En Kärlekshistoria Tämä on kyllä hieno leffa. Nostalgisen tunnelman ja aiheensa lisäksi tässä miellyttävät monet asiat. Anderssonin kerronta on siinä mielessä mielenkiintoista, ettei pääparin keskustelua juurikaan näytetä. Rakkaustarinan synty näytetään onnistuneesti ihan muilla keinoilla. Elokuvassa on myös jaoteltu aika hyvin nuorten ja aikuisten maailmat, joilla on omat teemansa. Lisäksi tässä näyttelijät ovat todella hyviä rooleissaan ja lopuksi kuuluu antaa vielä kiitos hienolle musiikille. 4½/5 Malcolm X Ekaa kertaa näin tämän elämänkertaleffan ja ihan mielenkiintoinen oli. Malcolm X:ään en ollut ennen tätä paljoakaan tutustunut, joten aika avartava kokemus tämä oli kaikkinensa. Elokuva ei nyt kuitenkaan mitään hirvittävän suurta vaikutusta tehnyt. Aika tyypillinen biografia-leffa, jossa ajalle ennen kääntymystä uhrattiin aikaa aika paljon. Sitä kautta kestoakin tuli päälle kolmen tunnin mutta enemmän tiivistettävää olisin toivonut elokuvan loppuosalle. Washington oli kiitettävällä tavalla omaksunut roolinsa. 3½/5 The Maltese Falcon Kyllähän tätä mielellään edelleen katsoo. Jostain syystä tämä ei kuitenkaan aivan parhaiden noirien lailla itseäni kiehdo, enkä oikein tiedä mistä se johtuu. Bohgie on loistava, samoin Lorret ja muut. Hienoja kohtauksiakin pilvin pimein, lieneekö tarina sitten sellainen etten innostu. Itse asiassa yksikään Hustonin leffa ei ole vielä tähän päivään mennessä suosikkieni joukkoon noussut. 4/5 Double Indemnity Tämä onkin sitten vielä eri maata. Wilderin leffat ovat kunnia-asemassa omassa kokoelmassani ja tämä miehen läpimurtoteos todella tempaisee mukaansa heti alusta. Tarinahan tässä on kovin tavanomainen, mutta tunnelma on ihan huipussaan ja leffa pienine yksityiskohtineen ilo silmälle. Näyttelijät ovat loistavia ja kertojanääni vaan aina näissä noireissa tahtoo olla loistoratkaisu. Lisäksi tekisi mieli aloittaa tupakanpoltto ja ostaa tulitikkuja jotka voi sytyttää kynnellä. 5/5 Dead Men Don't Wear Plaid Tässä olikin sopivasti edelliselle leffalle onnistuneesti irvailtu. Ihan hauska komediahan tämä on, mutta ei kuitenkaan ihan niin hyvä kuin voisi olla. Muutamista kohtauksista jäi vähän liiallinenkin väkisinväännön maku, kun taas toiset olivat oikeinkin oivallisia (esim. juuri Double Indemnity –kohtaukset). Martin oli tietysti hyvä. 3/5 Silver City Saylesin leffoista yleensä kovasti pidän, mutta tämä oli aika ponneton. Parasta oli tietysti tämä satiiri-asetelma ja Chris Cooperin rooli tohelona ja bushimaisena kuvernööri-ehdokkaana. Huonoa oli nyt ainakin Danny Hustonin harvinaisen karismaton rooli päähenkilönä. Melkoisen kirjava ja nimekäs joukkohan tässä oli mukana näyttelijöitä, mutta se taas toi mukanaan turhia hahmoja tarinaan. Toivottavasti Sayles terästäytyy taas. 2½/5 Husbands and Wives Kovin tuttua Woodya teemoiltaan, parisuhteiden iloja ja (pääasiassa) suruja tässä siis jälleen käsiteltiin tutun laadukkaasti, kuten toki jo elokuvan nimestä voi päätellä. Tällä kertaa Allen oli valinnut aavistuksen vakavamman lähestymistavan kuin normaalisti, ja ehkä osin siksi maestron itsensäkään rooli ei pahemmin ärsyttänyt, vaikka lähes joka kohtauksessa olikin mukana. Sydney Pollack yllätti olemalla kovin hyvä elokuvan toisessa tärkeässä miesroolissa. 4/5
Sabatan paluu: Tulipa seuraavaksi katsastettua tämä kolmas jatko-osa, joka oli samalla Lee Van Cleefin paluu Sabatan rooliin. Ja pakko todeta että haukkunsa on tämä leffa ansainnut. Tässä kun on kaikki mennyt pieleen. Ykkösosan näyttelijöitä on otettu mukaan, mutta eri rooleihin. Tästähän ei koskaan seuraa mitään hyvää (poikkeuksena nyt Leonen dollaritrilogia). Lisäksi leffa oli alusta alkaen aivan liian ''pirteä'' eikä tätä leffaa todellakaan pelkkä Van Cleefin olemassaolo pelasta, jotenkin kaveri vaan lisää katsomisen tuskaa. Lisäksi dubbaus on edeltäjäänsä heikompaa. Ei toimi, vaikka loppua kohden meno hieman paraneekin. Ainoa hyvä juttu oli tämän tunnusmusa joka kolahti. Ekan Sabatan kyllä katson monesti uudestaan, mutta tätä tuskin koskaan. Älkää ostako! Kaikki on pielessä kuten esimerkiksi oli Leslie Nielsenin 2001 A Space Travestyssä. *
Draamatrilleri Hong Kongista: Koma (Chi-Leung Law, 2004) Taidokkaasti tehty ja hyvin näytelty (Angelica Lee) monipuolinen elokuva. Pisteet voisivat olla hyvin korkeat ellei leffan loppu olisi ollut niin älytön, melkein parodiaa tämäntyyppisistä elokuvista. Taidokkaasta tekeleestä jäi käteen "vai niin"-fiilis. No, ei tämä maksanutkaan kuin punnan £5 voucherin ansiosta. Miksi näissä Aasialaisissa leffoissa on aina niin haalea kuva? Kirkkautta piti vähentää rutkasti, kontrastia lisätä hieman ja vähän lisää värikylläisyyttäkin tarvittiin ennekuin kuva näytti järjelliseltä. Äänipuoli kyllä on näissä kunnossa, peräti DTS ES löytyy! 3+/5
Ensimmäinen postaus . High Fidelity Olin kuullut hyviä kommentteja tästä leffasta, mutta silti yllätyin positiivisesti. Kirjassa oli mielestäni hyvin säilytetty Hornbyn meininki, vaikka kaupunki olikin vaihtunut. Tuli kerta kaikkiaan hyvä mieli tästä elokuvasta. K-PAX Mielenkiintoinen elokuva, vaatii varmasti useamman katsomiskerran että saan kaiken irti. Spacey on loistava, kuten yleensäkin, ja Bridges (jonka jokaista roolia vertaan Big Lebowskin loistavaan suoritukseen) pärjää myös hyvin.
Payback Yksi parhaimmista Revenge elokuvista ikinä. Sinertävä ulkoasu käy tyyliin todella hienosti. Mel Gibsonin parhaimpia rooleja omasta mielestäni. Lucy Liu vetää hauskan roolin S/M dominatrixina. Tais olla 4-5 kerta kun tämän katsoin. 5/5 X-Men Eipä juuri mitään sanottavaa ole elokuvasta...muuta kuin että hyvä kuva ja äänenlaatu. Yleenä pidän sarjakuva filmatisoinneista...mutta tämä oli yksi huonoimmista mitä olen nähnyt (en ole vielä nähnyt Elektraa,Hulkia tai Daredeviliä...enkä taida halutakkaan nähdä.). Ei ollut edes viihdyttävä...hyvää oli se että se loppui nopeasti. 2/5 Grand bleu, Le Äärimmäisen rauhoittava stressin poisto elokuva. Ei Luc Bessonin parhaimpia, mutta ihan hyvä elokuva kuitenkin. Extended versio. 4/5 ...ja nyt lenkille ja alkon kautta kotia...saunomaan.
Charles Chaplin: Modern Times ***** Aina yhtä loistava. Nick Park & Steve Box: Wallace & Gromit: The Curse of the Were-Rabbit ****½ Piti sitten ostaa suoraan kiekolle, kun ei ole vieläkään meidän kylän elokuvateattereihin ehtinyt. Taattua Wallace & Gromit -viihdettä, joskin loppua kohden alkoi hieman menettää otettaan. Sam Peckinpah: Major Dundee ***½ Napakka, joskin hieman hidastempoinen länkkäri. Charlton Hestonkin oli roolissaan jopa siedettävä. Henry King: The White Sister ***½ Lillian Gish esittää italialaisporvarin tytärtä, joka erinäisten tapahtumien kautta päätyy nunnaksi. Hienosti toteutettu, mutta tarinaltaan hieman laimea elokuva. John Carpenter: Christine ***½ Pätevä King-filmatisointi, muistaakseni vieläpä melko uskollinen kirjalle. King Vidor: The Big Parade ****½ Hillitysti toteutettu sotaelokuva vailla edellisvuosikymmenen propagandaa. John Gilbert ja Renèe Adorèe ovat tahoillaan hyviä, Karl Danen esittämä sotilas on muuten erinomaisen elokuvan ainoa heikko kohta. Hienoja sotakohtauksia ja vaikka loppu onkin ennalta-arvattava, ei se onnistu vesittämään muuten laadukasta kokonaisuutta. Dario Argento: Suspiria **½ Anttilan alelaareista poimittua. Ihan keskiverto pätkä, joskin goreilua olisi voinut olla enemmänkin. Dialogi oli karmaisevan huonoa, mutta vastaavasti elokuvan tunnelma kiehtovine värimaailmoineen oli ihailemisen arvoista. Dziga Vertov: Chelovek s kino-apparatom **** Mielenkiintoinen elokuva. Aavistuksen verran liian kokeilunhaluinen omaan makuuni, Walter Ruttmannin Berliini toimii omalla kohdallani paremmin. Lambert Hillyer: Dracula's Daughter *** Jatko-osa Lugosin Draculalle. Juoni oli tässäkin vasemmalla kädellä hutaistu, mutta Universalin vanhoille kauhuklassikoille ominainen tyylittely oli onneksi tallella. Gloria Holden Draculan tyttärenä esiintyi edukseen, muut näyttelijät olivat yhdentekeviä. Wes Anderson: The Life Aquatic with Steve Zissou **½ Muutama hauska oivallus siellä täällä, mutta jos tämän oli tarkoitus olla komedia, ei se siinä ainakaan onnistunut kovinkaan hyvin. Perjantai-illan perusviihdettä.
Kaikki ovat jo henkeään pidätellen odotelleet tätä mielipidettäni Walter Hillin ohjaamasta The Last Man Standingistä. No joo, jos on eka katsonut Leonen ja Kurosawan versiot aiheesta, niin ei kai mikään versio voi päästä samalle tasolle. Eikä pääse tämäkään, vaikka ihan kelvollinen elokuva onkin. Tarina on niin yksinkertainen, että se ei anna paljon variaatiomahdollisuuksia, mutta jotain pientä uutta Hill on elokuvaansa saanut. Tarina on kerrottu taas kerran eri (paikassa ja) ajassa, eli nyt ollaan Meksikon rajalla, kieltolaki jyllää ja kaksi gangsterijoukkiota tappelee toisiaan vastaan. Parasta elokuvassa on ainakin minun silmääni miellyttävä visuaalinen ilme, keltaista, ruskeaa ja oranssia on enemmän kuin HeVi-osaston sitrushedelmäpöydällä. Äänimaisema on kanssa aivan loistava (verrattuna väkisin tehtyyn Fistfullin 5.1:een tai Yojimbon monoon). Willis on hyvä, juuri se ÄIJÄ! Eli kauniit käärepaperit on saatu aikaiseksi, ja siinä elokuvan paras puoli. Tarina on yksinkertaisuudessaan vähän tylsä, ainakin jos sen katsoo kolmatta kertaa viikon sisällä Ja sitten niitä pisteitä. Hankalaa. Jos tämän olisi katsonut ensin, niin varmasti olisin ollut armeliaampi. Mutta ei tämä huono ole, ei missään nimessä. Äh, pistetään 3½/5. Tuossa on ehkä ½ pistettä liikaa, mutta se on vain elokuvan saamasta epäedullisesta katsomisajasta johtuvaa hyvitystä. Minä armahdan, Tony Halme ei!
Ocean´s 12 Tylsä, turha ja liian pitkä elokuva. Olisi pitänyt aavistaa että kun noin monta niminäyttelijää ängetään samaan tuotantoon niin lopputulos on väkinäinen sillisalaatti ilman päätä ja häntää. Oikeastaan aavistinkin, mutta jostakin syystä oli pakko kuitenkin olla edes katsovinaan. Jossakin päin on vaivauduttu kehumaan elokuvan ääntä (Hifi-lehti). Vaikka ääni olisi dialogin ja etukanavien osalta hyvälaatuinen, niin itse pidän kyllä tämän päivän elokuvassa aika suurena puutteena sitä jos ei ole osattu käyttää takakanavia sentin vertaa.Hifi -lehdessäkin mainittiin ettei takakanavista kuulu juuri mitään. Luulin jo että asetukset vahvistimessani ovat sekaisin tai kaiutinkaapelit poikki kun takaa ei kuulunut mitään. Olisi pitänyt ensin lukea lehden arvostelu. Surkea esitys kaiken kaikkiaan. Miksi tämmöisiä mukahauskoja, sisäänpäin lämpiäviä näyttelijöiden "luokkaretkileffoja" on pakko tehdä? 2/5
King of New York Abel Ferraran elokuvat on yleensä niin raakoja ja realistisia...sen takia ne eivät olekkaan kaikkien makuun...sen takia pidänkin tämän ohjaajan töistä niin paljon...hän ei turhia kaunistele asiota. Harmi että hänen elokuvien eurooppa dvd-julkaisut on kustu ihan täysin. Futuren julkaisun takakansi väitti kuvaa 1:33:1, mutta olikin 1.77.1 anamorfinen ja ihan kohtuu laatuinen..kerrankin näinpäin. 10v sitten viimeksi katsonut.. hyvä elokuva vieläkin...mutta Bad Lieutenant on edelleenkin Ferraran paras. 4/5 Ms. 45 Nais versio Death Wishistä...ujo ja mykkä nainen raiskataan 2 kertaa saman päivän aikana...päässä napsahtaa...ja hän lähtee kostamaan New Yorkin kaduille ammuskelemalla vähänkään nilkin oloisia ukkoja....että semmosta. Ihan katsottava low-budjet kostoelokuva. leikattu versio. 3/5
Olihan periaatteessa sama porukka kasassa myös Ocean's Elevenissä ja se on mielestäni todella hieno ja toimiva elokuva. Vain Zeta-Jones ja Cassel tulivat uusina naamoina mukaan. Twelve ei minunkaan mielestäni kovin kummoinen leffa ole, mutta vika on enemmän siinä ettei käsikirjoitus pysy kasassa kuin tähtikaartissa.
The Professionals (Saalistajat, 1966) Laadukas jenkkilänkkäri. Richard Brooksin parhaita elokuvia. Mukana mieletön cast: Burt Lancaster, Lee Marvin, Robert Ryan, Woody Strode, Jack Palance ja Claudia Cardinale. Jännitystä ja toimivia kohtauksia. Tämä elokuva on turhaan jäänyt tuntemattomaksi.
Viimeinen Partiopoika Joskus kuusi-seitsemän vuotta sitten näin leffan viimeksi ja... perkele tämä potkii nykyään vielä kovemmin! Juoni nyt on mitä on, mutta näppärät vitsit toimivat koko leffan ajan ja Bruce on the man. Yksi parhaita Williksen leffoja.
Eilen tuli kateltua se paljon puhuttu DOOM,eikä tosin ollu niin hyvä kun on annettu odottaa. Rupesin jo jossain vaiheessa miettimään että millos rupee örkkimörkkiäisiä tulemaan ku ei mitään tapahtunu,sit ku rupes tapahtuu ni mistään oikein saanu selvää.Eli suomeks sanottuna petyin aika pahasti,tosin muutama hyvä kohtaus oli saatu aikaiseksi.
Tämä on totta! Tuosta edeltä voi lukea, että meikäläinen katseli Last Man Standingin, ja sekin oli hyvä. Taitaa Pazzelassa alkaa seuraavaksi YSÄRI ACTION -viikot!!! Willis on toisaan ÄIJÄ!!!
An Innocent man (1989) Tom Selleckin vankila leffa jossa vankila kohtaukset oli todella hienoa katseltavaa mutta noin 30 minuuttia ennen loppua kun päästiin pois vankilasta ja alettiin kosto toimiiin niin silloin leffasta loppui veto ja koko juttu lässähti..silti auteettisten vankilakohtauksien ja tietysti Tom The Viiksi Selleckin takia heitetään tälle 3/5. Viihdyttävää katseltavaa.
Ghost World - Hienot näyttelijäsuoritukset ei paljoa tätä auttaneet. Steve Buscemi oli jälleen loistava ja Illeana Douglasin (piti luntata nimi, naaman vain muistaa) taideopettaja oli toinen loisto rooli. Päähenkilö (Thora Birch) ei saanut sympatiaa, vastenmielinen hahmo. Tarinakaan ei nyt kamalasti säväyttänyt. Anchorman: The Legend of Ron Burgundy - Pari pientä naurua sai aikaan, vaikka pienessä sievässä olinkin. Yksikään Will Ferrellin elokuva ei ole noussut sellaiseksi naurattajaksi, mitä SNL:n sketsit sai aikaan. Trois couleurs: Bleu - Haukkasinkohan liian ison palan, kun tilasin sokkona Kieslowskin väritrilogian? Ensimmäinen osa ei ainakaan mitään isompaa fiilistä saanut aikaan. Kauniita kuvia ja ihanaa Juliette Binochea kelpaa katsoa, mutta jokin puuttui ..
Tänään oli vuorossa Tyttö sinä olet tähti ja Saw 2 Odotin hyvin vähän leffoilta mutta yllätyin positiivisesti. Saw 2 Tämähän oli parempi kuin ykkösosa! Täyttä tykitystä ja loistava kässäri. Suosittelen mutta pitää katsoa Saw ensin ennen tätä. Muuten ei tajua kaikkia jippoja. Tyttö sinä olet tähti Ei se suomielokuvan tilanne nyt niin huono ole. Toisaalta tämän leffan musagenre sattuu olemaan lempimusiikkiani joten voi vaikuttaa arvosteluun aikalailla. Mutta hyvä leffa hyvillä näyttelijöillä joten suosittelen katsomaan.
Star Wars 1 The phantom menace (Pimeä uhka) ja Star Wars 2 Attack of the clones (Kloonien hyökkäys). Seuraaksi olis tarkoitus katsoa sitten loput Star Wars-elokuvat. Oikeastaan pieni aukko sivistyksessa, sillä en ole katsonut kuin nämä kaksi ja sitten sen kaikista ensimmäisen ilmestyneistä Star Wars-elokuvista...
Man with a Movie Camera (1929) Dziga Vertovin avant-garde dokumentti. Vai onko tämä enemmänkin juonellinen elokuva? Jo alkuteksteissä mainitaan, että tässä kokeilussa ei käytetä apua tarinasta, väliteksteistä tai teatterista. Filmi onkin käsittämättömän monipuolinen osoitus elämästä 1920-luvun lopulla. Dokumenttielokuva Mies ja elokuvakamera esitettää paljon otoksia venäläisestä suurkaupungista sekä sen ihmisistä. Joissakin otoksissa vilahtaa tämä "mies" kameransa ja kolmijalkaisen kameratuen kanssa. Mies sinäänsä jää kokonaan kuviensa ulkopuolelle, tuntemattomaksi tarkkailijaksi ja tilanteiden tallentajaksi. Monesti näytetään myös pelkkää kameran liikkuvaa linssiä, ikäänkuin osoituksena siitä, että kamera näkee ja tallentaa kaiken. Aikanaan edistyksellisinä pidettyinä kokeiluilla kasaan laitettu filmi vaikuttaa elokuvaa enemmän valokuvanäyttelyltä, jossa valokuvat ovat liikkeessä. Kuvien keskenään sekoittaminen (ristiinkuvaus?), nopeuttaminen ja takaperin näyttäminen jne. saavat filmin tuntumaan pelkältä kikkailulta. Sitä se onkin, elokuvatekniikan kokeilua ja kehittämistä. Kaksi mieleenpainuvinta kohtausta olivat; sälekaihtimien, silmien ja kameran linssin rinnastaminen sulkemis- ja avaamisliikkellä. Jokainen näistä pitää hallussa kyvyn näyttää läpi. Toinen mielenkiintoinen tapaus oli lopussa esitetty kameran "henkiinherääminen", yksittäisistä kuvista leikattu otos jossa kamera kävelee "itsekseen". Mies ja elokuvakamera on kuin turistin kuvaamaa kotivideomateriaalia, josta sitten on leikkauksella tehty hajanainen filmi. Kuitenkin tämä sekoitus toimii jollakin käsittämättömän ihmeellisellä tavalla.