Batman-boksin otin syyniin. Monen vuoden tauon jälkeen leffat olivat päässeet jo aika paljon unohduksiin, vaikka toki jotkin asiat olivat mielessä ja lisää muistui leffojen edetessä. Batman (1989) on tämän kasan paras (vaikkei uudelle Beginsille pärjääkään) ja Keatonin ja Nicholsonin roolityöt vakuuttavat. Burtonin luoma fantasiamaailma toimii hienosti ja mukana on monta legendaarista kohtausta. Myös Kim Basingerista täytyy antaa plussaa. Pisteitä 3½/5 Batman Returns (1992) oli leffa jota pidin nuorempana parhaana Batmanina, mutta uusintakatselu ei toiminut ollenkaan. Burton pisti fantasiavaihteensa paria pykälää isommalle ja homma meni överiksi. Pingviinin hahmo ei toimi ja sinänsä paikoin ihan hauskatkin vitsit eivät sovi leffan tunnelmaan. Sana joka päällimmäisen jäi mieleen, on "kökkö". 2/5 Batman Forever (1995) puolestaan osoittautui paremmaksi kuin muistin. Suurena Carrey-fanina pidin miehen Riddleristä ja Tommy Lee Jonesin Two-Face komppasi hyvin mukana. Vitsit, jotka eivät olleet ainakaan parempia kuin Returnsissa, toimivat kuitenkin tässä leffassa paremmin ja sopivat elokuvan tyyliin. Kepittää Returnsin helposti ja on melkein yhtä hyvä kuin Burtonin ensimmäinen. 3/5 Batman & Robin (1997) olikin sitten sitä kuraa mitä muistin. Yritys oli tehdä Forever potenssiin 5 mutta mikään ei toimi. Clooney pääosassa ei vakuuta ja Arska tekee vielä normaaliakin pökkelömmän suorituksen. Raja melkein uskottavan fantasian ja päättömän kohelluksen välillä on häilyvä, mutta tässä ollaan jo niin niin pitkällä rajan yli että raja näyttää pisteeltä. 1-/5 Papukaijamerkki sille joka tunnistaa mistä kursivoitu kohta on melkein suora lainaus.
Rules of Attraction Hauska ja yli viety "yliopistokuvaus", vei kyllä mukanaan. 4/5 Ray Upea. En välitä jazzista liiemmin mutta tämä elokuva oli loistava. 5/5 Forgotten Silver Peter Jacksonin hauska "valedokumentti", muutama juttu meni vähän yli mutta kokonaisuutena hyvin tehty juttu. 4-/5 Saw Ihan ok pienen budjetin kauhu, joskaan budjetti ei liiemmin paista läpi. Elokuvassa kuitenkin nojaillaan aika paljon epätodennäköisyyksiin, näyttely on ihan surkeaa ja musavideoleikkaus ärsyttävää. 3/5
Nousukausi (2003) Yllättävän hyvä kotimainen elokuva, hahmot olivat kerrankin luontevia, mutta olivathan näyttelijätkin sieltä kärkipäästä. Tarina ei ollut yllättävä ja stereotyyppejä vilisi, mutta sen verran kuitenkin jaksoi naurattaa, että annan anteeksi. 3½/5 Harry Potter and the Goblet of Fire (2005) Taas vähän parempi Potter kuin edellinen ja kakkosen rinnalla mestariteos. Synkkää oli, mikä ei minua haittaa yhtään ja eihän ne kirjatkaan kovin hilpeiksi muutu loppua kohden. Henkilöitä oli saatu enemmän esille kuin tehosteita, mutta jäivät vielä vähän keskeneräisiksi - ei ole helppoa sovittaa sellaista ihmismäärää yhteen elokuvaan. 3½/5 King Kong (2005) Melkoinen pettymys lievästi sanottuna. Tehosteita oli liikaa ja ne olivat pääasiassa huonoja, kohtauksia (varsinkin toimintakohtauksia) oli pitkitetty ihan liikaa ja koko rakkaushomma meni ihan överiksi viimeistään lopussa, kun Spoiler Kong ja tyttö pyörivät jäällä New Yorkissa. Enpä olisi Sormusten jälkeen uskonut Jacksonin epäonnistuvan näin pahasti. 1½/5
Joey Tribbianilta? Katsoin minäkin juuri Batmanit ja täytyy sanoa, että ykkönen on ihan hieno, mutta kakkonen vielä paljon synkempi ja hienompi. Begins samaa sarjaa. Forever on toki viihdyttävä, mutta niin kevyt, ettei oikein tunnu missään. Robinista tuskin viitsii hirveästi kommentoida. Tässä vain tämmöinen second opinion, folks. Lisäksi tuli katsottua: Die Hard Ehkäpä parasta toimintaa, mitä jenkit ovat saaneet aikaan ikinä. Jännitystä, vauhtia, huumoria ja jopa kritiikkiä useaakin yhteiskunnan ns. arvostettua tahoa kohtaan. Yhden ainoan rakennuksen sovittaminen taistelutantereeksi oli mahtava oivallus. Myös loistavasti kuvattu. 5/5 Die Hard 2 "Jatko-osa pisti vielä paremmaksi", väitti joku selkeästi kotiinpäin vetävä kriitikko Video-oppaassa. No, ei se nyt ihan pistänyt. Tyypillinen jatko-osa, jossa toistetaan ykkösen juoni hiukan muunneltuna ja tehdään kaikki ihan viihdyttävästi, mutta hävitään alkuperäiselle kirkkaasti. Miinukset ykköseen verrattuna: - Pahis (whatshisname), tusinakovanaama, ei ole lähellekään samaa kaliiberia kuin hyytävän karismaattinen Hans Gruber tai kolmososan veljensä. - Mitään klaustrofobista suljetun paikan tunnelmaa ei ole lainkaan, kun McClane voisi milloin tahansa ottaa taksin ja lähteä livohkaan koko sotkusta - Juoni liian identtinen ykkösosan kanssa ja aukkoinen.(Kaksi tuntia aikaa, ja koneet kiertävät yhden ainoan kentän ympärillä...) - Henkilöohjaus paikoittain lepsua Toiminta on kyllä ihan komeaa, mm. Brucen jääminen nalkkiin koneen ohjaamoon oli mainio kohtaus. Finlandia tietenkin myös plussaa. 3/5 Die Hard With a Vengeance Ei onneksi lähdetty enää kolmatta osaa samalla kaavalla tekemään. Jeremy Irons on mainio saksalaisena konnana, ja Jackson & Willis-kaksikko pelaa hyvin yhteen. Vasta nyt huomasin ihmetelllä ensimmäistä kertaa, miksi John McClane on taas kyttänä New Yorkissa? Kakkosen alussahan mies oli muuttanut Los Angelesiin poliisiksi. Tiedä häntä. McTiernan palasi ohjaamaan, mutta ykkösen tasolle ei millään ylletä. Toiseksi jatko-osaksi tämä on kuitenkin täysin asiallinen, miinuksia löytyy kyllä tästäkin: - Liian kliseinen juonen ja roolienkin suhteen. Onhan näitä "nahisteleva musta ja nahisteleva valkoinen mies"-buddy-elokuvia jo nähty, jopa Brucella itsellään oli ennestään Last Boy Scout. - Mitätön loppuratkaisu verrattuna edellisiin osiin. 3,5/5
No sittenhän tämä SOUL-musiikin pioneerista kertova elokuva oli varmaan kuin sinua varten luotu! Minä puolestani en tykkää norjalaisesta kirkonpolttohevistä, joten katsoin tämän rainan toistamiseen ja tuota noin... Leffa oli pitkä kuin nälkävuosi, ja voin vakuuttaa että toisella kertaa se oli vielä ensikokemusta pidemmän tuntuinen. Alku mentiin kohtuullisen tarkasti ja todellisia tapahtumia seuraten, mutta kun 1½ tuntia oli kulunut eikä oltu päästy vielä mihinkään, niin vauhti kiihtyi. "Mahtavaa" hyppelyä ajassa eteenpäin, kerrottiin epäoleellisia kohtia miehen elämästä verrattuna siihen, mikä ohitettiin maininnalla tai jätettiin kokonaan pois. Minen vaan usko, että kenestäkään todellisesta henkilöstä voi tehdä erinomaista fiktiivistä elokuvaa. Ei ne toimi varsinkaan silloin, kun tietää kohteesta jotain... Saa antaa vinkkejä hyvistä tosihenkilöihin pohjautuvista leffoista (Aviator oli hyvä...) Elokuvana 1/5 Silti kannattaa tsekata. Minen vaan tykkää elämänkertaelokuvista, joten siitä huonot pisteet. Elämänkertaelokuvana 3/5 (Joo, jos näihin ei väkisin keksi todellisuutta parempaa juonta, niin...) Jamie Fox Ray Charlesina 5/5. Kyllä oli kaiffari roolissa uskottava ja kohteensa näköinen. Ääniraita 5/5. Yksi parhaista, ever. Musiikki 6/5.
Shrek Tämä yllättäen tuntuikin nyt muutaman vuoden jälkeen paremmalta kuin aiemmin jäänyt mielikuva olisi antanut odottaa. Pikkuhauskaa kohellusta ja paljon hauskoja ideoita. - Captain Blood Kunnon vanhanajan seikkailuelokuva. Merellä oltiin lopulta yllättävänkin vähän, mutta hyvin oli rytmityksessä onnistuttu - tapahtumia riitti ja Errol Flynn oli pääroolissa hyvä. ½ Batman Burtonin ensimmäinen Batman ja hahmosta lopultakin yhä se paras filmatisointi. Keaton sopii erinomaisesti rooliinsa ja Nicholson loistaa Jokerina. Se tärkein ero uusimpaan filmatisointiin on kenties siinä, että asioita ei ole lähdetty yliselittämään eikä demystifioimaan liialti. Batman on oma mystinen itsensä, ei ninjakoulua käynyt ja armeijan ylijäämävarusteita käyttävä vässykkä. - Batman Returns Yksi burtonmaisimmista miehen ohjauksista. Visuaalinen tyylittely on viety huippuunsa ja elokuvaa onkin ilo katsoa. Ongelmana vain on, että itse Batman on jätetty täysin statisin osaan eikä Keatonia osata enää hyödyntää lainkaan esiosan tapaan. Pfeiffer kissanaisena ja DeVito Pingviininä ovat sitävastoin kiehtovan traagisia hahmoja kumpainenkin. + The Petrified Forest Bogartin läpimurto myöhemminkin miehelle tutuksi tulleessa lajityypissä (joukko ihmisiä suljetussa tilassa pakenevan roiston armoilla, Key Largo ja Desperate Hours uran myöhempinä esimerkkeinä samasta). Toteutus on näytelmälähtöiseksi elokuvaksi ihan toimiva, mutta Leslie Howardin halpisfilosofiointi alkaa elokuvan edetessä ärsyttää yhä enemmän ja enemmän. ½ Star Trek V: The Final Frontier Sarjan huonoimpiin elokuviin usein listattu ja piileehän siinä totuutta. Sisältää kuitenkin jokusen mainion kohtauksen ja näyttelijät ovat kohtuuvireessä. Star Trekin ystävälle huomattavasti parempi elokuva kuin muille. ½
It's A Wonderful Life Tämä tuli katsottua ihan joulumielen nostatuksen kannalta ja hyvinhän se siihen tarkoitukseen toimi. Oikeastaan ihmeellistäkin, että kaikessa korniudessaan elokuvan loppu on niin onnistunut ja koskettava. Stewartin näyttelyllä ja Capran ohjauksella tähän varmasti suurin syy. 4½/5 The Piano Jane Campionin reilu vuosikymmenen takainen täysosuma toimii edelleen upeasti. Keitelin ja Hunterin hahmojen tunteet on saatu kankaalle uskomattoman hienosti ja piano rakkauden tulkkina on hieno keksintö. Keitel tekee yhden parhaista rooleistaan, Hunter ylivoimaisesti sen parhaimpansa. 5/5 Sunrise: A Song of Two Humans Tältä listalta ainoa leffa, jota en aiemmin ollut nähnyt. Kyllähän tämän elokuvgan maineen katsomalla ymmärtää. Upeaa kameratyöskentelyä ja kerronta on tosiaan sellaista, ettei vuorosanoja olisi edes tarvittu. Elokuvan keskivaiheilla elokuva mielestäni aavistuksen latistui alun hienoudesta, nousten taas lopussa kukoistukseensa. 4/5 How Green Was My Valley Tämä John Fordin aikalaiskuvaus ei meikäläiselle vieläkään ihan sillä tavalla iskenyt kuin luulisi. Toki ihan hieno elokuva tämäkin on, muttei kyllä millään yllä esim. ohjaajan vuotta aikaisemmin ohjaamalle samantapaiselle Grapes of Wrathille. Jossain määrin jotenkin särmätöntä kerrontaa tässä on, eikä tarina kosketa siinä määrin kuin pitäisi. Mutta täysin katsomisen arvoinen elokuva tämä on esim. kauniin ulkokuorensa ja Donald Crispin näyttelysuorituksen takia. 3½/5 Paths of Glory Nyt toista kertaa tätä leffaa katsoessa tuli mieleen, että Paths of Glory saattaisi ihan hyvin olla viime vuonna tehty elokuva. No ok, ehkä se olisi laajakuvaformaatissa, värillinen ja ehkä räjähdykset olisivat hieman näyttävämpiä, mutta kokonaisuutena tämä Kubrickin sotaleffoista se paras on äärettömän hienosti kestänyt aikaa. Stanleyn kamera-ajot ovat tässä tavattoman komeita ja tarkkaan perusteltuja, samoin kuin jokaikinen kohtaus. Näyttelyssä en havainnut kerrassaan mitään viittausta siihen teatraalisuuteen, josta aiemmin tällä palstalla oli vanhoista leffoista puhuttaessa keskusteltu. Elokuvan aikana on myös mielenkiintoista miettiä, että kumpi olikaan se tarinan äärimmäinen paskiainen, Mireau vai Brouilard. Kirk Douglas on muuten äijä. 5/5 Jahas, ei päässyt taaskaan huonoja arvosanoja antamaan.
Tehosteet ---- olivat ---- huonoja? Niinkö sanoit? Olen täsmälleen samaa mieltä. Kong itse oli varsinkin harvinaisen paha low-poly kökkö, jollaisen mallintaisin Mayan beta- versiolla lauantaiaamuna vasemmalla kädellä, ja sen tekstuuritkin olivat useasti erittäin matalaresoluutioiset ja hutasemalla väännetty. Dinosauruksetkin olivat taysin epäuskottavasti animoitu. Anteeksi. Oli ihan pakko. BTW se rakkaushommahan oli elokuvan pääteema...
Mitä niihin tehosteisiin tulee, niin en vain tykännyt muista kuin Kongista ja New Yorkista. Ehkä niiden ylenpalttinen käyttö sai aikaan jonkinlaisen inhoreaktion. Huonoja olivat, sanokoot ohjelmointigurut mitä tahansa. Ja kyllä minä tiesin, että rakkauselokuvaa on yritetty tehdä, mutta en osannut odottaa tuollaista ylisiirappista pelleilyä.
Harry Potter and the Prisoner of Azkaban **** Kaksi ensimmäistä Potteria olivat ihan mukavaa viihdettä, mutta tämän kolmannen osan myötä otettiin iso askel kohti maittavaa elokuva nautintoa. Elokuva on visuaalisesti erittäin tyylikäs ja näyttelijä työkin on kauttaaltaan parempaa kuin aikaisemmissa osissa. Pääosan esittäjät olivat vanhenneet juuri sopivasti. Voisi sanoa, että lapsista on tullut teinejä, ja kyllähän niitä teinejä katselee sujuvammin kuin mukuloita. Varsinkin Emma Watsonista on kasvamassa varsin hurmaava neitonen. Kirjoja lukemattomalle juoni oli toimiva vaikka välillä tuntuikin siltä, että jotain on nytten jäänyt näyttämättä. Hyvä elokuva
Tulipa juuri katsottua Batman Begins. Pisteitä leffalle semmoiset 3,5/5. Elokuva ei ollut hehkutusten arvoinen. Suht tylsät pahikset ja epäselvät taistelut. No toimintakohdat olivatkin leffan huonointa antia. Parasta leffassa oli alkupuolisko jossa näytettiin Brucen kehittymistä Batmaniksi.
High Noon Lännenelokuvan peruspilareita. Hyvä tarina ja hyvin kerrottu. Cooper teki hyvän roolin jäyhänä päähenkilönä ja Kelly oli oma suloinen itsensä. ½ The Harder They Fall Tämä Bogartin viimeiseksi jäänyt on vaikuttavan raadollinen kuvaus nyrkkeilymaailmasta. Tarina on mukaansatempaava ja pr-miehen näkökulma on vaihtelua perinteiselle nyrkkeilijä/valmentaja-keskeisyydelle. Rod Steigeriltä hyvä rooli.
Anteeksi nyt, mutta en vain ymmärrä käsitettäsi "huonoja tehosteet". Siis mielestäni tehosteiden yksin arvosteleminen tarkoittaa sitä, että olet sitä mieltä, että dinosaurukset ovat "epärealistisen" näköisiä (huono sana tähän, mutta varmaan ymmärrätte) tms.. Siinä kun varmaan kaikkien mielestä tämä oli yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista, usein kun muissa elokuvissa mallinnetut asiat erottaa melko hyvin muusta tavarasta. Sen sijaan tehosteita on helppo syyttää esim. väärinkäytöstä, jolloin se on selvästi makuasia (oliko se sana tähän "objektiivinen" vai "subjektiivinen"?), enkä minä oikein voi väittää vastaan.
Ja minun on vaikea ymmärtää miten kukaan voi pitää King Kongia yhtenä kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Minusta ne dinot näyttivät huonoille - vaikea sanoa, oliko ne realistisia vai ei, kun en ole oikeisiin törmännyt, mutta ainakin Jurassic Parkissa oli paljon kivemmat dinot. Mitä tässä enempää selittelemään, paska leffa oli niin tai näin.
No voihan se olla vaikka paras leffa. Mieti esim. tilannetta, jos on nähnyt kokonaiset 10 elokuvaa (joista KK:n lisäksi pelkkiä Van Dammeja tai Vin Dieseleitä)...
Täytyypä olla 100% eri mieltä. Tämä tuli aikoinaan katsottua elokuvissa ja nyt sitten DVD:ltä uudestaan. Täytyy sanoa että leffa oli vielä parempi toisella katsomisella. Varsinkin nuo taistelukohtaukset olivat todella hyviä. Ne eivät olleet mitenkään epäselviä vaan juuri tarkoituksella tuollaisia. Sopivat erittäin hyvin koko batmanin ideaan. 5/5
Red Eye (2005) Oli vielä ihan suht hyvät odotukset tähän, kun kuitenkin saanut ihan kohtis arvosteluja ja yleensä tämmöiset pikkujännärit iskee. Mutta ei tämä nyt ihan oma lemppari ollut. Alku vielä vaikutti ihan hyvältä, mutta mitä pidämmälle mentiin alkoivat kässärin puutteet näkyä selvemmin ja leffan uskottavuus kärsi aika voimakkaasti. Loppupuoli olikin sitten taas kunnon pettymys Spoiler kaikessa tavanomaisuudessaan. Ja tuli kyllä muutamaan kertaan naureskeltua tuota Cillianin "cunning plania" kun meni kunnon väännöksi saada yksi puhelinsoitto tehtyä ja muutenkin meni nuo touhut aika koomiseksi kohellukseksi. Oltiin myös kaverin kanssa arvaamassa jännissä kohdissa mitä seuraavaksi tapahtuu. Että se siitä. 2/5 Grizzly Man (2005) Oli kyllä aiheeltaan mielenkiintoinen ja muutenkin astetta rankempi dokkari miehestä joka eleli karhujen keskellä 13 vuotta ja joutui sitten lopulta karhun syömäksi. Melkeinpä omaksi lemppari dokkariksi oli nousemassa ainakin ekan katselun perusteella. Dokkari oli täynnä hienoa kuvausta ja sai kyllä omaperäisen ja ainutlaatuisen kuvan luonnosta. Muutamaan kertaan kyllä hirvitti kun kaveri sielä ihan rauhassa käppäili karhujen keskellä. Ei mitään ihan pienia kavereita ole kuitenkaan nuo. Treadwell oli myös yllättävän kiehtova dude ja sinnikäs sissi kaikkine pakkomielteineen ja myös hieman omalaatuisia näkemyksiä omasi. Kaiken muun tuntui ymmärtävän luonnosta paitsi kuoleman. Kokonaisuutena ajatuksia ja tunteita herättävä dokkari. 4½/5
Mummy, The (1999) Indiana Jones tyylinen seikkailu ei jaksanut enää iskeä toisella katselukerralla. Silmäkarkkia oli tarjolla kohtuullisesti, mutta ääniraita ei ollut mielestäni niin hyvä mitä ylistetään. Ei merkittävän hyviä roolisuorituksia, ainoastaan Kevin J. O'Connor (Beni) jäi positiivisesti mieleen. Muuten aika tasapaksu kerran katsottava popparipätkä. **½/***** http://www.imdb.com/title/tt0120616/