www.eroakirkosta.fi

Tuohan se ateistinen vastaus aina on. Mutta kun hän väitti että on olemassa merkitys. Tottakai on kaiken maailman illuusioita ja kokemuksia. Mutta jostakin syystä ateistinen merkitys on aina pirun huonosti perusteltu.

 

Joo ihan totta, en lähde arvailemaan enempää tuota väittämää. Omasta mielestäni elämällä itsellään ei olekaan mitään merkitystä.

 

Uskovaisten uhrimieliala on kyllä jännä. Omalla elämällä ei ole merkitystä mutta elämä voidaan uhrata "jumalalle" jolloin sillä on merkitys.
Tietenkään tätä ei itse ymmärretä vaan se koko sana 'merkitys' kaapataan vain siihen käyttöön mitä jumala haluaa. Eli mitä jumala haluaa, vain sillä on merkitys.
Ja jos ateisti näin sanoo, on hän itsekeskeinen niinkuin (ateistin näkökulmasta) olemattomalle olennolle eläminen jotenkin toisi paremmin merkityksen.

 

Miksi pitää "uhrata"? Ja miten ihmisen oma tahto ja merkitys katoaa Jumalan tahdon ollessa tosiasia? Kyllähän ateisti on itsekeskeinen, ja mielestäni pitääkin (loogisesti) olla!

En tiedä oikein ketä uskovaisia tuossa kuvaat, varmaan joitain fundamentalistilahkolaisia. Eipä ihme että ateistit suhtautuvat niin inholla.

 

Ei ole helppoa kuulua maailmanlopun kulttiin: http://www.iltalehti.fi/hullumaailma/2011052313766626_hu.shtml

Olisihan tuo ollut monille aikamoinen easy way out.

 

Joo, kyllähän se tuppaa aina masentamaan.

 

Vaara ei olekaan vielä ohi. Harold-setä olikin tehnyt vain pilkkuvirheen tai jonkin muun vastaavan ja maailma loppuukin nyt lokakuun 21. päivänä tänä vuonna. :weep:

 

Pitäisiköhän Harold-vaarin tarkistella sitä vuosilukuakin. Jo mayat laskivat tarkemmin.

 

Ehkä Harold luottaa ihan vaan puhtaasti arvausten määrään. Kun tarpeeksi arvailee, niin joskus voi vaikka osua. Hassu setä yhtä kaikki.

 

Miksi sinun elämälläsi on merkitys ja mikä se on? Kerro toki.

 

Koska Jumala on olemassa ja luonut kaiken. Merkitys taas on itseni ja Jumalan asia.

 

Itse en kaipaa elämälleni sen kummempaa merkitystä. Hyvin tämä universumi pyörii ilman minuakin, minä voin ottaa rennosti ja nauttia elämästä. Sitten ne seuraavat noin 100 triljoonaa vuotta mitä tuohon lämpökuolemaan kuluu sujunee yhtä leppoisasti kuin edelliset 13,7 miljardia vuotta.

 

Yhdistättekö tällaisen korun/ristin uskontoon? Siis jos näette tuollaisen jollain äijällä, tuleeko mieleen että hän on uskovainen tai jotain? Pirun siisti koru, mutta vähä ristiriitaiset fiilikset viitsiikö tuollaista pitää päällä.

 

Kidutusvälinehän tuo on. En ymmärrä miksi joku haluaisi moista kaulassaan kantaa.

 

Osoittaaksen kuuluvansa ko kiduslaitetta palvovaan kulttiin ja uskovansa laitteeseen kiinnitetyn henkilön puheiksi väitettyyn kirjaan?
Korujen käyttö on kuitenkin melko harmitonta ja ehkä vähiten hullu riitti lukuisista uskonnon nimeen tehtävistä asioista.

 

Minulle on ihan sama mikä elämäsi merkitys on mutta voisit joskus tiedostaa näiden väistelyittesi merkitys uskottavuudellesi. Ilman perusteluja julistat ateistien elämän merkityksettömäksi ja kun oman elämäsi merkitystä tiedustellaan niin piiloudut yksityisyyden taakse.

Ateistitkin osaavat saman. Mekin voimme vetäytyä yksityisyyden suojaan. Edes Jumalalle ei tarvitse mitään paljastaa kun häntä ei ole edes olemassa. Mutta suurin osa ihmisistä ymmärtääkseno löytää elämälleen jonkin tarkoituksen, uskoi (johonkin/joihinkin) Jumalaan/Jumaliin tai ei.

 

Sokrates, fiktiivinen hahmo jonka kulttia monet seuraavat yhä avoimesti. :hitme:

 

Mitäs ihmettä yksityiset ajatukseni elämästäni tähän kuuluvat? En minäkään ole vastaavia kysellyt. Kunhan olen todennut että mikäli ateisti on oikeassa, hänen elämänsä on merkityksetön. Perustelu sille on varsin selvä, KUKAAN ateisti ei ole tähän päivään mennessä mitään muuta osoittanutkaan. Ehkä sinä voit sitten kertoa mistä se merkitys ilman Jumalaa tulisi? Kategoriavirhe siis osaltasi jälleen.

Kaikilla on oikeus yksityisyyteen, myös keskustelussa. "Löytää tarkoituksen." Siitä ei ollut kyse. Vaan siitä, onko sitä tarkoitusta todella? Kerran ihminen kuolee, ja löytämänsä tarkoituksensa myös, niin lopulta kaiken sen merkitys osoittautui illuusioksi.

 

Itse en täysin uskonnottomana ihmisenä tuollaista koskaan kaulaani laittaisi. Mutta muut pitäkööt kaulassaan mitä parhaaksi näkevät. En kyllä pidä koskaan yhtään minkäänlaisia koruja, joten sikäli varsin teoreettista pohdiskelua.

Varmaankin pitäisin toisesta ihmisestä todennäköisimpänä, että em. kaltaista korua pitävä on ns. oikea kristitty (= aidosti uskovainen). Pitäisin kuitenkin etenkin täällä Suomessa hyvin mahdollisena sitäkin, että hän on vain ns. tapakristitty. Joka haluaa visuaalisesti mieluisan korun. Ja kenties samalla myös varmuuden vuoksi ainakin perheensä/yhteisönsä sisällä mahdollisimman sovinnaisen ja laajalti hyväksytyn, jota edes mummo ei kauhistele.
Siis vaikka siinä korussa nyt sattuukin olemaan muinainen kidutusväline, johon verinen uhri - Jumala omana neitseellisesti syntyneenä poikanaan - on naulattu kiinni, odottamaan kuolemaa.
Tai kenties kyseessä on sittenkin täysin uskonnoton henkilö, joskin sille vaihtoehdolle antaisin noinkin julistavan korun yhteydessä jo paljon pienemmän prosentin.


Mutta toisille korut kait ovat aina vain koruja. Ja ne mahdolliset merkitykset tulevat lähinnä omasta päästä, jos niitä siis ylipäätään on. Omalla kohdallani joku aivopesua harrastamattomaan valtauskontoon kuulumaton uskonnollinen symboli ei aiheuttaisi lainkaan em. pohdintaa. Kuten vaikkapa joku Ankh, jolla ei ole samanlaisia ikäviä kytköksiä, kuin kristinuskon ja islamin symboleilla. Vaikka tuo hyvin samalta näyttääkin, kuin nykyinen kristittyjen tunnus. Itselleni tuo symboli on tuttu lähinnä vain Ultima -sarjan roolipeleistä, mitään sen syvällisempiä en tässä pohdiskele.

Symboleilla voi viestittää sekä tahallisesti (mäpäs laitan oikein ison ristin, niin kaikki näkevät, että rakastan Jeesusta Kristusta täydestä sydämestä). Että myöskin tahattomasti (mageen näköinen koru, ostampa sen --> Jaahas, taas joku jessendiggaaja, varmaan tulee käännyttämään...). Ja tuosta sitten itse kukin joko stressaa tai on stressaamatta.
Meillä Suomessa onneksi saanee hakaristia - tai äärivasemmiston piirissä myös perussuomalaisten tunnusta - lukuunottamatta melko rauhassa kulkea, siis lähestulkoon symbolista riippumatta. Muslimimaassa vieraillessa em. kaltainen risti, eli röyhkeä vääräuskoisuudella pröystäily ei ehkä kuitenkaan olisi paras mahdollinen vaihtoehto. Vaan tuskinpa niissäkään ongelmia tulee, mikäli pysyttelee länsimaisimmissa, eli turvallisimmissa turistirysissä.

 

Musiikin puolelta tulee mieleeni paljonkin sekä varsin epämääräisiä uskonnollisia tunnuksia pitäviä artisteja, että myöskin julistavia ja siis ihan aidosti uskovaisia bändejä. Esim. "kristillinen metallibändi" Stryper on osa varsin hupaisaa ilmiötä, sillä he taitavat olla ihan tosissaan. "Jeeeeeeesuuuuuuuus, king of kings! Rock yeah, Jesus we love you!" Vastaanotto on jostain kumman syystä ollut hieman ristiriitainen, jos asian nätisti haluaa ilmaista. Mutta fänejä tuollakin bändillä kuitenkin on.
Varsin usein uskonnollisia sanoja tai symboleita sisältävässä musiikissa taitaa kyllä olla kyse ihan vain tyylikeinosta, rahastuksesta tai ihan vain tietynlaiseen sanoittamiseen tottumisesta ko. musiikkityylissä, ilman varsinaista käytännön uskonnollisuutta.

Black Sabbathin kitaristi Tony Iommi on nähty usein suuri risti kaulassa. Joidenkin hänen kitaroidensakin otelaudassa on ristejä, perinteisten otelautamerkintöjen sijaan. On jo vuosikymmeniä ollut. Iommia harva taitaa kuitenkaan hihhuliksi nimitellä, eikä hän taida olla kristillisten hartaustilausten toivotuimpia muusikkoja. Ozzyllakin on usein ollut risti, mutta toisaalta hänen nyt on tarinoitu tehneen milloin mitäkin, välillä ilman että hänellä itsellään on siitä mitään muistikuvaa. Koko bändillä, tai ainakin em. kaksikolla oli kyllä melkoisen huumehuuruinen 70-luku, Ozzylla varmaan pahemmin. Ainakin pahemmin seurauksin...



Joku soittaa risteillä koristeltua kitaraa risti kaulassa, varmaankin jossain rippileirillä kuvattu? Ei kun se onkin Black Sabbath:n Tony Iommi. Itse ainakin fänitän suuresti hänen kitarointiaan, varsinkin 70-luvun legendaarisia riffejä. Muuhun ei ole tullut sen tarkemmin tutustuttua.
Tuskin Iommi hihhulihuutelua saisi osakseen, vaikka poikkeaisi risti kaulassaan lähipubissaan juomassa yrttiteetä, vaaleanpunaisilla kukkakuvioilla somistetusta kupista.



Toisinpäin ajatellen on selvempää, ettei symboleita useinkaan käytetä julistavasti, tai edes tosissaan. Siis ainakaan uskonnollisessa mielessä. Esim. AC/DC:n edesmenneellä vokalistilla nähtiin ainakin joskus pentagrammi kaulassa, vaikkei hän tiettävästi yhtään minkäänlainen satanisti tai saatananpalvoja ollutkaan. Yhteen aikaan melkein kaikilla (hard/heavy)rock -bändeillä piti jotain vastaavaa olla asusteissa, lavasteissa tai sanoituksissa. Jos ei muuten, niin edes kukkahattutätien kiusaksi ja/tai levymyynnin edistämiseksi. Iron Maideniltakin löytyy esim. 'Number of the beast', vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.

Toki rajuimpien bändien joukkoon mahtuu joitain aniharvoja sekopäitä, jotka uskovat saatanaan tms. aivan yhtä tosissaan, kuin aidot kristityt Jeesukseen (ja saatanaan). Useimmiten kait ns. örinämetallin puolella, joskin sielläkin valtaosa lienee jotakuinkin järjissään olevia ihmisiä.


Moraalittomia saakelinpalvojia. Eli todellisuudessa uskonnoista (johon satanismi ja saatananpalvontakin lukeutuvat) ilmeisen vähät välittäviä rokkareita. Paitsi korkeintaan hihhulien ärsyttämismielessä.
Joskin tiettyjä tahoja se hieman kauhistuttaa, että tuo pentagrammia kaulassaan pitävä vokalisti kuoli juuri tuon nimisen albumin jälkeen. Ja että yo. pronssikello valettiin hänen muistokseen. Ja sitä on siitä saakka pidetty keikoilla mukana, koska se aloittaa kappaleen Hells Bells.

Käytännössä Black Sabbath on tietenkin synkempää ja varmastikin hihhuleita pelottavampaa musiikkia, niin soundiltaan kuin usein tarkoituksellisen synkkiä sanoituksiaan myöden (idea tai ainakin osa sitä taisi olla musiikillinen vastineen luominen kauhuelokuville).
Käytännössä ei ole kummankaan kohdalla mistään aikuisten oikeasta saakelinpalvonnasta mitään merkkiä näkynyt. Ja eipä näistä jutuista kait enää pitkiin aikoihin olekaan sen suuremmin vaahdottu, paitsi tietenkin uskonnollisten fundamentalistien piirissä.