Vinyylistä vieroittaminen - The Ultimate Thread

Siitä voit olla ylpeä. Vittuilu on kyllä tärkeä osa tätä harrastusta. Ja sen, että kokee olevansa muiden yläpuolella laitteiston ja tietenkin paremman musiikkimaun osalta. Fiilis on yliarvostettua, sitä ei voi numeroilla kertoa.

 

Pian tämän episodin jälkeen ko. henkilö vaihtoikin laser -levykkeisiin.Samassa rytäkässä vaihtuivat myös Bowels & Wilkinsonin kovaääniset tuolloin vielä melko tuntemattomiin Genelec -merkkisiin.Kerran niitä päästyäni kuulemaan olin jo tuolloin poikasena laserlevy+Genelec -kokoonpanon soundista aivan ekstaasissa.

Näiden vähäpätöisten sattumusten jälkimainingeissa valaistuin ja oivalsin elämänmissioni audiollisen tarkoituksen, jahka internet ensin keksitään.


Mutta tämä lapsuudestani, palataanpa takaisin otsikon aiheeseen.

 

Nyt ymmärrän inhosi vinyylejä kohtaan. Kannattaa käydä jossain kuuntelemassa kunnon laitteilla, miten CD-ääni jää kauas taakse.

 

Ei se ikinä voi Maverickillä jäädä toiseksi, kun mikään ei voi soida hyvin, jos siinä ei ole dsp:tä, aktiivikaiuttimia ja digitaalista äänilähdettä mukana.

Ehkä sitten, jos vinyyli olisi toisessa huoneessa, se digitoitaisiin riaa-asteen jälkeen ja Maverick näkisi vain dacin stereosetissä ja puhuttaisiin verkkotoistimesta.

 

Tulihan se sieltä. Kyllä joka topicciin yksi Genelec-mainos pitää saada.:thumbsup:

Tosiaan, turha topic tämäkin kun ei edes ole herralla kokemusta kunnon vinyylisetistä.

 

A)En ole missään vaiheessa väittänyt vinyylin ÄÄNENLAATUA mukiinkelpaamattomaksi. Siis niitä paria soittokertaa mitkä levy "täydellisenä" kestää (jos soitin ei naarmuta sitä paskaksi jo ennen sitä) ja säädöt on pipetin ja kirjevaa'n kanssa tulppa ahterissa saatu vuoden äheltämisen jälkeen kohdalleen.Eikä huushollissa mm. lentele niitä kukkakärpäsiä.

B)Kun teoria on hallussa, ei jokaista maailman sontatunkiota tarvitse omin neninensä käydä henkilökohtaisesti haistamassa; johtopäätös odööristä on vedettävissä jo ns. etänä.Sama pätee äänentoistoon.Vaikka henkilökohtainen korvienheiluttelu ympäri maata jokaisen suihkurenkaan ominaissoundin perässä kiertäen onkin alalla muotia.


C)Kritiikki kohdistuu soittimen käyttämisen & ylläpidon harrastamiseen, mitkä aikajanan pisteessä 2008 ovat puhdasta hölmöläisten hommaa.

 

et vaan osaa...

 

Tekeehän monet ihmiset ruokaakin itse vaikka kaupasta saa erinomaista Saarioisen maksalaatikkoa paljon pienemmällä vaivalla.

 

LP -henkilöstö usein esiintyy kirjoituksissa ns. musiikin tosiystävänä, rentoina hieman hipahtavina veikkoina jotka vain harjaavat lätyn ja antavat soida jointin/hollantilaisen Sacherkakun äärellä.Siis ns. äänitarkkailijatyyppisen mittaristudiohenkilön vastakohtana, joita usein syytetään laitteiden ja tekniikan ylipalvonnasta.

Nyt kuitenkin totuus on se, että nämä vinyylinystävät eivät saa omista soittovehkeistään oikeanlaista soundia ulos lainkaan, ennenkuin pinsettien kanssa on ährätty melko huomattava tovi/viritelty vähän kaikkea laitetelineestä lähtien.
Ja tämä ei jää tähän; kun kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ihmisen pää toimii niinkuin toimii (tästä on nähtävissä varoittavia esimerkkejä myös digipuolella, suoraan vinyylimaailmasta vedettyjä anlogioita sovelletaan sielläkin ), koko harrastus pyörii soittimen käyttämisen ja sen soittokunnossa säilyttämisen ympärillä.Näinpä voidaan perustellusti todeta vinylistien olevan niitä suurimpia laitenarkkareita.

Tämä ei ole enää tervettä toimintaa.

 

Totta, joten lopeta hyvissä ajoin. Hukkaat vain aikaasi tänne kirjoitellesasi, kuten itseasiassa tässä topicissa teen itsekin. Joten lopetan tähän ja painun kuuntelemaan vinyyleja ja cd-levyjä.

 

Tarkoitatko lähinnä omaa touhuasi tällä?

Ps. asensin uuden rasian säätöihin neulapainovaa'alla ja soittimen rungon vaateriin. Siinä se on samalla äänellä soittanut levyjä jo hyvän tovin. Joten säätämisvouhotuksesi on juuri sitä turhaa liioittelua joka saattaa koitua vinyylistä innostuneen musiikkidiggarin siirtymiseen vain mp3-muotoisen datan kuunteluun.

 

Tsot tsot.
Anaalismekaanisen kuuntelijan ei tule nuolaista ennenkuin on jo lattialla.

Neulapainovaakasi on väärin kalibroitu tai ainakin heittää sen verran, että painoa on liikaa tai liian vähän.Itse asiassa, sitä on mekaanisanalogisessa vaihtoehtojen maailmassa aina liikaa tai liian vähän.Täydellistä säätöä ei ole olemassa.
Soittimen runko nyt ei taatusti ole ainakaan vaaterissa, +-3 asteen vippaus näkyy tänne asti.Myöskin anti-skatingiin kannattaa vaihtaa jarrupalat ja vetoremmi + temmi antiloopinnahkaiseen.Yläpää ei ole nykyisellään ihan oikeassa kuosissa ja alapäätä kiusaa jyrinä.Testaa vaikka kuulokkeilla jos et usko.

Lisäksi online-tutkani näyttää selkeästi alspen vetoremmin suojakumien olevan korvatut täysin vääräntyyppisillä ja olevan kaikenlisäksi löysällä.Rasialle oikean induktanssisen välijohdon olemassaolosta, rasiajohtojen kontaktien kunnollisuudesta, puhumattakaan RIAA -asteen vasteen todellisen vippauksen määrästä päivityspäätökseen edettyään voisikin sitten loppukuukauden askarrella uusien KUUNTELEMALLA VALITTUJEN vaimennustassuttimien kanssa.

 

Tässäpä aiheeseen liittyvää huumoria neularaappakuuntelijain kohtaamista pienistä ja keskisuurista käytännön ongelmista retrosoittopeliensä tuunauksessa:

http://www.hifiharrastajat.org/forum/index.php?topic=140.0

 

:thumbsup: Eihän kukaan vinyylisoittajan omistaja olekaan väittänyt etteikö siinä olisi säätämistä sitä viimeistä haettessa ja levyjä mahdollisimman vähän kuluttaen.

Myös monenmoista huumoria säätämisestä löytää ihan jo tältäkin foorumilta vaikka hakusanoilla :
Genelec
DSP
Behringer
J
N
E


Säädettäessä ei tarvitse siis lähteä edes merta edemmäksi kalaan.

 

Vähän tutun näköinen peli muuten tuossa, ja hieno muutenkin. Kuvan osoitteet ei vaan näytä olevan tuttuja ainakaan mulle. Katso nyt, että on tekijänoikeus asiat kunnossa jos sattumalta linkitteletkin jonku muun kuin oman sorvin kuvia. :thumbsup:

 

Tuota ongelmaahan harvemmin tulee analogikuvien eli valokuvien kanssa, toisin kuin digikuvien kanssa joita internetti on täynnä... mutta tärkeintähän on se teknologia... kaikki muu on sekundääristä..

 

Jos "tekijänoikeuksien" haltija on nyreissään nettiin itse uppaamiensa paperitollo-tviikkien julkaisusta, esittäköön toivomuksen ja hänen tahtonsa tapahtuu.

 

Joo mun puolesta voit poistaa koska eivät ne ainakaan mun palvelimella ole ja kovin samalta silti näyttävät. Kuvan toden peräisyydestä ei voi sanoa enää mitään kun se kerran joutuu av-messiaan koneelle. Siellä pöytäkin suoristuu suorien taajuusvasteiden vaikutuksesta, vaikka sitten väliaikaisesti paperiliuskoilla.

Spoiler

Vielä kun joskus näkisimme av-messiaan kotiteatterista muutakin kuin TruRTA-käppyröitä.

 

Pakkoko se tähän soppaan on lusikkansa lykätä... kai sitten. Itse en käsitä suunnatonta vinyylivastaisuutta.

Itsellä on suurin osa musiikista cd-levyillä jotka olen ripannut tietokoneen kiintolevylle (joka kotistereoissa kiinni). Harvinaisemmat vinyylitkin olen äänittänyt digitaaliseen muotoon. Vinyylisorvin ostin pari vuotta sitten ja c-kasettiakin välillä tulee kuunneltua.

En ole henkeen ja vereen vinyylin suuntaan kallellaan (levyjäkin on vain vajaa 50kpl) mutta havaintoja;

Vinyylin soittaminen ei ole pelkkä "kuunnellaas ny jotaa vähä taustamökäks ees", se on oikeasti projekti rassailun ja harjailun kanssa mutta tunnelmassa on jotakin jota ei järjellä kuvailla, näyttäähän se musta levy hienolta siinä hiljakseen pyöriessään Ja levynkannet ovat parhaimmillaan taideteoksia joita voi laittaa seinälle, lyöpä cd:n kansilehti mihinkään niin surulliselta näyttää.

Vinyylin soittamisessa on oma lämpönsä ja tunnelmansa jota ei muista löydy. Toisaalta vinyylin jälkeen taas arvostaa digitaalisen median kätevyyttä toisella tavalla. Teknisiä asioita en ala tähän takomaan, mulle musiikki on fiilisjuttu.

Vinyyli-ilmiön renesanssia pidän itse ihan hyvänä, digitaalisena olevan musiikin kuuntelu tuppaa itselläkin kärsimään pikaruokailmiöstä "alkutahdit...jooei, seuraava jne."

En käsitä moista vinyylivastaisuutta, tai no käsitän, ei siittä pakko o tykätä. Mutta keneltä se on pois jos joku muu tykkää sorvailla mustaa kultaa silloin tällöin tai useammin. Jos toisten musiikinkuuntelusta niin kovasti näppyjä ja vammoja saa niin se on sitten voivoi.

 

Tai jos menee perjantai-iltana kaverille mukanaan 24-päkki Mitalikahveeta ja kuukauden uudet musiikkihankinnat, niin kummassako on enemmän Elämää ja Fiilistä? Sanoa kaverille, hei "mulla on tässä tikulla pari uutta levyä, katsellaan lyriikat ja kuvat vaikka netistä" vai sitten kainalollinen 12 tuumaisia pahvikantisia mustia kiekkoja?