Jos katsotaan jotain suosittua artistia kuten Iron Maiden, Michael Jackson tai jotain muuta, jonka samoja vanhoja 80 -luvun kappaleita on sittemmin "remasteroitu" moneen kertaan, niin trendi 2000 luvulle päin on ollut vain ja ainoastana se että se soi kovempaa. Tällä hetkellä kaikki musiikki paukkuu jo limitterille, että ei kannata enää edes stressata. Kukaan ei uskalla julkaista levyä, jonka odotetaan myyvän, joka soisi hiljempaa kuin muiden artistien musiikki. Silloin tällöin, ihan vahingossa tehdään remasterointi, jota mainostetaan tehdyn "alkuperäisistä nauhoista" ja sitten saattaakin olla ihan hyvän kuuloinen ja oikeasti erilainen soundi. Nää on yleensä jotain high-resolution julkaisuja tai vinyylispesiaaleja joita jo valmiiksi kukaan ei osta, joten vahinkoa ei pääse syntymään. Voi olla jopa että näiden formaattien kuuntelijat voisivat arvostaa tällaista muutosta, jolloin levy ehkä voisi myydä enemmän. Valitkaa kokoelmistanne vaikka Top 3 "parhaimman kuuloista" levyä ja katsokaa http://dr.loudness-war.info <--- tuolta mitenkä dynaamisia ne on. Saa vähän kosketusta siihen mikä on lujalla ja mikä ei. Tietääkseni vinyylejä tuossa palvelussa on vähän huono verrata, kun siirtoprosessi vaikuttaa ratkaisevasti lopputulokseen.
Tässä ei pidä sekoittaa sitä, että - vinyylimasteri ja edes "vastaavalla tavalla soiva" cd-masteri ovat kaksi eri asiaa - loudnesswarissa on remasteroitu monta lättyä pilalle. Itsellä on ollut CMX:n vanhoista levytyksistä sekä alkuperäiset cd:t (Kolmikärki, Veljeskunta), että Gold-painokset. Alkuperäisiä ei uudelleenmasteroitu lainkaan, mikä kuuluu eräänlaisena anemiana ja ennenkaikkea siinä, että alkuperäiset on tallennettu huomattavasti pienemmällä voimakkuudella cd:lle. Ei niitä uusiakaan ole kompressoitu, mutta ei tartte vääntää ruuvia niin tolkuttomasti avata, että kuuluu. Tottakai levyn voi masteroida päin helevettiä cd:llä. Surprise, niin muuten voi myös vinyylillä. Ehkä se tunnetuin munaus eli Metallican Death Magnetic kuulostaa ihan yhtä kaamealta vinyylinäkin.