Minua tämä sarja on miellyttänyt. Ärsyttävää ajatellakin, että Suomessakin oli alkoholi kielletty aikoinaan.
Kansanterveydellisesti ihan ymmärrettävä ajatus tuo kielto (koska harva suomalainenkaan ymmärtää mitä kohtuukäyttö tarkoittaa ja viikonloppukännit on "pakko saada"), mutta valitettavasti kansan turvallisuuden kannalta kestämätön (salapoltto ja siihen liittyvä rikollisuus kukoistaisi).
Jotenkin Buscemi tuntuu hiukan oudolta suurena vakavana rötösherrana ja poliitikkona, kun hänestä tulee niin vahva assosisaatio The Big Lebowskin 'shut the fuck up' Donnyyn ja Rodriguezin pätkien jokseenkin vähä-älyisen oloisiin hahmoihin.. Naama sopii rooliin yhtä huonosti kuin Luke Evansin lärvi ylijumala Zeukselle eräässä elokuvassa. Sinänsä työskentelyssä ei ole valittamista kummallakaan, mutta roolit vain ovat mielestäni huonosti sopivia.
Kyllä omasta mielestä Buscemi tuohon sopii, hieman huvittavaan kallellaan olevasta habituksesta huolimatta. Tuohon aikaan ei "rooliin" sopivalla ulkoasulla ollut kait niin suurta merkitystä esim. nykyisissä USA:n pressavaaleissa ("suurena vakavana rötösherrana ja poliitikkona"), koska visuaalisen median rooli oli pienempi tai ainakin huomattavasti erilainen. Kyllä omasta mielestä Buscemi tekee Nucky Thompsonista hahmon joka tuntuu sopivan älykkäältä, häikäilemättömältä ja verbaalisesti lahjakkaaalta jotta voisi pärjätä politiikan/rikollisuuden harmaalla alueella. Useinhan jollain tasolla todellisiin historiallisiin henkilöihin perustuvissa leffoissa menee niin päin että oikeasti hahmo on ollut huomattavasti mitättömämmän näköinen hiippari kuin fiktiivisessä versiossa.
Kerrassaan erinomaiseksi on sarja edetessään paljastunut, tuntuu paranevan jakso jaksolta. Hyviä hahmojakin riittää. Thompsonin lisäksi mm. Al Capone, rouva Schroeder ja agentti Van Alden ovat kasvaneet kiinnostaviksi tyypeiksi.
Olen koko ajan todella pitänyt sarjasta, mutta nyt räjähti potti kun mukaan tuli Richard Harrown surullinen hahmo. Piti oikein tutustua lähemmin hahmoon ja näyttelijään tämän takana (Jack Huston). Musta tuntuu että saattaapi tulla yksi lempparihahmojani televisiossa, koskaan.:thumbsup:
Paranee tosiaan jakso jaksolta. Parin ekan jakson jälkeen olo oli hieman pettynyt, mutta 3-4 viime jakson aikana sarja on noussut aivan uudelle tasolle. Enää ei haittaa edes se että useissa sivuosissa on sarjakuvamaisen näköisiä hahmoja, se mikä aluksi tuntui pönäkältä epookilta on muuttunut tunnelmaan sopivaksi tyylitelyksi. Jo tunnari kertoo ettei tässä mitään 1:1 realismia tai ajankuvaa olla hakemassa. Jopa Jimmy Darmody, joka aluksi tuntui todella pökkelöltä ja puisevalta on alkanut tuntua mielenkiintoiselta hahmolta. Muutamaan otteeseen on saatu aikaan kohtuullisen pienillä keinoilla fiiliksiä joita yleensä tulee vain erinomaisia elokuvia katsoessa. Vielä suuremmat linjat eivät ole samalla tasolla näyttelijätyön ja yksittäisten kohtausten/jaksojen kanssa, mutta hyvä on ollut suunta. Ja Kelly McDonald on kyllä erinomainen lisä amerikkalaiskaartiin, samoin Stephen Graham jossa on samaa pienen vihaisen miehen auraa kuin Joe Pescissä, vaikka se vähän paremmin pysyykin piilossa.
Saman olen huomannut. Aina välillä huomaa tätä katsoessaan hymyilevänsä ihan pelkästä laadukkuuden aiheuttamasta riemusta, mikä on varsin harvinaista tv-sarjoja katsoessa. Grahamin kohdalla voi hyvin kuvitella opinnäytteenä toimineen miehen erinomainen roolisuoritus This is Englandissa. Siinä ja Caponen hahmon pinnan alla piilevän räjähtävän vaarallisuuden ja toisaalta taas hahmon karismaattisuuden tulkitsemisessa on havaittavissa paljon yhteistä.
Tuli mieleen vielä tähän liittyen, nyt kun sarja on edennyt pitemmälle. Nucky Thompson ei oikeastaan ole niin iso poliittinen peluri tai rikollispomo kuin miltä sarjan alussa ainakin itsestä tuntui. Atlantic City on tuohon aikaa ollut sellainen nykyisen Kokkolan kokoinen kaupunki (eikä nykyäänkään ole asukasluvultaan sen suurempi). Kaupungin sijainnin ja kieltolain ansiosta tai takia pikkukaupungin pomosta tuli peluri itseään isompii kuvioihin. Mafiakin on kait tuossa vaiheessa vasta laajentumassa yksittäisten kaupungien sijaan laajemmaksi tekijäksi, ja sarjassakin huomaa miten Thompson tuntee olevansa hieman liian pieni peluri kehittymässä olemassa uudessa tilanteesa, mutta ei voi peräytyäkään. Buscemin ei tuossa roolissa tarvitse oikeastaan ollakkaan karismaltaan mikään elämää suurempi hahmo, vaan mies liian suurissa saappaissa ja liian kovassa pelissä.
Eipä nyt enää tuo Buscemi tunnu ollenkaan kummalta, kun sarjaan pääsi sisälle. Vetää roolinsa aika pirun upeasti, kuten niin moni muukin hahmo. Tämä on kyllä erittäin upea sarja kaikkineen. Ajankuva on kauttaaltaan aivan loistava ja äänimaailmakin on surroundina erinomainen. Visuaalinen puolikin toimii. Puvustus ja rakennukset ovat hienoja ja autotkin melko komeita! Toinen kausikin piti ahmia heti perään, kun jäin jonkin verran koukkuun: Spoiler Naiset :hitme: Osaavat kyllä aiheuttaa hankaluuksia oikein kunnolla! Ihan sääliksi kävi Nuckyä tuo Margaretin uskoontulo ja sen aiheuttama kauden viimeinen tempaus.. Darmodyn historiikin ja hahmon syventämisen jälkeen hänen kohtalonsa olikin sitten pienoinen yllätys! OT: Näyttelijävalinnoista Eli Thompson, Shea Whigham, näytteli Catch .44 leffassa jotain kolmekymppistä pikkukylän pikkukelmiä. Sehän taas näytti alkuun hassulta, kun Boardwalkissa oli juuri nähnyt samaa hahmoa tiiviisti kahden kauden ajan huomattavasti iäkkäämmän oloisena..
Yksi hieman outo casting iän suhteen on Jimmy Darmodyn äitiä näyttelevä Gretchen Moll, joka on vain 9 vuotta Michael Pittiä vanhempi (1972 ja -81). Joissain kohtauksissa Moll näyttää jopa nuoremmalta kuin Pitt, esim. TV2:n aikataulussa toissa jaksossa jossa Jimmy kävi noutamassa Lucky Luchianon äitinsä sängystä. Toisaalta hahmoilla ei ehkä ole tarkoituskaan olla ikäeroa kuin jotain 15 vuoden paikkeilla jos sitäkään. OT:na tuli mieleen että Sopranosin ja Broadwalk Empiren tyyliin ja samalla laadulla tehtynä olisi hienoa nähdä joskus James Ellroyn Alamaailma-trilogian pohjalta tai teemoihin tehty vastaava sarja. Aihepiirissä, hahmoissa, fiiliksessä ja aikakaudessa olisi kaikki ainekset loistavaan sarjaan, toisaalta sellaisenaan voisi olla liian laaja ja toteutukseltaan vaativa. https://en.wikipedia.org/wiki/Underworld_USA_Trilogy
Alkuun toi hieman hämäsi, mutta varmaan on juuri ollut tarkoituksena korostaa sitä että äiti on ollut hyvin nuori saadessaan Jimmyn. Viime jaksossahan tai sitä edellisessä mainittiin että äiti olisi Jimmyn saanut 13 vuoden ikäisenä.
Erinomaista tv-draamaa tarjosi tämä ensimmäinen kausi, sarja täytti helposti kaikki odotukset ja kohosi nopeasti HBO:n kirkkaimman parhaimmiston joukkoon. Toisen kauden suuntaa petailtiin melko selvästi eilisessä viimeisessä jaksossa, mutta eiköhän sarja pääse taas yllättämäänkin. John Saylesin Lahjotut tuli sattumoisin uusintakatsottua Boardwalkin tapahtumiin nähden juuri oikeaan aikaan. Elokuvassahan käsitellään sarjassa useaan otteeseen sivuttua White Sox -skandaalia Rothsteinin ollessa yksi elokuvan hahmoista.
Eikös tämä äiti saannut Jimmyn 13 vuotiaana, joten minusta ikäero on aivan realistinen. Castingissä on ilmeisesti vielä tarkoitus korostaa tätä asiaa. Isä oli 53 vuotias.
Ja teknisesti valveutuneet katsovat jaksot vasta keskiviikon uusinnassa YLE HD:ltä. Alkaen 7.1. klo 22.40.