Yllättävän ristiriitaiset fiilikset tästä jäi. Toisessa päässä yltiöspektaakkelinen ja toisessa päässä häiritsevän pienimuotoinen. Välillä puitteet ja tunnelma olivat kuin halvassa tv-sarjassa (lähes koko leffa vissiin kuvattu studiossa) ja välillä mentiin uskomattoman hienoissa tunnelmissa. Pääjuoni oli turhan paatoksellista, mutta loppu taas vaikuttava. Itseäni vähän häiritsi lähes jatkuva soundtrack taustalla, vaikka ihan hieno olikin. Vähän tasapainoton kokonaisuus.
Päällimmäinen fiilis elokuvan päätyttyä oli pettymys. Ei sen takia, että kyseessä olisi huono leffa, vaan siksi että tästä olisi pienellä hiomisella voinut saada yhden vaikuttavimmista leffoista ikinä. Itselläni oli selkeä käsitys elokuvasta sen katsomisen jälkeen, mutta imdb:n keskusteluja luettuani ymmärrän, että näkökulmia voikin olla melkoisen erilaisiakin. En kuitenkaan usko, että oma näkemykseni muuttuisi useammalla katsomisella. Joku tässä lopullisessa toteutuksessa vain tökki, mutta vaikea sanoa mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Jossain vaiheessa loppufiilistelyjä tuli mieleeni, että Tool-orkesterin Adam Jones olisi toteuttanut nuo fantasia/avaruusosuudet huomattavasti paremmin ja tyylikkäämmin. 3/5
Vai että itkuisen pateettisilla musasoinnuillakin koittivat saada niitä omia (epäilemättäkin) köyhänlaisia tunneviisareitani värähtelemään. No eivätpä vaan lähteneet värisemään oikeastaan mihinkään suuntaan. Elokuvamaailman todelliset rakkauseepokset, kuten Myrskyn ratsastajat, Pretty Womanit sun muut ihanuudet saavat pitää kyllä ne sydänmaittensa huipputonttinsa ihan tämänkin haastajan jälkeen. Elokuvan visuaalinen ilme näyttäisi keränneen ympäri galaxin kiitosta... no eipä nuo kuplapojan ihmeelliset seikkailut kemiallisissa reaktioissaan nyt NIIN huikeita visioita tarjoilleet. Ihan ok:n näköistä menoa tavallaan, mutta vain sen ok:n näköistä. ½
Täällä kolahti, samoin kuten Unelmien sielunmessukin aikoinaan. Uskomattoman kaunista, Aronofsky luo arkisista asioista taianomaisia. Tukahdutetut tunteet, kaipuu ja haaveet välittyvät vahvasti näissä kahdessa elokuvassa. Vaatii keskittymistä eikä ehkä toimi parhaiten pitkän työpäivän päätteeksi. Seuraavat kaksi Aronofskyn elokuvaa ovat varmaan enemmän viihde-elokuvia. 4 / 5 Suosittelen Soderberghin Solarista tästä pitäneille, vaikkei ihan yhtä hyvä olekaan.
Taisi mennä hiukan ohi tämän elokuvan anti omalla kohdallani. Hienoja näkymiä ja maisemia maalailtiin ja vahvanoloisia tunteita ja tunnelmia tarjoiltiin. Niin paljon kuitenkin jätettiin eteerisen tulkinnan kautta katsojan oman käsityksen varaan että elokuvassa oli milteipä eräänlaista DIY -henkeä. Kukin näkee ja kokee kuten haluaa... Jollakin tapaa tuli mieleen sellainen ajatus että kenties asian sisäistäminen ja ylempi pisteytys vaatisi "sopivan lääkityksen", mikä ei noin yleisesti ottaen liene kovin hyvä asia. Kaunis ja vaikea mutta ei kovinkaan selkeä esitys ja tarinankerronta. Taiteellisuus pyhittänee kaiken? Hurjasti tätä teosta oli aikojen saatossa ylistetty eli "hypetetty", mutta nytpä tämänkin leffan sain hoidettua alta pois. Pettymys oli jonkin moinen joskaan ei ylitsepääsemätön.***/*****
No jopas oli elokuva Alku oli mukaansa tempaava, mutta keskivaiheilla koin uskon menetyksen, koska elokuva vaikutti yksinkertaiselta ja ennalta-arvattavalta, lopussa kumminkin vedettiin matto jalkojen alta (hyvällä tavalla). Visuaalisesti upea ja musiikista vastannut Mansell oli vedossa jälleen kerran. Jackmanin ehkä uran paras suoritus, sillä en ainakaan itse keksi parempaa. Weisz miellytti myös. Kaunista symboliikkaa ja valoilla kikkailemista. Hieman omaa pohdintaa elokuvasta. Spoiler Itse näkisin, että se nykyhetkessä ollut mies tosiaankin saavuttaa kuolemattomuuden ja matkustaa sitten satoja vuosia myöhemmin kohti sitä kuolevaa tähteä yrittäessään pelastaa naistaan, joka on siis muuttunut puuksi kuoltuaan. Tähti räjähtää ja tappaa miehen, jolloin pari ehkä elää yhdessä kuoleman jälkeisessä maailmassa(?). Se Espanjaan ja Etelä-Amerikkaan sijoittunut osuus on sen kirjan tarinaa eikä sen miehen seikkailuja, sillä se seikkailija kuolee juotuaan liikaa sitä puun mahlaa (aika karsea tapa kuolla). Elokuvan aikana paikoin toistui teksti "Divine Worlds", mitäköhän sillä tarkalleen tarkoitettiin? Vaikea antaa arvosanaa, tämä elokuva tulee pyörimään mielessäni varmaan pari päivää, mikä on hyvän elokuvan merkki. Toisaalta elokuvan alku oli sellaista 4/5 kamaa, keskivaihe 3,5/5 ja loppu sitten hyvin lähellä täysiä pisteitä, eli ei ihan täydellinen pätkä kuitenkaan. 4,75/5 . Kunpa useammat elokuvat olisivat tämän kaltaisia.
Katsoin jotain vartin verran alusta ja vaihdoin sitten unimaailmojen puolelle kun ei innostanut. Eipä siis ehtinyt iskeä tämäkään Aronofskyn tuotos (pl. Pi), en nyt kuitenkaan anna mitään arvosanaa.
Tuli katsottua tämä mestariteos kolmannen kerran. Hiljaiseksi veti, tämä elokuva on niin mykistävän kaunis. Se koskettaa niin syvältä ja niin henkilökohtaisella tasolla, että sitä on vaikea edes selittää. Uskon että tämä on yksi niistä syistä miksi elokuva jakaa niin paljon mielipiteitä. Ehkei tämä joidenkin elokuvallisten normien mukaan ole ihan aukoton elokuva, mutta mielestäni se ei ole edes se pointti. Tärkeintä on että se koskettaa ja kolahtaa. Audiovisuaalinen ilme on epätodellisen kaunista, täytyy tutustua Clint Mansellin musiikilliseen tuotantoon lähemmin.