikan imperiumin rappiolle pitkälti saman näyttelijäjoukon voimin. Nyt tuttu poppoo kokoontuu ystävistä yhden kuolinvuoteen äärelle. Jatko-osa on edeltäjäänsä parempi keskustelujen ollessa monipuolisempia ja yhdessä nämä muodostavatkin jo jonkinmoisen kokonaisuuden - jopa siinä määrin, että tämän katsottuaan Amerikan imperiumin rappiokin tuntui jo hitusen paremmalta elokuvalta. ½ Alpha Dog Tositapahtumiin perustuvaa huumevenkoilua Kalifornian lämmössä. Vähän turhankin leppoisaksi hengailuksi on rötösnuorison elo tässä kuvattu, vaikka jokunen väkivaltainen kohtaaminen tunnelmaa kiristääkin. Ben Fosterilta on hyviä sekopäärooleja näkynyt useampikin Mullan alla -jälkeen, tässä jälleen yksi. ½ Näkymättömät (Ghosts) Dokumenttimies Broomfieldin dramatisointi jokusen vuoden takaisesta tapauksesta, jossa joukko laittomia kiinalaissiirtolaisia hukkui simpukoita poimiessaan Britannian rannikolla. Tarina on kertomisen arvoinen ja amatöörinäyttelijöillä (pääroolissakin aito laiton siirtolainen) dokumentaariseen tyyliin toteutettuna varsin vaikuttavakin. ½ Laululintu (Little Voice) Ujo autismin rajoilla liikkuva tyttö osoittautuu erinomaiseksi tunnettujen laulajien matkijaksi ja paikallinen sekundamanageri tästä sitten innostuu. Brittikomediadraama on räiskyvän hauska, pitkälti Brenda Blethynin räävittömän äitiroolin ansiosta. Jane Horrocks on myös vakuuttava lauluineen. Tämän tapaiset komediat kyllä briteiltä luonnistuvat. Loppuun jälleen muistutus siitä, että olisi suotavaa kirjoittaa kommentit katsomastaan leffasta Elokuvat-puolen viestiketjuun, jos moinen sattuu löytymään - varsinkin uudempien elokuvien ollessa kyseessä.
Maailmojen sota Tuli jälleen katsottua tämä leffa ja lähinnä bassoa hain. Sitä tuli todella paljon ja matalaakin saatiin muutamaan kohtaan. Itse leffa antaa alkuun ihan hyvältä vaikuttavan selviämistarinan aiheet. Pakokauhu kuvataan hyvin ja ohjaus, sekä näyttely on hyvää. Fanningin kiljuntaan vain alkaa mennä joissakin kohdissa jo hermo. Leffa kuitenkin töksähtää ikävästi kesken. Loppuratkaisu on osalti ihan ovela, mutta myös naurettava. Leffa mielestäni loppui aivan liian nopeasti. 3,5 tähteä olisi varmasti sopiva. Jos kuitenkin etsit kunnon subdemoa, niin 5 tähteä on varmasti osuva vaihtoehto. Shooter Mark Wahlbergin tähdittämä toimintapläjäys, joka oli positiivinen yllätys ainakin minulle. Juonessa muutama kiepsahdus, mutta ei mitään mullistavaa. Alun käännettä en kuitenkaan osannut odottaa, josta plussaa. Toiminta on hyvää ja sitä ei ole liikaa. Enemmänkin elokuvassa on selviämistä. Äänellisesti elokuva on ihan ok. Ei mitään ihmeellistä, mutta tarvittaessa sitä potkuakin alkoi löytyä. 4 tähteä
X-Paroni - Spede aloitti elokuva uransa tälläisellä hupailulla jossa maalaismies ja menestynyt kaupunkiherra menevät sekaisin. Taustalla tyhmä gangsterijuoni, joita Pasanen rakasti (elokuvien kuulemma piti päättyä takaa-ajoon ja tämä oli ainoa keino miten tuo saatiin aikaiseksi). Vähän ontuva kokonaisuus, mutta kuitenkin pikkukiva tekele. Tapio Rautavaaran Cameo-rooli oli kiva yllätys. Millipilleri - Tämä olisi jo yksi suosikki Spedeistä, jos vain olisi ollut hitusen lyhyempi. 8 minuuttia vajaa 2 tuntia on sen verran tiukkaa hölmöilyä että pakosti mukaan mahtuu sellaista tajunnanvirtaa joka saa monet hyvälle tuulelle. Spede on ennennäkemättömässä vedossa perintöä odottavana nuorukaisena, jonka pitää todistaa Roope Ankkamaiselle sedälleen (mainio Hannes Häyrinen) että osaa myös ansaita omaa rahaa. Tämä on myös ensimmäinen elokuva jossa Spede esiintyy vakio SideKickinsä Simo Salmisen kanssa. Elokuvan parasta antia on piruilu kotimaiselle elokuvateollisuudelle (tästä tulikin Spedelle pieni trendi) ja etenkin pottuilu Ranskalaiselle uuden aallon elokuvalle on hervoton kohtaus. Taustalla tyhmä gangsterijuoni -- > Elokuva päättyy takaa-ajoon. DVD:n kommenttiraidalla Jukka Virtanen ja Pappa Jyrälä turisee ihan mielenkiintoisia. Pähkähullu Suomi - Suomi täytti 50 vuotta ja Jukka Virtanen halusi tehdä elokuvan joka esittelee suomea. Tähän laitettiin päälle sitten kepeä tarina hiusöljymiljonääri Wiljan Njurmen (Spede itse) vierailusta maassamme. Alussa kaikki näyttää hyvälle ja pieniä hauskoja gageja tulee kuin suomi konekiväärin suusta, mutta sitten meno menee niin repaleiseksi ja huuhaaksi että lopussa tuleva tapahtumien kertaus on tosiaan paikallaan. Taustalla tyhmä gangsterijuoni --> Elokuva päättyy takaa-ajoon. DVD:n kommenttiraidalla Jukka Virtanen ja Kari Sohlberg juttelevat oikein kivoja ja mielenkiintoisia. Noin 7 Veljestä - Speden edelliset elokuvat olivat tuottaneet niin paljon voittoa, että 4. elokuva olikin jo vähän vaativampi .. Valitettavasti myös meno on paljon huonompaa. Robin Hood tarinaa oli kuulemma Spede jo pitkään halunnut tehdä ja nyt pääsi tekemään. Iloinen joukko tosin on melko tylsä ja elokuva muutenkin liian elokuvamainen, joten älyttömät pikku gagit eivät vain istu joukkoon. Vesa-Matti Loiri sentään tekee tässä Spede debyyttinsä, joten siinä on jo tarpeeksi syytä katsoa tämä tekele. DVD:n kommenttiraidalla Jukka Virtanen ja Pappa Jyrälä ovat melko hiljaa, mutta pientä kivaa trivaa tulee silloin tällöin.
Casino 3½/5 Scorsesen ja Robert De Niron yhteistyön viimeinen elokuva on rutiinisuoritus. Joe Pescin ja Niron rooleissa ei ole enää sitä särmää mitä esimerkiksi mafiaveljissä vielä oli. Sharon Stonen kovasti kehuttu roolisuoritus paljastuu pelkäksi hysteeriseksi huudoksi ja räyhäämiseksi, samaan ansaan lankeavat myös kokeneet Niro ja Pesci. Paketin kruunaa Scorsesen tarinankuljetus - Elokuvan rytmi on kuin Mika Myllylä parhaina päivinään, tappavan tasaista, kliinistä ja tehokasta ilman sen kummempia suvantoja tai kohokohtia. The Valachi Papers 1/5 Charles Bronson esittää Joe Valachia, mafian autokuskia, jonka elämäntarina käydään elokuvassa läpi. Pahvinen laitos, jonka katsomista kannattaa vältellä. The Deadly Companions 3-/5 Sam Peckinpahin tunnelmallinen kostolänkkäri, jonka kärsii paperisista henkilöhahmoista ja liian kiireellä toteutetuista juonenkäänteistä. Viheltävät luodit 3½/5 Hieno perinteitä kunnioittava vanhanajan länkkäri, josta aistii lännenelokuvan tulevan murroksen. -- JP
The Bourne Ultimatum (2007) Toimintaa. Takaa-ajoja. Heiluvaa kameratyöskentelyä ja nopeita leikkauksia. Tiivistä tunnelmaa ja vauhtia. Kiireistä maailmanmatkailua. Paras Bourne -elokuva. ****½/*****.
Alien vs. Predator (AVP: Alien vs. Predator, 2004, USA/Kanada/Saksa/Tšekin tasavalta/Iso-Britannia) - 2 / 5 Paul W.S. Andersonin toimintajännäri on täynnä mielikuvituksetonta, halpaa räimintää ja sisällötöntä efekti-iloittelua. Alkuperäinen idea on kyseenalainen, juoni on lajityypissäänkin häpeällisen kehno, eikä pelilaudalla tunnu olevan tarpeeksi panoksia, koska hahmot ovat yhdentekeviä ja tylsiä. Jossain Afrikassa (Nirgendwo in Afrika, 2001, Saksa) - 3,5 / 5 Caroline Linkin Oscar-palkitussa draamassa juutalaisperhe pakenee natseja Afrikkaan. Täytyy myöntää, että Aki Kaurismäeltä Oscarin riistänyt elokuva on laatudraama. Hahmot rakennetaan huolellisesti ja heidän tunteensa välittyvät katsojalle. Linkin kuvaama Afrikka on ehkä hieman romantisoitu, mutta maisemat ovat kiistämättä erittäin kauniita ja niitä katselee mielellään. Abyss - syvyys (The Abyss, 1989, USA) - 3,5 / 5 James Cameronin (Aliens, Terminator 1 & 2, Titanic) tieteistrillerin päärooleissa ovat Ed Harris (mm. Kaunis mieli, Vihollinen porteilla, The Truman Show), Mary Elizabeth Mastrantonio (Oikeustaistelu) ja Michael Biehn (Aliens, Terminator). Abyss on varmaa Cameron-laatua. Näyttelijät eivät tee aivan Oscar-tason rooleja, mutta Biehn sekoilee vakuuttavasti ja Harris-Mastrantonio -parin sanailussa on tunnetta. Tarina on mielenkiintoinen ja muuten hyvä, mutta loppuratkaisu oudoksuttaa. Parempaankin olisi ollut aineksia. Tapahtumat suurempaan mittakaavaan asettava vaihtoehtoinen loppu on tosin olemassa, ja sen perusteella koko elokuvan sanoma vaikuttaisi muuttuvan ratkaisevasti. Viimeinen juna Gun Hillistä (Last Train from Gun Hill, 1959, USA) - 3,5 / 5 John Sturgesin westernissä sheriffi Matt Morgan (Kirk Douglas) joutuu napit vastakkain vieraan kaupungin merkittävimmän karjaparonin Craig Beldenin (Anthony Quinn) kanssa jahdatessaan vaimonsa murhaajaa. Perusjuoni on yksinkertainen, mikä jättää tilaa henkilöiden välisen jännitteen virittämiselle. Gun Hillin vetovoiman muodostavat kaksi vahvaa hahmoa, joita esittää intensiivisesti kaksi rooleihinsa istuvaa näyttelijää. Sturgesilla on lajityypin piirteet hyvin hallussa. Meren raivo (The Perfect Storm, 2000, USA/Saksa) - 2,5 / 5 Billy Tynen (George Clooney) komentama kalastusalus Andrea Gail ajautuu vaarallisille vesille Wolfgang Petersenin ohjaamassa, tositapahtumiin perustuvassa ja pari Oscar-ehdokkuuttakin napanneessa elokuvassa. Miehistöön kuuluvat mm. William Fichtner, John C. Reilly ja Mark Wahlberg; kotisatamassa odottavat Diane Lane, Karen Allen ja Rusty Schwimmer. Mary Elizabeth Mastrantonio näyttelee toisen kalastusveneen kapteenia. Teknisesti meri raivoaa vakuuttavasti, mutta draaman kaari tökkii. Kun fokus siirtyy pois Andrea Gailista, ruudulla näkyvät tapahtumat tuntuvat epäolennaisilta. Vain Tynen miehistön jäseniin saadaan riittävää syvyyttä - muiden kohtalot eivät jaksa kiinnostaa. Ilman näitä kohtauksia sisältöä tosin ei olisi paljoakaan, ja kokonaiskuva synkentyisi melkoisesti. Brainstorm (Cypher, 2002, USA) - 3 / 5 Vincenzo Natalin omaleimaisessa scifitrillerissä teollisuusvakoilija Morgan Sullivan (Jeremy Northam) huomaa joutuneensa vaarallisen pelin keskelle. Apuun tulee salaperäinen Rita Foster (Lucy Liu). Eniten pidin elokuvassa värien käytöstä. Varsinkin alussa ankea bisnesharmaa korostaa Sullivanin saamaa pestiä ja Digicorpin luonnetta. Kun Rita kirkkaanpunaisine hiuksineen ilmestyy kuvaan, katsoja tietää heti, että vauhti ja vaara alkavat tästä. Omaperäiselle elokuvalle olisin toivonut vielä hieman omaperäisempää loppua, vaikka tietyllä tavalla tämäkin ratkaisu oli melko hupaisa. Pikkunättiä tieteismysteerin ratkomista. Suomessa käytettyä Brainstorm-nimeä ei voi juuri puolustella, vaikkakin olen myös sitä mieltä, ettei jenkkiotsakekaan ollut järin hyvä valinta. Työnimi Company Man olisi ollut paras vaihtoehto. Honey (Honey, 2003, USA) - 2,5 / 5 Jessica Alba on nuori, kaunis ja lahjakas tanssija-/koreografilupaus - ja muutenkin kaikin puolin hyvä ihminen - nimeltään Honey Daniels. Hip hop -musiikkivideobisnekseen päästyään Honey havaitsee, että viihteen maailma onkin julma. Tai no, se ei ole ainakaan niin kiva kuin Honey kuvitteli. Yli puolitoistatuntiseen elokuvaan/musiikkivideoon on ujutettu tanssin lisäksi laimeaa ghettodraamaa. Vaikka filmi on ottavinaan kantaa vakaviin ongelmiin, sen maailmankuva on varsin positiivinen ja liioittelematta kovin naiivi. Tämänkaltaisilla elokuvallisilla ansioilla ei ylletä palkintogaaloihin, mutta toisaalta vaikea tätä on vihatakaan, koska lopussa kaikilla on kivaa ja matkallakin on hyvä meininki. Shaft (Shaft, 2000, USA/Saksa) - 3 / 5 70-luvun blaxsploitaatio-leffan uusintaversiossa kovan poliisin pääroolin vetää Samuel L. Jackson. DVD-kotelon takakannen mukaan Samuel L. Jackson on Shaft - sekä mies että elokuva. Paremmin asiaa ei voi ilmaista. Christian Bale on vakuuttava mahtimiehen pilalle hemmoteltuna, julmana rasistipoikana ja Jeffrey Wright vetää hispaanohuumeparonin roolinsa hieman yli. Näillä asioilla ei kuitenkaan ole mitään väliä; merkitystä on vain SLJ:n cooliudella ja äijyydellä. Elokuva on vain kahden tähden arvoinen, mutta Jackson ja yleinen camp-arvo ansaitsevat kolmannen tähden.
Näköradiomiehen Ihmeelliset Siekailut - Spede esittää Mikko Syväriviä, maalaismiestä joka nousee avustajasta koko suomen rakastamaksi ovikoomikoksi. Tarina on siis kiva pieni ryysyistä rikkauksiin tapainen viritelmä, joka osaa viihdyttää kivasti ja tarjosi muutamat ha-ha-hauskat hetketkin. James Bond-parodia jäi parhaiten mieleen. Leikkikalugangsteri - Jotain tässä oli kilpailevista leikkikalutehtailijoista ja vakuutusrahoista. Meni jotenkin ohi kun totetus tuntui olevan jopa Spede-asteikolla niin ala-arvoista. Shown varastaa Vesa-Matti Loiri hulvattomana kamreerina joka vie ylimääräisen miljoonan omiin taskuihin. Nämä kohtaukset kun saisi editoitua yhteen pötköön niin kivaa olisi. Kuriositeettina tässä elokuvassa on lopun 14 minuutin osio, jossa mustavalkoelokuva muuttuu värilliseksi. Pohjantähteet - Tämän elokuvan katsomista olenkin odottanut jo jonkun aikaa. Ainakin osaksi Speden ja kumppaneiden omiin kommelluksiin perustuva tarina seuraa epäonnisen kuvausryhmän työntekoa. Vesa-Matti Loiri on elokuvan kantava voima elokuvan ohjaajana ja saa riehua ja kaatuilla sydämensä kyllyydestä. Spede jättäytyi taka-alalle ja vilahtaa vain parissa kohtauksessa elokuvan tuottajana. Salmisen Simolle annetaan mukavasti tilaa ja musiikkivideonakin toimiva "Alle Lujaa" musiikkikohtaus oli kiva lisä. Toki tässäkin olisi voinut saksia kohtauksia sieltä ja täältä, mutta kaiken kaikkiaan aikalailla odotuksien mukainen elokuva. Jussi Pussi - Spede päätti tuottaa vakavampaa elokuvaa ja tuloksena on Jussi Pussi niminen tekele, jossa Vesku Loiri on nimiroolissa kovana naistenmiehenä, joka rakastuu ja ja ja .. eduskuntavaaleissakin on mukana .. ja ja ja .. No en kyllä pitänyt tästä! Kiinnostavinta ja elokuvan parasta tarjontaa oli nähdä Simo ja Vesku kämppäkavereina, ei niin humoristisissa rooleissa. Tuskin tulee uusiksi katsottua.
Tämän viikon saldoa: The Candy Snatchers (35mm) *** 70-lukulaista grindhousea vailla mitään armoa. Kusipäiset roolihahmot takaavat keskiarvoltaan sairaan elokuvan, joka pistää välillä nauramaan ja välillä miettimään. Meatcleaver massacre (35mm) *** Elokuva joka sai jopa Christopher Leen suuttumaan; alku- ja loppuspiikit ovat hänen tekemiään, mutta ilman hänen lupaansa elokuvaan lisätyt. Itse elokuva on varsin huono. Oudot leikkaukset, huono näyttelytyö ja surkea juoni pistävät läpi elokuvan katsojan silmään. Se tästä elokuvasta tekeekin nautinnollisen(ja lisää komedia-arvoja). Du rififi chez les hommes (DVD) ****½ Yksi parhaita noireja mitä olen ikinä nähnyt. 30-minuuttinen sanaton ryöstöjakso on todellakin erittäin hienosti toteutettu ja jännittävä. Ainoa miinus on oikeastaan loppuratkaisun ennalta-arvattavuus, mikä on tietenkin noireissa aina miinusta.
Katkenneita kukkasia (Broken Blossoms or The Yellow Man and the Girl ) D.W. Griffithin mykkäklassikko osoittautui odotuksiin nähden pienoiseksi pettymykseksi. Tarinassa ei itsessään ollut vikaa ja se saatettiinkin kunnialla loppuun, mutta heikkouksiakin löytyi. Välitekstien paikoin kömpelö runollisuudentavoittelu tökki pahasti ja Richard Barthelmessin kiinailme onnistui pidemmän päälle ärsyttämään. Hahmo vaikutti pikemminkin namusetämäiselta kuin romanssin toiselta osapuolelta. Lillian Gish onnistuikin selvästi paremmin esittäessään ikäistään selvästi nuorempaa tyttöä. Epätoivo ja pelkotilat kuvastuivat hahmosta erinomaisesti. - Elämää rakentamassa (Life as House) Tämä oli tällaista peruspikkukivaa perhedraamaa elämän perusasioiden ääreltä. Eipä olisi suuri ihme ollut, jos ohjaajan paikalla olisi Irwin Winklerin sijaan ollutkin Lasse Hallström. Hayden Christensen itkuisena angstiteininä oli huvittava ilmestys. + Fast Food Nation Eipä pikaruokateollisuus tämän mukaan suuresti poikkea vaikkapa huumekaupasta. Trafficmaiseen tyyliin seurattiin henkilöitä epidosinomaisesti ketjun joka tasolla "käyttäjistä" yrityksen johtoon saakka. Halpatyövoima joutui karjan jälkeen tiukimmille. Aamun lehdestä sai juuri tänään lukea ruotsalaisen ketjun vetäneen 16 tonnia jauhelihaa myynnistä liian suuren suolistobakteeripitoisuuden johdosta, mikä ankkuroikin elokuvan hyvin tosimaailmaan: "We all have to eat a little shit from time to time", kuten Bruce Willis asian leffassa kaunopuheiseen tyyliinsä ilmaisi. ½
Muutama elokuva on tullut viime päivinä katsottua, ja nyt on aika haukkua ne lyttyyn: The Bourne Ultimatum Bourne-trilogian kolmas osa vie termin kaavamainen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Kaikki, jo kahteen kertaan nähdyt kohtaukset löytyvät tästäkin elokuvasta. Mitään uutta ei ole keksitty, vaan juoni seuraa tuttuja, jo tylsiksi muuttuneita latuja. Kameratyöskentely ja leikkaukset ovat samaa epileptistä tasoa kuin toisessa osassa, ja elokuva on paikoin tuskallista katsottavaa. Tämä on harmi, sillä Bourne-elokuvien maailma on kuitenkin aika mielenkiintoinen. ** Die Hard 4.0 Heikko on tämänkin elokuvasarjan uutukainen. Mainion esikoiselokuvan ja kahden siedettävän jatko-osan sankari John McClane on kuin teipillä kiinnitetty nuorisolle tarkoitettuun teknotrilleriin. Missään vaiheessa elokuva ei herätä aitoa Die Hard -tunnelmaa, ja useat kohtaukset synnyttävätkin lähinnä myötähäpeää. Timothy Olyphant pokkaa vuoden surkeimman konnan tittelin, eikä Bruce Williskään vakuuta, vaan vaikuttaa pikemminkin vaivautuneelta. *½ Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer Ensimmäinen F4-elokuva ei ihmeemmin säväyttänyt, mutta sisälsi kuitenkin sen verran huumoria, että erottui sen suhteen edukseen moniin muihin supersankari-elokuviin verrattuna. Tämä uutukainen jatkaa pitkälti samoilla linjoilla. Kevyttä kertakäyttöviihdettä. ** Spider-man 3 Jälleen yksi näitä varustelukierre-elokuvasarjoja, joissa jokaiseen uuteen osaan on pistettävä enemmän kaikkea... ja tietysti laadun kustannuksella. Useimmat tämän elokuvan toimintakohtauksista ovat luokattoman suttuisia ja heikoilla efekteillä toteutettuja. Ihmisten väliset suhteet ovat samaa vetistelyä kuin sarjan aikaisemmissakin osissa. Trilogian heikoin lenkki. *½
Beowolf Eli sorruin ostamaan tuon Bluerayna ja eilen illalla sitten katselin. En pitänyt rainasta, animaatio ei jostain syystä toiminut minulle. Olisi pitänyt olla joko selkeä perinteisempi animaatioleffa ja sitten oikeilla näyttelijöillä varustettu pätkä. Tuollainen fotorealistisuuteen pyrkivä tuotos ei vielä tämän päivän teknologialla näköjään pääse sille tasolle mitä itse toivoin. Leffan juoni on peruskauraa, komea sankari tulee ja surmaa valtakuntaa vaivanneen mörön. Hahmot jää jokseenkin kuoriksi eikä taisteluissakaan ole riittävää tempoa. Tuomioni, 2/5.