Kieltämättä erikoisen paljon vaivaa nähdään warettamisen puolusteluun. Kyllähän se lataaminen on selkeä osoitus kiinnostuksesta, ihan turha yrittää epätoivoisesti pestä mustaa valkoiseksi. Maailma on muuttunut paljon 15 vuodessa (jos vaikka ajatellaan Napsterin ajoista), musiikki on jo suurelti vesimäinen hyödyke, jota saa spotifyiden hanasta halvalla ja helposti. Leffoja ja sarjoja taas saa nykyään erittäin edullisesti fyysisellä medialla ja enenevässä määrin streaminäkin. Voidaan puhua rinnastettavista kehityskulusta eri aikajänteillä. Arvoketjut ovat muuttuneet musiikkiteollisuudessa pysyvästi ja häviäjiä ovat välitoimijat (levy-yhtiöt), joihin ennen suurimmat rahavirrat kupattiin. Valitettavasti myös muusikot kärsivät asiasta, mutta muutos on yhtä kaikki peruuttamaton. Nykyään muusikko saa leipänsä keikkailun kautta ja se on vain alalla hyväksyttävä. Levy-yhtiöiden helpon rahan aikakausi on loppunut. Loppujen lopuksi ihan normaalia alan elinkaarellista kehittymistä. Mielestäni myös warettamisen elinkaari on laskusuunnassa saatavuuden helpottumisen ja hintojen laskun myötä. Warettaminen on edelleen hyväksyttävissä nepan luettelemissa tapauksissa, mm. silloin kun virallista laillista julkaisua ei ole saatavilla. Muuten lähinnä perusteltavissa harrastuksellisista tai poliittisista syistä. Jokaisella työssäkäyvällä on nykyään varaa hankkia enemmän mediaa laillisia luvallisia reittejä pitkin kuin ehtii elämänsä aikana kuluttaa.
Minä en puolusta warettamista, vaan kritisoin laskentatapaa, jossa jokainen laiton kopio on automaattisesti ostamatta jäänyt kappale. Niinkuin jengi ei imuroisi tavaraa vain siksi, että ilmaiseksi saa. Tai kuten muka teinipojalla olisi ollut rahaa satojen leffojen kirjastoon.
Koko hommahan kiteytyy lainsäädäntöön: warettaminen on tekijänoikeuksien vastaista koska tällöin warettamisessa mukana olevat ottavat tekijänoikeuksien haltijalle kuuluvia oikeuksia itselleen. Jos ei laki miellytä niin muuttakaa sitä - ja mitenköjän tapahtuu yhteiskunnallinen vaikuttaminen ? Siinäpä harjoitus warettamisen puolustelijoille.
Näinkään se ei ole, mutta kuinka usein toisaalta taas henkilö pitääkin warettamastaan viihdykkeestä, sanotaan nyt uutuusfilmistä niin paljon, että sen jälkeen "olisihan tämän ihan teatterissakin käynyt, mutta mitäpä tuota enää". Tai sama niiden levyjen kanssa. Kun se jo on valmiiksi koneella, niin tarvitseeko/jaksaako tuota enää lähteä ostamaan... Tuo JVG-esimerkki. Eikö silloin esim. jonnekin kuntosalille voi salakuljettaa itsensä vaikka savupiipusta koska tahansa nostamaan rautaa, kun salin omistajalta ei kuitenkaan omaisuus vähene? Meinaan jos on valmis käymään salilla ainostaan sen ollessa ilmaista lystiä. Vai mikä ero tässä sitten on? Voi olla myös uimahalli, golfkenttä, keilahalli, pomppulinna, pallomeri tai vastaava, saa valita. EtP:n kirjoitukseen voisin vielä kommentoida sen verran, että levyjä/elokuvia on mahdollista myös lainata kavereilta/kirjastosta, tai käydä kuuntelemassa siellä. Sosiaalista toimintaa, kokemuksien jakamista. Ja rahaa omiin ostoihin on mahdollista ansaita niin, ettei pelkän viikkorahan varassa välttämättä tarvitse olla. Itse tuli vuosikaudet jaettua mainoksia ja lehtiä sekä käytyä erilaisissa kesätöissä. Jakopalkat olivat pieniä, mutta pikkupojan tarpeisiin hyvää lisää ja samalla siinä ajoi itseään sisään työmaailmaan ainakin jollain tavoin. Vastuu kannettava ja sitä rataa. Näitä kokemuksia vasten tuollainen mullei oo rahaa, otan siis ilmaseks ku haluun -linja ei oikein... ei oikein.
Oikein, väärin, lain vastainen, rangaistava; en ottanut näihin mitään kantaa. Ainoastaan mielestäni absurdiin tapaan määritellä aiheutunut vahinko. Sakot maksetaan valtiolle. Vahingonkorvaus maksetaan vahingonkärsijälle ja suomalaisessa oikeusjärjestelmässä vain todellisesta aiheutuneesta vahingosta (vrt. jenkkien rangaistuskorvaukset). Niin ja edelleen, vahingon määrän todistaminen on vaatijan kontolla.
Jos ei ole varaa käydä leffassa tai ostaa levyjä kaupasta, niin näkeehän ne leffat ja tv-sarjat puoli-ilmaiseksi telkkarista jos vähän jaksaa odottaa. YLE-vero menee lompakosta joka tapauksessa ja maksukanavien kuukausimaksut ei ole kohtuuttomia nekään ottaen huomioon miten paljon sillä rahalla saa. Warettamista on siis vaikea puolustaa ainakaan rahan puutteella. Ylen nettipalvelustakin löytyy nykyään todella paljon ihan laillista katsottavaa, jos on niin köyhä ettei pysty telkkaria ostamaan. Maikkarin ja Nelosen yms kanavien vastaavista palveluista myös, tosin mainoksilla pätkittynä. Köyhälläkin warettajalla lienee kuitenkin laajakaista ja tietokone tms jossa tarpeeksi puhtia leffojen katsomiseen...