Kasariviikot Pazzelassa jatkuu! Nyt on tuijotettu silmä kovana Robert Zemeckisin ohjaamaa Back To The Future -trilogiaa. Pakko myöntää, että ennakkoluuloistani huolimatta erittäin hyvää viihdettä tuo on. Eka osa on ihan omana itsenää toimiva elokuva, ja se periaatteessa riittäisi tästä trilogiasta. Mutta kivasti elokuvan loppuun jätettiin mahdollisuus jatko-osalle, ja pakko se on ollut suosion myötä pykätä vielä kaksi lisää. Jatko-osat eivät sitten toimi ilman tuota ekaa, jossa selvitetään aikamatkailua ja luodaan pohjaa jatkon tapahtumille. Sarjan heikoin tekele on ehdottomasti II osa (niinhän ne yleensä on jatkuvajuonisissa sarjoissa vrt. Star Wars i-III, LoTR). II linkittyy kyllä ykköseen mainiosti ja petaa tapahtumia siirryttäessä kolmoseen. Liikoja en kerro juonesta, jos täällä vaikka on joku joka ei ole elokuvia nähnyt... Jeah, aivan varmaan on joku tynnyrissä kasvanut! Kun leffat katsoi putkeen, niin kaikki aikasiirtymät ja rinnakkaiset todellisuudet on ihan ymmerrettäviä ja todella loogisia. Naiseni ei näitä jaksanut katsoa, ja hän esitti hyviä kysymyksiä juonen epäloogisuuksita aina kun pariksi minuutiksi tuli minun rauhaani häiritsemään. Nuo jutut ei kuitenkaan haittaa, kun antaa juonen rullata omalla painollaan eikä ihan kaikkeen puutu. Jumala armahtaa ja niin minäkin. Arvosanat siis ovat: I 4½ II 3 III 4. Arvosanoista huolimatta ei tämä mikään maailmankaikkeuden mestariteos ole, mutta tajusinpa nämä ostettuani ja katsottuani, että taidan diggailla Zemeckisin elokuvia. Äijä on kuin pikku-Spielberg. Tekee harkittuja, hyvin toimivia, kivoja leffoja, jotka eivät pahemmin ärsytä. Tosin tahti ei ole niin nopea kuin Papa-Spielbergillä! Pitääpäs haalia puuttuvat leffat ja katsastaa, tosin kaikki taitaa olla kyllä nähtynä... Ja vielä tähän lisäyksenä, että koska noita kasarikomedioita on tässä viimeaikoina tullut tuijoteltua ja BtTF kolahti, niin pitihän se Ghostbusterssitkin kantaa kotiin... Bill Murray, kasarikomedia, lapsuuden ihanat muistot... To Be Continued...
Million Dollar Baby Huh, tämä oli raskas istunto - juoni oli ohut ja ennalta-arvattava, eikä kukaan päänäyttelijöistä loistanut roolissaan, keskivertosuoritukset jokaiselta. Ensimmäinen puolituntia antoi odottaa, kenties, jotain, mutta se minne juoni lopulta vei, vääjäämättä kohti ennakoitua lopputulosta, ei tarjonnut mitään uutta. Oppikirjaesimerkki siitä millä mm. parhaan elokuvan oscar voitetaan...
Layer Cake. Uuden Mr. Bondin eli Daniel Craigin tähdittämä brittileffa tuli katsastettua ja eipä tämä yhtään hassumpi ollut. Ei tosin mitenkään omaperäinen sillä kaikki on ennestään tuttua Snatchista ja muista vastaavista. Layer Cake onkin selkeästi Guy Ritchien rikosleffojen sukulainen (ja alunperinhän miehen piti ohjata myös tämä). Voisikin sanoa, että jos pitää Snatchista tai Lock, Stock & Two Smoking Barrelsista niin pitää melko varmasti myös tästä. Matthew Vaughnin ohjaustyö on melko vakuuttavaa eikä tältä osalta ainakaan löydy ongelmia. Daniel Craigin roolisuoritus oli tässä kuitenkin se suurin katsomisen syy sillä pitihän se nähdä miten mies selviytyy pääosasta. Ei se huono ollut mutta ei nyt loistavakaan. Vahvaa keskitasoa sanoisin. Ei tosin kovinkaan Bondmainen rooli joten ehkäpä mies onnistuu hieman paremmin siinä. Näppärä brittirikosleffa joka olisi kaivannut omaperäisyyttä. 3½/5.
Ong-bak, mukava thaimaalainen toimintapläjäys. Juoni on toki kevyt ja näyttelijät hieman ylinäyttelevät. Pääosan esittäjä osaa kyllä hommansa, thainyrkkeilyn. Välillä leffassa ärsyttivät toistuvat toimintakohtaukset eri kuvakulmista, muutaman kerran ne olivat ihan mukavia, mutta liika on liikaa. Kuitenkin tämä leffa toimi minun kohdallani loistavana elokuva-viihteenä. Pisteitä: 3/5 Crash. Katsoin tämän oscar-voittaja elokuvan muutama päivä ennen gaalaa ja pidin näkemästäni. Minua ei häirinnyt tämä episodimaisuus, piirre, jota monet ovat pitäneet jo loppuun kulutettuna. Näyttelijät tekivät perusvarmaa työtä. Erityismaininnan ansaitsee Bullock, jonka näyttelijäpisteet minun silmissä nousivat piirun verran. Pisteitä: 4/5
Pari kotimaista sotaleffaa, jotka löytyvät näppärästi Fennadan tuplajulkaisuna: Evakko (1956) Ville Salmisen Evakko hyppäsi heti ensimmäisellä katsomisella Suomalaisten sotaelokuvien TOP3:een Tuntemattoman sotilaan (1955) ja Talvisodan perään. Huikea tarina pakolaisuudesta ja kodin jättämisestä. Vaikka elokuva onkin varsin yksinkertainen, on siitä onnistuttu tekemään kiinnostava ja monipuolinen. Sotaa seurataan kerrankin hieman eri näkökulmasta kuin normaalisti, nyt tarkastelussa on viattomat siviilit. Äänipuolella oli ongelmia, vahva kohina oli taustalla koko elokuvan ajan. Kannattaa katsoa! Rintamalotta (1956) Aarne Tarkas ohjasi vuonna 1956 - Siis samana vuonna Tuntemattoman ja Evakon kanssa - elokuvan Rintamalotta, jossa seurataan lottien edesottamuksien rintamalla. Mukana on aitoja TK-kuvia, jotka tekevät elokuvasta dokumentin kaltaisen. Yhtään varsinaista taistelukohtausta ei ole, mutta lottien kokemaan kauhua on kuvattu pommituksien keskellä. Tarinassa on mukaan liimattuna pieni rakkaustarina, joka keventää elokuvaa. Rukajärventie on paljon velkaa tälle elokuvalle.
Kauhun kilometrit(1971) Parhaita elokuvia mitä olen nähnyt pitkään aikaa. Yksi 70-luvun parhaista elokuvista mielestäni. 5/5 :thumbsup:
The Great Escape: 4/5 Hyvä klassikko hyvillä näyttelijöillä. Ei kai tällaista jaksa enempää perustella. Papillon: 3,5/5 Leffa on kyllä hyvä. Jostain syystä tarinasta jää aina vähän hutaistu fiilis, mutta kelpo elokuva siltikin. Laputa Castle In the Sky: 4,5/5 Taas Studio Ghibliä. Pidin tarinasta ja piirrostyöstä. Monoke-hime: 4,5/5 Samaa tuotantoa, ja myös laatua. The man who knew too much: 4/5 Välillä Hitchcockia. Ei ehkä parasta, mutta kelpo tavaraa tämäkin. Kiire yllätti, joten siinä arvosanat ja pikakommentit
¨ kolmeen tähteen päädyin itse ensimmäisen katselukerran jälkeen. Sitten vajaa vuoden tauko ja uusintakierros ja kappas, elokuva ansaitsee täydet viisi tähteä. Mitäs muuta: Kauhun Kilometrit - Kylläpä oli varsin typerä tekele leffaksi. olihan siinä omat hienoutensa, mutta eipä kestä toista katselukertaa. */***** Säpinää Chinatownissa - Sama juttu kuin edellisessä. Tämä kuitenkin viihdytti paremmin ja voisi jopa joskus toistamiseen ihailla **/***** The Third Man - Erittäin hyvä leffa ikäisekseen. Lopussa tuli ei niin odotettu juonenkäänne josta tietenkin plussaa. Aivan täydellinen tämä ei kuitenkaan ollut näin ensimmäisellä katselukerralla, mutta uniikki tunnelma ja Orson Wellesin kelmuilu säilyttää leffan paikan hyllylläni. Imdb:n noinkin korkeaa sijaa kuin 50 parhaan joukossa en ymmärrä, mutta ehkä toisella katselukerralla pisteet nousee, kuten esim. Papillonin kanssa kävi. Niin ja DVD:n laatu oli yllättävän hyvä. Kuva ja ääni tämän ikäiselle elokuvalle erittäin hyvin masteroituja. ***/***** Batman : The Movie (1966) - Mitähän tästä sanoisi. Piristävää Camp-huumoria, kuten oli sarjakin. Ei kuitenkaan suoranaisesti naurata, mutta lähellä se oli parissa kohdassa kuten niissä arvoituksissa ja sen muovihain hyökkäyksessä. Leffa tuli katsottua ja tuloksena hemmetinmoinen päänsärky ja pienoinen "morkkis" että miksihän menin tämänkin ostamaan **/*****
Thin Red Line tuli pitkästä aikaa katsottua, eikä hohto ollut mihinkään kadonnut. Upea elokuva. 5/5 Thin Red Linen innoittamana tilasin Malickin ensimmäisen ohjaustyön eli Badlandsin. Loistava elokuva, jossa etenkin Martin Sheen pistää parastaan, musiiki on mainiota ja vilahtaapa jopa itse ohjaajakin ruudussa pienessä roolissa. Lähes TRL:n tasoa. Täydet viisi pojoa.
Viime torstaina 9. Komppania (9-Ya Rota) @ Tennispalatsi 3. Ylipitka, osittain hieman sekava, mukiinmenevällä juonikuviolla (perus-moukkumeininkiä kylläkin) ja kohtuullisilla näyttelijöillä varustettua sotakuvaa Afganistanissa venäläisesta näkökulmasta. Ylipitkä siinä mielessä, että henkilöhahmoja kyllä yritettiin syventää siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Hahmot jäävät mielestäni pahveiksi ja yli 2,5 tuntia on liian pitkä aika pahvien kanssa. Loppu oli sekavasti kuvattu ja huonosti leikattu. Kuitenkin ihan ok-leffa kaikenkaikkiaan ja mielenkiintoinen näkökulma antaa armoa puutteistaan huolimatta. 2.8 / 5 starbaa (2 ja 2.5 liian vähän ja 3 liikaa)
The Beast of Yucca Flats (1961) - Kirjotetaas tännekin pitkästä aikaa. Tämmönen tuli vilkaistua. Tor Johnsen esiintyy neukkulalaisena tiedemiehenä, joka saa ydinsäteilyä, ja muuttuu monsteriksi, joka tappaa ohikulkijoita. Mukaan mahtuu aivan uskomatonta kohellusta. Paikallinen sheriffi ampuu aavikolla kulkijaa (ei perusteltua syytä uskoa syyllisyyteen) lentokoneesta käsin kiikaritähtäimellä 99999 kertaa, mutta ei osu. Johnsen älähtelee useita kertoja (ihmistäistä ääntelyä, jopa), ja huitoo kömpelön näköisenä ilmaa ihmisten ympäriltä. Kertoja päästelee suustaan aivan ylimaallista sontaa (ilmeisesti on yrittänyt turhaan lisätä elokuvaan dramaattisuutta). Paras esiintyjä elokuvassa on kissa, jota Johnsen jopa lopussa etevästi nuolaisee. Ehdottomasti 0 / 5 (ilmaiseksi saatavissa netistä, kannattaa vilkaista, jos haluaa kokea elämänsä elokuvapläjäyksen).
The New World Kaunis leffa joka kaiken lisäksi kuulostaa ja tuntuu hyvältä. Juoni kuitenkin hieman tökerö. Thin Red Linessa ollut taikaa ei tässä ole kuin aivan pienen pieni hyppysellinen. :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: Good Night, and good luck Loistava suoritus! Pintapuolisesti yksinkertainen leffa on sisällöllisesti yksi parhaita pitkään aikaan. Ajatuksia herättävä! Parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaista selkeästi paras. :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: Capote Synkkä ja jollain tavalla vaikea elokuva, joka myöskin pisti miettimään. Piristävää vaihtelua tämäkin. :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: Green Mile Pitkä mutta vaikuttava. Koskettava tarina jota on kuitenkin turhaa venytetty. Luulisi, että käsikirjoituksen olisi saanut tiivistettyä alle 2,5 tuntiin. :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup:
Aviator aka Lentäjä(2004) Tähän mennessä paras näkemäni 2000-luvulla tehty elokuva. Kuin karamelliä silmille ja hunajaa korville. Myös tarina oli mielenkiintoinen. DiCaprio onnistui erinomaisesti roolissaan. Eikä lähes kolmetuntinen tuntunut pitkältä. Tässä elokuvassa CGI ei häiritse, sitä on käytetty kuitenkin sen verran säästeliäästi. Heräsi kiinnostus nähdä alkuperäinen Hell's Angels.
Jali ja suklaatehdas Oli outo leffa. Lapsille liian synkkä ja aikuisille liian hölmö, ei ärsyttänyt mutta ei kyllä innostanutkaan. Jotenkin jäi sellainen keskeneräisentyön vaikutelma, huonointa Burtonia mitä olen nähnyt. 2/5 Takaikkuna No sitten paras Hissikokki, edellen kyllä jostain syystä tämä kolahtaa. Kummallista oikestihan tämän pitäis olla tylsä, mutta tykkään törkeänä. 5/5 Ercoli death box set Vaihteeksi pari gialloa. Death walks at midnight ja Death walks on high heels. Molemmat erinomaisia lajissaan. Hyvät näyttelijät, hyvät käsikirjoitukset ja mageet musat. Hieman liian vähä verta näissä vain oli, mutta kuitenkin 4+/5
Narc tuli tsiigailtua äskettäin. Hyvä "kova" kyttäleffa, vaikkei esim. Training Day'ta tällä saralla päihitäkään. Liotta ja Patrick ovat hyvässä iskussa ja elokuvassa on kyllä loistavan rankka tunnelma. Juoneltaanhan leffa oli sikses aika yksinkertainen, mutta silti jaksoi pitää mielenkiintoa yllä. Loppuratkaisu oli vähän "antikliimaksinen" (ei tarjoiltu mitään "isoja shokkeja"). Hyvä leffa silti kaikenkaikkiaan, 3½/5 tälle kehtaa antaa.
Trafic Tämä ei ole Tatin tuotannosta aivan lempielokuvia, mutta hyvä elokuva kuitenkin. Kerrontaa soljuu eteenpäin tatimaisen huolettomasti ja mukana on taas paljon huippuunsahiottuja pieniä visuaalisia sketsejä. + Old School Jostain syystä näitä Frat Pack-leffoja tulee järjestään katsottua, vaikka varsinaisia täysosumia ei ole vastaan vielä tullut. Tämä oli onneksi sieltä paremmasta päästä, jokunen varsin hauska kohtaus oli mukaan saatu ujutettua. - Three Days of The Condor Pollackin vahvatunnelmaisen tyylikäs trilleri. Juoni piti tehokkaasti otteessaan ja mukaan oli saatu paljon komeaa New York-kuvastoa. + Where the Buffalo Roam ja Fear and Loathing in Las Vegas Kaksi hieman erilaista elokuvaa Hunter S. Thompsonista. Yhtymäkohtia elokuvien tapahtumista löytyi varsin vähän ensinmainitun kuvatessa useampaa jutunkirjoitusmatkaa jälkimmäisen keskittyessä taasen ainoastaan Vegasiin. Buffalo onnistuu antamaan Thompsonista vähän monipuolisemman kuvan, mm. miehen halu irtautua sekoiluistaan käy välillä varsin hyvin ilmi. Samalla elokuva kuitenkin olisi varmasti kiinnostavampi, jos Thompsonin työt olisivat ennestään tuttuja. Fear and Loathing taasen onnistuu erinomaisesti kuvaillessaan sekoilua, Thompson itse jää siinä etäisemmäksi hahmoksi. Buffalolle ½ ja Fear and Loathingille .
Ghost in the shell: Innocence Jotenkin elokuvasta vain jäi hyvä mieli. Hienosti tehty ja pääsin välillä blade runner fiilareihinkin. Vaikka osa filosofisista viittauksista menikin yli, ei se menoa haitannut.
Tuo Thompsonin töiden tunteminen oli hyvä pointti, sillä kuten ylempää voi lukea, minä annoin Buffalolle 4/5. Hahmo oli kiinnostava, sillä olen tosiaan lukenut kohtuullisen paljon Hunterin tekstejä. Paljon ja paljon, no mitä niitä nyt on yleensäkään saatavilla 2000 -luvun Suomessa. Eli mulle hahmo ja hänen työnsä oli tuttua, joten varmaan pitkälle siitä johtuu että osasi asettaa tapahtumat jotenkin oikeisiin uomiinsa. Fear and Loathing on tosiaan sekoiluelokuva, mutta aika uskollinen alkuperäiselle tekstille. Siinä ei edes turhaa yritetä syventää hahmoja, kaikki tapahtuu vain huumehuuruissa.
Manhattan Visuaalisesti oikein hieno elokuva ja onhan tarina, dialogi ja hahmotkin sitä takuuvarmaa ja tuttua Allenia. Eli laadukashan tämä on, mutta kyllä se vain niin on, että jos Woody itse häärää joka kohtauksessa neurooseineen kameran edessä niin yliannostuksen saan, eikä katselukokemus ihan parhaaksi nouse. Toisenlaisena esimerkkinä Mariel Hemingwayn hahmo 17-vuotiaana, mutta koko sakin fiksuimpana taas oli äärimmäisen hyvä. Kyllä minä Manhattanista enemmän pidän kuin esim. Annie Hallista. 4/5 Dracula Komea Coppolan ohjaus. Visuaalista karkkia koko leffa ja muutenkin ihan hienoa työskentelyä. Ihan mielenkiintoinen oli verrata jokin aika taaksepäin nähtyyn Herzogin Nosferatuun, joka kyllä synkkyydessä ainakin tämän päihitti. Huonoa tässä Coppolan leffassa on tietysti Keanu Reevesin sopimattomuus rooliinsa ja muutamat pienemmät jutut juonessa. Hieno rakkauselokuva kuitenkin. 4/5 Requiem for a Heavyweight Oikein hieno ja realistinen nyrkkeilydraama. Anthony Quinn tekee pääosassa koskettavan ja vetoavan roolisuorituksen vanhana kehäraakkina ja Jackie Gleason sekä Mickey Rooney säestävät sivuosissa oikein hyvin. Mukava on myös seurata kunnon ohjaustyöskentelyä. Elokuvan ainoa pieni miinus on Julie Harrisin tavanomainen ja yksiulotteisesti näytelty hahmo. Ja olihan tässä Alikin Cassius Clayna mukana. 4½/5 Following Christopher Nolanin debyyttileffa Englannin ajoilta muistutti loppujen lopuksi yllättävän paljon Mementoa, vaikka lähes nollabudjetilla onkin tehty. No, pikkubudjetti luo ainakin oman tunnelmansa koko elokuvan maailmaan ja mielestäni se toimii oikein hyvin, kun tarinakin pikku hiljaa palapelin täyttyessä avautuu. Tuntemattomat brittinäyttelijät onnistuvat myös ihan hyvin, joten kokonaisuutena tämä oli positiivinen yllätys, itse asiassa aivan Nolanin parhaimmistoa. 4/5 Lady in a Cage Ennakkoon kovin kiehtovan oloinen klaustrofobisesti yhteen paikkaan sijoittuvana jännärinä, mutta ei tämä ihan odotuksia kaikelta osin täyttänyt. Olivia de Havillandin kärsimys jäi hieman sivuosaan, kun Caan kätyreineen saapui ottamaan lavan haltuun. Mielestäni leffa ei ihan onnistunut jännitteiden rakentamisessa ja lisäksi parin hahmon epäselväksi jäänyt kohtaloa harmitti. Lisäksi Rafael Camposin sivuosa-hahmon ärsyttävyys meni jo yli. Kuitenkin ihan suhteellisen laadukas leffa, jossa toki 60-luvun tunnelmaa oikealla tavalla mukana. 3/5.
Crash Suuri pettymys. Aika mitäänsanomaton esitys, joka toi mieleen lähinnä suomalaisen Paha Maa -elokuvan. Selkeästi huonoin paras elokuva ehdokkaista. Kaikki pyöri aivan liikaa yhden asian ympärillä. Näyttelijät ja musiikit hyvää keskitasoa... Vuokraleffa - ei yhtään enempää. :thumbsup: :thumbsup: