Todennäköisesti ei mitään hyötyä. Bi-wirekin on enemmän high end -harrastajien touhua. Liian paksua kaapelia on vaikea löytää. Liian ohuesta piuhasta voi olla pitkissä vedoissa haittaa ( = diskantit vaimentuvat), mutta joku 1,5 mm2 riittää useimpaan käyttöön. Paksuudesta ei ole haittaa. Yleinen "yläraja" myytävien kaiutinkaapelien paksuudelle lienee 6 neliömilliä. Sitä paksumpia ei ainakaan mistään Biltemasta ostella (paitsi ehkä nimikkeellä virtakaapeli).
Liian ohut piuha vaimentaa nimenomaan bassoja kun kaapelin resistanssi alkaa lähestyä kaiuttimen resistanssia. Mutta liika poikkipinta ei haittaa koskaan, ellei tästä seuraa myös induktanssin ja kapasitanssin kasvua suurissa määrin. Induktanssi häiritsee yläpäätä vaimentavasti (ajatusleikki sarjakelasta) ja kapasitanssi taas vaimentaa alapäätä (vrt. sarjakondensaattori)
Rinnakkaiskonkkapas. Tai siis niin, että kaapelin aiheuttama rinnakkainen kapasitanssi vastaa kaiuttimen rinnalle kytkettyä konkkaa, ja se kuormittaa vahvistinta ja voi kuolettaa diskanttejakin jos mukana systeemissä on passiivijakari tai sarjavastusta. Pitkä OHUT kaapeli synnyttää sarjavastusta, ja tämä yhdessä rinnakkaiskapasitanssin kanssa vaimentaa ultraääniä. Oikein onneton kaapeli vaimentaa kuultavia diskanttitaajuuksiakin. Järeä päätevahvistin liitettynä suoraan kaiutinpuhekelaan ei häiriinny vaikka rinnakkaista kapasitanssia olisi reilustikin. Eli jos kaapeli on paksua ja vahvistin tehokas, kaapeli saa olla reilusti kapasitiivinen ilman kuultavia haittoja. Tällainen kapasitiivinen ja järeä kaapeli on esim. lattapari, jossa kulkee päällekkäin 1*15 mm poikkipinnan omaavat kuparinauhat, välissä muovieristefolio. Kun samat 1*15 mm kuparilatat asetetaan vierekkäin, kapasitanssi pienenee huomattavasti. Kapasitanssi ja induktanssi tavallaan tönivät toisiaan, eli kun toinen paranee, toinen huononee. Induktanssin saaminen pieneksi on oleellisempi asia, etenkin diskanttipäässä ja ainakin superdiskantilla kuunnellessa. Pilipalilaitteistoissa taas kapasitanssi täytyy minimoida, koska vahvistin muuten menee nukkumaan ja/tai rimpulakaapelit ja häviölliset passiivijakarit sotkevat taajuusvasteen. Jos omistaa (R)LC-mittarin, voi kaapelinsa arvot mitata ja sitten ne voi syöttää passiivisen jakosuotimen simulaattoriin ja katsoa miten kaapeli muuttaa taajuusvastetta. Ei muuta oleellisesti jos päätteestä mennään puhekelaan. Mutta jos jakosuodin on välissä, sen komponentit pitää hienosäätää uusiksi, kompensoimaan kaapelin vaikutus. Koska kompensaatio on passiivisena vain hiljentämistä, kaiuttimen kokonaisherkkyys alenee jos taajuusvastetta korjataan huonon kaapelin vuoksi. On järkevämpää käyttää laadukasta kaapelia kuin panna sama raha virheen korjaamiseen eli jakarikomponentteihin.
Wanha, mutta mainitaanpa taas. Eli yksi pieni taulukko Hifi-lehdestä yms. tutun Pekka Tuomelan kaiutinrakennuskirjasta ja pari muutakin. Hae vaikkapa merkkijonoa 'lamppujohdon': sfnet.harrastus.audio+video FAQ. Liian ohutta "siimaa" ei siis tulisi olla, mutta eipä liian paksukaan aina fiksu hankinta ole. Hennot liittimet eivät välttämättä kestä, kaapeli ei pysy kunnolla kiinni tai ei mahdu kunnolla liittimeen. Ainakin huokeamman pään laitteissa tälläinenkin on mahdollista. Tavallisten huokeiden, kuormana helppojen kaiuttimien ja suhteellisen lyhyiden vetojen kanssa joku koomisen ylijäreä kaapeli nyt vain tuntuu epäsuhtaisan High Endilta. Ennemmin asialliset, huokeat peruskaapelit ja maksimaalinen summa kaiuttimiin, kenties akustointiinkin. Tai jopa levyihin.
Passiivikaiuttimien bi-vemppauksien ja johtojen erilaisten tanssien pohtiminen on hifistien pohdiskelun aiheista eräs tyypillisimmistä mutta turhimmista. Käytännön merkitystä ei ole yhtään mihinkään. Teoriassa tietenkin kaikenlaisia vaikutuksia voidaan vatvoa ja osoitella. Viimeistään atomitasolle suurentamalla ne näyttävät jopa merkittäviltä.
Minä vastaavasti pikakelaan älykännyfanaatikkojen keskustelut. Heillä kuluu 23 tuntia vuorokaudesta väittelyyn, että mikä käyttispäivitys kannattaa suorittaa maanantaisin, mikä tiistaisin, ja olisiko keskiviikon päivitys tarjolla jo tiistai-iltana, jipii. Aika (siis ihmisen elinaika) tuhlataan hedelmättömään väittelyyn. Harrasteensa kullakin. Joku kokee iloa kun saa "murehtia 23 tuntia päivässä" montako elektronia jää matkan varrelle huonon välikaapelin vuoksi. Toinen murehtii 23 tuntia päivässä Meegon kuolemaa ja Androidin ylivaltaa. Kolmas itkee 23 tunnin ajan päivittäin sitä, ettei äidinmaitovastiketta myydä Alepassa luomu-ego-plasebo-vege-humus-versiona, koska vain sen avulla pääsee taivaaseen. Jokainen alan harrastaja on ulkopuolisten mielestä 100% mielenvikainen idiootti, joka tuhlaa elämänsä järjettömien asioiden murehtimiseen. Onneksi jokainen saa itse valita mitä murhetta hän itkee 23 tuntia vuorokaudessa. Saa jopa vaihtaa itkemisen kohdetta jos kyllästyy entiseen ongelmaan. En tiedä mihin se yksi tunti sitten kuluu. Luultavasti silloin vedetään henkeä, että taas jaksaa marista 23 tuntia tauotta.