Kaipaisin apua linkeistä löytyvän tilan akustointiin(mittasuhteet eivät ole välttämättä ihan kohdallaan...). Ensimmäinen versio olisi mieleisempi ja ilmeisesti musiikin kuuntelemisenkin kannalta parempi, mutta jos tv:n katseluetäisyys jää liian lyhyeksi, niin sitten pitää tyytyä jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kuvan alareunassa olevalle seinälle on tarkoitus hommata paksut verhot, mutta miten muuten olisi järkevintä edetä. Tämä on ensimmäinen tila missä on tarkoitus uhrata aikaa akustointiin, niin mielellään ottaisin vastaan kokeneempien neuvoja sen sijaan, että säntään suoraan kauppaan ostamaan kalliita akustointilevyjä. Studiota ei ole tarkoitus rakentaa, joten myös ulkonäköseikat painavat vaakakupissa. Talossa on kipsilevyseinät. https://www.dvdplaza.fi/galleria/showphoto.php/photo/17105 https://www.dvdplaza.fi/galleria/showphoto.php/photo/17106
Kierrä asetelmaa 90 astetta. Siis ikkunaseinä niskan taakse. Tai kaiuttimet ikkunaseinälle. Muuten maksaa hunajata saada akustiikka kelvolliseksi, eikä varsinkaan mikään "akustiikkalevy" korjaa huoneen epäsymmetriaa. Kun huoneen perusmuoto on kelvoton, ja se mennään "akustoimaan", lopputuloksena on entistä ärsyttävämpi vaihevirheinen äänikenttä, jossa diskanttiäänet on ehkä saatu absorboitua kauniiksi, mutta keskiäänillä on valtava vaihe-ero, ääni kuuluu tulevan jatkuvasti "epämääräisestä suunnasta". Ja bassoillehan ei mitään muutosta kevyt akustointi aiheuta, bassoakustiikka säilyy ennallaan. Jos haluat käyttää kuviesi tyyppistä kuuntelusuuntaa (toinen korva kiinni ikkunassa ja toisen korvan puolella kilometri tyhjyyttä ja epämääräisiä alkoveja eli pitkiä kaikuja), sitten pitää pulmien poistamiseksi rakentaa väliseiniä, joilla se toivottu absoluuttinen symmetria luodaan. Ei ole järkevää rakentaa hiellä ja vaivalla väliseiniä tyhmiin paikkoihin, synnyttää uusia resonoivia kammioita eli lisää kelvotonta akustiikkaa. Aina kun remonttiin lähdetään, se tehdään kunnolla. Ensimmäisenä potkitaan ulos kämpästä ämmät ja pelkurit ja INNO-ohjelman tekijät (toivottavasti kerrostalon ylimmästä kerroksesta). Moottorisahalla voi avustaa, jos säröt eivät heti tottele puhetta ja poistu paikalta yhtenä palasena. Sitten rakennetaan se 5-kulmainen studio jos niin halutaan. Ei tarvita betonivaluja, riittää yksi koolaus ja 13+13(+13) mm Gyproc-levytys, se jo synnyttää riittävän laadukkaan paikallisen uuden akustiikan, vaikka bassotaajuudet huitelevatkin seinien läpi. Keskiäänet ja diskantit sentään saadaan absoluuttiseen symmetriaan. Halvalla. 2 tai 3 päällekkäin liimattua Gyproc-levyä maksaa paljon vähemmän kuin saman pinta-alan omaava akustiikkalevytys. Kun huone on saatu oikean muotoiseksi, se kaipaa avukseen vain lievää lisäakustointia (absorbointia), jos mitään. Liitekuvassa hätäapu pahimpaan akustiseen hätään. Punaisella merkattujen seinien ei tarvitse ulottua lattiasta kattoon, ne voivat olla siirrettäviä, omilla tassuillaan seisovia tilanjakajia. Pari senttiä irti lattiasta ja myös hieman irti katosta, ettei naarmuteta asunnon pintoja. Rakojen kautta tietysti kantautuu muun asunnon akustiikka, mutta ei enää niin häiritsevänä, vaan epämääräisenä vaimeana kaiuntana, jota rako vielä diffusoi. Nämä uudet seinäkkeet poistavat vaakasuuntaisen tärykaiunnan ja hajottavat vaakasuuntaisia huoneresonansseja. Sama raha pantuna virallisiin akustolevyihin ei auta pätkääkään, se olisi itsepetosta. Se, millainen tarkkaan ottaen tämmöinen väliseinäke on, riippuu ihan tarpeesta. Elementit voi rakentaa ihan millaiseksi haluaa. Niistä voi tehdä ääniä imeviä tai ääniä heijastavia (elementin eri puolet; elementti ympäri kääntämällä akustiikka vaihtuu). Läpinäkyviä tai peittäviä. Moduliin voi rakentaa erilllisen käyntioven, tai koko moduliseinäke toimii ovena ja kääntyy sivuun eli on yhdestä päästään saranoitu kiinni lattiaan ja kattoon. Nyt joku moottorisahalla särövaimennettu ja ikkunasta alas heitetty INNO-zombie kolkuttaa oveen ja nurisee postiluukun raosta, että huonekalut menevät uusiksi kun "punaisten akustoseinien" sisälle ei enää mahdu alkuperäistä sohvaa ja baaritiskiä. Aivan oikein! Näin päin se suunnittelu pitääkin tehdä. Että ensin akustiikka pannaan kuntoon ja sen jälkeen kenties ehkä kallistetaan korvaa sisustajan suuntaan ja pohditaan millaiset huonekalut uuteen studioon nyt mahtuisivatkaan. Perinteinen eli väärä metodihan on ensin hommata kalusteet ja laitteet ja sitten tulla foorumille itkemään paskaa akustiikkaa. Mitäs läksit. Faktat on kaikilla tiedossa ja ihan vain itseään saa syyttää jos ei halua totella akustiikan lakeja, vaan uskotaan kaikenmaailman kosmetiikkasisustajia.
Ideasi ovat muuten hienoja, mutta jos kuvasta jäi epäselväksi, niin alareunassa harmaalla on merkattu ovi ja ikkuna(ovista on kiva päästä kulkemaan). Ja kuten jo sanoin, niin mitään studiota en olohuoneestani halua, joten niistä on turha tässä puhua. Olen pystynyt tähän astisen elämäni aikana soittamaan ja kuuntelemaan musiikkia ilman erityistä akustiikan huomiointia, joten ehkä se onnistuu sitten jatkossakin, jos mitään hyötyä ei järkevillä muutoksilla saa aikaan. Hyvää tietää, etten tuhlaa jatkossakaan rahojani moiseen. Ensimmäisessä ehdotuksessa kuuntelupiste tulee aika tarkkaan keskelle huonetta, eikä korva kiinni ikkunaan(kuva näköjään on vähän virheellinen), mutta se ei toki muuta huoneen epäsymmetriaa miksikään.
Ei kaiutin haittaa ketään oven edessä. Oletko kuullut laitteesta nimeltä sarana. Sen avulla kuulemma ovi saadaan kääntymään. Joku viisaampi voisi vetää tästä johtopäätöksen, että kaiuttimen saa myös kääntymään pois oven edestä silloin kun ovea käytetään. Jopa täysin automaattisesti käsin koskematta. Myös 100 tonnia painavat pommisuojan ovet on saatu kääntymään saranoillaan, joten pieni 200-kiloinen subbarikaan ei ole vaikea siirtää oven luota syrjään kun ovesta kuljetaan. Yksinkertaisin kikka on kiinnittää (satelliittityyppinen) kaiutin suoraan oveen. Lasiovessakin on reunassa materiaalia mihin tukiraudat saa kiinni. Samoin televisio tai jopa akvaario liukuu syrjään, pienelläkin voimalla. Menetelmä on liukuovista tuttu, ja junista. Mutta, jos INNO-elämänfilosofia on selkäytimeen hitsattu, turha tässä on akustisia neuvoja kenenkään luetella, koska aina löytyy mutku emmävoi -vastaus kaikkeen. Kun ei edes HALUTA tehdä akustisille asioille mitään muuta kuin valittaa niistä. Turha toivoa pienessä pahvilaatikossa myytävää halpaa pientä esinettä, joka korjaisi huoneakustiikan kuntoon. Se tulee myyntiin vasta vuonna 9999. Sitä odotellessa akustiikan muuttaminen vaatii isoja esineitä, ainakin kymmenen neliömetriä jotakin. Ei kuitenkaan pitsiverhoja. Jos ei voi rakentaa kiinteää väliseinää, tai edes liikuteltavia paneeleita, se siitä sitten. On tällöin paras liittyä kuuloharhaisten sienensyöjien klaaniin eli ostaa 10000 euron kaapelit ja yksi kappale 50*50 cm akustiikkalevyä, nehän pelastavat kaiken. Myrkkysieniä pitää muistaa syödä kilo päivässä, ettei kamala akustinen totuus paljastu. Akustiikka ei parane sienien tai koriste-esineiden avulla.
Ehdotuksessasi oven eteen tulisi tv-taso, eikä kaiutin. Toki senkin saa varmasti siirrettyä pois edestä, mutta silti en sitä siihen sijoita. Ilmeisesti akustiikka on sinulle maailman tärkein asia, mutta minulla on olohuoneelle muitakin vaatimuksia. Olen jokaisessa viestissä maininnut, että en ole rakentamassa studiota, mutta ilmeisesti se on jotenkin vaikea ymmärtää. Käsittääkseni en myöskään valittanut mistään vaan kysyin vinkkejä mahdollisista helpoista parannuksista.
Tilaratkaisuun ei varmasti ole kovin käytännöllistä hyvää akustiikkaratkaisua. Diskanttiääni on suuntaavampi kun taas alemmas taajuuksissa mentäessä ääniaallot hajaantuvat. Basso- ja keskiäänien heijasteita on siis hankala saada aisoihin tämän mallisessa tilassa. Lähempi katselu/kuunteluetäisyys on annetuista vaihtoehdoista parempi. Ainoat temput mitä tuossa on tehtävissä on vaikkapa ensiheijasteiden absorbointi esim. 50 mm kangaspäällysteisellä lasivillapaneelilla oveen sekä vastaavasti toiselle puolelle seinää. Nurkkiin olisi hyvä saada jotain bassoansaa mikäli mahdollista. Myös takaseinään olisi hyvä saada absorptiota sekä kattoon. Muuta perustason parannusta ei ehkä tehtävissä ole. Kaikki (oikeanlaiset) akustoinnit ilman muuta parantavat kuuntelukokemusta, psykoakustisesta muutoksesta puhumattakaan.:thumbsup: Lisää aiheesta esim. http://www.gearslutz.com/board/bass-traps-acoustic-panels-foam-etc/ http://www.ethanwiner.com/acoustics.html
Väärin. Kyseisissä linkin tapauksissa ääni huononee sitä enemmän mitä enemmän niska etääntyy niskan takana olevasta seinästä. Vasta kun astutaan aivan kaiuttimen lähikenttään, ääni alkaa jälleen parantua, jossain alle metrin päässä kaiuttimesta. Kun "niska on kiinni takaseinässä", miltei puoliavaruus akustiikasta on kunnossa, eli noin 40% aistitusta maailmasta on kunnossa. Jopa hyvässä kunnossa jos takaseinän akustoisi muutamalla absorbenttilevyllä. Mitä enemmän rakoa tämän hyvän akustiikkamaailman ja niskan väliin tulee, sitä enemmän kelvoton huoneakustiikka alkaa dominoida. Seesteisestä satamasta poistuttaessa joudutaan keskelle myrskyävää merta. Se, että toisessa linkin kuvassa korva pääsee noin 80 senttiä lähemmäksi kaiuttimia (400 sentistä siirrytään 320 senttiin), on täysin mitätön hyöty verrattuna siihen, että takaseinän luoma vakaa paikallisakustiikka vaihdetaan huoneen pilaamaan epävakaaseen akustiikkaan. Siis: huonossakin huoneessa vallitsee kohtuullinen ja helposti vakautettava akustiikka SEINÄN VIERESSÄ. Bassotason korostumisen voi sähköisesti kompensoida, jos pelkää bassoja. Sen sijaan KAIUTTIMIA (ja varmaan myös sitä viheliäistä televisiotasoa, jonka minä heittäisin kaatopaikalle) voisi tuoda lähemmäs kuulijaa, mutta pidetään se niska silti edelleen kiinni takaseinässä. Tämä kaiuttimien siirto parantaa ääntä sitä enemmän mitä enemmän kaiuttimet saadaan irti seinästä. Tosin vaikutus etäisyysmuutosmielessä on mitätön, jos puoli metriä siirtää, kaiuttimen lähikenttään ei todellakaan vielä päästä, mutta huoneakustisesti muutos on valtava jo 20 sentin siirrolla. Kannattaa kokeilemalla tutkia paljonko kaiuttimia otetaan irti seinästä, joku 100-200 senttiä nyt ainakin voisi siirtää eli kuunteluetäisyydeksi tulisi silloin 200-300 senttiä. Suosittelen kokeilemaan etäisyyden muuttamisen vaikutusta niin, että yksi kaiutin annetaan olla vanhalla paikallaan, esim. vasen pönttö siellä nurkassa, ja oikea pönttö siirretään 2 metriä lähemmäksi. Kuunnellaan vain yhtä kaiutinta kerrallaan. Ero äänenlaadussa on niin huikea, että jokainen eron kuulee. Lähelle tuotu kaiutin toistaa äänet voimakkaan napakasti, ilmavasti. Kun taas se nurkassa asuva kaiutin toistaa epäselvän puuroutuneesti, napakkuutta ei ole, vaikka bassojen määrä möliseekin voimakkaana. Nurkkapöntön lähettämästä äänestä lähes koko energiamassa saapuu epäsuorana heijasteena. Lähelle tuodusta kaiuttimesta korkeimman energiapiikin omaava ääni on suoraa, matalammat energiapiikit heijasteita; ääni on "puhdistunut". Kun siis tarkkaillaan aika-akselilla tehtyä (porrasvaste) mittausta tai kuunnellaan korvilla.
Kuuntelupaikan siirtäminen lähemmäs kaiuttimia on ihan hyvä akustisessa mielessä. Eli ensimmäinen vaihtoehto on tässä mielessä parempi. Lisäksi tällöin pään taakse jää enemmän vapaata tilaa ja ruokailutilan seinälle voisi harkita jopa diffuusoria. Toinen (vasen) kaiutin on lähellä seinää ja nurkkaa, kun taas toisen ympärillä on vapaampaa tilaa. Jotta kaiuttimet saataisiin akustisesti enemmän samanlaiseen tilaan, pitäisi vasemman kaiuttimen lähellä olevaa sivuseinää vaimentaa. Vähintäänkin ensimmäisen heijastuksen pisteeseen olisi hyvä laittaa vähintään 50 mm, mutta mielellään paksumpi vaimennin. Lisäksi Nurkkaankin voisi harkita vaimennusta. Oikean kaiuttimen ensimmäisen heijastuksen piste on huomattavasti kauempana ja se sattuu ainakin osittain käytävän kohdalle. Myös kattoon ja etuseinälle voi laittaa akustointipaneeleita yleistä kaikuisuutta vaimentamaan. Akustointipaneeleista voi tehdä tauluja päällystämällä niitä kankaalla. Tauluja ripustellessa on hyvä muistaa, että niiden alareunan täytyisi ulottua kaiutinelementtien (diskantti ja keskiääni) tason alapuolelle, jotta ne toimisivat ensimmäisten heijastusten tappamiseen.
Siispä ensisijainen testauksen paikka, niille, joille asia ei ole vuosikymmenten kokemustekn jälkeen vielä itsestäänselväksi tullut, onkin testata tämä asia omakohtaisesti: Kuuntelija sekä kaiuttimet ovat huoneen vastakkaisissa seinissä lähes kiinni. Minä väitän näin: Kun kuuntelija pysyy seinässä kiinni ja kaiuttimet tuodaan irti etuseinästä, ääni paranee todella huomattavasti. Mitä enemmän rakoa saa kaiuttimen ja etuseinän väliin, sitä parempi ääni. Pieni rako ei tosin auta, metri tai pari pitää rakoa saada aikaan, muussa tapauksessa seinään upotus olisi parempi vaihtoehto. Minä väitän näin: Kun kaiuttimet pidetään seinässä kiinni ja kuuntelija tuodaan irti takaseinästä, ääni huononee aluksi todella huomattavasti (0...50 cm rako akustiikkalevyn ja niskan välissä) koska menetetään "takaseinän lähikenttä". Vasta kun kaiutin on lähes sylissä, alkaa ääni jälleen parantua. Huonoa akustista etäisyyttä on rako 50...150 cm tai vastaava, kun ollaan vapailla vesillä, täysin huoneheijasteiden armoilla. Ei olla vielä kaiutinlähikentässä, eikä enää takaseinäkentässä. Joku muu väittää ilmeisesti näin, eikä tämä pidä paikkaansa: Kun kuuntelija pysyy seinässä kiinni ja kaiuttimet tuodaan irti etuseinästä, ääni heikkenee. Mitä enemmän rakoa saa, sitä huonompi ääni, yksiselitteisesti? Kun kaiuttimet pidetään seinässä kiinni ja kuuntelija tuodaan irti takaseinästä, ääni paranee välittömästi. Sitten kun kaiutin on lähes sylissä, ääni ei parane enempää, varsinainen lähikenttäkuuntelu ei lievennä huoneakustisten ongelmien kuuluvuutta.
Minäkin sanoisin, että kauempana takaseinästä oleva kuuntelupisteen sijoitus olisi parempi. Taakse kuitenkin sijoittaisin diffuusorin, joka sinänsä voi olla myös kohtuu tyylikäs sisustuselementtikin. Vasemman puolen kaiuttimen ensiheijastus seinän kautta kannattaa pyrkiä vaimentamaan. Myös diffusointi tässä paikassa voi toimia, jos äänen ensiheijastuspisteestä saa esimerkiksi kokonaan heijastettua takaisin etuseinää kohti. Tällöin ensiheijastuspiste häviää käytännössä kokonaan. Oikean puoleisesta heijastuksesta en huolehtisi niin paljoa. Siinä matkaero suoran ja heijastuneen äänen välillä kasvaa luultavasti tarpeeksi isoksi, jos ensiheijastuspiste osuisi käytävän kohdalle. Aivot osaavat tulkita heijastuksen tilan aiheuttamaksi vääristymäksi, eikä sinäänsä enään häiritse stereokuvaa. Tämän tulkinnan osalta raja kulkee suurinpiirtein 5ms, eli 1,7m matkaeron, paikkeilla. Kuitenkin mahdollisuuksien mukaan siirtäisin hieman settiä oikealle, että vasenta kaiutinta saa enemmän irti seinästä, sekä ottaisin molempia hieman lähemmas kuuntelupistettä.
Millainen tuo ovi on? Jos siin? ei ole lasia, niin ovenkin voi akustoida ja esim. noilla profiililevyill? saa mukavasti ensiheijastuksia v?hennetty? jos ne saa mitoitettua heijastuskohtaan. Jos haluaa sisustella niin ennemmin akustiikkataulut (sek? oveen ett? vastakkaiselle sein?lle). Samoin takasein?lle kannattaa asentaa mahdollisimman suuri (koko sohvan levyinen) akustiikkataulu. Omasta mielest? akustiikkataulu on hyv? ratkaisu diffuusorin sijaan, koska huoneessa ei ole muuten absorboivia elementtej? nimeksik??n. Lis?ksi ecophonilta saa tyylikk?it? akustiikkalevyj? kattoon niin akustiikka paranee kummasti, vaikka mit??n studiota siit? ei viel? ulkon??llisestik??n tule. Ainakin itse olen sit? mielt? ett? olohuoneessa l?ht?kohtana pit?? olla viihtyvyys. Jos halutaan kompromissiton hifihuone, rakennetaan erillinen hifihuone/kotiteatterihuone. Muuten menn??n yleisen viihtyvyyden mukaan (joku voisi laskea akustiikan tuohon viihtyvyyteen prioriteetiksi numero 1. Itse en.). ________ Volcano vaporizer
Ikkunan eteen voi panna roikkumaan verhomaisesti akustolevyjä. Ne vedetään optimipaikkoihin silloin kun kuunnellaan musiikia/leffoja, ja "akustoverhot" vedetään syrjään silloin kun mitään ei kuunnella. Akustolevyjä roikotetaan keskimäärin korvan korkeudella. Eli jos korva on 100 cm irti lattiasta, neliömetrinen akustolevy on alareunastaan 50 cm ja yläreunastaan 150 cm korkeudella lattiasta. Mikäli normaaleja kosmeettisia verhoja 2-rivisessä kiskossa roikotetaan, yksi rivi niille varattuna, silloin jää 1 rivi akustolevyille, mutta parempi sekin kuin ei mitään akustolevyjä. Luonnollisesti pitäisi kattoon kiinnittää identtiset verhokiskot ikkunaseinän suuntaisesti vastakkaiselle seinäpuolelle, jotta jonkinlainen symmetrisuus vallitsisi. Siis identtiset verhot ja identtiset akustolevyt huoneen vastakkaisellekin seinälle, vaikka siellä ei mitään ikkunoita edes ole. Minä roikotin akustolevyjäni 2-rivisessä verhokiskossa huoneen puolella (verhot ikkunapuolella estivät naapureita näkemästä akustolevyjä), mutta akustolevyjen hienoa studiomaista ulkonäköä kammoava voi panna akustolevyt verhon taakse piiloon. Kaduntallaajien käyttämät verhot ovat akustisesti impotentteja, eivät pilaa akustolevyn vaikutusta. Jos hellasärö on saatu moottorisahalla nollattua, ja verhoina nyt jo käytetäänkin ääntä läpäisemättömiä kumi-tekstiilverhoja tai polyuretaania tai vinyyliä (minulla on teksturoitua valkoista pvc-"kangasta", se näyttää ihan kankaalta, vaikka onkin vettä ja ilmaa läpäisemätöntä), silloin akustolevy täytyy sijoittaa näkyviin, koska verho pilaisi akustolevyn diskanttitehokkuuden. Nämä raskaat ilmatiiviit verhot absorboivat (ja laskostettuna myös diffusoivat) keskiääniä ja tehoavat bassotaajuuksiinkin. Huomaamatonta mutta kallista sala-akustointia.
Päivitetään tilannetta sen verran, että sohva saapui tänään ja samalla kävi selväksi, että tilan kannalta ainoa järkevä ratkaisu on sijoittaa se kiinni taka seinään. Positiivista, että se on musiikin kuuntelun kannaltakin parempi ratkaisu. Kaiuttimia/tv-tasoa siirrän myös enemmän oikealle, mutta aivan keskelle en niitä todennäköisesti saa. Kaiuttimia on helppo siirrellä, joten niitä voin ottaa sen metrin verran irti takaseinästä ainakin kuuntelun ajaksi, jos en jopa pysyvästi. Ovessa on lasi, joten sitä ei voi akustoida. Suunnitelmissa oli hommata mahdollisimman paksua tavallista verhokangasta ovessa ja ikkunassa jo olevien pimennysrullaverhojen lisäksi, mutta onko niistä akustiikan kannalta mitään hyötyä? Kaikuminen varmaan ainakin jossain määrin vähenee. Takaseinälle ja oikealle seinälle on mahdollista hommata jotain akustointilevyä/taulua, jos niistä on oikeasti hyötyä.
Pimennysverho pehmentää vain korkeimpia taajuuksia ja takaseinä kannattaa ehdottomasti käsitellä. Kuuntelupisteen sijoitus on tosiaan parempi taaempana kun katsoo huoneen mittoja ja sitä että sohvaahan ei voi lähemmäskään siirtää ja siinä istutaan sen 'perällä'. Kokeilemallahan tuo kaikki lopullisesti selviää, eihän se akustiikka nyt aivan rakettitiedettä ole. Jos innostusta löytyy niin sitä katon käsittelyäkin kannattaa ihan tosissaan harkita. Lisäksi vaikka etuseinän nurkkiin min. 50-100mm lasivillapaneelit ilmaraolla tai kolmion muotoon leikattua lasivillapalaa nurkkaan kasa ladottuna matalampien äänien kesytystä varten. Kultakorva ei varmasti ole tyytyväinen koskaan lopputulokseen mutta varmasti parempaa ääntä tulet saamaan sohvan perukoille.
Peruskysymys on: Saanko huomattavaa hyötyä siitä, että laitan takaseinään esimerkiksi tämän tyylisiä profiloituja levyja verrattuna sileisiin (esim. ecophonin) levyihin? Huoneen muoto on neliö, seinät kiveä. Kuuntelupiste sohvalla, joka on kiinni keskellä takaseinää. Etäisyys korvan korkeudella (90 cm) sijaitseviin etu- ja keskikaiuttimiin noin 3 metriä. Etukaiutinten etäisyys toisistaan noin 2 metriä. Takakaiuttimet kiinni korkealla takaseinässä suunnattuna kuuntelupisteeseen. Etäisyys niihin sekä pysty- että vaakasuunnassa noin 1,5 metriä. Sisustuksellisesti olisi helpointa vuorata takaseinä sileillä levyillä ja päällystää ne jollain sopivan näköisellä kankaalla. Mieleen juolahti kuitenkin onko sileistä levyistä mitään apua takakaiuttimista tulevan äänen suhteen, joka kulkee lähes levyn pinnan suuntaisesti (ja tarvitseeko niistä olla mitään hyötyä tuon suhteen)?
Nuo levyt heijastelevat ääntä jonkin verran korkeilla taajuuksilla ja pintaprofiilistajohtuen ääni siroutuu hieman eri suuntiin, eli ne toimivat diffuuroreina. Etupäässä nuo levyt ovat kuitenkin vaimentimia, eli ne absorboivat ääntä. Sileät akustointilevyt ovat myös absorboivia, mutta niiden pinnoitusmateriaali vaikuttaa siihen kuinka paljon vaimennusta tapahtuu diskanttitaajuuksilla. Joskus käytetään sellaisia akustointipaneeleita, jotka heijastavat diskanttitaajuuksia. Tämä siksi, että liika absorboiminen saattaa tehdä äänestä liian tumpun. Akustointilevyjen valmistajat yleensä ilmoittavat levyjensä absorbtion eri taajuuksilla. Normaali harrastaja pystyy harvoin ylidemppaamaan huoneettaan, jos kysessä on olohuone, jossa myös esteettisillä asioilla on merkitystä. Diffuusorista ei ole hyötyä kuuntelijan pään takana, ellei siihen saada tarpeeksi etäisyyttä. Diffuusorien toiminta riippuu äänen tulosuunnasta ja diffuusorin tyypistä, mutta villavaimentimet toimivat joka suuntaan. Vaimentimista on siis hyötyä takakaiuttimille.
Kiitos vastauksesta. Sohvan ollessa kiinni takaseinässä pään ja akustointilevyn väliin ei tosiaan jää kymmentäkään senttiä, ja takakaiuttimen kyljen etäisyys seinästä on täsmälleen sama kuin akustointilevyn paksuun.. Hyvä tietää että myös sileä levy auttaisi jotain. Vaikka profiloitu olisi ehkä "parempi" niin sen ulkonäöstä johtuen hellasärö saattaa nousta akustiikan ongelmia dominoivempaan asemaan jos päädyn lätkimään niitä seinän täyteen
Sopisiko takaseinälle esim. jompi kumpi näistä? http://www.akustointi.fi/tuote.php?tyyppi=wedge&nimi=vaahtomuovielementit tai http://www.akustointi.fi/tuote.php?tyyppi=flat&nimi=vaahtomuovielementit Onko etuseinälle tarvetta tehdä mitään, jos takaseinän peittää sohvan yläpuolelta melkein kokonaan noilla, tai jollain muulla levyllä?
Etuseinä pitäisi akustoida kokonaan, pari hassua akustolevyä ei auta mitään. Pönttökaiuttimet säteilevät etuseinää kohti niin matalia taajuuksia, että niiden imeminen tai diffusointi vaatii massiivisia toimia. Kaiutin ei säteile taakseen niitä taajuuksia mihin muutaman sentin paksu vaahtomuovi tepsii. Alempi linkki eli Flat ei minusta sovellu niskan taakse eikä ensiheijastepisteisiin. Toki sileäkin akustolevy on parempi kuin paljas seinä, mutta sama raha kannattaa ehdottomasti sijoittaa frofiililevyyn. Sileä levy on tarkoitettu profiililevyn alle kasvattamaan kokonaispaksuutta. Tai kun vaahtomuovin päälle tulee kangaspinta, esim. metalliverkkopohjainen vaahtomuovi+kangaspintainen työpöytä joka läpäisee/absorboi ääniä. Pehmoinen työpöytä on mukava hiiriranteelle, ei paina ranneluuta kuten perinteinen kova puupöytä. Ylempi linkki sopii paremmin. Mutta koska se on vain 7 cm paksu (maksimipaksuus kai?) niin keskimäärin siinä on vaahtomuovia vain noin 4,5 cm paksulti, eli ei kannata toivoa parannusta alle 1000 Hz taajuuksille, mutta sitä ylemmät taajuudet levy saanee imettyä itseensä ainakin pääosin. Minä panisin takaseinään kiinni noin 5 cm paksua raskasta akustovillaa (lottovoittajat) tai kovaa vuorivillaa (köyhemmät, ja tekstiilillä peitettynä, ettei villamurusia varise, leijupölyä vuorivillasta ei lähde) ja sen päälle profiilivaahtomuovia. Näin saa vaikutuksen alkamaan 250...500 Hz taajuudesta, riippuen villan ja vaahdon ominaisuuksista. Ja jos tekstiilikerros on kumikalvoa tai vastaavaa ilmatiivistä, vaikutus voi ulottua vieläkin alempiin bassoihin, mutta kokeilua ja mittauksia kalvon virittely vaatii. YKSI NELIÖMETRI riittää aluksi, jos siis niskalla nojaa levyyn tai rakoa on kymmenisen senttiä. Ainakin 7 ja 10 cm paksuilla Illsonic-levyillä. Niihin olen nojannut kotona ja töissä. 5 cm paksu vastaava on huijausta, profiilin korkeus jää siinä liian matalaksi ja vaahtomuovin määräkin tehottoman ohueksi. Muun merkkisistä vaahtomuoveista en osaa sanoa tarkemmin, niitä ehkä tarvitaan hieman enemmän, eli 1,5-2,0 neliömetriä kannattaa vähintään ostaa, ja juuri oman pään kohdalle kannattaa panna 2 levyä päällekkäin, ainakin 50x50 tai 60x60 cm palanen. Jos ostaa 1,5 neliötä, pannaan neliö seinään ja puoli neliötä vielä sen päälle juuri pään kohdalle. 2 neliötä jos ostaa, 1,5 neliötä seinään ja puoli neliötä ylimääräistä pään kohdalle. Sitä mukaa kun pää etääntyy takaseinän akustolevystä, joudutaan kasvattamaan akustoitua pinta-alaa takaseinässä, eli 10-15 senttiä lisää rakoa ja tarvitaankin 4 neliömetriä eli 3 neliömetrin levyä lisää alkuperäisen yhden neliön lisäksi. Puolen metrin päässä akustolevyn pinnasta oleiltaessa koko takaseinä pitää akustoida, että vielä oltaisiin "akustoidussa lähikentässä". Eli ne, jotka panevat yhden neliömetrisen akustolevyn jonnekin metrin tai usean päähän, ja kehuvat akustiikan parantuneen selvästi, ovat kaapeliuskovaisia, plasebohuurujen vallassa. Menisivät studioon viideksi minuutiksi niin ymmärtäisivät mitä tarkoittaa oikeasti hyvä akustiikka. Se ei synny betonibunkkeriin viedyllä yhdellä akustolevyllä. Mitä vähemmän akustolevyjä kämppäänsä sijoittaa, sitä lähemmäs akustolevyjä korva pitää viedä, että pääsisi nauttimaan kalliin ostoksensa eduista. Absorbentilla ei ole mitään määrättyä minimietäisyyttä, korvan saa vaikka painaa vaahtomuovilevyn sisään, siellä kuulostaa mukavan vaimealta. Diffuusori ja resonaattori taas vaativat "enemmän ilmaa" eteensä, niitä vasten ei kannata mennä nojaamaan niskan tai korvan kanssa. Puoli metriä rakoa kannattaa jättää.