Scifi-leffoissa ja sarjoissa (varsinkin kaikki Star Trek -variaatiot) tarkasti ajoitettu laukaus (fotonitorpedo tai vaiheinen yms.) tai mahdollisesti jokin viime tippaan jätetty manööveri ei tapahtu tietokoneen avulla, joka osaisi tehdä sen nanosekunnin tarkkuudella, vaan kapteeni sanoo "Wait for it!... Wait!.... Wait!...." ja välissä försti "Captain!?!" ja näytetään miehistön pelottavia kasvoja, kunnes tulee kapteenin "Fire!" tai "Now!" jne. nanosekunnilleen oikealla hetkellä. Minkä jälkeen pahimmassa tapauksessa käsky lähtee vielä komentoketjua eteenpäin, kunnes joku viimein painaa siten nappia juuri oikeaan aikaan. Mistä saisi Mies ja alaston ase vitsin: Kapteeni:"Nyt!" Försti:"Matti, nyt!...Matti!...Matti?!?!" Kapteeni:"Försti, Matti on paskalla, mutta laskin sen ajan mukaan. Meillä on 7 minuuttia ja 23 sekuntia" 7 minuutin ja 23 sekunnin päästä. Matti tulee paskalta ja painaa nappia nanosekunnilleen oikeaan aikaan. Pitäisi alkaa käsikirjoittajaksi. Eikös?
Tämä myös kaikissa sukellusvene elokuvissa. Vain yksi torpeedo on jäljellä ja se hävittäjä syöksyy kohti. Olette varmaan kuulleet, että saattueet mutkittelivat Atlantilla. Kun 50 hidasta ja isoa rahtilaivaa tekevät pienen muutoksen kulkusuunnassa (lisäksi voitte varmaan kuvitella minkälainen härdelli oli se saada aikaiseksi) niin sukellusveneellä menee puoli päivää hankkiutua uudelleen asemiin ja se saattoi jopa hukata mahdollisuutensa. Ennen laukaisua on hillitön määrä laskemista, trigonometriaa.. Mikä on laivan nopeus, suunta, kuinka kaukana laiva on.. mikä on oma nopeus ja suunta... Tästä kuin kauan torpeedolla kestää kulkea tuo matka ja silti saatettiin apua useampi torpeedo viuhkassa ja silloin yritetään osua hitaaseen pitkään rahtilaivaan kylkeen. Suosittelen Edward L. Beachin sukellusvene sodankäynti kirjoja. Komensi toisessa maailmansodassa itse sukellusvenettä ja lopulta ydinkäyttöistä venettä. Run Silent, Run Deepistä tehty myös elokuva, mutta kuten usein, mukana kirjasta on lähinnä vain nimet. Näitä kirjoja on kolme suomennettu.
Ärsyttävimmät kliseet, jotka ovat jo tulleetkin täällä jossain muodossa, ovat mielestäni esim. ihmissyöjähirviö-, kirvesmurhaaja- ja muissa jännitys-trilleri -leffoissa. Yleisesti noissa teiniporukan (16-24 v) joutuessaan ahdinkoon pedon tai tappajan vaaniessa heitä, tulisi heidän kaiken maalaisjärjen mukaan pysyä yhdessä, liikkua yhdessä ja hankkia metsästä tai autiotalosta (vedestä toki vähän hankalampaa) jotain kättä pidempää itsepuolustukseen, niin sen sijaan aina yksi ''sankari'' saa kliseisen älynväläyksen lähteä yksin etsimään jostain apua tai muuten vaan suuttua jostain turhanpäiväisestä jutusta muille ja lähteä yksin hortoilemaan jonnekin, ja kohta on yksi teini vähemmän elossa, yllätys yllätys . Toinen epäuskottava klisee samaisen genren varsinkin eläinhirviö-kauhuleffoissa toistuu semmoinen, että leffan alussa hailta, krokotiililtä tai käärmeeltä on turvassa kunhan jalkaa vähän nostaa just ajoissa vedestä kanootin tai kumiveneen reunalle tai saa kammettua itsensä vedestä kumiveneen/kanootin päälle, mutta leffan loppupuolella ei ole pedolta välttämättä turvassa vaikka olisi 20 metrisen jahdin yläkannella/sisätiloissa tai vaikka juoksisi jo satojen metrien päässä rannasta . Lisäksi kyseisten leffojen puolivälin jälkeen loppupuolella eläinpedolla tuntuu olevan koko ajan kyltymätön nälkä ja jahtaa viimeistä tai kahta viimeistä jäljellä olevaa henkilöä vaikka olisi juuri pari minuuttia aiemmin napannut muutaman minuutin sisään kaksi uhria, ajassa jossa ei olisi vielä ehtinyt popsia sitä ensimmäistäkään uhria. Eniten ärsyttää noissa trillereissä se, että jokin jännityselementti tai kohtaus saadaan aikaan sillä, että hyvis tekee jonkin tosi kliseisen amatöörimäisen mokan, mikä on täysin vastoin jo ihmisen perus maalaisjärkeä ja itsesuojeluvaistoakin. Esim. Hyvis on kolkannut pahiksen maahan makaamaan, mutta jättää aseen lattialle liian lähelle pahista eikä varmista kunnolla pahiksen toimintakyvyttömyyttä. Tai sitten semmoinen machoilu/egoilu syy, että kun pahikselta on luodit loppu ja pahis vetoaa hyviksen kunniaan - ''oletko mies vai raukkis?'' -saadakseen hyviksen taistelemaan pahista vastaan paljain nyrkein ja sitten se hyvis ylpeytensä takia vielä lähtee riskeeraamaan paljain nyrkein kun voisi vain ampua sen tappajan. Yksi omiin silmiini pistävä klisee on myös osittain täälläkin jossain vaiheessa mainitut kuvauskaupungit. Jenkkileffat ja sarjat tuntuvat pääsääntöisesti melkein aina kuvattaneen New Yorkissa, Los Angelesissa, Miamissa, Chicagossa, San Franciscossa tai Las Vegasissa. Mutta onneksi on myös mukavia poikkeuksiakin - Täälläkin aiemmin mainittu Shooter kuvattiin osittain Philadelphiassa, The Departed Bostonissa, Assault on Precint 13 Detroitissa, Jim Carreyn Almighty Bruce kuvattiin Buffalossa, Death Proof kuvattiin käsittääkseni Austin Texasissa, Van Dammen Sudden Death Pittsburghissa ja Tom Hanksin Castawayssa oltiin lopussa Memphisin lähellä Tennesseessä. Täällä oli myös juttua siitä kliseestä että jenkkileffoissa ulkomaalaiset henkilöt puhuvat keskenään englantia, mutta onneksi on edes joitakin poikkeuksia kuten, esim. Titanicissa, kun Leonardo ja hänen italokaverinsa voittivat ruotsalaisilta korttipelissä liput Titanicin kolmannen luokan hyttiin, niin hytissä kavereitansa odottaneet ruotsalaiset ihmettelivät Leonardon ja sen italiaanon tuloa, puhuivat keskenään ruotsia ja taisivat kysyä jotain ''Var är Sven?''
Kun henkilöltä poistetaan kehosta luoti, se luoti pudotetaan aina metalliselle astialle, jolloin kuuluu se metallinen kilahdus. En muista, että tätä poistettua luotia pudotettaisiin koskaan esim. kankaan päälle tai puiselle pöydälle tms.
Toisaalta, se luodin poisto itsessään on suuren luokan klisee, johon todellisessa elämässä ei ainakaan kenttäoloissa ole minkäänlaista tarvetta eikä kiirettä, eikä aina edes sairaalaoloissa. Todennäköisesti ampumisen uhri voisi jonkin epämääräisen haavan kaivelun jälkeen paljon huonommin kuin ilman sitä. Tyypillisessä elokuvassahan luodin poisto about täydellisesti parantaa vamman kuin vamman.
Noh noh, eipäs nyt AINAtella. Maailmojen sodassa Tom Cruisen (~170-172 cm) murrosikäistä poikaa näyttelevä nuori mies, Justin Chatwin (~178-180 cm), on selkeästi jonkin verran pitempi kuin Tomppa. The Day After Tomorrowissa Dennis Quaidin käisttääkseni lukioikäistä poikaa näyttelevä Jake Gyllenhaal on suurin piirtein saman pituinen kuin Dennis Quaid. Smallvillessa että Villissä tusinassa lukioikäistä poikaa näyttelevä Tom Welling on selkeästi jonkin verran pitempi kuin hänen isäänsä Smallvillessä näytellyt John Schneider ja Villissä tusinassa Steve Martin. Lisäksi The OC:ssa (Orange County) lukioikäistä Seth Cohenia näyttelevä Adam Brody on hiukan pitempi kuin hänen isäänsä Sandy Cohenia näyttelevä Peter Callagher. Mutta leffoissa toki useimmiten murrosikäiset pojat ovat isäänsä lyhyempiä ehkäpä seuraavista syistä johtuen. Jenkkileffoihin miespäähenkilöksi eli sankariksi valitaan usein keskimääräistä pitempiä, 183 cm tai pitempiä miehiä. Niissä leffoissa, joissa miespäähenkilö on vähän lyhempi, (alle 180 cm) esim. Colin Farrell, Matt Damon, Johnny Depp, Jack Nicholson, Wesley Snipes, Jason Statham, Robert De Niro, Robert Downey Jr., Mark Wahlberg, Tom Cruise, Jack Black, Al Pacino jne. niin kyseisten näyttelijöiden tähdittämissä leffoissa miespäähenkilön roolihahmolla ei usein ole perhettä eikä lapsia siinä leffassa tai jos on, niin on usein korkeintaan yksi tytär.
Koitetaan juosta autoa pakoon tietä pitkin eikä poiketa syrjään. Annetaan takaa-ajajan ajaa persiissä kiinni vaikka vois nopsasti väistää ja polkaista jarrua niin ohi menisi Kaatuneelta konnalta tms otetaan ase mutta ei katsota onko lisää patrunoita tai edes onko ase jo tyhjä Kamala kiire kun pommi kohta räjähtää mutta aina on aikaa käydä terapeuttinen keskustelu itkeä ja suudella päälle intohimoisesti Kuullaan outoja ääniä kummitustalossa ja varmaan mennään katsomaan eikä piiloon tai pakoon
Liekö tullut jo ketjussa, mutta osutaan aseella kilometrien päästä liikkuvaan kohteeseen, mutta sitten kun ammuskelaan muutaman metrin päästä toisia niin luodin voi väistää hieman päätä kääntämällä. Hieman syö uskottavuutta.
Kumman usein leffoissa on tuollaisia kulkueita ja joku hyvis juoksee kulkueen seassa pakoillen pahiksia. Toinen klisee on talon tai kojujen läpi juoksu taaskin pahiksia paeten. Miksi ihmeessä noita tuollaisia kohtauksia on varsinkin action elokuvissa niin paljon, eikö käsiksen tekijä keksi muuta?
Kyllä vain. Tätähän näkee paljon. Esimerkiksi Prometheuksen lopussa. En halua leffaa spoilata, niin en enempää kerro, mutta katsojat tietänevät. Olen huomannut meidän koiran kanssa, että sekään ei useasti väistä sivulle, jos on edessä, vaan yrittää pakittaa samaan suuntaan ja on vain enemmän jaloissa. Joten jos tuo on jokin eläimellinen juttu, joka tulee tilanteessa, kun järki ei enää toimi.
Ammutaan kuudesti laukeavalla revolverilla esim kahdeksan kertaa.... ahem Joker MUTTA, ym leffan osalta: Spoiler kuten elokuvan alusta ja lopusta opimme, niin kyseessä on Jok... Arthurin oma mielikuvituksen sävyttämä tarina kuinka päätyi Arkhamiin, eli voi olla sellainen taiteellinen keino kertoa, että ihan kaikki tarinassa ei ole totta.
Minkä läpi sitten pitäisi juosta, että ei olisi kliseistä? Varmaan ihan fiksua, jos haluaa paeta niin yrittää eksyttää seuraaja väkijoukossa tai rakennetussa ympäristössä, jotta katseyhteys katkeaa.
Niin, onhan se kätevää, että on rakennettu valmiit pakoympäristöt, kulkueet tai asunnot, tai ravintolan keittiöt, joiden läpi on kiva painella. Kliseenomaista, eihän? Ei tuollainen kovin uskottavaa ole, mutta ei kait sitten tarvitsekaan? Ainahan on sopivia kulkueita, kun tarvitaan ja raflojen keittiöitä, joiden läpi on kiva spurttailla!
^ Kun tuollaiseen kulkueeseen juoksee, niin kukaan ei rupea ebaamaan, että mitvit Porukka vaan siististi väistelee