Tasaerä- tai annuiteettilaina on mielestäni ihan hyvä vaihtoehto, jos se on selvästi lyhempi kuin vastaava tasalyhenteinen laina (5-10 vuotta lyhyempi). Tasalyhenteisen etuna on se, että laina alkaa lyhenemään heti. Toisaalta kulut ovat alkuun kovemmat. Tasaerä- tai annuiteettilainan hyvänä puolena on sen joustavuus (joko lynennysmäärä tai laina-aika). Tuossa minun esimerkissäni minulla oli alkuun annuiteettilaina, mutta huomasin pankkia vaihtaessani, että olin maksanut vuoden käytännössä korkoja ja jouduin sitten aloittamaan tavallaan alusta. Vaihdoin pankin vaihdon yhteydessä lainan tasalyhenteisen ja ilokseni olen huomannut, että laina tosiaan lyhenee joka kuukausi. Vaihtoehtona olisi ollut sitten lyhempi toisentyyppinen laina, jolloin olisi ehkä voinut päästä suurin piirtein samaan lyhenemistahtiin. Saman mittaisissa lainoissa tasalyhenteinen on edullisin kokonaiskustannuksia ajatellen.
12kk euribor ei ole mikään pitkä korko. 3-5 v kiinteä korko alkaa jo olla pitempi. Harhaanjohtavaa kyllä markkinoida 12kk euriboria jotenkin turvallisena korkona. Lyhyissä koroissa voi tulla aika rumia nousupiikkejä kriisiaikoina, mutta euroaikana merkittäviltä piikeiltä on onneksi vältytty.
Aivan, mutta pitempiin ne kriisit on leivottu sisään. Ei välttämättä täysimääräisesti, mutta niissä olet sitten kiinni. Helpompaa mennä vaan markkinoiden mukana ja kokea kriisit sitä mukaan, kun niitä tulee. Ja kriisit tuntuvat vaikuttavan juurikin päin vastoin, eli korkoa alentavasti. Nousu on aina tasaisempaa.
Ei välttämättä "suuria", mutta se pomppii kuin mikäkin superpallo. Katsotaan nyt vaikka 1 kk euriboria. Pelkästään käyrästä silmämunailemalla 00-01 vuoden aikana se nousi hieman yli 2,5%:sta hieman yli 5%, eli käytännössä tuplaantui. Vastaava nousu tapahtui myös 06-09. Toki näitä ovat vastanneet samanlaiset pudotukset. Siksihän se on edullinen. Jos korko on sidottu 1kk euriboriin ja korko tarkistetaan kerran kuussa, niin aika haipakkaa on maksuerä kiivennyt vuoden ajan. Saattaa ns. hieman haitata elämisen suunnittelua. Itsellä laina on sidottu 6kk euriboriin ja korko tarkistetaan puolivuosittain. Mahdollisen nousun tai laskun pystyy kohtuullisesti ennakoimaan (tai tarkkaan laskemaan) ihan itse ja ennenkaikkea ainakin maksuerä on aina 6kk kerrallaan sama. Ei sillä, olisin ottanut 1kk euriborin, jos olisi saanut.. "Surun keskellä" myyminen voi olla turhan rankka kokemus monelle. "Leski" perii ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseessä ovat aviopuolisot (tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolet) ja rintaperillisiä (lapsia, lapsenlapsia) tai näiden sijaantulijoita ei ole. Leski ja lapset eivät peri 'yhdessä' mitään ilman testamenttia. Suomessa on yleinen harhaluulo, että toinen puoliso perisi ensin kuolleen. Näin nimenomaan ei ole, jos ensin kuolleella on lapsia.
Eipä nuo kuukausittaiset vaihtelut tuossakaan suurelta vaikuta. Kuten sanoin. Kuin sammakon keittämistä. Mikä tarve on suunnitella 6 kk eteenpäin asiaa, josta ei ole mitään takeita ja johon on leivottu sisään ylimääräisiä riskejä. Kuten sanoit itsekin, laskuissa nuo hetkelliset nousut kuitataan. Asuntolainat ovat keskimäärin pitkiä. Sellaisessa paikassa asuminen, mikä tuo jatkuvasti toisen mieleen voi olla myös jollekin rankka kokemus. Ei kai tasinko ole mikään yleinen harhaluulo? http://fi.wikipedia.org/wiki/Tasinko
Joo, leski voi olla jakamatta tasinkoa perillisille (tähän hänellä on oikeus), mutta voiko perilliset toimia myös samoin? Kauaksi kyllä mennään laina-asioista
Hä? Millä tavalla? Rintaperilliset eivät saa sitä osuutta, minkä leski saa avioliiton päättymisen johdosta toimitettavassa osituksessa tasinkona? Jaettava perintö = edesmenneen koko omaisuus velkojen (ja tiettyjen muiden) jälkeen. Tasinko = se osuus, jota avioliiton päättymisen johdosta toimitettavassa osituksessa maksetaan omaisuuden jaon "tasoittamiseksi" leskelle, jos lesken omaisuuden säästö on vähemmän, kuin puolet avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Käytännössä: - avio-oikeuden alainen omaisuus eli se omaisuus, joka avioliiton päättyessä kuoleman johdosta jaetaan: 200 000. - tästä lesken omaisuutta 40 000, vainajan omaisuutta 60 000 ja yhteistä 100 000. - Yhteinen omaisuus jaetaan tasan eli leskelle 50 000 ja kuolinpesälle 50 000. - Leskelle avio-osituksessa tuleva omaisuus yhteensä 90 000, kuolinpesälle 110 000. - Tasinkona maksetaan 10 000, jolloin molemmilla on 100 000. Tasingolla ei ole juurikaan merkitystä, jos suurin osa omaisuudesta on yhteistä. Kuten usein käytännössä on. Mahdollisen perinnön osalta sillä on häviävän pieni merkitys suurimmassa osassa tapauksia. Lesken (puolison) jäämistöoikeudellinen suoja 'pelastaa' kyllä rintaperillisiltä ja muilta perijöiltä (testamentin saajilta jne.), mutta ei (asuntolaina)velkojilta.
Olettaen että ovat avioliitossa ja omaisuus on avio-oikeudellista. Toinen esimerkki. 1. Leski omistaa 100 000 euron asunnon. 2. Kummallakin on 10 000 euroa omaisuutta. 3. Leski saa pitää 110 000 euroa. Kolmas esimerkki: 1. Osapuoli X ostaa 100 000 euron asunnon. 2. Kummallakin on 10 000 euroa omaisuutta. 3. Osapuoli X kuolee. 4. Leski Y saa 60 000 euroa. Näissä tasingolla ja sen soveltamattomuudella on merkitystä. Lisäksi: "Suomessa ositusta tehdään harvoin lesken ja perillisten välillä, sillä leskellä on elinikäinen oikeus hallita jakamattomana perheen asuntoa ja asuntoirtaimistoa (lesken suoja). Tavallisin kuolemaan perustuva ositus on molempien puolisoiden kuoleman jälkeen tehty ositus kummankin suvun kesken ennen perinnönjakoa." Korjatkaa, jos olen väärässä. Mutta oli miten oli, voidaan minun puolestani palata itse aiheeseen.
Sivuraide: Spoiler En ala tarkistaa matematiikkaasi, oletan, että olet oikeassa. Perimisen osalta tuolla ei vaan edelleenkään ole merkitystä, tai sitten en tavoita ajatustasi. Tai no, on merkitystä rintaperillisten tai muiden perillisten osalta kyllä, mutta heillä taas ei ole mitään vastuuta asuntolainasta kuitenkaan. Tämä keskustelu ainakin lähti väitteestä, että tasinko jotenkin pelastaisi tilanteessa, jossa asuntolainasta on merkittävä osa maksamatta ja tekisi siten henkivakuutuksesta vähemmän olennaisen? Tuohon lesken suojaan viittasin jo edellisessä postauksessani. Tarkkaan ottaen enimmäissuoja on oikeus hallita kuolinpesää jakamattomana ie jos perilliset siihen suostuvat (eivätkä vaadi jakoa), leski saa hallinnoida koko kuolinpesää. Vähimmäissuoja puolestaan takaa leskelle oikeuden jäädä asumaan yhteiseen kotiin aina, poislukien jos lesken omaan (ei avio-oikeuden alaiseen) omaisuuteen kuuluu vähintään samantasoinen asunto. Tämä kuitenkin suojaa leskeä ainoastaan perillisten vaatimuksilta. Kuten jo äsken sanoin, asuntolainan (tai muun lainan) panttina oleva asunto tai kiinteistö saadaan kyllä lunastettua lesken alta, jos lainaa ei suoriteta. Toisin sanoen tilanteessa, jossa asuntolainasta on maksamatta vaikkapa puolet lesken on joko hoidettava lainan loppuosa tai pantava omaisuutta - usein juuri se kämppä - ns. lihoiksi, että laina tulee suoritettua. Asuntolainalla ja jäämistöoikeudellisella suojalla ei ole mitään tekemistä keskenään. Topikkin osalta tiivistettynä: lainaturvavakuutuksen tai lainasumman mukana elävän henki-/työkyvyttömyys-/muun vakuutuksen ottamisen järkevyys on lopulta kiinni omasta arvotuksesta, mutta perintöasiat on syytä pitää siitä harkinnasta erillään.