Nyt on ensimmäistä kertaa (selvinpäin varmaankin.. ) katsastettu tuo Elefanttimies ja täytyy kyllä sanoa, että jo elokuvan ensimmäiset kuvat taustalla soivaa ahdistavaa ja painostavaa musiikkia myöten on niin hienoa katseltavaa/kuunneltavaa. Kuvittelin elokuvan aivan toisenlaiseksi, mutta olin kyllä positiivisesti yllättynyt, että Lynch on alkuajoista saakka käyttänyt samoja tehokeinoperiaatteita kuin nykyäänkin. Elokuva ansaitsee kyllä täydet pinnat
Entäs, onko kukaan nähnyt Mulholland Driven ja ajatellut mitä siinä oikeastaan tapahtuu? http://www.innergrail.com/mulhollanddrive/ selittää kaiken tarpeellisen, mutta luulen että pinnan alta löytää vielä mitä haluaa, onhan herran viimeisin elokuva niin monitasoinen.
Mullholland Drive on katsottu jo muutamaan otteeseen. Ekan kerran jälkeen olin ihan myyty ja katsoin elokuvan toistamiseen välittömästi saman päivän aikana. Ajatukset oli täyttä myllerrystä session jälkeen ja kysymys päässä olikin että mitä helvettiä juuri tapahtui. Fiilistä ei voi pukea sanoiksi. Mielestäni elokuva ei myöskään kaippaa selittämistä tai en oikeastaan suo sitä itselleni koska tuosta voi koko ajan saada uusia viboja ja juuri tästä henkilökohtaisesti pidän. Pureskeltua hollywood höttöä tulee joka tuutista ihan tarpeeksi. Haasteita välillä!!
https://www.dvdplaza.fi/forums/showthread.php?t=9555&highlight=mulholland+drive Tuossa threadissa oli jo tuo linkki jo kertaalleen, mutta pitää kyllä katsoa tuo loisto tekele uudestaan lähipäivinä.. Tuolla on tosiaan keskustelua tuosta jo aikaisemmin, että sieltä löydät varmasti myös hauskoja tulkintoja
Uusimmassa Filmihullussa on kirjoitus Twin Peaks-elokuvan, Lost Highwayn ja Mulholland Driven yhteisistä piirteistä. Keskittyy tuohon Twin Peaks-elokuvaan. Muusta sisällöstä voisi sanoa sen verran, että Bagh ei näytä vieläkään tajuavan mistä Kajaanin elokuvateatterijupakassa on kyse.
Omia aatoksia Sensei Lynchistä. Tässäkin threadissa on jo todettu että lähes kaikki Lynchin elokuvat ovat matkoja mielen pimeälle puolelle. Se on melko selkeästi nähtävä teema ja ehkä se myös juuri siksi kiinostaa isojakin katkojamääriä. Tästä päästäänkin oikeastaan siihen miksi aloin tätä juttua ylipäätään kirjoittamaan. Lynch kerää aina elokuvillaan huomattavat määrät ihmisiä tuotoksensa pariin. Poikkeuksetta niitä myös pidetään hyvänä ja elokuvia harrastamatonkin henkilö näkee niissä jotain hienoa. Onko Lynch sittenkin populisti? Onko hän löytänyt sen keskitien mikä uppoaa isoon kansaan ja vielä kriitikoihinkin? Onko koko mies edes taiteilija vaan tehdäänkö ne tarkasti juuri tuollaisiksi erikoisuuden ylistyksiksi koska sillä kaavalla varmasti saadaan liikettä aikaan. "Aito" taitelija tekee tuotoksiaan välittämättä tuon taivaallista siitä mitä siitä ajatellaan vaan pyrkii toteuttamaan itseään (vrt kissantappovideo) välittämättä rahallisesta vastineesta. Onko Lynchin taide nyt sitten tehty tahallaan juuri tuollaiseksi koska sen tiedetään poikivan pennejä mukavasti vai onko taiteilija näkemys sattuneesta syystä kansaa houkutteleva. Kysymys onkin siis siitä, että voiko hurjiin myyntilukuihin yltäneet tuotokset olla huonoja tai hyviä? Jos nyt otetaan vaikkapa vertaus "case Antti Tuisku" niin voidaan hyvin mielin todeta että musa on oikeasti skeidaa. Mutta sen täytyy olla hyvä jos se on lista ykkönen. Kumpi nyt on väärässä, se joka äänestää jaloillaan ja tekee musalevystä platinaa ostamalla niitä kaupoista vai se joka maukuu ko tuotteen huonoudesta? Jos se puree isoon kanssaa, se ei voi olla huono. Jos tätä vertaa Lynchiin niin hänen elokuvansa pitäisi olla keskivertoja koska niitä ihan mukavasti myydään. Oikeaa taide-elokuvaa ei varmasti myydä isoille piireille ja loppukuluttajille vaan niille samoille henkilöille jotka käyvät katsomassa oopperaa ja kuluttavat korkeakulttuuria sen vuoksi kun haluavat olla niin snobeja, ei sen vuoksi että sillä taiteella olisi jotai koskettavaa merkitystä. No yhtäkaikki, taidan olla itse joko populisti tai hyvien elokuvien ystävä Mestari Lynchillä koska hänen elokuvansa ovat poikkeuksetta todella erinomaisia.
Generigiltä hyvä pohdinta aiheesta mitä olen itsekkin miettinyt. Tosin minun mielikuvani on, että Lynch osaa nykyään tehdä enemmän kompromisseja taiteen ja kaupallisen menestyksen kanssa. Koska fakta on, että jos leffa ei menesty niin ohjaaja ei paljoa tee enää elokuvia. Uskoisin, että Lynchiltä tulee vielä joskus Lost Highwayn kaltainen täysi sekopää taide elokuva. Mieshän on alkuperältään maalari eikä elokuvan tekijä ja ajautui elokuviin ainoastaan sen takia, koska kiinnostui liikkuvasta kuvasta taiteen puolesta. Hänen ensimmäiset työnsä olivat siis liikkuvia maalauksia käytännössä. Kyllä väittäisin silti, että suurelle yleisölle Lynchin leffat ovat helmiä sioille. Monet eivät ole valmiita pohdiskelemaan elokuvia ja katsomaan niitä 5+n kertaa jotta jokainen pieni nyanssi on hallussa.
Taitaa taustalla kummitella myös se, että Suomessa ei taiteilijalla ole arvostusta, ellei hän ole ainakin ole joskus ollut pohjalla. Taloudellisesti menestyvä ei ole oikea taiteilija Suomessa. Maailma on täynnä rikkaita taiteilijoita, joiden ei katsota myyneen itseään. Taloudellisen menestyksen ja taiteen yhdistäminen näyttää olevan mahdoton yhtälö ainoastaan Suomessa. Ehkäpä Juhani Palmukin alkaa saada arvostusta täällä, kun hänellä on ollut taloudellisia vaikeuksia.
Hmm, mistähän mahtaa johtua että Lynchiltä ei ole hirveästi uutta kamaa irronnut. Uusin maininta IMDB:ssä on vain Rammsteinin DVD:llä oleva video. Jollain jotain huhuja tiedossa tms.?
Jostain animaatiosta on tainnut olla huhuja liikkeellä mutten välttämättä uskoisi niihin. Rabbits oli ihan mielenkiintoinen tekele, jonka katsoin muutama päivä sitten.
Katselin tuossa hetki sitten The Darkend Roomin. Aikamoinen pettymys oli. Tai no mitäpä kotisivuille piilotetusta halvalla tehdystä lyhytelokuvasta nyt olisi voinut odottaakaan? Aihe oli sinänsä ihan mielenkiintoinen ja herätti paljon kysymyksiä, mutta olisi leffassa voinut jotain muutakin olla kuin pelkkää kryptistä dialogia. Halvannäköinen toteutus häiritsi myös paljon. Leffassa näyttelevät Cabin Feverin naispääosien esittäjät sekä kaksi muuta joita ei ole ainakaan IMDB:n krediitteihin jostain syystä listattu. Vilkaisin myös Rabbitsin ensimmäisen osan. En osaa vielä sanoa sarjasta oikein mitään, onko kyseessä muuten jatkosarja? Ensimmäinen osa vaikutti ainakin hyvin tylsältä, vaikka olikin aika hämärä tunnelma. Ja lopuksi paikkasin vielä vähän yleissivistystä ja katsoin vihdoin Eraserheadin, joka oli kyllä aivan eri luokkaa edellämainittuihin verrattuna, mutta silti pieni pettymys. Esikoispitkäksi ihan hieno elokuva, mutta yltyi ajoittain tekotaiteelliseksi. Myöhemmissä Lynchin tuotoksissa kaiken muun lisäksi oman ainutlaatuisen viehätyksen on tuonut hieno värimaailma ja Badalementin musiikki ja kun Eraserheadista ei kumpaakaan löydy, latisti sekin vähän fiilistä. Jack Nance oli kyllä loistava. Onko kenelläkään muuten tietoa siitä Lynchin uusimmasta projektista? Ainoa mitä tiedän on vain se, että jotain on tekeillä.
Hyvä pointti. Suomen historiahan onkin täynnä köyhiä taiteilija renttuja. Ja aikonaan taiteella ansaitseminenkin saattoi olla huomattavasti hankalampaa kuin tänä päivänä. Kyllä taiteen tekijä saa tosiaan jotain tienatakkin, eihän se ole kiellettyä... Olisiko nälkätaiteilijan ajatus sitten siinä että tämän luomisen inspiraatio kumpuaa kurjuudesta. Eli ei nälkää - ei luovuutta? Ja kun vatsa on täysi - luovuus katoaa... heh... mutta joo, nälkä kasvaa syödessä :thumbsup: t. sunnuntai filosofi
Lynchin teokset uppoaa meikäläiseen kuin tikku paskaan. Melkeinpä kaikki Lynchit tekeleet on nähtynä ja voidaan sanoa että Lynch on parhaita amerikkalaisia ohjaajia ikinä. Moni ohjaaja pystyy tekemään sekavan elokuvan (paitsi Roland Emmerich), mutta harvapa pystyy vääntään leffoihin niin mystisen ja ahtaan tunnelman kuin Lynch. Herran elokuvat eivät ole sieltä helpoimmasta päästä, eivätkä varmasti aukea monille, mutta Lynchin elokuvien omituisuus ja sekalaisuus antaa syyn katsoa niitä yhä uudelleen ja uudelleen. Mulholland drive ja Lost Highway on tullut tsekattua moneenkin otteeseen, mutta kovinkaan aukotonta teoriaa en ole pystynyt rakentamaan. Jos uni ei meinaa tulla silmään, eikä Takashi Miiken elokuvia ole käden ulottuvilla mikä olisikaan parempi tapa lisätä omituista oloa kuin katsoa Lynchin ensimmäinen täyspitkä Eraserhead. Tarpeeksi väsyneessä mielentilassa elokuvasta saa ne parhaat kiksit. Omaperäinen kummallisuus on minusta Lynchin elokuvien kiehtovimpia elementtejä, mutta ei ohjaaja kannata omituistenleffojen vääntäjäksi suoraan leimata, vaan katsoa huomattavasti tyypillisimpiä Lynch elokuvia perinteisempi (mutta silti hyvä) The Straight Story. Tositapahtumiin perustuva kaunis tarina.
Tämmöinen löytyi imdbn keskustelufoorumista. Hienoa kuulla, että jotain on vihdoin tuloillaan. -------------------------------------------------------------------------- "The Green Room in Lodz Lynch started working on the movie during the last years Camerimage festival. Initially it was to last only a few minutes, but the etude underwent considerable development. The script was written on the spot, often just before shooting. It was kept in secret. This is a typical Lynchian story, a clash of the real and unreal worlds, said Marek Zydowicz. Lynch invited Polish actors, Karolina Gruszka and Krzysztof Majchrzak. The cast included also Jan Hencz, Józef Zbiróg and Piotr Andrzejewski who has lived in the United States for many years and appears on the screen using the name of Peter Lucas. This was meant to be an experiment, a taste of how the work is done in Poland. Having returned to Los Angeles, David Lynch edited the material he shot. The result was a 15-minute film, which fascinated Lynch so much that he decided to continue working on it. He invited Karolina Gruszka and Krzysztof Majchrzak to the States. The actors went there with Zydowicz and the Camerimage crew. They did not know the whole script, had 10 shooting days, and got the descriptions of their scenes and characters just before the shooting started. Laura Dern costars with Majchrzak in the American scenes. I wouldnt trust 99 % of directors in such circumstances, claims Krzysztof Majchrzak. But I decided to trust Lynchs intuition, simply because I know his work. Besides, already during the movie-shoot in Poland I realized working with him is a joyous, euphoric experience. Thats precisely how I like working. Although Lynch isnt exactly a young man, he is capable of enjoying the cinema like a little boy who plays with toy soldiers on the plush carpet right after having breakfast under his mothers supervision. And he infects others with his lightness. The only person capable of such lightness is Jan Kolski we can work like this but we manage to preserve the spirit of a serious, spiritual-intellectual conversation. Lynch likes to play. He often succumbs to some impulse, takes the camera from the operator, says: I will do it, and arranges the shot. At his home he showed us some very short films, which he made for himself. The way he paints and takes photos for his own sake. These film miniatures filmy were charmingly light and unassuming. Currently, the new film is ca 40 minutes long, its working title is "The Green Room in Lodz" ("Zielony pokój w Lodzi"). I think Lynch is surprised with the results of this undertaking, says Marek Zydowicz. He wants to continue the project. He told me there is a mystery in this material which greatly attracts him. The directors agent claims that a lot of his movies were created in this way, including "Mulholland Drive." While staying in Poland David Lynch will be shooting more sequences of the movie, some of them in the circus. The Zalewscy circus troupe will come to Lodz to take part in the shooting. Laura Dern was also meant to take part in the December scenes. She cannot come because of her advanced pregnancy. Lynch plans for another eminent American actor to take part in the scenes shot in Poland. "Zielony pokój w Lodzi" is an attempt at finding a new mode of movie narration. It seems, however, that this experiment will result in a new Lynch movie. Moreover, Marek Zydowicz suggests that this project is a prelude to another undertaking. The creator of "Twin Peaks" wants to shoot a high-budget feature film in Poland, on the basis of a script which has already been written. This is supposed to be a joint American, French and Polish production. "
Tulipahan katsottua tuo puuttuvakin teos, Lost Highway. Olipahan upea teos, ei tosin laisinkaan niin paljon mieleeni kuin vaikka Mulholland Drive. Tai edes Blue Velvet. - Jos tuosta pitää parasta kohtaa hakea niin ehdottomasti musiikillinen anti, aivan varmasti: - Marilyn Manson, Rammstein ja Angelo Badalamenti olivat varsin kätevä yhdistelmä. Myös tunnelma oli paikoitellen käsin kosketeltava mutta juoni taas oudon laimea verrattuna vaikka Mulholland Driveen. Pitänee toki katsoa tuo vielä toiseen kertaan kertaalleen että voi lopullisia mielipiteitä jättää. Nykyisellään kumminkin Lost Highway on siinä 3-3½ tähden elokuva. PS. en tätäkään ihan kerralla hiffannut, jos kertoisitte linkkiä johonkin juonikuviointiin. Jäi hieman piiloon tuon mysteerisen miehen rooli.