Carl Allen (Jim Carrey) on mies, jonka elämässä ei tapahdu mitään - paino sanalla ei - kunnes hän osallistuu itsensäkehittämis-kurssille, joka perustuu yhteen yksinkertaiseen periaatteeseen: sano aina "kyllä". Tämä uusi elämänasenne muuttaa Carlin elämän ihmeellisellä ja odottamattomalla tavalla, mutta pian hän huomaakin, että elämän ollessa täynnä rajattomia mahdollisuuksia on sillä myös kääntöpuolensa.... Ohjaaja: Peyton Reed Näyttelijät: Jim Carrey, Zooey Deschanel, Bradley Cooper, Rhys Darby, John Michael Higgins, Danny Masterson, Terence Stamp, Rocky Carroll Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 26.12.2008 (USA:ssa 19.12.2008)
Se joka sanoo, että tämä elokuva muistuttaa lähtökohdiltaan jotain toista leffaa on valehtelija valehtelija (pun intended).
Onneksi löytyy vielä hengenheimolaisia. Tuntuu, että nykyään elokuvia katsellaan sen vuoksi, jotta pääsee foorumille läjäyttämään siitä vain oman arvionsa.
Alkaa vähän korpeemaan jo tällainen "kattokaa se viihteenä niin se on paras ikinä" :naminami::naminami::naminami::naminami::naminami: -asenne. Ja sitten vedetään heti ääripäähän, että jos ei tykkää uudesta Jim Carrey -komediasta (onhan näitä jo nähty), niin tietty katsoo päivät pitkät jotain ranskalaisia mustavalkofilmejä.
Kunhan porukkaa läppää heittää netissä minkä kerkiää. Pitäähän tämä käydä ensi viikolla katsomassa. Eipä ole viimeiset Carreyn leffat kovin kummoisia olleet. Tähänkin saakka Sähköputkimies ja Me Myself and Irene parhaita Carreyn komedioita - ainakin itseeni iskee hieman hämärämpi huumori. Vakavasti otettavina leffoina Carreyltä Man on the moon ja Truman olleet mielestäni onnistuneimpia. No saa nähdä, miten tämä naurattaa...
Koeta ymmärtää, että myös se mitä pitää hauskana on subjektiivinen näkemys. Monen mielestä Jim Carreyn monessa pätkässä ei kerta kaikkiaan ole mitään, ei siis mitään, hauskaa tai naurattavaa! Komedia komediana, jees, mutta jos ei kerta kaikkiaan ne naamanvääntelyt tunnu hauskalta! Kyllä minulle uppoaa monet komediat, ja jopa osa Jim Carreyn touhuista. Rehellinen pieruhuumorikin maittaa joskus. Silti suurin osa Carreyn elokuvista jättää täysin kylmäksi. Se on sitä arvioiden subjektiivisuutta.
Olipas hyvä elokuva. Jim Carrey näyttää hieman väsyneeltä, mutta naurattaa vieläkin. Tosin naurattaminen perustuu Yes Manissa enemmänkin elokuvan idean tuomaan huumoriin, kuin pelkästään Carreyn vääntelyyn. Tämä on ainakin itselleni se elokuva, jota olen odottanut huonoilta parilta aikaisemmalta Carreyn elokuvalta. Yes man sai todella hyvälle tuulelle. Yes!
Meikäläisen osalta "Yes Man" menee "ihan kiva" -kategoriaan. Leffa tarjosi 1,5 tuntia aivot narikkaan -tyyppistä ajanvietettä ja muutamat hyvät naurut. Aika kului paria myötähäpeä-kohtausta lukuun ottamatta mukavasti eikä teatterin kattoa tarvinnut tuijotella sen kummemmin. Kuten vähän pelkäsinkin, Carrey kyllä vänkyttää leukojaan muutamassa kohtauksessa perinteiseen tapaan täysin turhaan, vaikka muutamat ovatkin maininneet ettei tässä mukamas olisi yhtään sellaista kohtausta. Lisäksi motoristina meinasi vähän tökkiä eräskin hetki leffassa olevien kaksipyöräisten fysiikassa. Poistuin loppujen lopuksi teatterista ihan hyvällä mielellä, mutta tosin olin sitä jo sinne mennessänikin, joten ei muutosta sen suhteen. Sellaiset 3 tähteä täältä. Ai niin, Zooey Deschanel on muuten nätti kuin sika pienenä.
Ajatuksena tuollainen "Ei, ei ei:n" vaihtaminen "Kyllä, kyllä kyllään" kuulostaa ihan hyvältä pohjalta komedialle tai jopa muulle elokuvan muodolle, eli ei kun vaan rohkeasti katsomaan miten Jim selviytyy! Hehkutusta olin kuitenkin aistinut, vaikka en itse elokuvaan tuota teemaa enempää ollutkaan perehtynyt. Odotin siis jotain Pet Detectiven, Man on the Moon ja The Truman Show:n suuntaista Jim:in ympärillä pyörivää elokuvaa, kun kyseessä oli kuitenkin Jim Carrey ja leffaa mainostettiin komediana. Eli edes kohtuullisesti hauskaa läppää, joka ei läheskään aina ole tyhmimmille katsojille tarkoitettua: "pakko nauraa, kun Jim:illä on hauska ilme" -huumoria. Juoni veikin eteenpäin kohtuullisen hyvin, vaikkakin paljasti liikaa tulevia tapahtumia aivan liian aikaisin. Yllätysmomenttia ei tästä syystä valitettavasti saatu rakennettua oikeastaan missään vaiheessa. Tylsähköjä täysin keksittyjä tyhmiä hahmoja ja turhia tapahtumia riitti. "Yes -ideaa" ei käytetty läheskään niin pitkälle kuin olisi toivonut. En yleensä pidä elokuvista, joissa itketään, että katsoja tuntisi surua tai myötätuntoa ja en myöskään olisi mennyt koko leffaa katsomaan, jos olisin ennalta tiennyt, että kyseessä ei ole Jim Carrey -komedia vaan jokin "romanttinen komedia", joka on suunnattu ... sanotaan nyt vaikka näin, että jos menee ala-asteikäisenä treffeille niin tämä kelpaa varmaan useimmille. Niin ja kyllä, ihmisistä on ilmeisesti hauskaa, kun: Spoiler naapurin mummo ottaa suihin ilman tekohampaita. Minusta myötähäpeän tuottaminen ei ole komediaa. Paskahan tämä oikeastaan oli. Komedia, jossa ei paljon komediaa ollut, tragediaa lähinnä. Tämä ei myöskään ollut romanttinen elokuva, jossa tottakai, Spoiler poika saa tytön ja kasvaa kavereidensa silmissä entistä mukavammaksi kaveriksi ongelmien kautta ja saa siinä sivussa paremman duunin jne... Vai oliko? Huomasin olevani vähän liian kaukana kohdeyleisöstä. Arvio 2/5
Kyllä tässä oli muutamia tosi hyviä hetkiä. Carrey malttaa vanhemmiten hillitä maneerejaan edes vähän. Loppua kohten hieman väsähti, mutta siihen mennessä hyvät naurut sai monta kertaa!
Leffa pyörii vieläkin teattereissa joten tuli käytyä katsomassa vaikken mikään Carrey -fani olekaan. Joidenkin kriitikoiden whinetys leffan huonoudesta hieman arvelutti mutta yllätyi todellakin positiivisesti, hyvä komediapätkähän tämä on! Carrey todellakin vaikuttaa ajoittain hieman vanhalta - varsinkin jos ajatellaan hänen ja romanttisen kiinnostuksen kohteen Zooey Deschanelin ikäeroa - mutta hoitaa silti hommansa harvinaisen laadukkaasti. Toki jotain ylimääräistä naamanvääntelyä on mutta ei liikaa, ohjaaja on saanut miehen pysymään kurissa. Zooey kuitenkin vastaa mielestäni yhdestä leffan parhaista hetkistä: esiintyminen baarissa naurattaa vieläkin. (Ilmeisesti bändin esittämät kappaleet muuten löytyvät soundtrack CD:ltä jos jotakuta kiinnostaa.) Omassa genressään laatutavaraa siis: 4/5.:naminami:
Täytti hyvin tehtävänsä eli tappoi 1.5h aikaa, tuommoinen 2.5/5. Jos joku on erikseen mainitsemisen arvoista niin Zooey Deschanel on kyllä oudon kiehtova tyyppi. Jotenkin vaan uskomattoman mielenkiintoisen näköinen ja oloinen tyyppi, jotenkin oudosti vangitsee huomion, se tukka melkein silmillä ja utuinen katse mmmmmmm:love:, eli loisto valinta juuri tälläiseen romkom rooliin. Happeningissä hän oli minusta ylisurkea mutta tämän jälkeen kyllä tulee tsekattua kaikki tekemiset tähän mennessä ja tulevaisuudessa:thumbsup: