Täydellistä demokratiaa ei varmaan ole missään eikä tule olemaankaan, mutta Suomi on yksi maailman demokraattisimmista maista ja siitä voimme olla ylpeitä. https://worldpopulationreview.com/country-rankings/democracy-countries Vuoden 2021 listauksessa Suomi oli demokraattisimpien maiden listalle sijalla 5: 1. Norja 2. Islanti 3. Ruotsi 4. Uusi-Seelanti 5. Suomi 6. Irlanti 7. Kanada 8. Tanska 9. Australia 10. Sveitsi Kärkimaat luokitellaan täysiksi demokratioiksi. Ensimmäinen "Flawed democracy" on Ranska sijalla 24 ja sitä seuraa Yhdysvallat sijalla 25. Tätä listausta ei kuitenkaan suoraan voine suoraan käyttää toisinpäin oligarkisuus-listauksena kuin vain suuntaa-antavassa mielessä, koska esim. Yhdysvalloissa toimitetaan kohtalaisen vapaat vaalit (vaikka pientä äänioikeuden rajoittamista tapahtuukin), mutta ne sinänsä vapaat vaalit menevät tavallaan hukkaan, koska ne valitut poliitikot (suuri enemmistö heistä) on ostettu isolla rahalla ajamaan rikkaimman 1 % asiaa ja valtamedia on "juonessa mukana" pitämässä kansaa pihalla asioista.
No lähinnä se elitsimi-viitaus päätoksenteossa, kun Suomessa käytännössä ne puolueet, jotka päätyvät hallitusvastuuseen, niitä on korkeintaan 3-4 yleensä, ja useimmiten samat puolueet, niin käytännössä ne puolueet sanelevat sen sisällön, joka menee läpi siellä istuntosalissa, koska hallituspuolueilla on enemmistö edustajistossa. Vaalikausi on 4 vuotta, niin yleensä seuraavat vaalit ratkaisevat seuraavan kauden pääpuolueeksi jonkin oppositiopuolueen, kun näillä on ollut 4 vuotta aikaa heittää lokaa niskaan ja esittää eriäviä mielipiteitä hallituksen esityksiin, niin ongelmana saattaa olla myös nuo liian lyhyet hallitusvaltakaudet, ja puolueiden liian suuri lukumäärä: Kaikki puhuu samaa asiaa, kaikilla on samat pääteemat puheissa, mutta lähestymistavat, ideologiat ja miten asioita hoidetaan, on joka puolueellla omansa kirjattuna puolueohjelmaansa. Nämä kaksi seikkaa näkisin syynä, miksi oikein mitään järkevää siellä saada pitkällä aikavälillä kansalaisten tulokulmasta juuri tapahtuvaksi. Nyt, kun tällä hetkellä on punavihreä vasemmistohallitus, niin sosiaali-ja tereys sekä koulutuspolitiikka on saanut rahaa valtion tuista, ja jotain eläkekorotuksia, ja aktiivimalli peruttiin, mutta taas on kokoomus varmaan suosituin puolue seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, jolloin se lähtee hakemaan hallituskumppaneita, niin Suomeen tulee porvarihallitus, ja sitten taas voidaan varautua vähempiosaisten tukien kiristyksiin ja leikkauksiin, koska erityisesti kokoomus parjaa nykyhallitusta liiaalisesta valtionvelan holtittomasta ottamisesta. On kyllä totta, että yhdessä vaiheessa tuntui ennen istuvan pääministerin Sanna Marinin bilekohua, että vastaus kaikkeen tuntui loytyvän siitä, että valtio ottaa lisää velkaa, mutta eihän sitäkään voi loputtomasti ottaa. Vanhan koulukunnan ekonomit, jotka pääosin ovat varmaan asiantuntijalausuntoja antamassa kokoomuksen omissa istunnoissa, niin ovat huolissaan valtion velkaantumisesta ja velkataakasta tällä hetkellä, kun taas liberaalimmat ja vasemmalla olevat taloustieteilijät,jotka osa heistä, ei kaikki, kannattavat nk. Modern Money policya, jossa vasemmistoliitto lienee ainoa puolue Suomen historiassa, joka tukien sitä hyodyntää talouspolitiikan hoidossa puheissaan sitä. Mitä olen perehtynyt tuohon MMp:hen, niin on siinä etunsa, mutta ei se pelkästään hyviä puolia sisällä. Onhan Suomi aika korkealla myos tilastoissa, kun on mitattu korruptoituneisuutta ja sen vähyyttä valtioissa, mutta kyllä Suomessakin on korruptiota varmaan sellaista jonkin verran, mikä jää piiloon, eikä näin ollen tule mitatuksi tilastoja laadittaessa tuosta korruptoitumisesta.
Minua ihmetyttää ihmiset, jotka äänestävät vaaleissa sen mukaan, mitkä puolueet ovat olleet hallituksessa ja oppositiossa. Eivätkö ihmiset pysty eriyttämään loanheittoa poliittisista agendoista? Täysi-ikäisyyden ja äänestysoikeuden saavutettuani aikoinaan oli parissa ensimmäisissä vaaleissa vähän hakemista puolueiden kanssa, mutta n. 20-vuotiaana alkoi olla selvillä, mitä puolueita kannatan ja äänestän. Tuohon ei ole muutosta tullut. Poliittisilla kohuilla ei ole käytännössä mitään vaikutusta minuun, koska niissä on pohjimmiltaan kyse median käyttämästä poliittisesta vallasta ja minä en missään tapauksessa luovuta demokratian suomaa poliittista valtaani medialle. Politiikan perusperiaatteisiin kuuluu, että poliittinen oikeisto haluaa vähemmän veroja ja vasemmisto enemmän veroja, koska verorahoilla voidaan toteuttaa hyvinvoinnin jakautumista tasaisemmin yhteiskunnassa. Veroja ei kuitenkaan voi loputtomasti nostaa/kerätä ja tilanteessa, jossa budjetti uhkaa jäädä perin alijäämäiseksi esim. laman tai pandemian kustannusten takia, ratkaisuksi jää velanotto. Oikeisto pelottelee kansaa velkaantumisella. Vasemmisto taas korostaa velanoton tärkeyttä heikommassa asemassa oleville. Suurin osa kansasta ei ymmärrä velanoton taloudellisia vaikutuksia, koska makrotaloustiede (joka on eri asia kuin yritys- tai yksityistalous) ei ole lähtökohtaisesti ihmisillä hanskassa. Ihmisten voi olla vaikea ymmärtää sitä, että voi tulla kalliimmaksi olla ottamatta velkaa. Velkaa kannattaa ottaa, jos se tulee halvemmaksi. Se, mikä tulee halvemmaksi on sitten erittäin vaikeasti arvioitavissa. Eihän kukaan voi tarkasti tietää, miten Suomen talous kehittyy ja muuttuu vaikka seuraavan 10 vuoden aikana, mutta voidaan tehdä ennusteita ja toimia niiden mukaan toivoen, että ei ihan metsään arvata. Ei tavallinen pulliainen voi tietää, kannattaako valtion ottaa joku laina vai ei. Jopa asiantuntijoilla on eri näkemyksiä asiasta. Siten ihmisten pelottelu velkaantumisella on periaatteessa manipulaatiota. 90-luvun lama ja sen hoito opetti, että velkaantumisen välttämisessä tiukalla talouspolitiikalla voi olla karu seuraus syrjäytymiskehityksen kautta, joka tuo oman riippakivensä talouteen. Suomi taitaa muuten saada velkaa tällä hetkellä negatiivisella korolla, joten siinä suhteessa tilanne on hyvä. Velkaantumisella on toki myös rajansa. Ei sitä voi ylenmäärin ottaa. Siinä pitää olla tolkkua ja ne velkarahat pitää käyttää järkevästi. Makrotaloustieteen asiantuntijat tietävät parhaiten, missä ne rajat kulkevat ja paljonko velkaa kannattaa ottaa. Modern Money policy? Tarkoitat varmaan Modern Monetary Theory (MMT)?
Juuri sitä tarkoitin, Modern Monetary Theorya, kiva ja kiitos kun korjasit tämän. Oli niin Flow päällä tuossa vastausta kirjoittaessa, että tuli väärin tuo termi. Sitä tosiaan tuossa tarkoitit, miten korjasit tuon termin oikein! Ymmärrän hyvin tuon kahtia jaon oikeisto ja vasemmistopuolueiden välillä, ja onhan se niin, että por rit ajavat vain ison pääoman asiaa pääasiassa, vaikka väittävät puheissa olevansa "aito työväen" puolue, mutta ei kokoomus käytännössä ole todellakaan mikään perusduunarin puolue. Se muuten suomen kansassa ihmetyttää, kun niitäkin olen kuullut mielipiteitä, että paskaduunari äänestää kokoomusta, on totta että suomen kansantalous ei pyöri ilman hanttityöläisiä, mitä itse arvostan sellaisia lapiomiehen kaltaisia tuottavan työn tekijöitä paljonkin, mutta ne tulotasot ja varallisuudet, joita niillä hommilla tienaa, ei ole mitään sen suuruisia, että voisi hyvin mielin äänestää isojen pääomien etuja ajavia puolueita. Ehkä suurin syy tämän kaltaisten kannanottojen kuulumiseen on juuri kansan sellainen "tietämättömyys" tai ymmärryksen puute perimmäisistä syistä, mihin puolueiden edustajien puheenvuorot pohjautuvat. Lähinnä kokoomus on viime vaaleissa voimatoistanut "Työnteon verotusta pitäisi keventää", joka voi äkkiseltään kuulostaa joltain hanttityöläisen korvissa, että jää käteen enemmän rahaa, mutta sitten ei sen enempää osata tehdä johtopäätöksiä, että julkisten terveyspalveluiden hinta kallistuu, tai laatu heikkenee, koska se on niistä pois tavallisesti. Kaikilla yhteiskuntatieteiden kanssa ristikkäin olevissa tieteenaliollahan tuo makro ja -mikro -taso on, ei ainoastaan taloussosiologiassa, mutta kumpaakin kanttia mietin yleensä, ehkä tosiaan, jos jätän katsomati noita miesten kanavia, mikrotasolla sillä ole mitään merkitystä mihinkään kanavien tarjontaan liittyviin päätöksentekoon, tai jos ostan pullon Koskenkorvaa Alkosta, sillä nyt suurta vaikutusta ole, mutta kun tarpeeksi moni tekee samoin, niin jossain kohtaa voidaan alkaa puhumaan sen kokoisesta otoskoosta, että voidaan alkaa keskustelemaan makrotason vaikutuksista. Ehkä tuohon naisille suunnattujen kanavien tarjontaan tai sen halukkuuteni, että niitä pitäisi vähentää, ei voi vaikuttaa niin helposti makrotasolle asti, kun taas jos haen viikonlopun tai viikon Koskenkorva -satsin 5-6 pulloa kotimaista kirkasta perjantai-päivänä pitkäripaisesta, joka lienee viikon vilkkain päivä viinakaupassa, koska viikonloppu edessä, ja työviikko takana, ja sitten kun Koskenkorva on perinteikäs kotimainen jo isiemme pojat nojasivat siihen perinteeseen, se on Alkon myydyin tuote varmaan aina perjantaisin, niin melkein olen jo kantamassa korteani kekoon, että Suomen kansantalouden rattaat jatkavat normaalia toimintaansa, pyörivät pysyvät pyörimässä.
Eipä mitään. Sattuu sitä paremmissakin piireissä ja tässä on uudenvuoden juhlinnat alla. Ei tietenkään Kokoomus ole mikään työväen puolue. Se on pääoman ja yrittäjien puolue. Demarit ovat se "duunaripuolue" tässä maassa, mutta Kokoomus on toki taitava brändäämisessä ja moni tuohon valheeseen haksahtaa. Kokoomuksen kannatus onkin jonkin verran yläkanttiin verrattuna siihen, mitä sen demokratiassa "pitäisi" olla monipuoluejärjestelmässämme. Veronkevennyksestä kirjoitat asiaa. Näin toki, mutta merkittävin makrotalouden ja yksityistalouden ero on siinä, että yksityistaloudessa poispäin virtaava raha näyttää "katoavan" jonnekin kun taas makrotaloudessa se raha ei katoa mihinkään, vaan vaihtaa vain omistajaa. Säästämisen merkitys on siten erilainen: Yksityistalouden näkökulmasta säästäminen voi olla kannattavaa (esim. taloudellisen turvan kasvattamiseksi), kun taas makrotaloudessa säästäminen voi aiheuttaa laskusuhdanteen ja tukun muita ikäviä seurauksia, jotka voivat tulla kalliiksi. Makrotaloudessa "tuhlaaminen" ja "säästäminen" ovatkin talouden säätömekanismeja. Yksityistaloudessa ei moista säätämistä ole: Ethän sinä osta vähemmän tai enemmän ruokaa sen mukaan, miten K-Kauppiaan kvartaali on mennyt tilikirjojen mukaan. Tämä pohdinta menee jo hilseen yli, mutta ei se mitään. Jokaisen on ihan hyvä tahollaan miettiä kulutustottumuksiaan.
Demarit ovat vanhuksien puolue tässä maassa. Ja siinä saattaakin olla tämän maan pelastus, riippuen toki tulevista vanhuksista...
Omastakin mielestäni demareiden ongelma on ikääntyneet äänestäjät. Ehkä nyt, kun 80-luvulla syntynyt Sanna Marin edustaa oman sukupolveni ihmistä, ja on pääministeri, niin yksi syy voi olla Marinin somessa ja muissa maailman medioissa oman henkilobrandin luonnissa tehdyt "tempaukset", joihin myos tuo bilekohu liittyy on se, että nuorempi sukupolvi saattaisi kiinnostua demareista ja heidän politiikastaan enemmän.
Ei pääministerin tempaukset tällaista hiukan iäkkäämpää henkilöä naurata. En ihmettele, jos iäkkäät siirtyvät äänestämään jotain muuta puoluetta tai jättävät äänestämättä.
Millä tavalla negatiivisesti päämininisterin "tempaukset" ovat vaikuttaneet elämääsi? Laskivatko tulosi, koska pääministeri biletti korona-altistuneena? Nousiko vakuutusmaksu? Heikkenikö Postipalvelu? Kumpi on sinulle tärkeää, pääministerin imago, vai pääministerin puolueen harjoittama politiikka? Minun elämääni vaikuttaa puolueiden harjoittama politiikka, joten äänestän sen mukaan. Imagolla ei ole mitään merkitystä.
Demarien äänestäjät lienevät iäkkäitä, mutta ei se sitä tosiasiaa poista, että duunarin kannattaa äänestää demareita. Demokratian valuvikoihin kuuluu se, että ihmiset eivät aina hahmota, ketä heidän kannattaisi äänestää ja ihmisiin pystyy jopa vaikuttamaan mielikuvilla.
Ei tempaukset tuolla tavalla näy. Enempi ne näkyvät imagossa, jonka itsekin nostat esiin vaikuttavana tekijänä seuraavassa viestissäsi.
Äänestäjät tekevät imagosta vaikuttavan asian ihan itse antaessaan irrationaalisten emootioidensa määrätä ajatteluaan, ja tähänhän mielipidevaikuttaminen perustuu. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Ihminen voi hallita emootioidensa vaikutusta ajatteluunsa olemalla tästä prosessista tietoinen.
Mielestäni on melko naiivia, että keltainen lehdistö tai jokin muu median edustajistosta pitkään käy onko järkee vai ei -tyylistä keskustlua ja retostelua yli äyräidensä esimerkiksi kärkipoliitikon ravintola-illan vietosta, kaikki kivet käännetään esimerkiksi Sanna Marinin bilekohu-tapauksessa, ja useaan otteeseen kyseenalaistettiin, kun tämä oli saanut korona-altistuman kun oli ollut samassa tilassa fyysisesti korona-tartunnan saaneen ihmisen kanssa muistaakseni. Mitä vaikka ihminen hoitaa pääministerin, eduskunnan puheenjohtajan tai vaikka presidentin virkaa aktiivisena, niin mielestäni mitä hekin ovat suomen kansalaisia ja tavallisia ihmisiä myös osa identiteetiltään, niin jokin baari-illan vietto nyt mielestäni miksi siitä pitää nostaa välttämättä monta päivää vellova keskustelu valtamediassa? Mitä Sanna Marin on myös ennen poliitikon uraa ollut kaupan kassa, hän on valtiotieteen maisteri, ja nuori 1980-luvulla suomalainen nuori nainen, niin noihin kategorioihin liittyen Suomen laajuisesti yö/iltaelämässä on liikkunut useitakin ihmisiä, joiden identiteettiin voi kytkeä samat määritelmät. Lain mukaan, vaikka julkisuuden henkilöillä on tavallisia kansalaisia alhaisempi tietosuoja, ja loan heitto esimerkiksi juuri työnsä puolesta kärkipolitiikoilla, niin heidän on kestettävä heidän osakseen kaikenlainen loan heitto, kärkipolitiikot heillä ole käytännössä mitään yksityistä tai yksityselämää käytännössä lainkaan. Se, miten paljon esimerkiksi eduskunnassa istuvien rivimiespolitiikkojen ryyppy-illoista ja seurapiirikaunnottarien yhteisistä illan vietoista ja muissa huorissa käynneistä ei lehdet kirjoita juuri mitään, koska niissä ei ole mitään uutisoitavaa, koska kaikki tietävät, mitä he puuhaavat vapaa-ajallaan aina toisinaan. En epäile lainkaan, etteikö tämän kaltaista toimintaa siellä ilmenisi, kun rivikansanedustajalla kuitenkin on jonkinlainen kohtuullinen paltaizkka, ja voi vedota valtaan, kun on kansanedustaja, vaikka rivikansanedustajalla nyt yksinään mitään valtaa olekaan, jos ei ole missään valiokunnissa mukana, vaan käy teippaamassa tyhjää -napin pohjaan istuntosalissa, ja katsoo työhuoneessa televisiota muutoin vain, eikä juurikaan tee kansanedustajan töitä. Varmaan on sellaisiakin riviedustajia. Oma kokemukseni on valtio-opin oppialan opiskeljoista ja valmistuneista, että se porukka nyt ihan kuppiinkaan sylkevää porukkaa ole, eikä Sanna Marin tee varmaanakaan mitään poikkeusta tässä asiassa. Mielestäni on hienoa, että ajan hengen mukaisesti nyt kun oman sukupolveni edustajat ovat saaneet valtaa hallituskokoonpanossa, niin myös uskalletaan tuoda vähän politiikan ulkopuoleltakin sitä julkisuusimagon rakentamiseen liittyvää sisältöä samaan henkeen, mitä nykyään on trendikkästä somevaikuttajien kesken tehdä kaikenlaista yhteistyötä esimerkiksi vaatebrändien kanssa, tai minkä tahansa tuotemerkin yhteydessä poseerata mallina tyylikkäänä pimuna naisilla, ja miksei miehiäkin ole somevaikuttajina, joiksi heitä mainitaan perinteisessä mediassa mitä titteliä tai sanaa käytetään. Sanna Marin on avannut mielestäni tämän pelin hienosti, perinteisesti politiikkojen someaktiivisuus on ollut tylsää ja siinä ei ole oikein ollut viihdearvoa, ja osa vanhan koulukunnan porvareista järkyttävää some-käyttäytymistä, mitä liityin itsekin alun perin Twitteriin, jotta saisin havaintoja tehdyksi, minkälaisen ilmentymän politiikkojen some-profiili saa heidän itsensä toimesta. Mielestäni Sanna Marin on tuore tapaus ja kokonaan heittää kokonaan haastepallon muille politiikoille sisällöllään, että voidaan vähän vapaammin ehkä jo 2022, tai mitä nyt 2021 vuodesta voidaan puhua, niin ei kaiken tiedottamisen tarvitse olla sitä suljetuissa kabineteissa kapulakielistä tiedotetta, mitä someen annetaan julkisuuteen. Tuosta duunaripuolueesta, vasemmistoliiton sähköpostikeskustelupalstallakin, mitä olen Turun vasemmistoliiton sähköpostilistalla mukana, kun olen Turun vasemmistoliiton rivijäsen, niin sielläkin on ollut keskustelua siitä, että vasemmistoliittokin on viime aikoina erkaantunut perinteisestä duunaripuolueesta ulommas, mitä me joskus olemme olleet ehkä selvemmin duunaripuolue. Oma empiirinen kokemukseni on otoskohderyhmänä pitkäaikaistyöttömät, pätkätyöläiset, kadun miehet, ja laitapuolen kulkijat, jotka arvostavat perinteisiä tuottavia hanttitöitä, niin selvä suosikkipuolue on perussuomalaiset tällä hetkellä eniten, sama mitä heistä puhutaan. Itse näkisin, että kun persujen teemoja ovat EU-kriittisyys, maahanmuuttovastaisuus, ja sitten kotimaisen työn ja työpaikkojen säilyttäminen Suomessa kotimaisille tekijöille, on ehkä kolme varmaan suurinta tekijää mikä selittää tuota "tavallisen" kansan ideologiaa mitä tulee noihin pääteemoihin. Vai onko jollakulla tällä palstalla esittää jotain muuta?
Menkää politiikasta jaarittelemaan jonnekin ihan muualle, tässäkin ketjussa aiheena jotain vallan muuta.
Ärtymyksesi kyllä sopii vallan hyvin ketjun otsikkoon. Ketju kellahti politiikkaan bluesmoodin sinänsä vielä viattoman postauksen myötä (jenkkilän tv-tarjonnasta ja järjestelmästä). Pyydän anteeksi osuuttani poliittisen sisällön luomisesta tänne väärään ketjuun. Lopetan tähän. Kaiken oleellisen taisin jo sanoakin.
Vastaan tahallani vanhaan viestiin. Tätä asiaa sivuttiin vähän aikaa sitten TV5-ketjussa OT:na. HS uutisoi vuoden 2021 TV:n katselusta tällä tapaa: Voidaan siis sanoa, että perinteinen TV-katselu on edelleen runsasta, mutta suoratoistopalveluiden käyttö lisääntyy koko ajan. Tämä siis tutkittuna tietona eikä mutuna.
Yllättävän rajuja lukuja. Jo tuo pelkkä tv:n katselun kotimaisilta kanavilta (ja tietenkin vielä suoratoistollakin lisättynä). Eläköityneet suuret ikäluokatko tuota nostaa vai miten selittäisi. Hävettää kyllä tuo jääkiekon mömmöm-kisojen finaalin katsojamäärä jalkapallon EM-kisojen peleihin verrattuna.
^Kyllä jalkapalloakin katsottiin aika paljon (lähteenä sama Hesarin artikkeli): Vuoden 2021 katsotuimpia ohjelmia: Jääkiekon MM-kisojen loppuottelu Suomi–Kanada, 2 278 000 katsojaa (MTV3/C More Sport 1) Uutiset Linnan juhlien yhteydessä, 1 572 000 (Yle) Euroviisujen finaali, 1 433 000 (Yle) Jalkapallon EM-kisat Suomi–Belgia, 1 406 000 (Yle) Linnan juhlat, 1 347 000 (Yle) Hiihdon MM-kisat miesten 50 km, 1 304 000 (Yle) Jalkapallon EM-kisojen finaali Italia–Englanti, 1 206 000 (Yle) Jalkapallon EM-kisat Tanska–Suomi, 1 203 000 (Yle) Näissä foorumikeskusteluissa usein unohtuu ulkopuolisen maailman totuus. Joku ihan oikeasti katsoo telkkaria livenä vaikka se ei ole 4K ja Atmos puuttuu.