Tuli muuten yksi pointti tuohon hyvyys ja moraaliasiaan vielä mieleen: niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin ilmeisesti varsin usein on käynyt niin että rikoskierteessä oleva ihminen pääsee siitä irti uskonnon avulla. Samoin kuin joistakin muista elämän ongelmatilanteista. Riippumatta elämänkatsomuksesta mielestäni noissa tilanteissa on tunnustettava uskonnon hyöty. Ateistiksi kääntyminen tuskin auttaa muita "ongelma"tapauksia paitsi ehkä jos sattuu kuulumaan johonkin kulttiin.
Vaikka olen periaatteessa samaa mieltä, niin ongelmalliseksi tässä demokratiassa tuo tilanne nousee kun huomioidaan että ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon, jolloin on ehkä varsin helppo perustella rahoitusta koska sehän menee organisaatiolle johon lähes koko kansa kuuluu. Tilanne olisi varsin erilainen jos kirkkoon kuuluvien määrä olisi radikaalisti pienempi(toki sekin vaikuttaa lainsäädäntöön että eduskunnassa on kaksi puoluetta puolustamassa kirkkoa).
Hiukan yli 80% kuuluu kirkkoon, eli lähes joka viides ei kuulu. Mielestäsi on siis ihan OK, että kirkko varastaa rahaa (yhteisöverojen muodossa) joka viidenneltä suomalaisesta. :hitme:Missä vaiheessa tämä sitten lakkaa olemasta OK. Sitten kun kirkkoon kuuluu enää alle puolet? Kirkon yhteisöverotusokeus on kyllä sekä periaatteen, että käytännön kannalta täysin kieroutunut. Kirkkohan sai viime lakimuutoskierroksella pitää tämän oikeuden keplottelemalla itselleen hautausmonopolin (yhteisöveroilla katetaan hautauskulut), josta se nyt aina tilanteen tulleeen valitta, miten iso taakaa se on, kun joutuu hautaamaan pakanoitakin, samaan hintaan.
Jos luet oikein tarkkaan ja vaikka vieläpä pari kertaa kirjoitukseni uudelleen, saatat yllätykseksesi huomata etten väittänyt sen olevan ok. Totesin vain syitä millä tuota haluttaessa voidaan koittaa perustella. Tarkkuutta hyvät ihmiset. :thumbsup:
Toki on hyvä jos rikollinen pääsee jonkin asian avulla irti kierteestä mutta eiköhän tässä ole kyse siitä että henkilöllä on aito halu parantaa elämäänsä ja uskonto toimii sopivana tekosyynä/selityksenä? Uskonnon hyöty näissä tapauksissa on minun mielestäni lopulta kyseenalainen. Ateistiksi ei voi kääntyä ellei alunperin usko johonkin jumalaan. Ja jos on uskossa ja silti on toiminut rikollisesti niin osoittaa vain että ei se jumala kaikkia kaidalla tiellä pidä...
Mielestäni voi: agnostikko(joita saattaa nykysuomessa itse asiassa olla yllättävän paljon) voi kääntyä ateistiksi.
No en kyllä hurjaksi kääntymiseksi tuota kutsuisi, kyse on lähinnä epäilevän kannan vahvistumisesta. Tuskin kaikki "parannuksen tehneet" rikollisetkaan ovat puhtaita ateisteja olleet vaan varmasti suurin osa on ollut nimenomaan agnostikkoja.
Kovin huonosti noita tarkistetaan. Minä ryhdyin tänä syksynä "kummiksi" kahdelle lapselle, vaikken ole kuulunut kirkkoon enää aikoihin.
Itselle tulee ensimmäisenä mieleen, että kun sitä joutuu vaikka linnaan lusimaan, niin siellä epäilemättä kelpaa ajankuluksi mikä vain. Ja uskontohan tunnetusti on sen kaltainen, että se herkästi tarttuu herkässä tilassa olevan ihmisen mieleen. Ja vielä siihen, että miksi juuri uskonnollisuus, eikä uskonnottomuus, saa vangeissa aikaan muutoksen: voin aika lonkalta veikata mikä vankiloissa on ateististen "saarnaajien" ja kristillisten saarnaajien määrän suhde vankiloissa: 0/100. Eli mielestäni uskontoon käännyttäminen vankilassa vastaa aika pitkälti kalojen ampumista tynnyristä... Tai toinen mielestäni todella häiritsevä esimerkki on tämä koko AA-kerhon 12-Askelta Ohjelma, jossa alkoholismiin langenneelle ihmiselle syötetään järjestelmällisesti (ja joskus jopa oikeuden määräämänä, ainakin Amerikassa) valheellista tietoa siitä, että alkoholismista voi parantua vain uskomalla Jumalaan. Tästäkin varmasti joku vetää johtopäätöksen, että jokainen AA:n avulla alkoholismista parantunut, on parantunut sen ansiosta että antoi itsensä korkeampien voimien käsiin. -> Kaloja tynnyrissä...
Kyllä agnostikolla ja ateistilla on mielestäni valtava ero. Sen tunnustaminen että joku on mahdollista on täysin eri asia kuin varmuus siitä ettei se ole mahdollista. Agnostikko ei todellakaan ole mikään ateistin ja teistit välimalli, vaan jotain ihan muuta.
Kyllä menee, "Kirkollisveroa, kuten muitakin veroja, peritään myös alle 18-vuotiailta mikäli näillä on verotettavaa tuloa." Asian voit tarkastaa sinulle saapuneesta veroehdotuksesta.
Ateismi on jumaluskon puute, joten kaikki agnostikot ovat myös ateisteja. Ei siis ole mielestäni mielekästä tehdä varsinaista ateismi - agnostismi -jakoa, vaan pikemminkin tunnustaa että uskonnottomat sijoittuvat yksilöinä spektrille, jonka toisessa päässä on relativismi (eli tietoa ei voi saada ja mikä tahansa on mahdollista) ja toisessa täysi kielto. Käytännössä suurin osa ateismin alle luokitelluista eivät kiellä mahdollisuutta jumalan olemassaoloon mutta pitävät sitä häviävän heikkona. Varmuuden aste taasen näkyy ehkä pikemminkin uskon toleranssina, eli agnostisemmat (tai relativistisemmat) eivät vastusta uskoa niin paljon. Monesti agnostiseksi luokittautuminen on tosin poliittinen valinta, koska ateismi-käsitteellä on hyvin negatiivinen painoarvo ja esimerkiksi mielleyhtymiä kommunismiin. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että agnostismi on usein myös jonkinasteista pelkuruutta seisoa mielipiteidensä takana ja hyväksyä oman järkensä pragmaattisia implikaatioita jota (pelkuruus) pönkittää uskon vahva asema ja sosiaalinen paine. Periaatteessa ei siis uskota jumalaan, mutta joko haluttaisiin tai hyväksytään se koska omaa asemaa ei koeta riittävän vahvaksi. Tämä muistuttaa kulttuuri- ja moraalirelativismia, joiden varjolla hyväksytään julmia tapoja, ihmisarvoloukkauksia sun muuta.