Ei tarvitse kuin lukea tässä threadissa elokuvasta esitettyjä positiivisia kommentteja tai ihan yleisestikin siitä kirjoitettuja arvosteluja, niin pitäisi saada vähän ideaa siitä, mikä tästä elokuvasta tekee hyvän. Missään en ole nähnyt tuota homoaspektia mainittavan siinä valossa, että se olisi se osa-alue, joka tästä elokuvasta tekee hyvän. Jos vain tuon pystyy teksteistä poimimaan, pitää olla todella valikoiva lukija.
Siinä mielessä tämä "homoaspekti" (voi luoja, mikä sana) tietty vaikuttaa elokuvaan että se tarjoaa taustan sille, MIKSI rakkaustarina oli onneton. Onnettomia rakkaustarinoita on tehty pilvin pimein mutta (esimerkiksi) onnettomuuden syy nostaa yhden onnettoman rakkaustarinan massasta. Onhan toki muita erottavia tekijöitä.
Niin mikä tästä elokuvasta sitten tekee hyvän? Tässäkin threadissa on noiden positiivisten kommenttien lisäksi esitetty myös vastakkaisia näkemyksiä. Hyvyyttä ja tylsyyttä on perusteltu samoin argumentein. Threadissa elokuvaa on kehttu, haukuttu tylsäksi, jollekin homot aiheuttavat varauksellisuutta, joitain ei kiinnonsta, joku odottaa kuin sateenkaarta nousevaa jne. Ja homoaspekti ei ole ainoa mitä tuolta tekstistä olen poimninut, mutta kyllä siihen viittaavaat niin homofobiasta kärsivät kuin avaralla silmällä maailmaa katsovat! Eli ilman mitään vääntöjä: En odota elokuvalta mitään. Aion sen kuitenkin joskus katsoa. Jos elokuva on hyvä, tulen yllättymään positiivisesti.
Mitä nyt trailerin äsken katsoin, niin ei herättänyt mitään mielenkiintoa. Onko Anna Faris kuinka isossa roolissa?
Kuten joku mainitsi jo aikaisemmin, jos Lost in Translation on sinun mielestäsi loistava elokuva, niin todennäköisesti pidät tästäkin elokuvasta. Minusta Lost in Translation on sinänsä tyylikäs leffa mutta uskomattoman tylsä ja tämä leffa oli juuri samanlainen.
Ahaa, vai jotain samaa kuin LiT:ssä. Minä todellakin pidin Lost in Translationista erityisesti sen tunnelman takia. Enkä varmasti osaa selittää kenellekään mistä siinä pitäisi pitää. Tuo vertaus oli avartava kommentti, eli ehkä pointti onkin joku muu kuin minkä voi suoraan (hah, taas tuli vitsi mieleen) sanoa... Kyllä mä tämänkin katson sitten joskus.
Leffa oli erittäin tyylikkäästi toteutettu. Hyvin oli pystynyt Lee välttämään liiallisen siirappisuuden. Tarina kulki eleettämästi ja hieno visuaalisuus loi hienoa tunnelmaa kerrontaan. Heath Ledger, Jake Gyllenhaal ja Michelle Williams suoriutuivat kaikki hyvin rooleistaan. 4½/5
Yksi oivaltavimpia arvosteluja, joita olen leffasta löytänyt: http://www.nybooks.com/articles/18712 Laatulehti asialla tietenkin ...
Kyllä minäkin tästä paljon tykkäsin. Harvinaisen kaunis tarina ja Lee onnistuu kerronnassa jälleen loistavasti. Pienintäkään tylsistymisen hetkeä ei tullut, vaikka leffa oli aika rauhallinen temmoltaan ja pituuttakin oli kolmatta tuntia. Kaunis kuvaus ja musiikki loivat onnistuneesti tunnelmaa leffalle. Heath Ledger oli jäyhänä päähenkilönä aivan erinomainen ja teki kyllä suuren vaikutuksen. Gyllenhaal ja Williams säestivät todella hyvin Hathawayn hahmon jäädessä näiden rinnalla hieman ohuemmaksi. Elokuvan loppu oli tosiaan aika pitkä, mutta toisaalta jokainen kohtaus siinäkin oli mielestäni sen verran perusteltu etten jaksa alkaa valittamaan. Kyllä tämä ehdottomasti Leen parhaiden elokuvien joukkoon nousee Sense and Sensibilityn ja Ice Stormin seuraan. Saattaa nousta arvosana vielä, mutta annetaan toistaiseksi 4½/5.
Moni kirjoittaja on keskustelupalstoilla niin "homous-suvaitsevainen" että alkaa ajatella että tuo taitais ottaa mielellään miehen barebackiin..mut ei se mitään kyllä private idahokin oli ihan jees leffa ja ei mulla silleen tätä ideaa mitään vastaan ole. Ainoa toivomus vaan on että toivottavasti Jake Gyllenhaal ei sentään paljastu "niiksi miehiksi".
Randy Quaid on haastanut Brokebackin tuottajat oikeuteen, koska näin jälkikäteen mietittyään ei saanut mielestään elokuvasta kylliksi palkkaa. Vaatimuksena on ylimääräinen 10 miljoonaa taalaa. BBC News
Joo-o, ennakkoluuloniko sen aiheuttivat, mutta ei iskenyt tämä rakkaustarina. Pitkä kuin nälkävuosi ja tylsä tekele. Ja ihmeellistä kyllä, edes homoilu ei kauhistuttanut! Ang Lee nyt ei muutenkaan ole suosikkiohjaajiani, vaikka The Ice Storm oli kieltämättä hyvä, joten samaan kasaan herran taideteosten kanssa tämä meni. Oli tämä parempi kuin Hulk, mutta ei kaiken hälyn arvoinen. 2/5, napsahtaa maisemista.
Munichin kanssa paras tänä vuonna näkemäni elokuva. Munich oli viihdyttävämpi, mutta tämä taisi jättää enemmän muistijälkiä. Hienoa kuvaa ja hienoa maisemaa, vaikka ne puut eivät myrskykohtauksessa liikkuneetkaan. 4/5. Yksi mielenkiintoinen huomio ikärajoista ympäri maailman: Kiina: banned Singapore: 21 Puola: 18 Argentiina: 18 Irlanti: 18 UK: 15 Saksa: 12 Suomi: 11 Ruotsi: 7
Tää oli varmaan hauska vitsi? Lähinnä noista listaamistasi huomaa tuon jakautumisen katoliset vs. protestanssiset maat. Kyllähän Suomen ja Saksankin ikärajat olivat lähempänä Ruotsia kuin Puola-Irlanti-akselia.
Ei, vaan kuten siinä lukee, mielenkiintoinen huomio. Toki tuossa näkyy jakaantuminen valtauskontojen välillä, mutta tuo Ruotsin 7 vuoden ikäraja tuntuu näin elokuvan juuri nähneenä hyvin matalalta. Vaikka ne kohtaukset olisivat olleet "vain" heterokohtauksia.
Eilen tuli nähtyä tämä paljonpuhuttu Brokeback Mountain -- tosin minulla ei ollut juuri minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Sanotaan näinkin erikoisesti, että minusta leffa oli aika hyvä ja todella hyvin tehty. Olen aina silloin tällöin maininnut siitä "uudelleenkatsomisarvosta" ja kyllä tämän leffan katsoo parikin kertaa uudestaan, mutta mistään klassikosta en itse alkaisi puhumaan. Kun leffa alkaa niin heti huomaa kuinka kauniisti se on kuvattu ja kuinka kylmiä sävyjä on käytetty. Akustisen kitaran tuoma musiikki sopi todella hyvin leffan tunnelmaan, mutta todella kauan sai odottaa sitä leffan "tunnussävelmää". Vaikka leffa etenee hitaasti eteenpäin niin ainakaan minä en kyllästynyt sen aikana kertaakaan. Etenkin nykyään hyvin käsikirjoitetut leffat ovat harvassa, tai leffat, joissa on syvyyttä oikeasti ja sitä "sielua", ja onneksi Brokebackissä on kaikki nämä ominaisuudet. Herrat Ledger ja Gyllenhaal vetivät roolinsa varmasti niin hyvin kuin vain on mahdollista, mutta valitettavasti paikoitellen minulle tuli se fiilis, että "Tuossa kaksi nuorta näyttelijää yrittää leikkiä Brandoa". Osaksi se varmaan johtuu herrojen nuoruudesta ja esim. Ledgerin kiiltokuvapoika-rooleista, mutta en välillä pystynyt ajattelemaan heitä kovan onnen lehmipoikina. Niistä homoeroottisista kohtauksista herrat selviytyivät kunnialla. Leidit Williams ja Hathaway suoriutuivat rooleistaan erinomaisesti, joskin minusta heidän roolinsa olivatkin sellaisia, ettei niihin huimia näyttelijäsuorituksia tarvittu. Tosin olisin minäkin suonut Williamsille Oscar-ehdokkuuden, mutten kyllä voittoa missään nimessä -- joskin nykyäänhän etenkin näyttelijittärille annetaan se pysti kovin heppoisin perustein, ja nuoruus ja kauneus on valttia enemmän kuin koskaan. Suomen ikäraja, 11, on minusta juuri sopiva tähän leffaan. Leffan aikana näkyy ikärajatappeluun oikeuttavia alastonkohtauksia oliko se tasan kaksi kappaletta: Williamsin rinnat ja hieman alapäätä (tosin sellaisesta kuvakulmasta, että siitä on turha edes puhua) ja Hathawayn rinnat. Ei tässä ihan Basic Instinct -meininkiä kuitenkaan ollut, ja minusta tämä leffa oli jopa vähän liian kilttikin. Ledgerin ja Gyllenhaalin rakkauskohtauksissa ei näytetty ollenkaan mitään ylimääräistä, ja vaikka homoseksuaalisuus ja homoseksuaalinen rakkauden akti on edelleen kauhean kyseenalainen asia, niin nuo kohtaukset olivat kyllä sellaisia, että kukaan lapsi ei niistä järkyty tai traumatisoidu. Yllättävän hyvä leffa tämä oli, ja kokonaisuutena toimia paketti: 4/5.
No jaa, sanoisin että jos rankempaa linjaa olisi tuossa suhteessa lähtenyt Lee vetämään, niin helposti tuosta olisi sellainen liiallinen "shokeerauksen" maku jäänyt. Nyt nuo kohtaukset sopeutuvat hyvin kokonaisuuteen eivätkä ole millään muotoa itsetarkoituksellisia. Muuten kyllä hyvää analyysiä ko. elokuvasta ja samaa mieltä olen muuten, paitsi että itse uskon tällä olevan potentiaalia ihan klassikoksi, aiheensa ja korkeatasoisuutensa vuoksi.