A Dog Year *** Jeff Bridges näyttelee omaan charmanttiin tyyliinsä tuuliajolla olevaa kirjailijaa joka ottaa hoitoonsa yhtä hukassa olevan koiran. Alku ei ole helppoa, mutta loppua kohden kaverukset rupeavat löytämään yhteisen sävelen. Ihan mukavaa perus draamakomediaa. A Sound of Thunder * Naurettavan kökkö scifipökäle vailla mitään järkeä. Anaconda III * Ekat Anacondat on ihan katseltavia seikkailuja, mutta tämä suoraan videolle kengännauhabudjetilla kuvattu jatko-osa on aikamoista jöötiä. Ei tätä pelasta edes pöhöttynyt Hoff. El rey de la montaña ***½ Ihan tehokas erämaahippa miehestä ja naisesta jotka joutuvat hullujen metsästäjien jahtaamiksi. Loppupuolen twistikin toimii. Myös muutamat FPS-peleistä lainatut kuvakulmat pistivät hymyilyttämään. He's Just Not That Into You *** Niminäyttelijöiden kansoittama romkom tarjoilee enemmän tai vähemmän teräviä pointteja parisuhteista. Ginnifer Goodwin on kyllä syötävän söpö. Judge Dredd **½ Hölmöhköö scifitoimintaa höystettynä yrmeällä Stallonella ja koomisella sidekickillä. En ole sarjista lukenut joten en tarkelleen tiedä kuinka suuri raiskaus on kyseessä. The Broken **½ Sarah Connor vetää ihan hyyvin roolinsa, mutta juonessa ei ole oikein mitään tolkkua. Lopussakaan ei anneta oikeastaan mitään vastauksia. Muutamat hyytävät kohtaukset pitivät sentään tehoja yllä. Trick 'r Treat **** Modernissa kauhu-anthologyssa neljä eri tarinaa nivoutuu toimivasti yhteen. Visuaalinen anti on makoisaa ja jännitystäkin löytyy. Anna Paquin on aina yhtä herkullisen näköinen. Armageddon ****½ Klassikko!
Napoleon Dynamite Kyseessä on kulttimaineeseen noussut ilmeisesti American Pie -sukupolvelle tähdätty komedia. Tarinankulku oli hyvin monotonista, mutta jokin silti siinä viehätti. En pitänyt sinänsä mitään elokuvassa hauskana enkä tainnut edes hymyillä kertaakaan. Ehkä tuollainen huumori puree paremmin sitten jenkkeihin. Elokuvan kohokohta oli Jon Hederin hieno tanssiesitys, josta syystäkin on tullut Youtube-hitti. 2/5 :naminami::naminami: V for Vendetta Voin kuvitella kuinka tämä elokuva tehoaa meidän foorumin Natalie Portman -fetissistä kärsiviin "piispoihin"... Vakavasti puhuen, V for Vendetta on mainio elokuva, ja käsikirjoittajina toimineet Wachowskin veljekset armahtivat itsensä vaisujen Matrix -jatko-osien jälkeen. Hugo Weaving ei ole pääosakaliiberia, mutta eipä häntä elokuvassa pahemmin näkynytkään. Hänen äänensä kyllä sopi V:n rooliin. Kiehtovinta elokuvassa sujuvan ja jännittävän tarinankulun lisäksi oli iänikuisen Hollywood-kaluston sijaan nähdä näitä UK-sarjoista tuttuja kasvoja sivurooleissa. Elokuvan loppu lässähti ehkä hiukan, mutta muuten kyseessä on näitä vähemmän esille olevia "supersankari"-elokuvia, jotka ovat todella hyvin tehty. 4/5 :naminami::naminami::naminami::naminami: Constantine Mr. Smithin tähdittämästä elokuvasta päästäänkin sujuvasti Neon tähdittämään elokuvaan. Constantine on hyvin tehty mielenkiintoisella uskonnollisella teemalla kirjoitettu elokuva. Vertauksilta Hellboyn kanssa ei voi kuitenkaan välttyä ja Constantine häviää himpun verran Guillermo Del Toron loistavalle tuotokselle. Elokuvalla on hieno visuaalinen ilme sekä loistava näyttelijäkaarti. Keanu Reeves on näissä rooleissa aina hyvä ja Raquel Weisz toi vakavasti otettavan näyttelijän uskottavuutta elokuvaan. Kun elokuvasta löytyy Tilda Swintonin ja (etenkin) Peter Stormaren kaltaisia luonnenäyttelijöitä, niin pieleen ei voi kovin helposti mennä. Shia LaBeuoufin rooli tosin meni täysin hukkaan, mutta sehän ei ole miehen näyttelijänkyvyt huomioon ottaen kovin suuri yllätys. 4/5 :naminami::naminami::naminami::naminami: The Hand That Rocks The Cradle Tämä elokuva on näitä 90-luvun aliarvostettuja psykologisia trillereitä. Tämä tuli katsottua jo lapsena monta kertaa ja edelleekin kyseessä on tiivistunnelmainen elokuva. Rebecca De Morney (joka triviatietoutena päätti tehdä tämän projektin, kun Julianne Moore valittiin hänen sijaan Hook-elokuvaan Helinän rooliin) tekee hienon roolisuorituksen ja, näin sivuhuomiona, yhden seksikkäimmistä naisrooleista koskaan (jos teillä on fetissi Nataliea kohtaan, niin minulla on kai fetissi uhkeita lapsenvahti-milffejä kohtaan ). Elokuvan loppu menee ehkä hitusen hollywoodmaisen kliseiseksi ja muu osa elokuvasta etenee ehkä ajoittain toiminnanystävän silmään liian verkkaisasti, mutta kyllä tämä on yhdessä Micheael Keaton Pacific Heightsin (aka Kohtalokas Vuokralainen) kanssa parhaiden 90-luvun psykologisten trillereiden joukossa. 3.5/5 :naminami::naminami::naminami::thumbsup: Kyllä tosimies itkee ja tämä tosimies itki, kun Spoiler Ernie Hudsonin hahmo sai lopussa luoton ja luvan perheen äidiltä pitää vauvaa sylissä.
Minä pidin tässä juurikin siitä että asioita ei selitelty rautalangasta vääntämällä vaan katsoja saa itse päätellä (ja arvailla) mistä oikein on kyse. Mielestäni aivan loistava leffa. 4,5/5 Eikä se mitenkään tolkuton ole, jos vähänkään aivot toimii niin voi todeta että: Spoiler kyse on jälleen yhdestä body-snatchers -tarinan muunnelmasta, vain hieman teknisemmästä tällä kertaa. Leffan nimikin on jo hyvä vihje. Spoiler Lena Headeyn esittämä body snatcher on rikki.
The Stockholm Syndrome (2003) Ruåttalainen vuoden 1973 pankkiryöstön tapahtumista kertova tiivistunnelmainen elokuva, jonka pääosassa Torkel Pettersson (mm. Farsan leffassa fillarikorjaamon pomo). Hienona yksityiskohtana elokuvassa on yllättävän paljon aitoa 1973 kuvattua materiaalia :thumbsup: Ns. psykologinen termi/ilmiö "Tukoholman syndrooma" sai alkunsa tästä tapahtumasta, kun panttivangit olivatkin kaapparin puolella viranomaisia vastaan. IMDB 6.0/10
Kunniattomat Paskiaiset ja hyvin viihdyin tv:n ääressä koko 2 ja puoli tuntisen ajan. Tarantino onnistui jälleen
Et kai ole tosissasi että 2012:kin on erittäin hyvä leffa No asiaan. Tänään tuli paikkailtua aukko sivistyksessä, kun katsoin Reservoir Dogsin. Tarantinon muista elokuvista pitäneenä eihän tuostakaan voinut olla tykkäämättä. Tarantinomaista tyyliä, vaikka olikin Tarantinon 2. leffaohjaus. Mukavia pieniä yksityiskohtia, sopivia näyttelijöitä sekä harvinaisen yksinkertainen juoni. Olisi kyllä voinut olla pikkasen pidempi, jolloin henkilöhahmoja ja tapahtumia olisi voinut syventää pikkasen enemmän. Ja plussat vielä Tarantinon omasta suht isosta roolista. Eiköhän se ole 4/5
Tämä perustui vain muistikuvaani IMDB:stä. My Best Friend's Birthday näyttää olevan vuodelta 1987, mutta kyseessä taitaa olla aika amatöörileffa 69 minuutin pituudella, josta jäljellä on enää 34 min labrapalon takia. No Reservoir Dogs oli varmasti Tarantinon ensimmäinen vakava elokuva. En tiedä onko tätä ollut tapana laskea Tarantinon leffoihin.
The Texas Chain Saw Massacre - Vuoden -74 klassikkoeepos tuli katsottua. Kyllähän tähän oli saatu painostavaa tunnelmaa enemmän kuin tarpeeksi. Lopussa oli ihan hymyilevä olokin ja Leatherfacen lopputanssi oli helvetin hieno lopetus tekeleelle. Ei tämä wanha parta kuitenkaan isoja kiksejä saanut koko tekeleestä, mutta tulipahan nähtyä.
Paha Perhe "Paha perhe on tragikomedia ylisuojelevasta isästä, joka sotkee suhteensa lapsiinsa ja uuteen vaimoonsa. Kaksi sisarusta on kasvanut riitaisan avioeron seurauksena 16 vuoden ajan erillään. Äidin kuoleman jälkeen nuoret tapaavat jälleen ja viihtyvät toistensa seurassa. Isä yrittää sekaantua nuorten elämään surkuhupaisin seurauksin." Komedian ainekset olivat vähissä tragiikkaa sitäkin enenmmän. Ville Virtanen oli sekoavan isän roolissa nappivalinta, mutta Pihla Viitala ja Lauri Tilkanen varsin ilmeettömiä puupökkelöitä. Keskitasoa...
Katsoin tämän myös ja olihan se ihan hyvä. Pirun nätin näköinen myös budjettiinsa nähden (IMDb:n arvio 4,5 miljoonaa Sveitsin frangia - oliskohan ollut 2009 jossain 3 miljoonan euron tienoilla). Erityisesti nuo avaruusasemat tai kaupungit olivat tyylikkäitä. Tarinassa jotain pieniä hölmöyksiä ja yksi häiritsevä juttu (spoileri todellakin spoilaa elokuvaa - lue omalla vastuulla): Spoiler Miksi ihmeessä sen tyypin, joka haluaa Rhean simulaatioon, pitää näyttää melkein samalta kuin Matrixin vastaava hahmo. 3½/5 La Horde Ranskalainen zombieleffa, jota voisi huoletta markkinoida vaikka Left 4 Deadin nimellä. Ainakin minulle tuo peli (jota en ole paljoakaan tosin pelannut) tuli vahvasti mieleen. Kokonaisuutena tylsähkö ja ennalta-arvattava mättö, jossa myös liikaa typerää huumoria. 2-/5
Fahrenheit 451 *½ Tästä olikin jo toisaalla. Tämä on näitä "tahattoman komiikan mestariteoksia". Tarinan ollessa kehno, ei leffa jaksanut toimia vaikka orwellilainen maailma sinänsä tarjoaa hyviä aineksia elokuviin. Tämä varmaan varhaisimpia niistä, mutta muuta arvoa tälle kliseisyydelle ei oikein osaa enää antaa sinänsä viehättävän vanhanaikaisen 60-tunnelman lisäksi. Sunshine ** Shallow Graven tekijä ei voi olla huono ohjaaja. Siispä Boylelta tuppaa odottamaan aina jotain. Mutta tämähän olikin sitten taas sitä Slumdogin tasoa. Voi herttileijaa, millaista scifi-huttua. Keinotekoisuus, joka usein vaivaa tällaisia elokuvia, paistoi kyllä kotisohvalle asti. Tarina ei toiminut. Leffa ei tuntunut oikeasti kovin jännittävältä. Oli tässä jotain koskettavaakin, kuvausteknisesti ja ihmisyyden kysymyksiähän tässä käsiteltiin kuitenkin. 12 Angry Men **** Tämä tuli katseltua jo aiemmin kesällä, kiitos Yle Teeman. Ja vasta jälkeenpäin tajusin Imdb:n top-listasta millainen näkemätön klassikko tosiaan kyseessä oli. Kerrassaan mukaansatempaava elokuva erilaisten ihmisten ryhmädynamiikasta vaikeassa tilanteessa. Hienoa oikeusdraamaa - jälleen käsikirjoitus tekee sen eron vaikka leffa olisi vanhakin ja sinänsä aika minimalistinen toteutukseltaan, verrattuna nykyisiin usein puiseviin toteutuksiin joita näkee. Useita hienoja näyttelijäsuorituksia. Keoma **** Mukavasti virkistävä länkkäri, hieman epätyypillinen sankari keskiössä. Hidastustekniikat toimivat hyvin draaman auttajina, ja tarinassa oli sopivasti yllätyksellistä lentoa, musiikkien kruunatessa esityksen onnistuneesti.
Matkaaja (Homo Faber) Parhaimmillaan tyylillisesti liikutaan Wendersin elokuvien jalanjäljissä, mutta lopultakin punainen lanka tuntuu olevan leijonanosan elokuvan kestosta kadoksissa. Mahdollisuus olisi ollut varsin vaikuttavaankin tragediaan, mutta nyt elokuva sortuu puolivillaiseen haahuiluun. Paholainen ja Daniel Johnston (The Devil and Daniel Johnston) Mielisairaus, uskonnollinen kasvatus, lahjakkuus, huumeet & suosio eivät ole hyvä yhdistelmä. Hieno dokumentti kirjaa ansiokkaasti Johnstonin uran lukuisien kotivideoiden ja -nauhoitusten avulla sekoiluineen kaikkineen. + Perustuu todelliseen tarinaan (Based on a True Story) Dokumentti pureutuu tapahtumiin Hikisen iltapäivän taustalla. Tosielämän John Wojtowicz osoittautuu melkoiseksi paskiaiseksi, minkä johdosta dokumenttikaan ei pääse pureutumaan aiheeseen aivan odotetunmukaisesti. - Sota John Hustonin silmin (John Huston War Stories) Dokumentti koostuu Hustonin haastattelusta sekä pitkistä otteista miehen sotadokumenteista. Otteet dokumenteista ovat kiinnostavia, mutta vähintään yhtä vaikuttava on lähikuva Hustonin kasvoista ohjaajamestarin kertoessa sotadokumenttiensa taustoja. ½ Kukaan ei ole synnitön (American Masters: None Without Sin) Elia Kazanin ja Arthur Millerin henkilöhistoriat käsitellään keskittyen miesten toimiin pahamaineisen mustan listan suhteen. Mukana runsaasti kiinnostavaa elokuvan ja politiikankin historiaa, mutta dokumentti sortuu paikoitellen melkoisen jaarittelevaksi. Trumbo Toinen musta lista -dokumentti onnistuu paremmin, kiitos pitkälti Dalton Trumbon oivaltavien kirjeiden, joita tässä luetaan useita. Usein "tähdet" lukemassa otteita dokumentin taustalla tuntuu kovin teennäiseltä, mutta tällä kertaa tyylivalinta osoittautuu toimivaksi. Jos Nathan Lanen ilmeikkäästi lukema Trumbon pojalleen osoittama masturbaatiota käsittelevä kirje ei saa hymynkaretta aikaan, niin johan on kumma. ½ Yeah! Yeah! Tässä tulemme! (A Hard Day's Night) Pelkän rahastuksen ja fanipalvelun sijaan Beatlesin ensimmäinen elokuva onkin yllättäen varsin raikas tapaus. Huumori on kovin koulupoikamaista eikä juonesta voi puhuakaan, mutta kyllä ainakin bändin ystävä tämän parissa viihtyy. ½ Fahrenheit 451 Palomies herää totalitarismin ikeestä. Truffautin scifiklassikossa tarina menee tehosteiden edelle ja hyvä niin. Bernard Herrmannin sävelet toimivat aina. ½ Kauna 2 (The Grudge 2) Jatko-osa toimii ensimmäistä elokuvaa paremmin. Eipä tätäkään katsoessaan mitään pelontunteita koe, mutta tarina toimii paremmin ja se, ettei Spoiler hahmoille edes tarjota mitään tapaa päihittää vastusta tai pelastua on genressään virkistävää vaihtelua. Siivet (Wings) Elokuva on jäänyt historiaan pokattuaan ensimmäisenä parhaan elokuvan Oscar-pystin. Ison mittakaavan sotamelodraama on tavallaan oman aikansa Pearl Harbor komeine taistelukuvauksineen ja latteahkoine romansseineen. Hahmojen reipas ja rehti (sinisilmäinen ja propagandistinen?) asenne tavallaan kuitenkin miellyttää, onpa mukaan saatu oiva kännisekoilujaksokin. Aikansa viihdepaukku, jota aika on kohdellut yllättävän lempeästi. ½
The Island at the Top of the World (1974) Vanhan hyvän ajan seikkailuelokuva jossa tiedemies lähtee etsimään kadonnutta poikaansa salaperäiseltä pohjoisen Jäämeren saarelta. Tehosteet ja lavasteet ovat hienotunteisesti sanottuna sympaattisia mutta paikoitellen vaikuttavia. Viikinkiblondi Freyja (Agneta Eckemyr) oli kyllä :love:
Tulipa viimein katsottua kiintolevyltä. Parempi kuin odotin. Unikohtaukset toimivat minusta pääosin varsin nyvin, eivätkä huonommatkaan aiheuttaneet pahoja kärsimyksiä. Donald Sutherland Jeesuksena tekee pienehkön mutta mainion sivuroolin. Ohjauksen osalta ei silti ihan nappiin mennut suoritus Trumbolta, mutta perusidea ja käsis ovat niin vahvoja, että niiden voimin kokonaisuus kohoaa sarjaan minun kirjoissani.
Paradise Now Vakava aihe, tragikoomista sähläämistä... voin kuvitella että välillä tuo itsemurhapommittajien toiminta on juuri tuollaista. Maisemat leffassa ainakin oli karun autenttiset. Motiiveja täytyy silti tämän leffan kaveruksien kohdalla vähän ihmetellä. 3/5
Onko hän ollut Playboy-tyttö? No, tasokas viikinkiblondihan tuo oli. ----- Transformers (2007) Uusintakatselu. Propellihattu-asenteella katsottuna ihan OK viihdepläjäys, mutta salamaleikkaukset tuppasivat edelleen hieman häiritsemään. Asylum (2008) Alkutekstien perusteella odotin taas jotain kotikutoista gornoilua mutta tämähän oli ihan oikea elokuva (teknisesti). Tarinaltaan ei mitään uutta auringon alla, mutta porukkaa lahtaava yliluonnollinen vihulainen oli plussaa iänikuisten veitsi- ja moottorisahamiesten sijaan.
Waterworld Asfalttisoturiahan tässä mukaillaan, mutta enemmän Disney-hengessä. Elokuva on paikoin jopa liian herttainen. Muuten ihan viihdyttävä ja hauska elokuva, jos vain vesimaailman epäloogisuudet eivät häiritse. ***½ Silverado Visuaalisesti loistava kunnianosoitus vanhoille jenkkilänkkäreille, joista löytyi vielä suoraselkäisiä ja hyväsydämmisiä sankareita. Elokuvan kuvallinen kerronta, aivan lopputaistelua lukuunottamatta, on moitteetonta. Lopun toimintajaksoissa on hieman hutiloinnin makua, vaikkakin Padenin ja Cobbin välienselvittely on kaikessa koruttomuudessaan upeaa katsottavaa. ****½
13 Tzameti (Ranska 2005) IMDB 7.4/10 Tämähän oli yllättävän hyvä - ja päähenkilön tilanne lievästi sanottuna piinaava. :thumbsup: Elokuvateatteri.com'in lainaus: Georgialaisen ohjaajan ja käsikirjoittajan Géla Babluanin ranskalais-georgialainen 13 tzameti on pienimuotoinen mutta perin onnistunut esimerkki neo-noirista, joka tuntuu elävän yllättäen jonkinlaista kulta-aikaa Euroopassa. Hyvä niin, jos laatu pysyy näinkin korkeana. Hyvin keskinkertaisena alkava kepeä mysteeri epäilyttäviin kuvioihin sekaantuvasta nuoresta Sebastianista (George Babluani) vakavoituu nopeasti ja kasvattaa intensiteettiään minuutti minuutilta. Se paljastuukin tehokkaaksi, hyvin kirjoitetuksi trilleriksi. Kun salaisuuden verhoja raotetaan ja kaamiva totuus tilanteen luonteesta viimein paljastuu onnettomalle päähenkilölle, myös katsoja hivuttautuu huomaamattaan eteenpäin tuolilla. Tai terästäytyy sohvalla löhöillessään. Heikkohermoisimmat pureskelevat kynsiään. Koko stoori (Ei sis. juonipaljastuksia)