Onkohan tässä kyseessä osaltaan sama ilmiö kuin mistä ketjun alussa puhuttiin: Teal and Orange. Leffat siis käsitellään digitaalisesti ja väriskaala korjataan niin että ihmisten ihonväri korostuu oranssin suuntaan ja kaikki muu tausta vastavärin eli sinisen suuntaan jolla synnytetään kontrasti näiden välille ja ihmiset pomppaavat enemmän taustasta esille. Lisää voi lukea tuosta blogista.
Hyvä linkki. Jälkikäsittely iskee mielestäni erityisen pahasti historiaallisiin draamoihin (ja tietynlaisiin maailmoihin sijoittuviin fantasioihinkin, toisaalta niissä se voi auttaakin). En tiedä onko lavastus ylipäänsä muuttunut kliinisemmäksi, mutta jälkisiloittelu ei ainakaan auta asiaa eikä silloin elokuva ikään kuin haise sen kuvan kautta.
Olen pistänyt merkille saman! Nykypäivän amerikkalainen komedia ja draama tuntuu jäljestään olevan jotenkin keltaruskeahko. Tai kai se sitten on tuo teal & orange. Toimintaelokuvissa on tosiaan aika usein sinertävää sävyä. Aika ärsyttävää, if you ask me.