Ohjaaja Ari Folmanin hyvä ystävä kertoo oudosta toistuvasta painajaisestaan: yö yön perään häntä jahtaa lauma raivohulluja koiria. Miehet arvelevat, että unen juuret löytyvät asepalveluksesta Israelin armeijassa 80-luvun alussa. Äkkiä Ari tajuaa, ettei hän itse muista tuosta 20 vuoden takaisesta ajasta juuri mitään. Ari alkaa selvittää oman menneisyytensä mustaa aukkoa jäljittämällä armeija-aikaiset ystävänsä. Syvältä alitajunnan perukoilta kumpuavista muistoista ja ystävien kertomuksista alkaa hahmottua palapeli, joka kuvaa nuoria miehiä Libanonin väkivaltaisen miehityksen ja sodan järjettömyyden keskellä ja konfliktin järkyttävää käännekohtaa, Sabran ja Shatilan verilöylyä. Dokumenttielokuva Waltz With Bashir oli Cannesin festivaalin puhutuin elokuva keväällä 2008. Se pureutuu Lähi-Idän yhä epävakaan tilanteen historiallisiin taustoihin ja perustuu israelilaisen Ari Folmanin omiin kokemuksiin 18-vuotiaana sotilaana Israelin armeijassa vuonna 1982. Folmanin muistot heräävät valkokankaalla henkiin poikkeuksellisella tavalla: animaation keinoin. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 20.02.2009 (USA:ssa 26.12.2008)
Tuli katsottua Teemalta ja nyt kaduttaa, että en vuokrannut sitä jo aiemmin. Animaatio yhdistyy silminnäkijöiden kokemuksiin erinomaisesti ja mukaan on saatu monenlaista kertomusta Libanonin sodasta huumoriakaan täysin unohtamatta. Animaatio on tyyliltään sopivan realistinen, mutta ei kuitenkaan liian naturalistinen. Musiikkivalinnatkin osuvat hyvin kohdalleen vaihdellen klassisesta rosoiseen rockiin. Melankolinen yleissävy saattaa joidenkin mielestä ehkä tuntua painostavalta, mutta sopivan säästeliäästi käytetty musta huumori kevensi sitä ainakin minusta riittävästi. Vain loppu tuntui hieman töksähtävältä, vaikka ymmärränkin hyvin, miksi elokuva haluttiin lopettaa juuri tuohon; olihan kertomuksen lähtökohtana ollut arvoitus nyt ratkennut. Kokonaisuutena kaikille asiasta vähänkään kiinnostuneille erittäin suositeltava animoitu dokudraama. /5
Toteutus animaation keinoin sopii tähän yllättävänkin hyvin. Kysehän on tavallaan muistojen kuvittamisesta, ei suorasta dokumentoivasta kuvauksesta tapahtumista. Tarina on voimakas, sodan kauhut tuodaan jälleen kerran esille hieman uudenlaista perspektiiviä hyödyntäen. ½
Tyylikkäästi animoitu dokumentti käyttää kyllä hyvin hyväkseen tyylikeinon mukana tulleen vapauden esittää näitä murheellisia tapahtumia. Osuvat musiikkivalinnat tuovat kokonaisuuteen oman viehätyksensä. Lopun livekuvat pistävät kyllä lopullisesti luun kurkkuun. ****
Jotain elokuvan kiinnostavuudesta ja hyvyydestä kertoo kai se, että jaksoin katsoa vaivoin ½ tuntia. Ja minä kun katson yleensä kaiken aloittamani loppuun, joten ei tämä ainakaan meikäläiselle uponnut. Arvosanaa ei voi antaa, kun ei pystynyt kokonaan katsomaan.