aloittelin (ja lopetin n30min) Blacklistin katsomisen Netflixistä, olihan taas klisee kokoelma paraati jolla aloitettiin Spoiler tuttu pidätysrinki jossa poliisit osoittaa toisiaan aseilla kun pidätetty on siinä keskellä, jamppa tietää kaiken ja missä ja milloin, jollain puskasta repäistyllä pääosamuijalla aikaa heittää läppää puhelimessa supersalaisessa paikassa kun tilanne päällä, vihje on ansa ja tietty ansa on tiesulku (lopetin tähän) ja reitti on tietty ainoa mitä voidaan käyttää jne vähän sama kuin House of cards jota piti katsoa alle 10min jotta laskelmointi tuli selväksi, koiran tappaminen koska ka katsojat tykkäävät koirista btw jos noin vetää puukolla handuun, niin menee jänteetkin siinä samalla kun tusertaa verta vanhalle kehnolle...
Konnien keskuuteen soluttautunut sankari sanoo jotakin röyhkeää ja koko huone hiljenee, kunnes konnien pomo alkaa nauraa sankarin julkeudelle ja muut pahiksen hymähtelevät väkinäisesti pomon mukana. Taas sankari selvisi yhdestä tiukasta tilanteesta.
Lieköhän tämä jo oli täällä, mutta elokuvissa painajaisesta herätään aina nousemalla istumaan sängyssä samalla säikähtäen. Enpä muista että itse olisin painajaisesta koskaan noin herännyt.
Ruokaostokset tehdään kävelemällä kaupan läpi pysähtymättä ja tasaisesti parin metrin välein jotain kärryyn heittämällä sen kummemmin tuotteita tutkimatta tai hintoja katsomatta.
"Would you like a glass of water" kysytään aina, kun joku saa huonoja uutisia. "Miehenne kuoli kamalassa onnettomuudessa, mutta haluaisitteko lasillisen vettä?"
Jos pieree noin 25 kertaa päivässä, on se vielä normaalin rajoissa. Harvoin elokuvissa piereskellään muuta kuin komedioissa. Lisää pieruja elokuviin!
Olipas ironisesti todettu nikin huomioon ottaen. Kumma kyllä oikeasta elämästäkin ainakin toivon mukaan löytyy ihmisiä, jotka eivät välttämättä edes omassa seurassaan koe tarvetta pöräyttää äänekkäästi muutoin kuin saniteettitiloissa porsliinin päällä istuessa. Pieruhan on siinä mielessä kiinnostava ilmiö, että harvalla terveellä ja varsinkaan nuorella se edustaa kaikkea muuta kuin sen yleisintä oikeutusta (on inhimillinen fysiologinen tapahtuma): moni tuntuu töröyttävän äänekkäästi ilmaistakseen (no pun intended) luonteenpiirrettään (olen rento, olen hauska, olen maanläheinen) tai nähden pierun jonkinlaisena poikkeuksena siihen sääntöön, jonka mukaan sitten muuten käyttäydytään sivistyneesti ja muihin vetoavasti. Asiasta väitelleenä olen toki sitten saanut sen merkillisen kuvan, että pieru itse asiassa onkin jotain sellaista, jota on mahdotonta säädellä. Aina näissä jää vaan miettimään sitä, että ilmeisesti porukka vetää lääkkeitä tai sinnittelee tuskissaan, kun todennäköisesti ei kuitenkaan ensitreffeillä tai työhaastattelussa tätä harrasta. Eiku hetkinen... Ehkä sitä onkin sitten mahdollista säädellä. Joka tapauksessa en itse kaipaa tätä lisää leffoihin.
Tässä yhteydessä ei myöskään sovi unohtaa sitä, kuinka järjestelmällisen oloisesti nuo tuotteet kärryssä loistaa, kun kassalle vihdoin saavutaan.
Oma kaupassakäyntini on kyllä vähän tuollaista. Olettaisin, että aika moni muukin tietää valmiiksi mitä tuotteita on ostamassa.
Osittain toki, mutta se mikä tuossa on myös hauskaa on juuri tuo heittäminen. Tavarat melkeinpä aina heitetään kärryyn. Itse en käytännössä koskaan. Mutta kaippa niitä tyhjiä pahvilaatikoita on kiva heitellä. Tv-ohjelmissa kauppojen hyllyt ovat myös yleensä täysin täynnä, tavarat siisteissä riveissä ja jokainen tuote etupuoli käytävälle päin, jotta tuotteen nimi näkyy hyvin. Mutta kyllä minä myös useasti tutkin hintoja varsinkin, jos kilpailevassa marketissa käyn.
Tämä varmaan on ollut jo täällä mutta laitetaan nyt kun jälleen tuli vastaan. Eli kun ollaan ruokailtu niin lautaset on ovat edelleen täynnä sapuskaa. Tähän törmää jatkuvasti sekä jos otetaan juomaa, niin siitä hörpätään kerran ja jätetään pöydälle. Enemmänkin tämä koskee tv-sarjoja mutta myös elokuvissa silloin tällöin.
The Walking Dead kausi seitsemän. Sniperit on koko ajan ikkunassa kahdestaan. Naamataulut koko ajan näkyvissä. Ei vahdita mitenkään vaan jutellaan kahdestaan tärkeistä asioista ja sitten kun kuullaan jotain noustaan. Kivääriä nostellaan ylös ja tungetaan se vähintään metrin ulos. Kumpikaan ei osaa käsitellä kyseistä asetta. Ehdotan molempien nopeita syömisiä.
Walking Deadin toimintakohtaukset ovat poikkeuksetta surkeita ja aiheesta saisi vaikka oman ketjunsa.
Pimeä ei juuri koskaan ole oikeasti pimeää. Ja pimeissäkin paikoissa (esim. metsä) on taustalla yksittäisiä valonlähteitä, joissa ei ole mitään järkeä.
Okei, on TV-sarjasta, mutta Discovery laittaa pommin päälle. Niin valot vilkkuu ja vielä kova ääni päälle. En tiedä, ehkä ostaisin vähän kalliimman pommin, joka olisi hiljaisempi ja vähemmän värikäs?
Lisäksi hämärässä/pimeässä ihmissilmässä vain sauvasolut reagoivat valoon, värejä aistivien tappisolujen ollessa passiivisina. Näinollen hämärässä nähdään monokromaattisesti, mutta ei tarkalleen harmaan sävyissä vaan ainakin itse näen hämärässä kaiken violettiin kallellaan olevana harmaansinisenä. Mielenkiintoista on, että tuon "värin" määritys on vaikeaa ehkä juuri siksi että tappisolut eivät osallistu värien määritykseen, ei hämärä minusta ainakaan vihertävä, punertava, tai kellertävä ole vaan sinertävä, mutta hieman violettiin päin. Kontrasti on myös hyvin pieni, koska "kirkkaimmat" alueetkin ovat niin tummia ja kuvakohina on suurta. Digitaalisten kameroiden kehitys 2000-luvulla lienee parantanut pimeäkuvauksen realistisuutta, mutta näitä mainitsemia seikkoja ei ehkä osata huomioida vaan kuvan ominaisuudet määräytyvät kameran kennon mukaan.
Tämä on varmastikin jo täällä: Auton kuljettaja keskustelee vieressä istuvan kanssa ja katsoo tätä pitkiä aikoja vilkasliikenteisellä kadulla tai tiellä kovassa vauhdissa, vaikka katseen pitäisikin olla suuntautuneena eteenpäin. Todellisuudessa seuraksena olisi tietenkin peräänajo tai tieltä suistuminen mutta ei elokuvassa muuten kuin hyvin harvoin, kun se kuuluu tarinaan.
Kun roistot tekevät hämäräperäisiä kauppoja ja siirtävät miljoonasummia rahaa sveitsiläiselle pankkitilille, maksun vastaanottaja näkee aina verkkopankissa reaaliajassa tilin saldon kasvavan dollari kerrallaan, joskus jopa äänitehosteen kanssa.