Onko sitten 90-luvun puolivälin tv-sarjojen ääniraita teknisesti niin huikea, että vaatii tämän parempaa resentaatiota?
Fyysisten julkaisujen lähihistoriaa teknisen lopputuloksen valossa tarkasteltaessa ei liene monellekaan mikään uutinen, että Paramount:lla on (tunnetusti ja tunnustetusti) lukuisia ongelmapainoksia julkaisukatalogissaan, jonka jo yksin luulisi riittävän useimmille ammattitaidon analyysin perään hinkuaville ilman, että jälleen ollaan tilanteessa, jossa julkaisija tietoisesti tuottaa optista mediaa sisältöarvolla nolla. Liekö ihme, että moinen on kuin vihreävalo luoville lahjattomille, jotka pääsevät toteuttamaan logiikasta iloisesti vapaita visioitaan maksavan asiakaskunnan kustannuksella. Sanomattakin selvää, että tuollaisen typeryyden taantumassa mieli tahtoo sulkeutua väkisin, ja onkin varsin vaivatonta vaipua nostalgiseen trippailuun, vaikkapa kasettitelevisioaikakautta muistellessa, jolloin asiakas sentään tiesi saavansa haisevan paskakasan päälle pippuroidun shokkikuvaston ilman sen suurempaa odotusta kuvanlaadullisista tekijöistä. Näillä traumoilla ruokkii taas seuraavaakin keräilijäsukupolvea. The Stand päätynee hyllyyn, jos parilla eurolla joskus irronnee...
Leffan tilanneille on tiedossa todellinen pettymys pian ilmestyvän Arrow -julkaisun osalta Clive Barker -klassikosta Nightbreed - Yön kansa (1990), sillä teatteriversion lähdemateriaaliksi on valikoitunut kasa haisevaa paskaa. Spekulointi tapahtuman taustoista on täydessä käynnissä, johon Arrow ei tiettävästi ole vastannut vielä tätä kirjoittaessa. Lopputulos suhteessa Scream Factory -julkaisuun on kaikkien nähtävissä TÄÄLLÄ. Lisäksi kuvanlaadulliselle nykystandardien tasolle tähdättäessä, Arrow -julkaisun hädin tuskin ala-arvoisen kouluarvosanan saava teatteriversio on paitsi kuvarajattu 1.85:1 (olkoonkin, että kyse on ohjaajan valitsemasta kuvasuhteesta) myös oudolla tapaa kropattu suhteessa todella laadukkaaseen Scream Factory -julkaisuun, joka Arrow:sta poiketen tarjoaa elokuvan molemmat versiot kuvasuhteella 1.78:1 ja mikä parasta: avattuna (open matte). Ohjaajan version kuvanlaatu puolestaan Arrow ja Scream -julkaisuissa vaikuttaisi TÄMÄN VASTAKKAINASETTELUN valossa lähes identtisiltä, vaikka Arrow:n kuvanpakkaus päässee hyvällä tuurilla marginaalinmitan lähemmäs päämäärää, tosin Scream Factory -julkaisua matalamman bittivirran puitteissa. Suurimman myönteisen eroavaisuuden näiden kahden välillä tässäkin tapauksessa tarjoaa kuvasuhde, joka Scream Factory -julkaisussa on jo ylempänä mainittu 1.78:1 (open matte). Niin tai näin, tätä myöden peruuntui Arrow -julkaisun tilaus ilman katumuksen häivää. Päinvastoin, entistä tiukemmin tulee puristettua Scream Factory -julkaisua kaikkien kolmen levyn edestä, joka edelleen edustaa parasta painosta elokuvasta.
^ Itse leffa on, niin hirveätä sillisalaattia, että olen kahden vaiheilla viittiikö tuota edes tilata. Elokuvan leikkaus/ohjaus on ihan jäätävää paskaa. Loikkii sinne tänne miten sattuu. Oli melkoinen pettymys vuosien jälkeen, kun tuli se tuossa katsottua joku vuosi pari sitten.
Tässä tapauksessa se teatterissa esitetty versio on parempi kuin Director's Cut. Sama oli esim. Gibsonin Paybackin kohdalla. Clive Barker ohjaajana ei mielestäni ole hääppöinen. Tietenkään en tiedä millainen Nightbreedin todellinen Director's Cut olisi ollut? Mikäli kaikki kuvattu materiaali oli säilynyt (hyvällä laadulla)ja Barker olisi pystynyt tekemään sen "todellisen Director's s Cutin". Elokuvan kummatkin versiot ovat ihan ok elokuvia, teatteriversio mielestäni kumminkin parempi.
Mä katoin viimeksi juuri tuon dir.cutin. Samaa mieltä Paybackista. Pidän paljon enemmän teatteri versiosta.
Hieman kutkuttelee itseänikin, mutta omistuksessa jo kaksi elokuvaa tuosta viiden sakista. Laatuhan aina hyvää, kun tekijänä Eurekan Masters of Cinema -osasto. Ohjaaja myös kova ukkeli ja elokuvansa myös.
Määrä rajoitettu 2000kpl. Ehkä se on tilattava ennen kuin loppuu. Löysin dvdbeaveriltä arvosteluita ja aika hyvältä näyttää.
No, eipä se ihan noinkaan mene. Eikä siis siksi, että allekirjoittanut tai kuka muu hyvänsä nyt näin toteaa, vaan siksi, että se on niin. Myös useat vertailukelpoiset faktat tunnustetusti tukee tätä väitettä. Pääsääntöisesti MOS on toki perillä laadukkaan kuvanpakkaamisen "shamanismista", mutta tuudittautuminen yksintein moiseen ajatukseen ei tunnetusti avaa tietä autuuteen, josta esimerkkinä Coppola -klassikko RUMBLE FISH - Taistelukala (1983), jonka KUVAVERTAILU vastaavan Criterion Collection -julkaisun kanssa ei jätä epäilykselle sijaa tässäkään mielessä -- näin vain yhtenä esimerkkinä MOS -sarjan julkaisujen kuvanlaadullisista kriteereistä puhuttaessa.
Eurekan MoC-sarjassa tosiaan ilmestyi alkuvuonna 2012 julkaisu, josta ei voinut kuvan puolesta antaa kuin korkeintaan 3/5. Yleensä näissä vertailuissa UK-julkaisijoiden (BFI, Arrow, Eureka) ja Criterionin välillä tuppaa menemään niin, että myöhemmin ilmestynyt julkaisu vie pisteet kotiin. Muutamia poikkeuksia löytyy, mutta niiden kohdalla välissä ei ole yli viittä vuotta niin kuin Rumble Fish -esimerkissäsi.
Eureka on kyllä itsellä ollut melko luotto kamaa vaikka montaa levyä olekaan. Drunken Master ja Paths of Glory on kyllä todella hyvää shittiä.
Tuo tähdistys (3/5) on sekin pykälän yläkanttiin, mutta sinänsä tutkalla. Brittijulkaisijoista tässä yhteydessä puhuttaessa ei myöskään sovi sivuuttaa esimerkiksi Power House/Indicator -sarjan painoksia, joista monet yltää BFI:n kaltaisten julkaisijoiden kuvanpakkauksen tasolle ja usein ylikin. Tuo viiden vuoden julkaisuväli, jonka nostit tapetille ei ollut asian ydin, vaan se, ettei MoC (lyhenne, jonka aiemmassani kirjoitin väärin, ja johon alleviivaamallasi "oikaisulla" viitannet) julkaise aina yksinomaan laatua, vaan väliin mahtuu myös muotopuolia kuten niin monella muullakin sisältöä fysiselle formaatille tuottavista tahoista. Edit. Näin sanottua todettakoon, että myös allekirjoittanut lukeutuu pääsääntöisesti MoC -julkaisuja "fanittavien" joukkoon.
Saakohan jostain selville blu-ray leffojen painosmääriä Suomessa tai pohjoismaisisa julkaisuissa? Eräs elokuvadivarin pitäjä tiesi kertoa, että KAVI:n sivuilta tämä selviäisi, mutta en ainakaan itse löydä sellaista tietoa. Perusteli tietoaan tekijänoikeustulojen tilityksellä tms. Mahtaakohan painosmäärät kuitenkin olla levittäjien liikesalaisuuksia?
Tuore KUVAVERTAILU Arrow:n julkaisemasta RoboCop:sta on paljon puhuva, ja samalla suuret odotukset huojentavasti täyttävä. Kuvanpakkaus erottuu edukseen erityisesti alkuperäisen filmirakeen runsautena suhteessa MGM:n 2014 -julkaisuun, ja sitä myöden yksityiskohtien selkeämpänä kirjona lopputuloksessa kaiken muun ohella. Omat kopionsa jo saaneitten joukosta kantautuu kehuja erityisesti siitä, kuinka huolitellunoloiseksi kokonaisuus on saatu toteutettua erityisesti kuvan ollessa liikkeessä. Samasta lähdemateriaalista tokkopa tullaan tuottamaan yhtä laadukasta 1080p SDR painosta Blu-ray:llä kovinkaan pian. Omaa kappaletta odotellessa...
Arrow on julkaisemassa 10.2.2020 One Missed Call - trilogian eli lisää J-Horroria tulossa Blu-ray:lle!! Tullithan noista pitänee maksaa tuossa vaiheessa ellei sitten Brexit peruunnu lopullisesti, mutta minkäs paskamaailmalle voit? Ainakin tätä matskua edes julkaistaan ja se on tärkeintä. https://arrowfilms.com/product-detail/one-missed-call-trilogy-blu-ray/FCD1935
Tässä vaiheessa lienee hyvä rikkoa hiljaisuus ja oudoksua näin julkisesti syitä, jotka osaltaan (tai yksinomaan) johtivat taannoin vielä tuloaan tehneen uuden 180-minuuttisen Cabal Cut -version Clive Barker Nightbreed - Yön kansa (1990) katoamiseen julkisuudesta. Ko. version tuotantoprosessiahan seurattiin sen restaurointia varten perustetulla Twitter tilillä viikkokausia lähes reaaliajassa, jonka yhteyteen tuotantotiimi postitti, aina projektin edistymisen sen salliessa, kuvankaappauksia kokonaan ennennäkemättömistä kohtauksista, ym. herkkua. Sitten täysin yllättäen kaikki katosi. Twitter tili poistettiin eikä mitään syytä tai selitystä tapahtuneesta tiettävästi ruodittu tuotantotiimin taholta sen koomin. Pettymys oli faneille perustavanlaatuinen, ja samalla myös jälleen konkreettinen opetus bisneshierarkian haavoittuvuudesta viihdeteollisuuden kulisseissa. Onkin perusteltua spekuloida oliko tekijöillä alun alkaenkaan täysin puhtaat jauhot pussissa, tuliko jokin tai joku välliin mahdollisesti vaatimaan jotain, jonka johdosta projekti heitettiin jäihin hyvin hissukseen tai jopa haudattiin lopullisesti? Tämä on tietenkin vain yksi tapaus lukemattomien muitten joukossa, jonka tapahtumia voi vain arvailla. Seurasiko plazalaisista kukaan tapahtumia?
Night Visionsissa esittämänsä version jälkeen Russell Cherrington työskenteli sen parissa vielä ainakin vuonna 2017. Tämä ilmeisesti viimeinen asiaan liittyvä päivitys kertoo että oikeudet omistava Morgan Greek studio ei halua tuota itse julkaista, eikä antaa jonkun muun julkaistavaksi. Vieläkin harmittaa etten päässyt tuota versiota näkemään, olen ollut kova Clive Barker fani esi-teinistä lähtien ja Night Breed -sarjikset tuli kaluttua aika lailla läpikotaisin.
En ole tästä versiosta kuullutkaan. Jo julkaistu Cabal Cut on kyllä tuttu, mutta mitä uutta lisää tässä 3h-versiossa olisi ollut, ja miksi sitä ei julkaistu jo silloin aikanaan, kun hyvin rajoitettu Cabal Cut julkaistiin. Ilmeisesti tämäkin lisämateriaali oli edelleen peräisin VHS-nauhoilta?