6 Underground, enpä oo vähään aikaan katsellutkaan näin heikkoa A-budjetilla tehtyä toimintaleffaa. 1/5
No ei se mikään mahtava elokuva ole. Ehkä semmoinen 6/10 olisi oma arvosana. Kertakäyttökamaa. Viikonloppuna kaljoissa volumet täysillä aivot narikkaan niin siihen se sopii.
Dolly Parton: Here I am https://www.netflix.com/title/81204624 https://www.imdb.com/title/tt11497544/ Aika hyvä dokkari melkein kaikkien tuntemasta laulajasta. T: Vesku
Kummituskopla (1996) (https://www.imdb.com/title/tt0116365/) johan oli elokuva. Ihan ihme menoa. No ei tarvitse uudestaan katsoa ja melkein jäi keskenkin. Ehkä tämä kannattaa katsoa, ehkä ei.
Peter Jacksonin parhaita, Jeffrey Combs on tässä(kin) nerokas. Tuli katsottua 3 From Hell, Rob Zombien Firefly-trilogian kolmas osa. Aika tarpeeton tekele kaikenkaikkiaan. Sid Haigin valitettava kuolema, ja siitä johtuva Captain Spaudingin puuttuminen elokuvasta oli paha isku, ja vaikka Otis olikin taas ihan hyvä ei hän yksinään elokuvaa kanna. Baby Fireflystä ei edes tarvinne mainita, kokolailla sietämätön hahmo muutamaa valopilkkua lukuunottamatta. Richard Brake teki ihan hyvää duunia Foxy Coltranena, muttei hahmona valitettavasti pärjää Spauldingille millään tasolla. Pettymyshän tämä oli kokonaisuutena, mutta pari viihdyttävää jaksoa oli onneksi mukaan saatu.
Katselinpa vaihteeksi hiukan vanhemman leffan eli Tigerlandin. En ole ihan varma mistä se oikeastaan kertoi eli mikä sen sanoma oli ohjaajan ja käsikirjoittajan mielessä ollut, mutta silti ihan OK "melkein sotaelokuva" tuo oli. Herätti ajatuksia ja kysymyksiä sodasta ja lähinnä siihen pakolla joutumisesta, ja toisaalta siitä että miksi joku pöljä haluaa vapaaehtoisena sotimaan.***/*****. Se kysymys ainakin nousi esiin, että miksi ihmeessä tämän foorumin kyseiseen leffaan liittyvät ketjut on arkistoitu ja lukittu: https://www.dvdplaza.fi/threads/tigerland.5341/ https://www.dvdplaza.fi/threads/tigerland-sotaleffa-mikäh.8321/ Onkohan muidenkin vanhempien elokuvien threadit dumpattu?
Tulipa katsottua Richard III Yle TeemaHD- tallenteena. Mitä siis juuri näin? Olihan tuo nyt ihan silkkaa p*sk*a koko jäykistely ja pokkurointi, mutta jostain syystä kuitenkin sinnittelin ja sain sen kokonaan kahlattua läpi. Miksi? Vaikka kuinka olisi korkeakulttuuriin nojautuva ja Shakespearen teksteihin perustuva teos, niin melkoista tuubaa joka tapauksessa. Tai sitten en vain ymmärrä taiteen päälle.**/*****. Pari tähteä, koska mukana oli niin monta jo suurta tai tuohon aikaan nousevaa tähteä..
Anon. Oli sen verran netokas elokuva että olin ehkä katsonut ennenkin, mutta mitään en muistanut. Silti.
Sunnuntain draamaleffoina Like Crazy (2011) ja Breathe In (2013). Molemmat tuli ostettua Felicity Jonesin vuoksi, eikä hän kummassakaan pettänyt. Like Crazyssä saa ihastella myös Jennifer Lawrencea, mutta hänellä on melko pieni rooli ja sitäkin vähemmän vuorosanoja. Kohtalaisia draamaleffoja kuitenkin molemmat. Breathe In blu-ray ei sisällä edes enkkutekstityksiä, mikä vaikeutti seuraamista.
^ Sama vika, Felicityn fanina hankin reiskat noista. Ainakin Chalet Girliä ja Cemetery Junctionia voin suositella lämpimästi, jos puuttuvat kokoelmasta. Tosin fanitukseni taso laski ankarasti tuossa joulukuussa, kun kuulin suosikkini perheenlisäyksestä. Hieno asia niille, mutta en henk koht pidä raskaina olevia naisia lainkaan kuumina
Katsoin DC:n sarjakuviin perustuvan viime vuonna ilmestyneen Shazam! -elokuvan. Olin kuullut kehuja elokuvasta ja lähtökohdin se vaikutti ihan hauskalta ja erilaiselta. Fiilis elokuvasta sen nähtyäni oli ihan ok ja hieman pettynyt odotuksiin nähden. Ideana se, että teini-ikäinen poika voi halutessaan muuttua supersankariksi on erilainen, mutta en tiedä eroaako se hirveästi Spidermanista, joka on myös teinipojan supersankari-identiteetti, Billy on vain hieman Peter Parkeria nuorempi ja siten lapsellisempi. Billyn tarina on surullinen ja empatiaa herättävä ja siten mielenkiintoinen seurattava. Supersankarileffaksi tässä on aineksia ja oikeastaan olisin miltei mieluummin seurannut vaan kuinka Billy oppii ottamaan vastuuta, etsii kadonnutta äitiään ja miten hän yrittää sopeutua uuteen perheeseensä, mutta genren tyypilliseen tyyliin mukaan piti änkeä pahis, mikä oli elokuvan tylsin osa. Mark Strong on rutinoitunut esittämään konnia ja hän hoitaa hommansa kunnialla, joskin hahmo ei ole kovin kummoinen. Olisin toivonut, että Billyn ja pahiksen (jonka nimeä en edes muista) välillä olisi ollut enemmän keskustelua elämänvalinnoista samanlaisiin lähtökohtiin peilaten, mutta nyt asia ohitettiin lähes täysin. Lopun taistelu näiden kahden välillä tuntui kestävän aivan liian kauan ja vaikutti siltä, että tekijöillä oli paljon ideoita, joita ei haluttu leikata pois. Olisin hyvin pärjännyt ilman tappeluita, jotka olivat tylsää seurattavaa. Vitsit eivät kohdallani toimineet juuri lainkaan ja mukana oli paljon supersankarileffojen kliseille naureskeltua, mikä on jo vähän kulunutta mielestäni. Veikkaan, että en ole enää kohdeyleisöä niin ehkä nuo vitsit eivät olleet tarkoitettu minulle. Tässä elokuvassa oli ainekset olla raikas ja hauska genrensä elokuva, mutta etenkin loppu laahaa liian pitkään ja käsikirjoitusvaiheessa olisi pitänyt leikata asioita enemmän. Editointivaiheessakin olisi vielä pystynyt leikkaamaan joitakin juttuja pois. Eniten olisin halunnut tietenkin leikata turhaa pahisjuonta ja keskittynyt Billyyn, mutta eihän sellaista olisi tämmöisessä valtavirran DC-elokuvassa voinut tehdä. Kaikenkaikkiaan ihan ok elokuva, joka ei ärsytä, mutta jätti minut kaipaamaan muutoksia.
Vähäeleinen kreikkalainen Tarjoilija oli piristävävää vaihtelua nykyisessä jenkkielokuvien tulvassa. Siitä tulee mieleen Jim Jarmuschin, Atom Egoyanin (etenkin Exotica) ja Kaurismäen elokuvat. Elokuvaa ei voi suositella niille, jotka ovat tottuneet mäiskeeseen ja paukkeeseen, vaikka siinäkin nähtiin tosin pari murhaa. Käyttääkseni Leonard Maltinin tv-elokuvien arvosanoja: above average.
MIB International. Odotin arvostelujen perusteella paljon huonompaa elokuvakokemusta, mutta petyin. Olihan tämä milteipä kohtuullisen kehnon kelvollinen. 2,5 tähteä ihan helposti, ***/***** tekee hiukan tiukkaa. Eskapismi saattaa tällä kertaa auttaa, korona ei tullut kertaakaan mieleen tuota katsottaessa.
The Machine (2013) Pisteitä 3/5 Venytti kauheasti oman "suspension of disbelief" kykenemisen rajoja, tarinan ydin tuntui vain huonolta Ex Machina (2014) versiolta, vaikka onkin tehty sitä aiemmin. Kyllähän tuon viihteenä katsoi, muttei juuri houkuttele pohtimaan jälkikäteen.
The Great Wall (2016) Tulipahan tuokin katsottua, kun oli Maxivisionin levynkulmalle tallentunut Viitoselta. Perinteinen seikkailuleffa hyvässä ja pahassa. Kiinalaisia ainakin riitti örkkiliskojen ohella ja juoni oli aika perinteinen. 3/5 T: Vesku
Alkuperäisen Manaajan käsikirjoittajan ja tuottajan, 2017 menehtyneen William Peter Blattyn järjestyksessään toinen, ja samalla viimeiseksi jäänyt ohjaustyö, on genressään ehkä aliarvostetuimpia filmauksia suuren yleisön silmissä (näiden tappioksi), mutta myös kovia kokenut tuotanto Amerikkalaisen elokuvan saralla, ja samalla tekijänsä ehdottomasti suurimpia saavutuksia. Kyseessä on kiistatta yksi parhaita filmauksia (nyky)kauhuelokuvasta puhuttaessa, ja aivan erityisesti määriteltäessä esitettävien tapahtumien tehostamista kuvasommittelun symboliikalla, tyylikkäitten värivalintojen, huolella hyödynnettyjen kuvauskohteitten, lavastuksen ja vaikuttavan valaistuksen graafista korostusta vasten vakuuttavaa roolitusta, jota iholle pyrkivä henkilöohjaus osaltaan tukee alleviivaamalla näiden merkitystä, kerronnan tai rytmityksen kuitenkaan kärsimättä. Tässä yhteydessä huomionarvoiseksi nousee kameratyö sen koko käyttöskaalaltaan, joka on ajoittain suorastaan ihastusta herättävää, ja jonka staattisilla otoksilla ohjaaja antaa kuville riittävästi aikaa olla esillä ilman illuusion särkevää kiirettä myös puolilähikuvan voimaa hyödynnettäessä. Elokuva on edustanut jo kolmen vuosikymmenen ajan sen monen kirjavalle fanimäärälle esikuvansa ainoaa oikeaa jatko-osaa --- syystäkin. Edit. Trailer.
Dvd:ltä Räyhä-Ralf (mukava videopeliaiheinen piirretty) ja Tahraton mieli (ei ollukaan ahdistava; hyvä juttu), tuli Päiväni murmelina mieleen ja oon tosi monta Jim Carrey-leffaa nähny ja tää oli vakavammasta päästä niitä eli ei mielestäni komedia, kuten kansissa luki vaan draama ja aika nyrjähtänyt sellainen. Areenasta: Miami (samantyyppinen kuin Erottamattomat-leffa eli kotimainen ja sukulaiset tapaavat pitkän tauon jälkeen ja toinen tyyppi rock ja toinen nörtti). Miami alkoi suureellisesti, mutta loppua kohten laimeni Suomi-synkistelyksi ja oli sekava. Areenasta Marja (Turkan oppilaiden tähdittämä leffa 1970-luvusta ja sisarussuhteista). Oli kyllä aika paljon mulle tota Brechtin vieraannuttamisefektiä, ku miltei jokainen näyttelijä oli tuttu (eli tiedostin koko ajan kattovani fiktiota). Ei täyspitkä (48 min)
”Trilleriksi” mainittu Personal Shopper oli melko tyhjänpäiväinen tekele. Elokuvan ainoa jännittävä kohta oli, kun kristallikruunu helisi itsestään päähenkilön velipoikavainaan talossa. Harvassa elokuvassa lähetetään yhtä paljon tekstiviestejä, ja sen loppupuolella paljastui, mitä elokuvan nimi tarkoittaa. Loppu oli hieman mystinen. Vaikka tätä ei olisi tehtykään, elokuvamaailma ei olisi yhtään köyhempi.