Asioita joita en voi ymmärtää

Minä ainakin puhuin ihan pelkästään jalkapallosta

Toki jäänyt tuo brittifutiksenkin seuraaminen, kun ei ole kanavalistoilla kyseistä näyttäviä kanavia auki. Eli nyt mennään pelkillä mestareidenliiga-lähetyksillä (YLE2).

 

Suomessa tuota brittifutiksen suosiota selittääkin sen aiempi näkyminen kanavilla. Eli sikäli ymmärrän kyllä suosiota.

Ja onhan tasokkaampi pelaaminen yleensä aina viihdyttävämpää katseltavaakin.

 

Harvoin sitä tietoisesta vain aletaan päättää kannattaa jotain ulkomaista joukkuetta. Joukkue usein vain valikoituu enemmän tai vähemmän tiedostamatta ja yhtäkkiä sitä vain huomaa kannattavansa jotain joukkuetta.

Itseäni ei junantuomana espoolaisena espoolaiset seurat kauheasti jaksa kiinnostaa. Hongan pelejä tosin käyn katsomassa, mutta mitään sen suurempaa suhdetta ei Honkaan ole. Jääkiekossa, jota aika vähän seuraa, sen sijaan kannatan synnyinkaupunkini joukkuetta. Jalkapallossa synnyinkaupungin tilanne on ollut melkoista turbulenssia viime vuodet.

 

Prisma ei myy Magnumin Silver Marc de Champagne jäätelöä alle 18 vuotiaille, koska se sisältää Marc de Champagne kastiketta (0,5% alkoholia). Jos tuo on todellinen kyltti, eikä mikään 1.4. lappu, niin jo on homma mennyt naurettavaksi.

Tuo jäätelö oli ehkä vähän liian tuhti, vaikkakin punssimaisen makunsa vuoksi ihan ok. Huvittaa muuten tuon jäätelön mainostus: "Juhlapuikossa on aitoa Marc de Champagne -jäätelöä ja -kastiketta." Eikös tuo Marc de Champagne ole samppanjan perkuujätteistä (rypäleiden kuoret, siemenet ja varret) tehtyä hienolla nimellä varustettua pontikkaa

 

Frendi kertoi joskus opiskeluaikoina, että oli joutunut S-marketin kassalla kieltäytymään myymästä jollekin tenavalle tiramisu-kakkua vastaavasta syystä (olisiko ollut peräti äitienpäiväviikolla). Tapahtumavuosi 2004 tai 2005.

Tuohan juontaa juurensa siihen, että vuosituhannen alussa (vai edellisen lopussa; anyways) lehdet repivät otsikoita siitä, miten alaikäiset kittasivat ns. limulonkeroilla, joissa oli se about kaksi volttia tai jotain, itsensä pikkuhutikkaan. Noitahan myytiin vailla ikärajaa. Tämän jälkeen muun muassa S-ryhmä (vai silloin Hok-Elanto) otti linjan, että mitään alkoholia sisältävää ei myydä, piste.

 

Ei myy Lidlikään mainostetusti. Onkohan näidenkin kohdalla se sama periaate kuin varsinaisten alkoholituotteiden kanssa, että niiltä, jotka näyttävät alle kolmikymppisiltä, kysytään paperit. Mitä itse jäätelöön tulee, niin olihan se keskivertoa parempaa muttei kuitenkaan mitään tajunnanräjäyttävää.

 

Rajanveto voi toki olla joskus hankalaa, ja toki pilsnerillä tms varhaisteini voi vetää ihan sievoiset kännit, mutta miksi pitää mennä noin pahasti överiksi. Eiköhän se ole varsin selvää mitkä tuotteet ovat tarkoitettu "porttituotteiksi", ja mitkä ovat täysin viattomia.

Toinen huvittava homma oli että eräässä paikassa, jossa työntekijöille voidaan tehdä randomilla puhallustestin aina kun kulkee portista, jouduttiin poistamaan kuppilan valikoimasta Da-Capot, koska ne aiheuttivat turhia hälytyksiä.

 

Jäätelöjutusta oli joskus kuukausi sitten pieni 'kohun poikanen' iltapäivälehtien palstoilla. Tässä eräs juttu (simat ja tiramisut myös mainittu).

 

VR:llä ei ainoastaan aiheuttaisi "tuhaa hälytystä", vaan duuni lähtisi kerrasta. Ei mitään merkitystä oletko toimiston assari vai matkustajien turvallisuudesta vastaava kuljettaja. Tiukka linja juurikin turvallisuudesta vastaaville on ymmärrettävää, mutta monikaan ei arvaa Da-Capoa syödessään vaarantavansa työpaikkansa.

Seuraava kummastuksen aihe. Miten voi olla mahdollista, että niinkin selkeästä paikasta kuin Veikkauksen tulosvedon sivuilta ei löydy meneillään olevan pelin kertoimia? Seuraavaksi tietenkin painetaan Kertoimet ja jakaumat linkkiä. Linkin nimihän yksiselitteisesti kertoo, että siellä ne kertoimet lymyävät. Osuvasti nimetyn linkin takaa löytyykin Tietoa Tulosvedosta

Kumma kyllä, mutta vanhan ja luotettavan teksti-tv:n ei ole mitään vaikeutta tuottaa ko. informaatiota Kanada - Suomi pelistä
Onneksi pelaan näitä pelejän kerran pariin vuoteen.

 

Minua on aina mietittänyt noitten "viisarin heilahtamisesta kortistoon" sääntöjen laillisuus. Eikö Suomessa yleisesti tarvita irtisanomiseen aina joku laillinen peruste? Ja jos peruste on työntekijän tekemä rike, se ei saa olla tehtävään nähden vähäpätöinen. Erityisesti jos potkut tulee ilman edeltävää varoitusta (ja varoituksen antamisellekin pitää olla lailliset perusteet), niin rikkeen pitää olla todella huomattava - vai olenko ymmärtänyt jotain täysin väärin.

Muutenkaan Da-Caposta ei kukaan kuitenkaan voi saada potkut. Sen alkoholi näkyy nimittäin vain sen alkoholin ollessa vielä suun limakalvoissa, eli muutaman minuutin jälkeen suoritettavassa tarkistusmittauksessa saa nollan, ja sillä voi väärä hälytys todeta.

 

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentin mukaan "jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei 3 (=varoitus) ja 4 (=uudelleen sijoitus) momentissa säädettyä tarvitse noudattaa."

Uskoisin, että noita ilman varoitusta tapahtuvia irtisanomisia olisi kyllä "testattu" oikeuskäytännössä (pikaisesti en löytänyt Finlex-tason ratkaisua) ja sitä kautta toiminta olisi saanut hyväksynnän. Edellyttää tietysti, että työtehtävä on sellainen, jossa yksinkertaisesti alkoholin vaikutuksen alainen ei saa olla.

 

Onhan se laitonta, mutta rangaistukset ovat olemattomia (VR muistaakseni joutunut maksamaan puolen vuoden palkan tai jotain vastaavaa)

 

Lähde?

Voisin ainakin argumentoida tuon puolesta, en tiedä, pitäisikö kanta oikeudessa. Vähintäänkin veturinkuljettaja on vastuussa liikennevälineestä, jolla sattuva onnettomuus on huomattavan todennäköisesti ns. suuronnettomuus. Vaarassa on laakista kymmeniä tai satoja ihmisiä. Siihen nähden voisin perustellusti väittää, että pienessä hutikassa töihin ilmestyminen on sen verta vakava rikkomus, että edellytyksiä työsuhteen jatkumiselle ei ole.

Samaa voi tietenkin sanoa myös lentäjistä, sattuuko kukaan tietämään, mikä linja vaikkapa Finnairilla on?

 

Kui nii laitonta? Eiköhän kysymys ole työntekijän ja työnantajan välisestä sopimuksesta - kaikki VR:n työntekijät lienevät tietoisia nollapromille-rajasta, en muista enkä itseasiassa tiedä lukeeko sitä VR:n työsopimuksessa - olin töissä alihankkijalla, meillä luki jotain että noudatetaan asiakasyrityksen käytäntöjä - mutta siitä ainakin kerrottiin suullisesti. Eli kerrottiin että voidaan puhalluttaa ja jos viisari värähtää niin kenkää voi tulla. Joku tapauskohtainen harkinta siinäkin toki tapahtuu, jos heti portilla huomataan että promilleja on ja lähtee siitä sitten samantien vapaapäivää viettämään eikä ryhdy töihin niin mikäs siinä sitten...

 

Oli muistinvaraista tietoa ja kuultua, joten lähdettä ei tähän hätään ole.

 

Ei tuollainen ilman varoitusta tapahtuvat irtisanominen mitenkään tavatonta ole. Tiedän tapauksen, jossa esimies irtisanottiin suoraan ilman varoistusta. Syynä oli omalta esimieheltä saatujen ohjeiden vastainen toiminta. Menettelyn hyväksyi käräjäoikeus ja hovioikeus.

 

Esimiehiä koskevat erilaiset työehtosopimukset kuin tavallisia työntekijöitä.

Lain edessä tosin ilmeisesti ainoastaan toimitusjohtaja on erikoisasemassa.

 

Irtisanominen kuitenkin määritellään työsopimuslain perusteella, kuten totesitkin. Toki esimiehiltä vaadittava käyttäytyminen on pääsääntöisesti tiukempaa kuin rivityöntekijältä.

 

Sitten tuossa toiminta on mitä ilmeisimmin ollut sen verran törkeä/yritystä vahingoittava, että sitä on voitu pitää erityisen painavaksi syyksi. Ja kuten tuossa jo todettiin, mitä enemmän vastuuta kannat, sitä enemmän sinulta voidaan vaatia.

En vain mitenkään voi ymmärtää, että vaikkapa siivoaja tai lipunmyyjä voisi kovasti vahingoittaa yritystä, sillä että puhaltaa portilla 0,1 promillea.

Sopimisella ei voi syrjäyttää lain, ja hyväksyttävät erottamisperusteet on kirjoitetu lakiin.

 

Olen samaa mieltä (ensimmäinen kohta). Luottamukseen asiassa vedottiin.

Eipä kai lipunmyyjää voi irtisanoakaan. Eikös tällaisia tapauksia varten ole kehitetty nimenomaisesti erilaisia hoitoonohjausjärjestelmiä ym. Eri asia ovatkin varmaan työntekijät, jotka ovat suoranaisessa vastuussa useiden muiden ihmisten hengestä.