Tora!Tora!Tora ei ole pelkästään toimintaa, vaan alussa on pitkähkö jakso operaation suunnittelua, harjoittelua ym. TTT:ssa japanilaiset puhuvat japania niinkuin pitääkin. Kaikki henkilöt ovat oikeilla nimillä eikä mukaan ole ympätty joutavia romansseja tms. Hyviä sotakuvia: -Talvisota (paitsi liian liekehtivät tehosteet ja jonninjoutavat kotirintamakohtaukset) -vanha Tuntematon -Yksi silta liikaa -Full Metal Jacket -Taistelu Englannista (paitsi ne turhat naishahmot) -Suuri pakoretki Surkeita sotakuvia: -Veteen...(kuva lienee tehty huumehouruissa ja -houruisille) -uusi Tuntematon (Mollberg oli pesunkestävä punikki ja se näkyy) -Rautaristi (itärintamaelokuva jossa puhutaan englantia on surkea, kuva on saksalaisvastainen ja epärealistinen [säälittävä yritys esittää aliupseerit (ja miehistö) ja upseerit toistensa vastustajina ei perustu todellisuuteen jossa esim. komppanianpäälliköiden suhteelliset tappiot olivat huomattavasti miehistön tappioita korkeammat] -Vihollinen porteilla (taas englanninkieli, tympeä romanssi, heikot tehosteet, propagandistinen) Mitä tulee propagandaan, niin tutustukaapa vaikkapa TV-maailman kriitikko Antti Lindqvistin arvioihin. Mies on ilmiselvä stalinisti ja pasifisti.
Äijähän on humoristi! Miten sinä perustelet (eli näytät toteen) nämä väitteesi? Toki mielipiteitä saa olla, mutta tarvittaessa niitä pitää pystyä perustelemaan. Heittämällä "epärealistinen", ei vielä kerrota miksi tai mikä kohta on epärealistista. Rautaristin kohdalla oli pientä yritystä, mutta mistä voit tietää kuolintilastoista joita kommentoit "ei perustu todellisuuteen". Olitko sotimassa toisessa maailmansodassa? Voisiko tämä ehkä olla ohjaaja Peckinpahin taiteellista tulkintaa tilanteesta?
Okei, olen kanssasi samaa mieltä hyvistä elokuvista, kaikki on mielestäni ihan hyviä pätkiä. Mutta haluaisin kuulla sen, mikä tekee TRL:stä niin huumehouruisen? Sekö, että siitä puuttuu action ja hienot efektit? Vai, että siinä esiintyy pahaa propagandaa?
Se levoton kuvaustyyli nyppi VPV:ssa. Toiminnan puute ei haittaa, jos sen tilalla on jotain järkevää. Efektit olivat ihan OK. Ja mita tulee itse sotimiseen, niin omat tietoni hankin sotilaitten muistelmista ja lähdekirjallisuudesta, Tyynen meren osalta esim. Richard Frankin Guadalcanal, E.B. Sledgen muistelmat, Parshall&Tullyn Shattered Sword, John Lunstromin First Team yms.
Saksan armeijassa oli vallalla edestä johtamisen periaate, Suomen armeijaakin pitemmälle vietynä. Esim. Matti Koskimaan Viipurinlahden taisteluja 1944 kuvaavassa kirjassa mainitaan, että saksalaisen rykmentin esikunta oli yhtä lähellä etulinjaa kuin suomalaisen pataljoonan esikunta. Jos vain viitsii lukea saksalaisten sotilaitten kertomuksia esim. yksikköhistoriikeista niin asia selkenee. Neuvostoarmeijassa asiat olivat hieman toisin. Esim. joukkeenjohtajana toimineen Jevgeni Bessonovin muistelmissa (Tank Rider, Greenhill Books) kirjoittaja ylpeilee sillä, että hän käytti johtaessaan enemmän aikaa alaisten hätistelyyn lapiolla persuuksille kuin konepistooliaan vihollisen tulittamiseen. Rautaristi todellakin vääristelee tosiasioita antaessaan ymmärtää saksalaisten upseerien olleen pelkurimaisia kunniamerkkejä himoavia miestensä tapattajia joita rehelliset aliupseerit kuten Steiner koettivat suitsia. Miehistön ja upseerien tappiotten vertailua löytynee ainakin kirjasta Oxford Companion to the Second World War. Kansa taisteli-lehdessä on julkaistu vastaavaa tutkimusta suomalsietn osalta.
Rautaristihän kuvasi yhden upseerin tällä tavoin eli Maximilian Schellin esittämän Stranszkyn. Kiesel sekä Brandt puolestaan antoivat hieman erilaisen kuvan upseereista.
Off topiccia kehiin. Muistaakseni olen tätä ennenkin kehunut, nimittäin 84C MoPic. Tässä linkkiä http://akas.imdb.com/title/tt0096744/ Budjetti on tainnut olla Bad Tasten tasoa mutta parempaa saa oikein etsiä. Menkää penkomaan lähimmän videovuokraamon aarteita. Veehooässänä löytyy.
Nyt jäitä hattuun, Cityjeesus ja MrWelles. Henkilökohtaisuudet arsenikkeineen ja räkänokkailuineen jätettäköön jatkossa tästä viestiketjusta (vaikka myönnän itsekin provosoituneeni turhaan tuolla aikaisemmin). Olen tästä eri mieltä. Sotaelokuva ei ole läheskään aina pasifistinen kannanotto, vaan sillä voi olla täysin päinvastaisiakin merkityksiä, esimerkiksi propagandistinen, sotaa käyvää kansaa entistä tiiviimpään vastarintaan kannustava tarkoitus. Tunnetuksi esimerkiksi voisi kai kelvata Disneyn tuottama "Victory Through Air Power" tai Waynen "Green Berets"? Monestihan nämä sotafetisistien propagandapläjäykset eivät vaan ole kestäneet kovin hyvin aikaa. Lisäksihän sotaa voidaan kuvata näennäisesti vaikeana ja julmana, mutta siitä huolimatta "pakollisena" tapahtumaketjuna, jolla on jokin selkeä tarkoitus (kuten esimerkiksi maailman vapauttaminen natsidiktatuurista). Esimerkiksi kelvannee vaikkapa "Erämaan rotat" tai aika moni muu toista maailmansotaa kuvaavista elokuvista. Kelpaisikohan myös "Patton" tähän? Kaipa sitä jokaiseen taistelevaan armeijaan mahtuu sekä noita miestensä tapattajia että etulinjassa tappelijoita, niin Saksan, Suomen kuin Neuvostoliitonkin. Peckinpahin "Rautaristiä" tai mitään muutakaan elokuvaa tuskin kannattaa arvioida tuollaisten seikkojen perusteella, etenkin kun liikutaan yksilötason miesten kuvaamisessa. Dokumentit ovat sitten erikseen. t. Tradenomi, siviilipalvelusmies ja Vasemmistoliiton kannattaja, jolla oli YO-kirjoituksissa M:n paperit.
Niin, tosiaan: allekirjoittaneen suosikkileffoja sota-genressä ovat ainakin Kubrickin "Kunnian polut" ja "Tohtori Outolempi", Zanuckin "Atlantin valli murtuu", Hirschbiegelin "Perikato", Sverakin "Pilviin piirretty", Laineen "Tuntematon sotilas" ja Endfieldin "Zulu". Jos aihetta käsitellään vähän laajemmasta näkökulmasta, niin myös Polanskin "Pianisti", Ganselin "Napola - Hitlerin eliittikoulu" ja Spielbergin "Schindlerin lista" saavat kiitettävän arvosanan. Niin, tosiaan, mitä tämän elokuvan realistisuuteen tulee, niin DVD:n kansilehtisessä oli mukana tämmöinen hauska maininta: One notably inaccuracy in the film was actually intentional: the bridge, captured by Robert Redford in the film, was in reality stormed first by British Grenadiers. According to Joseph E. Levine, having Redford win the battle was simply better box office. Aika velikultia. Muutenhan elokuvassa on kyllä satsattu realismin tunteeseen mm. kaluston puolesta. Elokuvana se ei mielestäni kuitenkaan ole mitenkään ylitsepääsemättömän hyvä, ja näistä massiivisista sotaeepoksista pidän parempana vaikkapa "Atlantin valli murtuu" -leffaa. Kyllähän näitä sinunkin kirjoituksiasi voisi nopealla silmäyksellä pitää vähintään yhtä propagandistisina kuin Antti Lindqvistin vastaavia.
Tietenkin poikkeuksia löytyy; Frank Capran sota-aikana ohjaamat Why We Fight sarjan elokuvat, jotka olivatkin enemmän propagandaa. Sitten myös Triumph des Willens, johon varmaan oletkin jo tutustunu.
Herrat Marlowe ja niiles ovat toki oikeassa sen suhteen, että puhdas propaganda tulee käsitellä kokonaan omana kategorianaan. Ja mitä mainittuihin Victory Through Air Poweriin ja Why We Fight -sarjaan tulee, niin niitä nyt tuskin voidaan pitää sotaelokuvina termin varsinaisessa merkityksessä. Why We Fight oli käsittääkseni valtion rahoittama "newsreel-projekti" dramatisoiduilla lisämausteilla, ja Victory Through Air Power melko pitkälle samaa kategoriaa animaatiolla höystettynä. Marlowen mainitsemat muut esimerkit taas täyttävät monelta osin myös puhtaan toimintaelokuvan kriteerit, joten niitä voidaan toki arvioida monella tavalla, etenkin niiden ideologian osalta. Riefenstahlin elokuva taas lähentelee puhdasta dokumenttia, mikä ei tietystikään muuta sitä tosiasiaa, että sen tilaajaosapuolen tarkoitusperät olivat mitä olivat. Tahdon riemuvoiton todellisesta luonteestahan on kiistelty jo vuosikymmeniä, varsinkin auteur-kriitikoiden ja vastakkaisen leirin edustajien välisissä kädenväännöissä. Tulisiko se nähdä äärimmäisen tyyliteltynä visuaalisena mestariteoksena ja puolueettomana kuvituksena omasta aikakaudestaan, vai häpeilemättömänä fasismin ylistyksenä, jonka ideologiat myös sen tekijät ovat jakaneet? Riefenstahlhan kiisti myöhemmin moneen otteeseen myötätuntonsa kansallissosialistien linjaa kohtaan, ja väitti kiven kovaan olleensa vain toimeksiantojen toteuttaja. Toki Riefenstahlin tuon kauden tuotanto on pullollaan puhdasta fasistista estetiikkaa, mutta toteuttiko hän vain odotettua linjaa, vai omaa vakaumustaan? Tästähän ei tunnu yksimielisyyttä olevan vieläkään.
Here, Here, Linqvist on juuri tätä. Miehen kestoinhokit ovat We were Soldiers, ja Black Hawk Down. Black Hawks:sta sanoisin että pätkä on mainettaan parempi, We were Soldiers vielä parempi. Joku mainitsi Somalien onnettomasta osumaprosentista, jaa'a kaksi 60 milj. taalan Sikorsky A60 "Black Hawk" kopteria alas vanhalla neukkulan RPG-7 rakettikiväärillä , tehkääpä perässä. Ko.RGP-7 on muuten eniten paukkua ruplalla antava peli. Muutenkaan en sanoisi osumaprosenttia huonoksi, pakistanilaiset rauhanturvaajat piti huutaa avuksi, että jäljelläolevat saatiin ehjänä kotiin. Kyllähän tuo operaatio sinänlänsä kertoo jenkeistä kaiken, jees helppo keikka somalien keskelle ja illalliseksi kotiin, eipä ole 7. Ratsuväkirykmentin tuhosta juurikaan oppia otettu :OI , paikalliset ovat villejä jotka heittelevät vain kiviä. Ai niin, Nobody left behaind, on muuten Ranger:en(Erikoisjääkäri?) tunnuslause, eivätkä he ennen tätä ole kertaakaan jättäneet ketään kentälle.
kyllä tuota asetta edelleen kutsutaan suomeksi singoksi.. ruotsiksi se on "granatgevär" ja englanniksi "rocket propelled grenade launcher" eli RPG http://fi.wikipedia.org/wiki/RPG-7 http://sv.wikipedia.org/wiki/RPG-7 http://en.wikipedia.org/wiki/RPG-7
Ruskit itsekin kutsuvat peliä Rakettikivääriksi, sinänsä oli sitten sinko tai rakettikivääri, mahdollisesti jopa Bazooka(jenkit) tai Panssarikauhu(sakut) niin peli on sama.
venäläisten kutsumanimi on venäjän käsite. pointsu oli, että tuolla on suomeksi vakiintunut nimi=sinko sen lisäksi, noilla on hieman erilaisia ominaisuuksia. suomalaisessa 55 ss 55:sähän on ammuksessa siivekkeet. luulen jopa että siinä on vain ajopanos. tuossa venäläisessä värkissä on hieman samoin kuin nato-kertasingossa virikepanos ja lisävirikepanos. venäläisessä on myös siivekkeet. esim ruotsalaisessa Carl Gustavissa ei liene siivekkeitä ammuksessa, vaan siinä on rihlat piipussa. eli näissä vehkeissä tekniikka hieman vaihtelee. (panssarinyrkki ja) panssarikuhu olivat tietyn aseen nimiä, kuten nykyäänkin "Musti" on raskaan singon kutsumanimi. Bazooka ei myöskään liene suomea. yhteistä näille kuitenkin on, että näitä kutsutaan suomeksi singoksi
Mistä se näkyy? Siitäkö, ettei suomalaisia sotilaita kuvata vanhoiksi hihitteleviksi hölmöiksi, jotka ovat sodassa kuin kesäleirillä?
Samaa mieltä olen minä. En väitä, että kaikki, jotka näistä leffoista eivät piittaa, olisivat tällaisia, mutta monesti tuntuu, että jo pelkästä omasta periaatteesta manataan erityisesti amerikkalaisia sotaleffoja ja yleensäkin tällaisia ison rahan jenkkileffoja. Kukin tietysti on oikeutettu omiin mielipiteisiinsä, mutta monesti tuntuu, ettei tällaisille elokuville edes anneta mahdollisuutta. Sehän on selvä asia, ettei mikään elokuva tunnu hyvältä, ellei ei edes yritä nähdä tekeleessä mitään hyvää. Korkeintaan annetaan teennäinen mahdollisuus ja istutaan vain penkissä asenteella "come on, try to impress me", ja samalla yritetään etsimällä etsiä elokuvasta jopa mitättömiä epäkohtia, joita on sitten helppo luetella leffan päätyttyä, kun perustellaan sitä millaista paskaa ne jenkit ovat taas tehneet... Toki tuohon tulee syyllistyttyä joskus itsekin, mutta kuitenkin yritän katsoa elokuvia (ja nauttia muitakin taideteoksia) yrittäen löytää teoksen hyviä puolia ja niitä onnistumisen paikkoja. Tällä asenteella pääsee moneen leffaan paljon paremmin myös sisälle, ja tokihan hyviä leffoja on kivampi katsella muutenkin.
pilk. nus. nus, mutta Panssarikauhuhan oli eräs tietty asemalli (Panzerschreck) kuten oli myös esim. Panssarinyrkki (Panzerfaust). Edit: jaa siitä joku jo mainitsikin...
Mielestäni Black Hawk Down oli erittäin autenttisen TUNTUINEN ja tehokas kuvaus ko. konfliktista. Turha siihen on lähteä mitään somalinäkökulmaa hakemaan, se on sitten toisen leffan aihe. Jokaisen sotaleffan ei myöskään tarvitse olla filosofoiva tai erityisen pasifistinen. Kaiken kaikkiaan hyvä pätkä 8/10. p.s. Thin Red Line on parhaita näkemiäni elokuvia ylipäätään.
We were soldiers tukehtui kyllä pahanlaisesti niihin kliseisiinsa ja kökköön dialogiin. Vaikka sotakuvauksena olisi kuinka realistinen, niin eihän siitä mitään tule, kun katsoja joutuu vääntelehtimään vaivautuneena monessa kohtauksessa. Black hawk down taas oli hyvinkin mielenkiintoinen ja todentuntuinen kuvaus noista tapahtumista, mutta nyt kun katsomisesta on kulunut vissiin vuosi, niin enpä muista enää yhdestäkään henkilöhahmosta mitään persoonallista. Eli siinä mielessä ei ole oikein onnistunut elokuva.