13/31 Parents (1989) https://www.imdb.com/title/tt0098068/?ref_=fn_al_tt_1 Pitkänlinjan näyttelijä Bob Balaban (126 krediittiä Imdb:ssä) ohjasi kauhu/komedia/draaman Parents ensimmäisenä teatterielokuvanaan. Kyseessä on melkoisen uniikki teos kauhugenren historian lehdillä. Randy Quaid ja Mary Beth Hurt ovat Nick ja Lily Laemle, jotka muuttavat poikansa Michaelin kanssa uudelle paikkakunnalle esikaupunkialueelle. Aika on Eisenhowerin 50-luvun amerikka ja pastellivärit ovat pop. Tämän perinteisen amerikkalaisen ydinperheen suurimmat ongelmat ovat Michaelin sulkeutuneisuus sekä Nickin ja Lilyn kannibalismi. Elokuvassa maailmaa tarkasteellaan ja seurataan kymmenvuotiaan Michaelin (loistavan maaninen Bryan Madorsky) silmin. Koulussa on hankalaa, mutta kotona vielä hankalampaa. Ruokapöydässä on jatkuvasti eilisen "tähteitä", kuten vanhemmat kuvottavan näköisiä liharuokia kuvailevat. Michael näkee ahdistavia painajaisia, mutta ei osaa purkaa sydäntään koulun "psykiatrille". Sosiopaattisia piirteitä omaavasta luokkatoverista hän saa sentään ystävän tapaisen. Michael vakoilee vanhempiensa epämääräisä seksi-akteja, vakoilee isänsä toimia Toxico nimisessä tutkimuskeskuksessa ja löytää ruumiita kellarista. Ohessa sivutaan Michaelin orastavaa seksuaaalisuuta. Kaiken tämän runsaan aineksen on käsikirjoittaja Christopher Hawthorne suodattanut pikimustan, Todd Solondzesquen (anti)huumorin lävitse. Balabanin ohjaksissa kamera on jatkuvasti oudoissa kulmissa ja ajeleee erikoisia ajoja erinomaisissa lavasteissa. Angelo Badalamentin "Meatloaf Mambo" soi äkkiväärästi. Randy Quaid naulaa roolinsa kannibaali-isänä, joka sai "vääränlaisen" pojan täydellisellä pieteetillä. Hurt loistaa 50-luvun perheenäidin karikatyyrinä; jatkuvasti pitää kokata ykköset päällä. Tällaiset omaperäiset löydöt ovat aina rikastuttavia kokemuksia paljonkin nähneelle genre harrastajalle. Parents ei välttämättä ole kauhufilme per se, mutta riittävän monen mustan ja kieroutuneen osatekijän avulla se onnistui häiritsemään vallan nautittavasti. Ainakin uskaliaat Tim Burtonin fanittajat, laittakaa Parents katselulistalle.
Hammerin Karnstein-trilogian toinen osa vuodelta 1971. Kirjailija Lestrange on tullut keräämään inspiraatiota kauhutarinoilleen pieneen kylään. Karnsteinin linna vaikuttaakin oivalta innoittajalta. Lisäksi lähellä sijaitsee tyttöjen sisäoppilaitos. Eli kaikki tarvittava on lähellä. Lestrange ihastuukin nuoreen Mircallaan, joka onkin 40 vuoden jälkeen henkiin herännyt Carmilla Karnstein. Pian oppilaitoksen tyttöjä alkaa kadota ja löytyä kuolleina. Ja miehiäkin.
Kolmas Karnstein-trilogian osa vuodelta 1971. Alkuperäiseltä suomalaiselta nimeltään Draculan kaksoset oli Suomessa kielletty; "Elokuva on omiaan kauhua herättämällä vaikuttamaan mielenterveyttä vahingoittavasti". Peter Cushingin esittämä noitien metsästäjä Gustav Weil polttaa roviolla veljeskuntansa kanssa noidaksi uskomiaan naisia. Asiat mutkistuvat kun Gustavin veljen orvoksi jääneet kaksostyttäret muuttavat Gustavin ja hänen vaimonsa luokse asumaan. Toinen tyttäristä tuntee vetoa kreivi Karnsteiniä kohtaan. Gustav joutuukin puntaroimaan miten toimia oman pahan pauloihin ajautuneen veljentyttären suhteen. Peter Cushin onkin elokuvan kantavia voimia. Peterin vaimo kuoli kuoli 1971. Wikipedian mukaan Peter kertoi: "Since Helen passed on I can't find anything; the heart, quite simply, has gone out of everything. Time is interminable, the loneliness is almost unbearable and the only thing that keeps me going is the knowledge that my dear Helen and I will be reunited again some day. To join Helen is my only ambition. You have my permission to publish that ... really, you know, dear boy, it's all just killing time. Please say that."
pe 13.10. Mick Garris: Riding the Bullet (2004) 1969. Opiskelijanuorukainen saa tiedon että äiti on joutunut sairaalaan ja päättää lähteä liftaamaan kohti kotikaupunkia. Matkalla vastaan sattuu hippejä, redneckejä, hallusinaatioita ja kummituksia. Todella sekava ja turhauttava leffa, joka tuntuu siltä, että käsikirjoittaja koittaa koko ajan höynäyttää katsojaa. Maton vetäminen katsojan alta on hyvin kirjoitettuna toimiva tehokeino, mutta kun käsis koittaa tehdä sitä minuutin välein, katoaa leffasta kaikki teho. ** Bert I. Gordon: Tormented (1960) Juuri kihloihin menneen jazzpianistin takertuvainen ex-heila kuolee onnettomuudessa, jonka mies olisi voinut estää mutta päättää antaa tapahtua. Luonnollisesti ex-sussun kummitus alkaa säikytellä miestä, ja kohta kuvioihin astuu myös kiristäjä. Kiva pikku jännäri, simppeleitä kamerakikkoja, kehnoa näyttelyä ja lyhyt kesto. Mustavalkoisesta leffasta löytyi YouTubesta jälkikäteen väritetty versio, jossa hetkittäin värit näyttävät hyviltä, välillä ei niinkään. *** la 14.10. Nick Grinde: The Man They Could Not Hang (1939) Boris Karloff näyttelee tohtoria, joka tuomitaan murhasta aiheutettuaan potilaansa kuoleman. Hän kohdistaa kokeensa itseensä, mikä tekee hänestä murhanhimoisen mielipuolen. Tohtorin tytär on ainoa, joka voi muistuttaa häntä inhimillisyydestään. Karloff, 30-luvun scifi ja alle 65 minuutin kesto on toimiva yhdistelmä. ***½ Nick Grinde: Before I Hang (1940) Boris Karloff näyttelee tohtoria, joka tuomitaan murhasta aiheutettuaan potilaansa kuoleman. Hän kohdistaa kokeensa itseensä, mikä tekee hänestä murhanhimoisen mielipuolen. Tohtorin tytär on ainoa, joka voi muistuttaa häntä inhimillisyydestään. Karloff, 30-luvun scifi ja alle 65 minuutin kesto on toimiva yhdistelmä. *** No joo, meni hassutteluksi, eivät nämä kaksi leffaa toistensa kopioita ole, mutta pari yksityiskohtaa kun jättää juonikuvauksesta pois, aika liukuhihnatuotoksiltahan nämä vaikuttavat. Aaron B. Koontz: The Pale Door (2020) Länkkäri, jossa Daltonien rosvojengi päätyy yliluonnolliseen pikkukylään ja joutuvat verenhimoisten noitien jahtaamaksi. Tämä olisi ihan toimiva pikku indie-kauhuilu, jos hahmoista olisi kirjoitettu edes jollakin tavalla mielenkiintoisia tai samastuttavia. Tällaisenaan se on kymmenen minuuttia hyvää kauhuilua ja 80 minuuttia tyhjää dialogia. **½
Vielä yksi Hammer. Elokuvan alussa Serbialaista kylää piinannut vampyyri, kreivi Mitterhaus, tapetaan linnassaan. Ennen kuolemaansa Mitterhaus uhoaa kostoa. Ajassa hypätään 15 vuotta eteen päin. Kylässä raivoaa rutto ja kylä on eristetty. Yllättäen paikalle ilmestyy kiertävä sirkus tarjoamaan iloa. Mutta sirkuksen väki onkin vampyyreitä, jotka valmistelevat Mitterhausin kostoa.
14/31 Grabbers (2012) https://www.imdb.com/title/tt1525366/?r ... q_grabbers Tuli eilen uusittua Grabbers kolmen vuoden takaa ja hyvin toimii edelleen. Eukolle piti saada jotain hirviökauhua eetteriin ja tämä tuli mieleeni mukavana viihteenä. Tämä irlantilainen creature feature piti yhä kutinsa. 50-luvun monsterielokuville kumartava scifi-kauhukomedia tasapainoilee mukavasti toiminnan, jännityksen, monstereiden ja komedian ristiaalloilla. Näyttelijät ovat hyvin touhussa mukana ja erikoisefektien ei tarvitse hävetä lainkaan isojen hollywood tuotosten rinnalla. Homman juju on se, että poliisi Lisa Nolan saapuu Irlantiin Aran Islandille tuuraamaan kollegan kesälomaa. Pian populaa alkaa kadota ja mereneläviä ajautuu raatoina rantaan. Saarelle on nähkääs saapunut muukalaislaji ruokailemaan ja lisääntymään. Pirulliset lonkeroperkeleet eivät ole moksiskaan juuri mistään, paitsi viinasta. Käy ilmi, että muutamia limanuljakkeiden kynsistä selvinneitä ihmisiä yhdistää vahva humalatila. Eikun kylän pubiin kaikki kännäämään kun myrskykin on juuri nousemassa. Tätä sympaattista monsteriviihdettä voi suositella kaikille hirviöviihteestä kiinnostuneille. Brittihuumorin diggailu ei sekään ole pahitteeksi.
15/31 Horror High (aka Twisted Brain) (1973) https://www.imdb.com/title/tt0072331/?r ... r%2520high 70-luvun alussa Amerikan eteläosassa toimivat independent elokuvantekijät saivat elantonsa pienen budjetin kauhuelokuvista, jotka oli tarkoitettu paikallisille (regional) drive-in-markkinoille. Tästä juontuu termi "regional horror". Elokuvat olivat aiheiltaan exploitatiivisia ja suunnattu etenkin nuorisolle. Nämä väkivaltaa, seksiä ja absurdeja juonikuvoita sisältävät elokuvat ovat sekä aikakapseleita niitä synnyttäneeseen kulttuuriin, että hämäriä syrjäteitä elokuvahistorian omituisiin kolkkiin. Horror High on Dallasissa, Texasissa tuotettu drive-in pätkä, jonka Crown International otti myöhemmin laajempaan levitykseen. Kemistinörtti Vernon Pottsilla (Pat Cardi) ei mene hyvin. Äiti on kuollut ja isä on harvoin kaupparatsun töiltään kotona. Muut kouluaineet kärsivät, kun kaikki mielenkiinto kohdistuu kemiaan. Lisäksi Vernon on koulukiusattu miltei jokaiselta taholta; urheilijajätkät kiusaavat pukukopissa, englannin maikka antaa hylsyjä ja silppuaa Vernonin kemian muistiinpanot, liikunnanopettaja (Dallas Cowboys pelaaja John Niland) kiristää ja talonmies uhkailee. Vernonilla on kuitenkin uuden mikstuuran kaava, joka antaa fyysisiä voimia. Muutaman juonenmutkan jälkeen Vernon pakotetaan juomaan eliksiiriä ja enter tohtori Hyde. 16-milliselle filmille kuvattu Horror High on Jekyll/Hyde halpis "nörtti kostaa" variaatiolla. Vinegar Syndromen parhaalta olemassaolevalta leikkaamattomalta printillä 2K-skannattu filmi on yhä rakeinen ja rujo, ihan kuten kuuluukin. Vernonin Hyde muoto kertoo elokuvan budjetista, muutama lisäkarva kämmenselässä ja poskissa. Muutamat gore kohokohdat ovat myöskin varsin alkukantaisia, mutta maukkaan niljakkaita. Seksiä ei ole, vaikka Vernonin ihastuksen kohde Robin (Rosie Holotik) myöhemmin Playboy-mallina riisuutuikin. Cardin ja Holotikin näyttely on varsin ok, mutta ammattimaisinta jälkeä tarjoaa murhia tutkivaa poliisia esittävä Austin Stoker (Assault on Precinct 13). Soundtrackilla soi kuin jostain blaxploitaatio leffasta karannut funk ja välillä rokataan varsin muhevasti progrock maastossa. Tunnusbiisikin on leffaan duunattu, alku- ja lopputekstien aikana soiva balladi surkuttelee ihan kunnolla. Horror High on enemmän kiehtova kuin hyvä, eikä tarpeeksi huono ollakseen hyvä. Regional horrorin ystäville kuitenkin must see. Katsottu Vinegar Syndromen blu-ray levyltä.
Terence Youngin esikoisohjaus ja Christopher Leen ensiesiintyminen valkokankalla. Mifanwy Conway matkustaa perheensä luota Lontooseen. Hän on saanut kutsun Madame Tussaudsin vahakabinettiin. Siellä hän näkee vahanuken Paul Manginista, entisestä rakastajastaan. Erikoinen Paul oli vakuutunut, että he tunsivat toisensa entisessä elämässään. Naamiasjuhlien aikaan Paul kuitenkin pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan toisen rakastajattaren murhasta. Komeaa mustavalkokuvausta ja tunnelmaa.
Yukin perhe joutuu jengihyökkäyksen kohteeksi. Äiti kuolee ja isä vammautuu. Yuki aloittaa kostomatkansa tappavan sateenvarjon kanssa. Japanilaista äkkiväärää gorea.
su 15.10. Willard Huyck & Gloria Katz: Messiah of Evil (1973) Nainen etsii kadonnutta isäänsä mystisestä pikkukaupungista, mutta joutuu keskelle surrealistista painajaista. Menee kategoriaan "älä edes yritä ymmärtää, vaan anna leffan vyöryä ylitsesi". Taitavalla kuvauksella, leikkauksella ja näyttelijätyöllä luodaan absurdi painajainen, jossa mitä tahansa voi tapahtua. Oikeassa mielentilassa katsottuna loistoleffa. **** Terence Fisher: Dracula (1958) (uusintakatselu) Hammerin tulkinta klassikkotarinasta vetää vähän mutkia suoriksi, mutta tuotanto on taattua Hammer-laatua ja Lee ja Cushing pääosissa loistavia. BFI:n restauraatio näyttää Blu-rayllä upealta. ***½ ma 16.10. Gary Sherman: Death Line (1972) Eräältä Lontoon metroasemalta katoaa mystisesti ihmisiä, ja katoamiset johtavat asiaan sattumalta sekaantuneen nuoren opiskelijapariskunnan kasvokkain metrotunneleissa piileskelevän kannibaaliperheen viimeisen vesan kanssa. Ostin tämän pelkän kansikuvan perusteella alennusmyynnistä, ja leffa yllätti positiivisesti. Amicus-laadulla tehty produktio, toimiva perusjuoni traagisesta hirviöstä, mainiot näyttelijät (Donald Pleasance poliisina varastaa show'n aina ruudussa ollessaan), loraus huumoria ja pieni ripaus gorea. Ja Networkin Blu-ray näyttää komealta. ***½ Brian Duffield: No One Will Save You (2023) Idyllisessä talossa yksin asuva nuori nainen painii traumaattisen menneisyytensä ja pikkukaupungin asukkaiden hyljeksinnän kanssa, kun ulkoavaruudenörkit hyökkäävät. Seuraa yhden naisen hektinen kamppailu hengestään, ja siinä sivussa tulee ne traumatkin käsiteltyä. Alienit on mielenkiintoisesti toteutettu ja pikkukivaa scifi-kamaa on runsaasti, sitä traumojen kaivelua ehkä vähän liikaa. Mutta loppuratkaisusta annan isot bonuspisteet. Jippona tässä leffassa on, että siinä ei ole melkein ollenkaan dialogia. Ehkä se ajoittain tuntuu turhalta gimmickiltä, mutta suurimman osan ajasta on täysin luontevaa. ****
16/31 Dead Space (1991) https://www.imdb.com/title/tt0101675/?r ... %2520space Roger Cormanin Concorde halpistallista creature feature ryönää. Kapteeni Krieger (Marc Singer, V tv-sarja, Beastmaster) ja droidinsa Tinpan joutuvat avaruuskruisailullaan lasertaisteluun ja alus ottaa sen verran osumaa, että on helppo vastata Phabeonilta tulevaan hätäkutsuun. Siellä on tappavaa virusta vastaan kehitetty vastavirus mutatoitunut ja ottanut fyysisen muodon. Tämä lötkö syöksyy tutkimussäiliön lasin läpi yhden tohtorin nenästä sisään ja alkaa kasvaa. Sitten jahdataan örkkiä sisällä ja ulkona, kunnes palataaan jahtaamaan sisälle. Yksi tohtoreista on sairas ja sitten tämän verta imetään ammusnuoleen, jolla sadaan hittiä möllikään ja syöpä öllikkä lopulta koko sairaan tohtorin pään ja kuolee. Niljakkeen jälkipolvea vielä hieman jahtaillaan. Hetkinen...tämähän kuulostaa ihan...Roger Cormanin elokuvalta "Forbidden World"! Ja sitähän se on, tismalleen sama juoni, mutta paaljon huonommin tehtynä. Forbidden World (1982) on ehta 4/5 alien rip off roskaklassikko. Dead Spacessa on vähemmän limaa, huonommat efektit, vähemmän nättejä naisia ja heidän paljaita rintojaan. Marc Singerillä on toki karismaa ja esiintyyhän tässä nuoren näköinen Bryan Cranston (jota en olisi ilman alkukrediittiä edes tunnistanut), mutta kyllä Forbidden Worldissä on paremmat hahmot ja heillä enemmän tekemistä ja sanottavaa. Toisen tähden Dead Space saa tissiparista ja praktikaali efekteistä ja niiden hauskuudesta. Creature on hyvin, hyvin vajavainen liikkumiskyvyiltään. Hauskaa oli myös bongata alun avaruus sektion pöllityn Forbidden Worldistä, johon ne oli pöllitty Battle Beyond the Starsista. Kierrätys kunniaan. Mittaa Dead Spacella on vain 69 minuuttia, kun lopputekstejä ei lasketa mukaan. Kelpo double feature olusteluiltamiin roskafilmien ystäville. Katsottu Shout Factoryn R1 dvd:ltä.
17/31 Trick 'r Treat (2007) https://www.imdb.com/title/tt0862856/?r ... _0_q_trick Halloween aiheinen antologia leffa kuuluu tietysti kauhukuuhun. Michael Doughertyn (Krampus, Godzilla II: King of Monsters) ohjaama Trick 'r Treat viehätti ensikatsannalla vuosia sitten kolmen tähtösen edestä. Aika on tehnyt leffalle hyvää, tai sitten sen jälkeen tiiraillut kauhuantologiat ovat jättäneet enemmän toivomisen varaa, kun nyt karkki tai kepponen kaiversi yhden tähden kurpitsalyhtyynsä lisää. Elokuvan tarinat nivoutuvat nautittavasti yhteen, vaikkakin rikotulla aikajanalla. Kussakin jaksossa voi bongata muiden tarinoiden hahmoja ja tapahtumia. Halloweenin henkeä vaaliva Sam on mainion creepy ilmestys ja voi niitä jotka uskaltavat uhmata perinteitä ja jopa pilkata koko Samhainia. Tunnelma pysyy koko elokuvan keston päällä ja graafisuuskin on kiitettävällä tasolla. Filmissä on ihan nimekästä castia mukana (Dylan Baker, Anna Paquin, Brian Cox) ja kaikki ovat osanneet virittää ulosantinsa oikealle taajuudelle. Erittäin lämpimät suosittelut Trick 'r Treatille ja kannattaa ottaa uusintaan jos ei ensimmäisellä kerralla kovasti napostellut. Katsottu suomalaiselta dvd:tä.
18/31 The Fall of the House of Usher (2023) https://www.imdb.com/title/tt15567174/? ... %2520house Mike Flanaganin uusin Netflixille duunaama kauhusarja pääsee ensimmäisen sarjan The Haunting of Hill House (2018) tasolle. Hill Housessa oli enemmän kauhua ja piinaavuutta, mutta se lässähti pahoin loppua kohden. House of Usherissa ei ole kovasti kauhua, parit tymäkät jump scaret kyllä, mutta sen kaari kantaa mielestäni paremmin. Molemmat pesevät The Haunting of Bly Manorin (2020), joka ei sekään huono ole. Hill Housen arvio parin vuoden takaa: Laittaisin spoiler tagin alle jos olisi sellaiset (Mode/EDIT: lisäsin spoiler-tagin) Spoiler Netflixin 10-osainen kauhusarja tuli tsekattua. Tarinahan on tuttu: Perhe muuttaa tyhjillään olleeseen Hill Houseen aikeinaan remontoida se tip top kuntoon ja myydä kunnon voitolla. Talon synkkä historia alkaa pian pistää perheen koetukselle. Sarjassa liikutaan erittäin nautittavasti menneisyyden ja tämän hetken aikajanoissa. Muksuista on kasvanut aikuisia ja jokaiselle heistä omistetaan yksi jakso jossa käydään läpi heidän aikaansa Hill Housessa ja miten se on vaikuttanut nykyisyyteen. Kuvaus, lavastus, näyttelytyö, musiikki ja tunnelma ovat aivan priimaa. Jump scareja on vähän, sarjassa luotetaan enimmäkseen hiljaa hiipivään jännitykseen ja useampaan otteeseen olin todella fiiliksissä kun niskavilloissa kihelmöi. Pimeä olkkari ja kynttilävalaistus auttoivat asiaa. Build up eli sinne johonkin seiska/kasijaksoon asti sarja pisti parastaan ja kuten usein käy, kaksi viimeistä jaksoa kun nostatus piti lunastaa olivat sarjan heikoimmat. Loppu oli lattea kuin mikä. Kokonaisuus on kuitenkin kyllä hyvin mainio ja suositeltava kummitustalo genren ystäville. Arvosana 4/5. The Haunting of Bly Manorille arvosanaksi sitten 3/5. Usherin taloon Flanagan on kerännyt kaikkea Edgar Allan Poe referenssiä ujutettuna varsinaiseen Usherin suvun kronikkaan. En ole mikään Poe tietäjä ja Usherin talon tuhosta oli katsottuna vain Roger Cormanin elokuvasovitus. Bongasin silti korpin, mustan kissan ja heilurin. Imdb:n trivia osastolla on lukemattomia muita sarjasta löydettyjä Poe viittauksia, nimiä ja lainoja. Usherin sisarusten Roderickin ja Madelinen nousu ja tuho kerrotaan Roderickin tarinoimana hänen viimeisenä eliniltanaan. Kuulemassa on hänen arkkivihollisensa asianajaja Dupin. Flanaganin 8-osainen tv-sovitus oli erinomaisesti rakennettu, piti katsojan otteessaan, eikä kikkaillut turhan monimutkaisesti takaumien kanssa. Kaikki tuotannolliset askpektit ovat viimosen päälle ja näyttelytyö on 100% top notch. Mukana itselle tuttuina kasvoina Mark Hamill, Mary McDonnell, Carla Gugino, Henry Thomas ja koko sarjan parhaan roolin tekevä huikea Bruce Greenwood. Mainio on myös kusipäistä lääketehtaan pomoa esittävä Michael Trucco. Verta ja suolenpätkiä oli mukana kohtuu kivasti ja wokea tietysti myös. Miten muuten voi selittää Roderickin kuusipäisen jälkikasvun seksuaaliset suuntaukset. Ei se mitään naamaaan hierontaa ollut, mutta nykyaikoina nämä asiat tulee laitettua merkille tuotesijoittelun tavoin. En bingettänyt sarjaa, vaan katselin jakso per päivä tahtia. Nautittavat 8 tuntia ja vartti kokonaisuudessaan.
19/31 Almost Human (2013) https://www.imdb.com/title/tt2325517/?r ... %2520human Maine 1987, Seth on todistanut kaverinsa joutuvan sinisen valon saattamana muukalaisten sieppaamaksi. Hän pakenee paniikissa tuttavapariskunnan Mark & Jen luokse ja sama käy sitten Markille. Hypätään kaksi vuotta eteenpäin, Seth on yhä romuna, mutta Jenillä on jo uusi sälli kainalossa. Metsästäjä äijät löytävät maastosta alastoman tyypin. Tämä on Mark, mutta hän ei ole enää entisensä. Karmean huudon saattelemana Mark tappaa metsämiehet ja nappaa yhdeltä vaatteet. Pian ruumiita alkaa kasautua Markin etsiessä Jeniä, tarkoituksenaan saattaa tämä raskaaaksi. Joe Begosin (VFW) debyyttiohjaus ei sisällä mitään originaalia, mutta se naittaa slasher troopit mukavasti Invasion of the Body Snatchersin ihmisten kopiointiin jaThe Thing tyyliseen alien kauhuun. 50,000 dollarin budjetilla tehty indiekauhari sisältää vähän sinne päin olevaa näyttelyä, mutta osaa rakentaa varsin mallikkaita tappokohtauksia ja mukavan verisiä sellaisia. Kaulojen auki viltelyä, pään mosautus kiväärillä, kirvestä kalloon jne. Efektit ovat praktikaalisia ja aika hyvin tehtyjä. Limaa ja visvaakin on mukavasti tarjolla. 70 minuutin mitassa (+ 8 minuutin lopputekstit) homma ei käy missään vaiheessa tylsäksi. Almost Human on kumarrus 80-luvun suoraan videolle tehdylle kauhuhurmeilulle. Se näyttää budjettiaan paremmalta. Katsottu saksalaiselta blu-ray julkaisulta.
ti 17.10. Paul Annett: The Beast Must Die (1974) Rikas bisnesmies kutsuu kartanoonsa koolle sekalaisen seurakunnan vieraita ja ilmoittaa, että yksi paikallaolijoista on ihmissusi. Kokoontumisen tarkoitus on paljastaa, kuka se on ja tappaa hirviö. Kaikki epäilevät kaikkia ja lopulta totuus ratkeaa kuin etsivätarinassa. Gimmickinä ennen loppuratkaisua leffa pysähtyy 30 sekunniksi ja pyytää katsojia yrittämään ratkaista arvoituksen ennen sen paljastusta. Hauskaa hömppää ja hyviä näyttelijöitä (varsinkin Charles Gray yläluokkaisena snobina), mutta juonessa ei ole paljon hurraamista ja kauhuilu on kovin kömpelösti toteutettua. *** Drew Goddard: The Cabin in the Woods (2011) (uusintakatselu) Joukko kolmekymppisten näyttelemiä nuoria majoittuvat eristyksissä olevassa metsämökissä. Samaan aikaan virkamiehet high tech -laitoksessa tarkkailevat nuorten joka liikettä ja ohjailevat mökin ympärillä lymyäviä vaaroja. Yhtä aikaa toimiva kauhuleffa ja genreä satirisoiva "metakauhu". Jos olisi pakko valita yksi suosikki kaikista kauhuleffoista, se olisi todennäköisesti tämä. ***** to 19.10. Tobe Hooper: I'm Dangerous Tonight (1990) Aztec-muinaismuiston sisältä löytyvä kirkkaanpunainen käärinliina tuo ihmisistä esiin heidän huonoimmat puolensa. Säyseä ja kaikkien hyväksi käyttämä Amy tekee liinasta itselleen mekon ja löytää rohkeamman puolensa, mutta muut mekkoon koskevat saavat kohtalokkaampia oireita. Hooperin vasemmalla kädellä ohjaama tv-elokuva kulkee keskitietä eikä tunnu Hooperilta. Mädchen Amick pääosassa sekä Anthony Perkins ja R. Lee Ermey nostavat pisteitä. *** Lew Landers: The Boogie Man Will Get You (1942) Nuori nainen ostaa vanhan talon ja aikoo muuttaa sen hotelliksi, mutta talon entisen omistajan tieteelliset kokeet kellarissa johtavat ruumiisiin. Boris Karloff ja Peter Lorre heittäytyvät rooleihinsa, mutta eivät pelasta tätä kehnoa farssia. *½
20/31 TheTerror Within (1989) https://www.imdb.com/title/tt0096246/?r ... 2520within Pari vuotta ennen Dead Spacea Roger Cormanin Concorde tuotantoyhtiön liukuhihnalta valmistui The Terror Within. Virus on lanannut ihmispopulaation vähiin ja Mojaven autiomaan alla olevassa valtion tukikohdassa majailee joukko tutkijoita. Ukot partioivat etsimässä mahdollisia henkiinjääneitä joiden avulla olisi mahdollista saada kehitettyä rokote virusta vastaan. Erään partion aika pari heppua tapetaan oudoissa olosuhteissa, mutta etsijät löyävät henkiinjääneen naisen joka on vieläpä raskaana. Vatsasta pullahtaakin esiin mutanttihirviö, jota sitten jahdataan tutkimuskeskuksen käytävillä ja ilmastointikanavissa. Kyllä, Alien rip offia pukkaa. Tämän creature featuren möllikkä on lajia mies lateksipuvussa. Otuksen kasvoilla ei ilme vaihdu, mutta liikkumiskyky on eri luokkaa Dead Spacen limanuljaskaan verrattuna. Kyseessä on enemmän scifi-action kuin puhdas kauhu, vaikka splatteriakin roiskitaan aika ajoin. Ohjaaja Thierry Notz pitää tempoa yllä ja kamerakulmissakin on välillä yritystä. George Kennedy on käynyt kävelemässä/noukkimassa helpon palkkashekin, kun taas Andrew Stevens sekä Terri Treas (The Nest, Alien Nation tv-sarja) vetävät ihan kelpo roolisuoritukset. Stevens ohjasi itse jatko-osan elokuvalle pari vuotta myöhemmin. Tuotantoarvot ovat kokoluokkaa isommat kuin Dead Spacessa, halpiksesta on siltikin kyse. Voin sanoa viihtyneeni tämän tuotoksen parissa vallan mainiosti. Halpakin juusto voi olla ihan hyvää.
21/31 The Boogeyman (2023) https://www.imdb.com/title/tt3427252/?ref_=fn_al_tt_1 Ei Ulli Lommelin ohjaama vuoden 1980 The Boogey Man (the Bogey Man) eikä vuoden 2005 Boogeyman, vaan 20th Century Studiosin Hulu suoratoistokanavalle tuottama kauhuelokuva, joka sai testiyleisöltä niin suopeat reaktiot, että leffa tuotiin myös teatterikierrokselle. The Boogeyman on elokuvasovitus Stephen Kingin kirjoittamasta novellista, joka julkaistiin alun perin Cavalier-lehden maaliskuussa 1973 ilmestyneessä numerossa ja myöhemmin kirjassa Yön äänet (Night Shift), joka on Kingin kirjoittama novellikokoelma. Kyseessä on varsin perinteisiä latuja kulkeva mörökölli piileksii pimeydessä, pelkää valoa, iskee trauman kokeneiden ihmisten kimppuun kummitusjunarata. Hieman keskivertoa paremmaksi viihdykkeeksi homman nostaa jo yksinkertaisesti se, että junioriosaston näyttelijät eivät ärsytä tippaakaan, vaan ovat jopa kekseliäitä ja omatoimisia pelkän itkun tihrustamisen ja kurkku suorana huutamisen sijaan. Annan helposti anteeksi kaikenlaiset juoniaukot ja loogiset typeryydet kunhan kauhuelokuvan kakarat eivät ärsytä. The Boogeyman on hyvin pimeä elokuva ja se onkin kuvattu hienosti pienistä valonlähteistä kaiken hyödyn irti ottaen. Tunnelma on kohdillaan ja parit jump scaret toimivat mallikkaasti. Suosittelen katsomaan täysin pimennetyssä huoneessa ja jostain muusta kuvalähteestä kuin kännykän ruudulta. Elokuvan äännisuunnittelu on myös mallikas ja mörrimöykkyä pidetään viisasti piilossa hyvin pitkälle elokuvaa. The Boogeyman on varmasti joillekin synonyymi geneeriselle PG-13 mainstream jenkkikauhulle, mutta niitä satamäärin nähneenä, tämä osui jotenkin paremmin kuin suurin osa muusta kategorian tarjonnasta. Yleinen tunnelma ja näyttelyosasto riittivät myymään leffan minulle. Vuokrattu Apple+ palvelusta.
Ymmärtääkseni jonkinlaista kulttimainetta nauttiva Possession 1981 vuodelta tuli lopultakin katsottua. Rippasin britti blu ray:n ja katselin suomiteksteillä, mikä teki seuraamisesta helpompaa. Mitähän tästä osaisi lyhyesti sanoa? Pidin kyllä kovasti erityisesti naispääosan näyttelijäsuorituksesta ja kuvauksesta (varmaankin Berliini). Juonessa oli niin monta tasoa, että tämä vaatii kyllä toisen katselukerran, jotta voisi ymmärtää näkemäänsä paremmin. Vahva suositus, jos on vielä näkemättä.
22/31 The Pope's Exorcist (2023) https://www.imdb.com/title/tt13375076/? ... %27s%2520e No nyt oli niin pöljää ja viihdyttävää mainstream eksploitaatiota, että ei voinut kuin nauttia menosta. Julius Averyn (mainio Overlord) ohjaama maunusactioneer heittää kaikki riivauskauhun kliseet tehosekoittimeen ja homman voitelee mainiossa kieliposkessa vireessä oleva Russel Crowe. Mies on selkeästi nauttinut hahmostaan ja heittelee hauskaa läppää mitä viskinnaukkailultaan ehtii. Yksinhuoltajaäiti Julia (Alex Essoe) muuttaa tyttärensä Amyn ja poikansa Henryn kanssa spaniardeihin vanhaan luostariin, jonka omistajuus ex-miehensä suvun perintönä on hänelle langennut. Luostarin kunnostustöiden lomassa yksi tiiliseinä murenee ja vanhan vihtahousun kätyri pääsee valloilleen ja majoittuu Henryn kehoon. Eikun pappia paikalle ja Russel Crowen esittämä isä Amorth pääsee manailemaan ja tutkimaan luostarin mysteerejä. Välillä vieraillaan Vatikaanissa, jossa Franco Neron esittämä paavi pitää Amorthin puolia, kun muut kirkon silmäätekevät eivät halua inkvisition aikaisten vääryyksien nousevan luostarin kellareista esille. Manauskohtauksissa on draivia, toki cgi kyllästettyä sellaista. Riivattua Henryä esittävä Peter DeSouza-Feighoney vetää myös mallikkaan maanisesti. Leffan make or break pointti on kuitenkin Russelin tykittämä isä Amorth, jos tämä englantia italialaisaksentilla vetämä vekkuli setämies ei viihdytä, ei elokuvakaan sitä tee. Ylllättävän maltillisella 18 miljoonan taalan budjetilla tuotettu elokuva keräsi maailmanlaajuisesti 80 milliä. Mielelläni katsoisin lisää Amorthin seikkailuja, mutta ilmeisesti tuotto ei kuitenkaan ollut riittävän suuri. Katsottu Apple+ palvelusta. Tulee hankittua skandibluukka kokoelmaan jostain cdonin alennuksesta.
23/31 Barbarian (2022) https://www.imdb.com/title/tt15791034/?ref_=nm_knf_i_1 Detroitiin työhaastatteluun saapuva nuori nainen koettaa yöpyä vuokraamassaan Airbnb asunnossa illan jo pimennyttyä, huomatakseen että talo on vahingossa tuplavarattu ja siellä asuu jo vieras mies. Vaihtoehtojen ollessa vähissä hän päättää jäädä yöksi, mutta huomaa pian, että talossa on paljon enemmän pelättävää kuin talon toinen vieras. Katsoin Barbarianin täysin sokkona ainoana ennakkotietona jonkinlainen positiivinen pöhinä kauhufanien keskuudessa. Se oli hyvä taktiikka, sillä Barbarian sisältää mukavasti yllättäviä käänteitä. Katsoja odottaa ensin jonkin sortin kidnappaus kuviota, sitten vihjaillaan Hostel tyylisen kidutuspornon suuntaan, mutta yllätyksiä riittää vielä. Elokuvan puoliväliin asti tunnelma ja jännitys on hyvällä tasolla. Kuvion selvittyä painetaan perinteisempiä latuja, toki hyvin tehtynä, mutta kuumottavimmat kauhufiilikset jo koettuna. Kahden päähenkilön ajautuminen samoille mestoille on tehty toimivasti ja elokuvan yksi lyhyt takaumakin kertoo riittävästi ilman turhaa selittelyä. Näyttelytyö on kauttaaltaan toimivaa ja uskottavaa. 4,5 miljoonan taalan leffa noukki teatterikierrokselta lipputuloja kymmenkertaisesti. Suurin kritiikki on kohdistunut elokuvan kolmanteen aktiin, joka ei aivan vedä vertoja kahden ensimmäisen tiivistunnelmaiselle rakentelulle. Tämä onkin se ikiaikainen ongelma, joka erottaa erinomaisen hyvästä. Katsottu Apple+ palvelusta.