Ollaan ihmisiksi (Seres queridos) Juutalaisperheen tytär tuo palestiinalaispoikaystävänsä illalliselle, mistä seuraa kaikenlaista hässäkkää. Perinteinen vastakkainasettelu luo hyvän pohjan espanjalaisfarssille, jonka suorasukainen kohellus toimii sangen hyvin. ½ Tänä yönä valtaan ruumiisi (Esta Noite Encarnarei no Teu Cadáver) Coffin Joe on sarjan jatko-osassa yhä ikävä ihminen ja halu suvunjatkoon motivoi toimia entistäkin kovemmin. Vähän venytetynoloisen elokuvan oikeuttaa yksistään levoton helvettijakso, joka on kuin suoraan Hieronymus Boschin maalauksista. Chaplin Elämäkertaelokuvien perussynti toteutuu tässä varsin voimakkaana. Tapahtumista edetään seuraaviin sellaisella tahdilla, että tuntuu kuin mitäkin postikortteja katselisi ilman, että keskushahmosta kasvaisi eheää kuvaa. Robert Downey Jr. on kuitenkin erinomainen nimiroolissa. Valittu tyylilaji olisi elokuvaa paremmin toiminut minisarjana. - Silver City Politiikan ja liike-elämän kulissientakaiset koplaukset toimivat taustana hieman hajanaisessa etsivätarinassa. Saylesmaisuus on kyllä läsnä, mutta tekijänsä parhaimmistoon ei elokuva tällä kertaa nouse, vaikka kiinnostavasti aihettaan onnistuukin hetkittäin käsittelemään. + Vedätys (The Hoax) Tosielämän suurhuijaus on hyvä aihe tarinalle ja Lasse Hallströmille tyypillinen tunteikkuus pysyy nyt taustalla sujuvasti etenevässä, joskin vähän kaavamaisessa tarinassa.
The House of the Devil Ti West oli minulle ennalta tyystin tuntematon nimi ja koko elokuvaankin törmäsin aivan sattumalta jonkun ulkomaalaisen lehden pikkumainoksessa. Mutta nyt odottelen malttamattona nuoren ohjaajan seuraavaa projektia. The House of the Devil on retrohenkinen kumarrus 70- ja 80-lukujen kauhuleffoille jokaista pientä piirtoa myöten. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1980-luvun alkupuolelle ja ajankuva on toteutettu niin täydellisesti musiikkeja, kuvaustyyliä ja jopa alkutekstin fonttia ja väriä myöten, että ilman tuttuja näyttelijöitä olisi käytännössä mahdotonta arvata tekovuotta. Varsinkin kun pääosan esittäjä on vielä melko täydellinen Margot Kidder -lookalike. Leffa itsessään on juoneltaan jopa typeryttävän yksinkertainen ja tuntuukin, että West on halunnut todistaa että täydellisellä ohjauksella, editoinnilla, musiikilla ja hyvillä näyttelijöillä voidaan saada aikaiseksi toimiva elokuva, vaikka käsikirjoitus olisi mitäänsanomattoman minimalistinen (West ohjasi, leikkasi ja käsikirjoitti itse). Ja näiltä osin elokuva hipookin täydellisyyttä. Välillä mieleen tulivat jopa Polanskin klassikot. Harmi vain että kokonaisuutena nappisuoritus olisi vaatinut käsikirjoitukselta enemmän. Nykykauhuissa lopputwisti monesti pelastaa surkeammankin tekeleen, tässä tapauksessa loppuosa oli elokuvan heikoin lenkki. Silti, nykykauhun keskellä aivan loistava tapaus, jonka voi katsoa uudelleen ihan vain kuvausta ja leikkausta ihastellen. Ti West on muuten näemmä hieman yllättäen syntynyt vuonna 1980, oletin elokuvan konseptista, että hän olisi 70/80-luvun kauhuelokuvien parissa varttunut. Pontypool Uskomatonta, jo toinen loistava uusi kauhuleffa putkeen! Yhteen tilaan sijoittuva "erilainen zombileffa", pienelle radioasemalle alkaa tulla panikoivia puhelinsoittoja raivoavasta väkijoukosta ja kohta huomataan, että tämän taudin leviämisessä onkin hieman erilainen twisti. Stephen McHattie oli mulle uusi tuttavuus, mutta sai minusta kertaheitolla uuden fanin, miehellä oli vielä täydellisesti rooliin sopiva radioääni. Viihdykearvojen lisäksi elokuvassa oli vielä ihan oikeaa ja tärkeää sanomaakin. Imdb:n keskustelujen perusteella jakaa mielipiteet aikalailla kahtia ihastuneisiin tai pettyneisiin, suurin osa jälkimmäisistä näytti olevan joko alkuperäisen novellin lukeneita tai perusgorezombeilua odottaneita. Itse kyllä tykästyin suuresti!
District 9 2,5/5 Ihan omaperäinen ja hauska idea oli saatu tähän scifileffaan. Alun toteutus oli kivaa katsottavaa. Lopussa leffa muuttui toimintarymisteluksi ja menetti otteensa. Green Zone 3-/5 Greengrassin leffa onnistui kohtuullisesti sekoittamaan politiikan kiemuroita ja laadukasta toimintaa. Käsikirjoituksen politiikkaosasto oli kuitenkin sen verran heikosti käsikirjoitettua, että leffa tuntui koko ajan olevan "sisältä" rikki. Käsivarakamera on myös nyt myös lähtenyt Greengrassin lapasesta, kahdessa Bournessa se vielä toimi loistavasti - tässä ei enää. Enivei, kaikesta lässytyksestä huolimatta varsin katsottava leffa kuitenkin. -- JP
Tape Kouluaikaiset ystävät tapaavat motellihuoneessa. Elokuvan näytelmäjuuria ei ole lähdetty kätkemään vaan toteutus on hoidettu täysin näyttämötyyliin. Alku on melko heikko, mutta tunnelma tiivistyy ja pointti löytyy elokuvan edetessä. Salainen raportti (Mr. Arkadin) Salaperäisen hahmon taustoja yritetään selvittää ympäri maailmaa. Tyyliseikat ovat kunnossa mm. taitavan valon ja varjon käytön ansiosta. Sisältö vain on lopultakin melkoista haahuilua. ½ Epätoivoiset (Desperate) Rekkakuski ottaa tietämättään keikan gangstereilta, josta seuraa pakomatka yhdessä tuoreen vaimon kanssa. Tunnelmassa ruuvia olisi voinut kiristää tiukemmallekin, mutta kyllä kyse on ihan kelvollisesta pako-noirista. ½ Suurinta elämässä (Imitation of Life) Isosti tehdyssä melodraamassa kohtaavat niin kunnianhimo kuin rotutuskakin. Douglas Sirk osoittaa jälleen hallitsevansa tyylilajin. Loppuvaiheen patetian puolelle sortumista lukuun ottamatta kahden yksinhuoltajaäidin tarina on kelpo draamaa. - Layer Cake Sujuva brittityylitelty huumerymistely. Elokuva on paljosta velkaa Guy Ritchien kahdelle ensimmäiselle tuotokselle ja pelkän jäljittelyn sijaan yltää viihdyttävässä sujuvuudessaan niiden rinnalle tasaveroiseksi genrekumppaniksi. ½
Heh.. Mielestäni oli ihan peruselokvua mutta loppu oli loistava. En itke elokuvia katsellessa, mutta tuon kohdalla oli lähellä murtua parin tuhannen elokuvan kestänyt putki. Samat pisteet annan kuitenkin kuin sinä.
Prince of Persia: The Sands of Time Tuollainen tuli katsottua ilman sen suurempia ennakko-odotuksia, ja elokuva onnistui yllättämään viihdyttävyydellään. Karski sankari ja omapäinen sankaritar toivat mieleen kymmenen vuoden takaisen The Mummy -elokuvan. Visuaalisesti Persian prinssi oli upeaa katsottavaa, mitä nyt loppupuolen nujakoinneissa lähti CGI-mopo hieman tekijöittensä käsistä. Rautalangasta väännetty WMD-symboliikka pisti hymyilemään. ***
Prince of Persia: The Sands of Time Suuria odotuksia ei ollut, mutta nekin alittuivat. Tylsä ja kliseinen kesäleffa. Paikoin todella tökerö ja ärsyttävä. Ihan kuin tästä olisi yritetty vääntää jotakin wannabe Pirates of the Carribeania. Siinä epäonnistuttiin pahasti. Gyllenhaal ja Arterton vetävät ihan hyvin, mutta se ei paljoa pelasta. 0,5/5 Star Trek Tämänkään elokuvan suhteen ei ollut suuria odotuksia, mutta tämän katsominen ei ollut samanlaista pakkopullaa kuin edellä mainitun filmin katsominen oli. En tiedä kuinka uskollinen elokuva oli televisiosarjalle, mutta itse viihdyin ihan hyvin tämän parissa. Juonessa on joitakin hölmöyksiä, mutta muuten ihan katsottava kokonaisuus. Eric Banalle plussaa, en tunnistanut häntä lainkaan. 2/5
WAR/Rogue Assassin (2007) Jet Li ja Jason Statham pääosissa. Sekainen tarina, Face Off-plagiontia. Kohtuullisen näyttäviä toimintakohtauksia muttei muuten kovin omaperäinen tapaus. Keskinkertainen:***/***** Rumour has it/Huhupuhetta (2005) Pitkästä aikaa tuli katsottua HD DVD. Eipä tainnut olla kenenkään mittapuulla mitenkään loistava teos (itse kuitenkaan tuskin edustan tuotantopuolella ajateltua kohderyhmää). Muutamia huvittavia kohtauksia ja periaatteessa kumminkin ihan kivan kepeän leppoisaa katsottavaa. Tyhjänpäiväinen: **½/*****
Hancock 2+/5 Kertakäyttöviihde-elokuvassa Will Smith vetää ammattimaisesti viinaa ja on samalla maailman ainoa supersankari. Jurrissa ja motivaatio-ongelmissa supersankarin hommat ei kuitenkaan toimi, joten elämäntaparemontti on edessä. Remontin yhteydessä lötyyy myös vanha rakkaus, joten remontti kannattaa tai sitten ei - sen saat selville jos ja kun jaksat katsoa tämän. -- JP
Brood **½ Cronenbergin scifi-psykologinen kauhuelementtejä hyödyntävä jännäri 70-luvulta. Tuossa tulivatkin ne parhaat piirteet. Bonusta ohjaajalle tyypillisestä tabujen avulla ihmismieleen tunkeutumisesta ja talvimetsämaisemista. Muuten tämä jäi vajaaksi toteutukseltaan, näyttelijöitä ei hyödynnetty tarpeeksi ja vaikka juoni-idea olikin miellyttävä jäätiin jokseenkin pintatasoille. Pahimpana lopun psykologisesti järjetön reagointi päähenkilöltä suhteessa tapahtumiin.
Pahan pauloissa (Force of Evil) Mafian asianajaja koittaa auttaa kunniantuntoista isoveljeään numeropelihuijauksen jälkimainingeissa, mutta eihän siitä hyvä seuraa. Pätevän tunnelmallinen perusnoir, jonka pari vahvaa kohtausta nostavat sen keskinkertaisuuden yläpuolelle. ½ El Dorado Howard Hawksin western on osin Rio Bravo -toisinto, mutta mainiosti toimiva sellainen. Puolikuntoisten sankareiden kemia pelaa mainiosti ja Hawks kuljettaa tarinaa genremestarin ottein. Red Road Valvontakameroiden kuvaa työkseen seuraava nainen havaitsee kuvissa menneisyytensä pahantekijän ja alkaa pakkomielteenomaisesti seurata tätä. Brittidogma luottaa verkkaiseen tunnelmanrakenteluun, jossa pienistä tilanteista saadaan yllättävänkin tiukkaa jännitystä aikaan. + Vieraat ulkoavaruudesta (It Came from Outer Space) 50-luvun scifin perusteoksessa salaperäinen meteoriitti tipahtaa aavikkokaupungin laitamille. Ray Bradburyn tarina käsittelee ensimmäisen yhteyden perusproblematiikkaa aikakauden epäluuloiseen ilmapiiriin sopien. ½
Tango & Cash *** Kohtalaisen hyvin aikaa kestänyt toimintakomedia kahdesta supekytästä jotka lavastetaan murhaajiksi ja passitetaan vankilaan, mistä sitten paetaan ja lopuksi annetaan pahiksille kyytiä. Stallone ja Russell muodostavat toimivan parivaljakon. Heidän keskinäinen nahistelu onkin elokuvan parasta antia yhdessä iskevän vankilapaon kanssa. Muuten toimintakohtaukset ovat aika perussettiä genren ystäville. Loppurymistelyssä kyllä sattui ja tapahtui, muttei siinä kyllä kauheasti mitään järkeä ollu. Teri Hatcher oli ihan kivan näköinen. The Invasion *** Jonkin näköinen uusversio Invasion of the Body Snatchersista oli ihan katseltava jännäri vaikkei mitään erikoista tarjonnutkaan. Nicole Kidman pääosassa oli jälleen hyvässä vedossa. Yhden pyjamakohtauksen takia täytyy melkein BD:kin ostaa... The River Wild **½ Tylsähkö jokiseikkailu hyvillä näyttelijöillä. Willow *** George Lucasin kynäilemä LotR kopio viihdyttää leppoisalla menollaan ja näyttelijöiden charmilla. Yakuza deka **½ Sonny Chiban tähdittämä rikosleffa tarjoilee niin tylyä toimintaa kuin hassun hauskaa kommellusta. Lopun toimintavyörytys pisti naurattamaan överyydellään.
Kill Bill Siis ensimmäinen Kill Bill tuli katsottua uudestaan pitkän tauon jälkeen. Kun ensimmäisen kerran näin kyseisen elokuvan, en juuri ymmärtänyt sitä (liian nuori todennäköisesti). Nyt huomasin mielipiteeni jo muuttuneen. Oikein mielenkiintoinen teos! Silti tuollainen järetön väkivalta ei ole mieleeni, mutta silti todella upea toteutus. 500 days of Summer Yksi omista suosikeistani. Tarina on todellinen "rakkaustarina". Hyvät näyttelijät ja elokuvan jälkeen rupeaa miettimään omia ihmissuhteitaan. Soundtrack on kuuntelemisenarvoinen. Into the Wild Kaverin suosituksesta päätin katsoa kyseisen pätkän. Juoni eteni hieman hitaasti mielestäni, mutta hyvin mielenkiintoinen tarina. Loppu on koskettava ja jättää kyllä taas pohtimaan omaa elämäänsä.
Sherlock Holmes (2009) Mukiin menevää toimintaa ja ihan mukavaa juonenkuljetustakin, ja 'mysteereitä'. Lähes osui nappiin. Varmasti käsikirjoituksena näytti paremmalta. Ehkä jatko-osassa sitten.. 3.5/5 Splice (2009) Kivat lähtökohdat leffalle. Siihenpä se sitten jäi. Näinkin laajoista alkuasetelmista saisi aikaan mitä vain. Jotenkin tuntuu taas, ettei tuotantoyhtiöt uskalla tarttua monitahoisempiin juoniin vaan katsojalle tarjotaan perus pannukakkua yhä uudestaan. Surullista. 1.5/5 The Incredible Hulk (2008) Sarjisleffoista tykkäävänä tämäkin toimi genressään kohtalaisesti. Ei toki mitään Spiderman 2:sta tai TDK:ta ole luvassa. Menetteli kuitenkin. 3/5 Burn After Reading (2008) Tämäkin kehuja niittänyt teos piti katsella. Välillä toki mainiota, omanlaatuista hirtehishuumoria. Ymmärrän, että osa tykkää. Itsellä ei kuitenkaan täysin kolahtanut. Mihin tätä vertaisi? Snatch:iin? 3.5/5 Iron Man 2 (2010) Mainiolle ykkösosalle astetta sekavampi ja isommalla rahalla tehty jatko-osa. Rourkestakaan ei saatu kummoista irti. Vähän harmittamaan jäi tämäkin. Downey Jr. oli taas mies paikallaan. Jotenkin miehen maneereista vain tykkää, vaikka toki itseään välillä toistaakin. 3.5/5
Jälleen kerran - miksi turhaan elokuvista perustaa omat ketjunsa, kun kaikki kommentit lätkitään tänne?
Sodan oppitunnit (The Fog of War: Eleven Lessons from the Life of Robert S. McNamara) Muistelot suoraan vallan keskiöstä kertaavat aikoinaan tehtyjä oikeita ja vääriä valintoja ja mitä niistä olisi hyvä ottaa opikseen. Vahvaa asiaa, joka tiivistyy McNamaran intensiiviseen luennointiin. + Anvil! The Story of Anvil Totuus on Spinal Tapia ihmeellisempää kun ilman suosiota jäänyt bändi jaksaa sitkeästi takertua unelmiinsa. Bändin sympaattisen pääkaksikon puolella on helppo olla näiden toikkaroidessa pettymyksestä toiseen. Lähellä vaaraa (Where Danger Lives) Kohtalokas nainen saa Robert Mitchumin esittämän lääkärin pahoille teille. Teeman mainiossa noir-sarjassa jo vähintään kolmas "pariskunta lakia paossa" -kuvion versiointi onnistuu parin pohjaideansa ansiosta olemaan yksi sarjan paremmista elokuvista. - Elf Mistä lie johtuu, mutta Will Ferrellin elokuvista tämä onnistuu osin tavoittamaan sen, mikä muista miehen tähdittämistä tekeleistä uupuu - olemaan niin huono, että katsojalla on jo hauskaa. Alun ylikälyiset pohjoisnapalavasteet, repliikit vailla järkeä ja Ferrellin myötähäpeän tuolla puolen oleva piehtarointi mieslapsena tarjoavat monet naurut, joiden avulla pohjalla oleva peruslässy joulutarina helposti unohtuu.
A Perfect Getaway (2009) Keskinkertaista parempi trilleri. Katsojalle tarjottiin monta vaihtoehtoa murhaajiksi ja vaikka oikeakin ratkaisu kävi mielessä oli lopputulos silti jonkinlainen yllätys. Vasta kun asioiden oikea laita paljastettiin tuli tajuttua mitä "pikkujuttua" ei tullut huomanneeksi... "jallitus" siis onnistui vähintäänkin kohtuullisesti. Timothy Olyphant kovia kokeneena toiminnan miehenä onnistui aika hienosti roolissaan. Milla Jovovich oli myöskin ok, mutta jostakin syystä Steve Zahn ei varsinaisesti kuulu suosikkinäyttelijöideni joukkoon. Itselleni uppo-outo Kiele Sanchez Olyphantin roolihahmon tyttöystävän eli Ginan roolissa oli positiivinen uusi tuttavuus. Maisemat olivat myöskin ensiluokkaisen hienoja, joskin tuntui hiukan siltä että värit olisivat olleet hiukan räikeitä. Tämä tosin saattaa johtua laitteistoni säädöistä. Luulin ale BD:tä tilatessani että tämä olisi aivan huttua, mutta yllätys oli varsin positiivinen: ****/*****
Fantastic Mr Fox Hulvaton elokuva. Lopuksi vielä hämmästyin, kun olikin tehty vissiin nukeilla. Ihmettelinki, että miten ne näytti niin aidoilta Napapiirin sankarit Tätä tulikin odotettua ja ihan jees näin pohjoisin kotoisin olevalta Reindeerspotting - Pako joulumaasta Ajattelin ennen elokuvaa, että tämä on varmaan näytelty elokuva, mutta olikin sitten täysin totta. Hienoa, että tämä elokuva on saanut paljon julkisuutta.
Sehän käy kuin leikiten (It's a Gift) W.C. Fields on niitä koomikkoja, jotka hahmona ovat erinomaisia, mutta pitkät elokuvansa eivät oikein toimi kokonaisuuksina. Sehän käy kuin leikiten on viime vuosina nähdyistä Fieldsin tuotoksista paras. Yllättävää oli huomata, että Pokka pitää -sarja on selvästi pitänyt tätä elokuvaa esikuvanaan. Enkelin kasvot (Angel Face) Taas on Mitchum kohtalokkaan naisen koukussa. Tuttua teemaa versioidaan onnistuneesti eikä "uhrikaan" ole tällä kertaa turhan helposti vietävissä. ½ American Pie 2 Sujuvaa nuorisokomediahäröilyä. Turhan paljon tässä tosin tuntui ilman sen kummempaa syytä olevan sarjan ensimmäisessä osassa olleita hahmoja lähes tyhjänpantteina.