Kyllähän tässä vähän kylmää hikeä pukkaa, kun tarkistin pitkästä aikaa tiettyjen pitkän aikavälin ostolistalla olevien DVD-julkaisujen saatavuuden ja taitavat olla nyt sitten out of print. Liian pitkään tullut siis jahkailtua ja saatavuus hävinnyt lähelle nollaa. Ehkä viime vuosien havainto myös sekin, että hinnat ei välttämättä ole enää ollut johdonmukaisesti laskevia, vaan julkaisut säilyttävät pyyntihintansa loppuun asti. Tarinan opetus on ostaa vielä kun saa.
No olishan Atmokset sun muut ihan kiva, mutta kun sitä ei ole miljardööri, eikä edes miljonääri, niin budjetit joissa ollaan liikkeellä eivät taivu Atmoksiin alkuunkaan. Kuulokkeilla tulee leffat muutenkin kateltua, joten stereoääniraita periaatteessa riittäisi. Välillä tosin ei ole edes sitä, kun vähän vanhempia rainoja katsoo, vaan monolla mennään. Ikää kun kertyy, niin huomaa, että vähemmän ja vähemmän on väliä sillä, onko presentaatio teknisesti "parasta mitä on tarjolla" vaan tärkeämpää on ihan muut asiat. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin hyvälaatuinen monoääniraita voi olla mukavaa kuunnella. Se tarjoaa peruskalliomaista vakautta kun esim. kuulokkeilla kaikki ääni on "naulattuna" pään sisällä. Sitä ikään kuin kuulee äänet "telepaattisesti." 90-luvulla joutui kärsimään hifi-videonauhureiden FM-moduloiden analogiäänen sirittävästi ylimenosäröstä. Siihen verrattuna jo DVD:n pakattu, mutta digitaalisen ääni on jo puhtautessaan juhlaa.
Minusta on kyllä tilanmenon kannalta suotuisaa, että Blu-ray-kotelo on jopa DVD:tä pienempi ja jopa TV-sarjojen kausia saadaan tunkettua yhtä DVD-koteloa pienempään tilaan. Itse pidän DVD:t ja Blu-rayt "erillään", jolloin kokoero ei haittaa mitään. Jossain single-CD-levyn-kotelossa minä leffat mieluiten ottaisin, koska silloin tilanmeno olisi tosi vähäistä. Mutta nämä koteloiden koot ovat mikroskooppinen ongelma siihen verrattuna, mitä oikeasti ongelmaksi näin, eli kiinnostavien julkaisujen vähäisyys ja naurettavan rajallinen julkaisu, usein vain yhdellä aluekoodilla ja olemattomilla tekstityksillä.
Näin on omienkin silmien kanssa. Jo "keskinkertainen" 1080p kelpaa hyvin jos mennään marginaalisemman tavaran kanssa. Ainoa Blu-ray hyllyssäni, jonka kuvanlaatu ei mielestäni ole tarpeeksi hyvä (lähdemateriaali ja leffan valtavirtaisuus huomioiden) on "The Fugitive", pohjoismainen julkaisu, jonka kuva on niin suttuisa ja pehmeä, että melkein DVD-tasolla mennään.
Joissain talouksissa on tärkeintä formaatti ja atmokset. Hyvä kun hallitaan edes elokuvahistorian alkeet.
Mutta toisaalta, sieltä Netflixistä näet myös sellaista puljun omaa laadukasta tuotantoa, jota ei ainakaan toistaiseksi ole fyysisessä formaatissa julkaistu. Eikä muuten varmaan julkaistakaan, joka on helvetinmoinen harmi. Että kun usein valitetaan siitä, kuinka suoratoistopalveluista ei löydy sitä tai tätä ja kyllä siksi kannattaa omistaa vielä fyysisiä levyjä. No tottahan tämä on, mutta muistetaan että joskus tämä toimii myös toisin päin. Tämä on formaatin ikävä tulevaisuus, ettei läheskään kaikkia suoratoistopalveluiden elokuvia/sarjoja julkaista koskaan fyysisesti, koska tottakai asianomaiset haluavat pitää niistä kiinni kynsin ja hampain, jotta ne ovat aina katsottavissa sieltä palvelusta pientä korvausta vastaan. Jos Netflixistä puhutaan, niin The Irishman on ilmeisesti tulossa blu-rayna, vaan mitenhän käy loistavan Ballad of Buster Scruggsin, saatika sitten laadukkaiden sarjojen kuten Dark ja Mindhunter?
Se, mikä ei fyysisenä ole saatavilla, jää korvauksetta jatkossakin. Mitkään temput ei tepsi, eikä kiinnostusta synny, ilman optista mediaa. Tästä ei tarvitse edes keskustella.
En koe, että minun tarvitsee tietää elokuvahistoriaa, jotta voin nauttia ja viihtyä elokuvien parissa. Olen myös huomannut, että elokuvista on saanut enemmän irti, kun on katsonut elokuvan paremmalla setupilla versus vaikkapa pelkästä televisiosta ilman kaiuttimia. Myöskin 5.1 setupista siirtyminen 5.1.4 setuppiin on tuonut ihan käytännössäkin uusia ulottuvuuksia elokuviin. Toki jos seuraa elokuvia dvd:lta niin eipä sillä 5.1.4 setupilla mitään teekään.. Kukin tyylillään.
Itse kun olen käynyt leffateatterissa katsomassa muutaman atmos elokuvan niin onhan siinä alussa se hieno atmos esittely. Mutta kun leffa alkaa niin ei sitä kiinnitä yeensä paskaakaan huomiota niihin pikku kolahduksiin ynnä muihin ääni hionouksiin vaan keskittyy itse leffaan. Periaatteessa minulle voisi olla vaikka sama että ääni tulisi omassa kotiteatterissa edelleen dolby surroundindina eikä 5.1 äänenä. Silloin kun ei vielä ollut 5.1 ääniä teatterissani niin olin periaatteessa siihenkin ihan tyytyväinen. Mutta kun sattui sitten tulemaan vähän ylimääräistä massia niin ajattelin uusia koko laitteiston. 5.1 ääntä enemmän minua kiihottaa tässä uudessa laitteistossa kuvan koko ja tehokkaammat kaiuttimet ja vahvistin jolla toisinaan pääsee kokemaan äänen puhalluksena kasvoilla
Irishmanin tulokin näyttää jos tulee venyvän huomattavasti pidempään kuin normi leffateatteri elokuva. Ilmeisesti haluavat että se pysyisi mahdollisimman pitkään nettpaskan hallussa. Mutta koska sen aina joku laittomasti sieltä kopioi se on nähtävissä laajalti ilmaiseksi. On todella harmi että sitä ei vielä saa itselläkin tuo tulee piakkoin katseluun mutta olisin voinut sen ostaa ihan riskillä suoraan dvd jos se olisi jo myytävä. Nythän se ei tietenkään ole enää varmaa tuleeko sitä ostettua enää kun pihtasivat sen julkaisua. Joten niiltä saattaa jäädä rahat levyjulkaisusta minun osalta saamatta. Harmi olisin halunnut tukea martinin elokuvia. Jos tilanne nyt sattuisi vielä olemaan sellainen että sitä ei koskaan pystyisi katsomaan ilman että maksaa netpaskalle niin jättäisin valitettavasti koko rainan katsomatta.
Tottakai setupin paraneminen parantaa sitä, kuinka paljon leffoista saa irti, mutta tietyn rajan jälkeen hyöty versus käytetty rahamäärä alkaa rajusti vähenemään. Aika simpplelilla systeemillä voi saada jo 80 % irti mitä on saatavissa, ja seuraavat 10 % maksaa maltaita ja viimeinen 10 % vaatii jo tymäkkää lottovoittoa. Koska taloudelliset resurssini ovat aika rajalliset, pyrin vetämään kustannukset niin alas kuin mahdollista tulematta kuitenkaan pahasti jyrkän rajahyödyn alueelle. Kun menettelen näin kaikessa kuluttamisessa, saan maksimoitua sen paljonko saan vastinetta rahoilleni. Olen tarkoituksellisesti opetellut ajattelemaan, etten tarvitse parasta, vaan "hyvä" riittää. En tarvitse 4K-kuvaa, 1080p riittää, se on "hyvä". En tarvitse Atmos-ääniä, 5-kanavainen kaiutintoisto ja stereoksi alasmiksattu ja kuulokkeille crossfeedattu* ääni riittää. Toisaallta taas jokin soundbar kuulostaa liian hintelältä ääniratkaisulta, joten kunnon kauttimista haluan äänen ulos jos siitäkin syystä, että samoilla laitteilla kuunnellaan myös musiikkia. Samoin, DVD ei minusta ole tarpeeksi hyvä formaatti resoluutioltaan lukuunottamatta materiaalia, josta ei SD-resoluutiota parempaa lähdettä ole olemassa, tosin AI-upscale voi muuttaa tämän, kun vanhat TV-produktiot skaalataan tekoälyllä ällistyttävän hyvälaatuiseksi 2K tai jopa 4K-kuvaksi. Vanhoja Doctor Who-kausia alettiin julkaisemaan Blu-ray:llä liian aikaisin. * Meikäläiselle kuulokecrossfeedaus on älyttömän tärkeä asia, koska minulle kaiuttimille miksattu ääni on spatiaalisilta ominaisuuksiltaan "kelvoton" sellaisenaan kuulokkeille, mutta onneksi crossfeedauksen saa tehtyä halvalla, jos kolvi pysyy kädessä: Oma monipuolinen DIY-kuulokeadapteri/crossfeederi maksoi 50 euroa, eli kotiteatteriharrastuksessa taskurahan verran.
^Olen taas samaa mieltä 71 dB:n kanssa. En kuitenkaan ota kantaa kuulokekuunteluun. En myöskään säästä, koska käyn töissä ja minulla on riittävästi rahaa. Vähenevän rajahyödyn laki jäi mieleeni vähäisistä taloustieteen opinnoista. Mielestäni 71 dB:n kirjoitus tukee tätä teoriaa tässä asiayhteydessä. Sisältö edellä menen näissä asioissa. Minulle on käsittämätön ajatus, että ainoastaan tekniikan parhaimmilla laitteilla voisi saavuttaa jonkin äärimmäisen nautinnon. Vastaus otsikon kysymykseen: on huono ja parempien fyysisten levyjen tulevaisuutta ei ole ollenkaan ainakaan Suomessa. Tämä on sitten ihan mutuväite.
Niin sitä pitää! Eikä tarvitsekaan. Tuo oli minulta OT:n makuista tarinointia siitä, mikä toimii minulle. Rahaa saa toki käyttää, jos sitä on. Saa jopa tehdä taloudellisessa mielessä "irrationaalisia" hankintoja, jos elämänlaatu siitä kohoaa, kunhan itse tiedostaa, mitä tekee ja miksi. Taloustiede tosiaan auttaa tekemään rationaalisia ratkaisuja elämässä. Niinpä! 80-luvulla katsoin Imperiumin Vastaiskua vuokra-VHS-nauhalta 14" matkatelkusta monoäänillä ja se oli niin siistiä, että muistaaksen ehdin katsoa leffan kaikkiaan 7 kertaa ennenkuin nauha piti palauttaa takaisin R-kioskille (olisiko ollut 2 päivän vuokrausaika?) Nautinnossa ja viboissa riitti, vaikka teknisesti oltiin nykypäivän mittapuulla varsin ankeassa luokassa. En lähde masentamaan itseäni ajattelemalla näin. Maailmalla lättyjä julkaistaan. Ei aina itseäni kiinnostavaa, mutta julkaistaan silti. Syksyllä on kuitenkin tulossa Ju-On 1 & 2 Blu-ray:nä ja se on kuitenkin meikäläisen matskua jos mikä! Nam nam! Arrowfilms pukkaa kiinnostia juttuja pihalle ja aina voi innostua uusistakin jutuista. Englanninkielisissä leffoissa en usein edes halua mitään tekstityksiä ruutuun. Haluan katsoa näyttelijöiden kasvoja ja leffan "maisemia", enkä lueskella tekstejä kuvan alarajassa. Jos haluan lukea, niin otan kirjan käteen! Sanoisin niin, että Blu-ray-levyillä on kyllä jonkinlainen tulevaisuus, mutta se vaan ei ole alkuunkaan niin loistokas, kuin mitä 9 vuotta sitten toivoin, kun formaattiin siirryin ja ihastuin. Blu-raystä tuli "Nichempi" kuin DVD:stä ja jossain mielessä se ei ole edes huono juttu. Jokainen julkaisu on "arvokkaampi", ja omien lempparijuttujen saaminen hyllyyn tuntuu luissa ja ytimissä. Se on vähän sama fiilis kun kakarana, jolloin viikkorahat eivät meinanneet riittää edes merkkareihin ja Tupla-patukoihin, joten jonkun Lego-rasian saaminen joululahjaksi veti fiilikset stratosfääriin.
Ketjun asioita on tullut itsekin mietittyä paljon. Hyllyssä on ollut aikanaan paljon dvd-levyjä, jotka myin vuosia sitten pois. Keräilyn kannalta se oli omaa kulta-aikaa. Samalla kuitenkin hyllyyn tuli ostettua ”keräilymielessä” kaikkea turhaa. Blu-ray vuosina tuli ostettua sitten paljon harkitummin ja kokoelmasta on lähtenyt pois satoja elokuvia ja lukuisia tv-sarjoja. Nyt hyllyssä alkaa olla pääsääntöisesti vain sellaisia, joita tulee katseltua uudestaan, mutta pientä karsintaa teen edelleenkin. Uutta ostan hyvin harkiten sekä blu-ray että 4K blu-ray levyillä. Perus blu-rayta on hyllyssä noin 400 elokuvaa ja 4K levyjäkin näyttää kertyneen lähemmäs 70. Olen ollut fyysisten formaattien vankka kannattaja ja kovasti toivon, että elokuvia julkaistaisiin edelleen. Kuten asiasta on ollutkin puhetta niin myöskään minun tuttavapiirissä ei ole juuri ketään joka ostaisi elokuvia vielä levyillä. Kaikki ovat hankkineet Netflixin tai muita vastaavia palveluja. Samaan aikaan tuntuu, että tuttujen elokuvatietämys ja katselukokemus on rapissut. Uusista elokuvista katsotaan vain niitä, jotka Netflixissä ovat tarjolla. Tyydytään onnettomaan tarjontaan eikä edes tiedetä enää mitä uusia elokuvia on tehty. Oletteko muut huomanneet samaa? Itse en ole suoratoistopalveluiden vastustaja. Jos haluaa kokea elokuva- ja sarjaviihteen pelkästään levyillä niin samalla menettää ison osan uudesta tarjonnasta. Netflixissä on paljon hyviä sarjoja ja 4k-sarjojen kuvanlaatukin on parhaimmillaan todella hyvä. Jos näitä saisi levyillä niin tuskin ostaisin montaakaan niistä omaan kokoelmaan. En halua sisustaa kotiani koteloilla, vaikka elokuvahyllyssä onkin edelleen oma hohtonsa. Parhaat elokuvat ostaisin kuitenkin jatkossakin mieluusti levyllä, mutta samanlaista keräilyä en aloittaisi kuin ennen. Vuodessa omaksi voisi ostaa ehkä parikymmentä elokuvaa. Elokuvien vuokraukseen olen käyttänyt television sisäänrakennettua Apple tv sovellusta. Joitakin elokuvia mitä levyllä ei ole saanut olen ostanut omaksikin. Perus hd-laatu on ihan hyvää, mutta jää selkeästi jälkeen blu-ray levyistä. 4K on selvästi parempaa, mutta jotain siitäkin puuttuu levyihin verrattuna. Kaleidoscope vaikuttaa mielenkiintoiselta palvelulta ja olen joskus lukenutkin siitä. Laitteen hinta on kuitenkin tähtitieteellinen ja onko palvelua edes mahdollista käyttää Suomessa? Millainen tulevaisuuden digitaalinen elokuvakauppa pitäisi teidän mielestä olla? Kuvan- ja äänenlaadun pitäisi olla vastaava kuin levyillä. Tiedostot olisivat tietysti isoja, mutta tallennustila ei maksa enää maltaita. Lisäksi sen ei pitäisi nojata yhden valmistajan laitteisiin. Paras olisi jokin universaali elokuvatietokanta, jonka käyttämiseksi laitevalmistajat voisivat tehdä omat erilaisilla ominaisuuksilla varustetut laitteet. Tällöin tarjolla olisi kaiken hintaista- ja laatuista laitetta. Lisäksi elokuvilla pitäisi saada laaja studioiden tuki. Tällaiseen palveluun voisin lähteä mukaan. Mutta koska tällaista ei ole tulossa niin pysyn levyjen parissa niin kauan kuin niitä saa. Kuitenkin jos saatavuus huononee lähitulevaisuudessa kovastikin niin en ala tilailemaan elokuvia ympäri maailmaa hinnalla millä hyvänsä. Sitten pitää etsiä helpompia harrastuksia jos studioille ei raha enää kelpaa. Kunhan vaan jokainen elokuvastudio ei perusta omaa streemauspalveluaan. Kohta jokaisessa palvelussa on muutama mielenkiintoinen nimike mitä ei voi katsoa mistään muualta. Itsellä on käytössä lähes jatkuvasti Netflix ja satunnaisesti rinnalla jokin muu palvelu. Vaikka palveluja olisi 20 erilaista niin omalla kohdallani niihin kokonaisuudessaan käytettävä rahamäärä ei juurikaan kasva. Ei voi olla palveluluntarjojienkaan kannalta hyvä, että tilataan yhtä kuukauden, toista kuukauden jne. Kesän olen ollut nyt ilman mitään suoratoistopalvelua toukokuun alusta asti ja olen katsellut ikuisuusprojekteina hyllyssä olleita tv-sarjoja. Itunes 4k yms streemauselokuvat eivät täyty omia vaatimuksia laadun ja pysyvyyden suhteen. Toki niitäkin voi hankkia, mutta pelkästään tällaisten päälle ei voi rakentaa omaa harrastusta.
JUPPI!! Mustavalkoisella tv:llä startattiin, videonauhurista taloudessa vain uneksittiin, ja käsiin päätyneet kasetit oli kopioita luoja yksin tietää kuinka monennessa sukupolvessa.
OT-turinointia, sori. Spoiler Ööh, leivänpaahtimellako sinä niitä käsiin päätyineitä kasetteja katselit? 80-luvulla ihmisillä olii töitä ja keskiluokka voi hyvin, joten kyllä vanhemmillani sentään videonauhuriin oli varaa, vaikka muuten elämäntapa oli valovuoden jupeista, vasemmistolainen. Väritelevision isä kantoi kotiin jo 70-luvun puolivälissä ennen kuin olin edes koulun aloittanut. Muistaakseni 1984 sain Sharp MZ-821 kotitietokoneen ja näytöksi sille 14" Sharp matkatelkun. Omaa videonauhuria ei ollut, mutta kannoin perheen videonauhurin omaan huoneeseeni "lainaan", sekin Sharp-merkkinen. 1985 taisi keittiöön tulla Sharpin mikroaaltouuni. Olin aivan Sharp-hullu, Aina kun jokin laite hankittiin, niin "konsultoin" vanhempia, että se pitää olla Sharp. Taskulaskinkin oli merkkiä Sharp, kuten myös suunnilleen 1988 hankittu "mankka", jolla käynnistyi musiikinkuunteluharrastukseni.