Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt... varsinkin jos karttapaperit ei ole kunnossa. Olihan tämä varsin vaikuttava matkailukertomus ihan kaikin puolin ja jopa puolin kaikin. Betoniviidakoiden rottarallittelijoille tarjoilee kyllä erittäinkin hienoja, jopa suut auki loksauttavia kamerantallennuksia paikoista kaukaisista, joissa vain harvat soturit tulee ratsastamaan. Kapinahuutoista sanomaahan tässä myös tavallaan oltiin tuputtamassa, mutta ei nyt sentään ihan ärsytysihottumiin asti. Kyllä se Sean Penn näköjään ohjata osaa ja näyttelijöitä nyt varsinkin, koska sitä takuuvarmaa tekemisen meininkiä oli jälleenkin tarjolla. Transportoiva, koskettava elokuva!
Näissä leffoissa on kyllä jotain joka vetoaa siihen kadotettuun sisäiseen luolamieheen. Jotenkin voisi olla hieno kokemus olla vaikka puoli vuotta jossain inarin takana keskellä ei mitään ja elää niin askeettisesti kuin vaan voi. Hieno elokuva.
Itse kävin katsomassa tän leffassa myös eilen,tosin täysin vahingossa. Aluksi piti vaimon ja kaverin kanssa mennä katsomaan Alban the Eye minkä itse halusin,sitten vaimo ja kaveri rupes puhumaan että eikun mennään katsomaan National Treasure: Book of Secrets.On kuulemma menny ko tovin aikaa joten lippuja pitäis saada,puhelinvaraus kun oli teknisen vian takia suljettu.No eikun autolla nokka kohti Helsinkiä,siis Porvoo oli alkupiste. Minä menen jonoon ja muut menee ostamaan mässyä,mun jono ei tioetystikkään liiku.Taululta katon että 14 lippua jäljellä,jonottajia 60kpl.Lippuluukulla kun olin niin kolme hajapaikkaa,siis vaihtoehto b:kin loppuun myyty,tyydytään siis vaihtoehto å:n mistä en ollut lukenut saati kuullut ikinä.:thumbsup: No niin sitten asiaan itse leffasta.:thumbsup: Aluksi vaikutti aika paskalta,mutta parani aikaa myöten huomattavasti. Leffasta poistuttuanikin ei oikein iskenyt,oli ok mutta kun odotin aluksi kahta muuta leffaa niin se voi olla osa syynä. Nyt kun on päivä mennyt niin jotenkin se pisti ajattelemaan,olispa hionoa kun itekki vois vaan lähteä samalla lailla. Pääosan esittäjä oli aivan loistava,musiikki oli hyvää,kaikki ne sivu roolitkin oli kaikki todella hyviä.Leffaan ei tarvinnut muutenkaan keskittyä mitenkään,se vei vaan mennessään ja tarina kulki hienosti.Jossain kohtia sai naureskella ja jotkut oli aika herkkiä. Spoiler Lopussa luulin tottakai että kaveri pääsee onnellisena kotia ja alkaa juppeilla,mutta toisinhan siinä kävi.Loppu oli tosiaan aika koskettava,varsinkin kun vasta lopussa sain tietää että kyseessä oli tositapahtumiin perustuva leffa. Tosiaan näin päivän sulattelun jälkeen voin sanoa että oli yllättävän hyvä leffa,jos olisin tiennyt juonen ja nähnyt trailerin niin olisi jättänyt menemättä ja katsonut sen svedu seikkailun.Mutta onneksi näin kävi,vaimon ja kaverin mielestä leffa oli täys paska. :thumbsup::thumbsup::thumbsup::thumbsup:/:thumbsup::thumbsup::thumbsup::thumbsup::thumbsup:
Huhhuh mitä tajunnanvirtaa koko elokuva oli, jos pitäisi numeroida niin 5/5 liene tekisi eniten oikeutta. Spoiler Elokuva todellakin hipoo täydellisyyttä, ainoastaan jää harmittamaan että elokuvassa noin helvetin hieno reissailuideologia verhoillaan perhetraumojen taakse. Ok, perustuu tositapahtumiin ja ymmärrän että hyvinkin voi pitää paikkansa. Mutta itse kovasti reissailijahenkisenä olisin mielummin nähnyt Alexander Supertrampin mielettömän seikkailunhaluisena nuorena miehenä, kuin pakenemassa lapsuuttaan/traumojaan. Diggailin tosi paljon siitä, miten elokuva onnistui kyseenalaistamaan elämän sellaisia peruskaavamaisuuksia; opiskellaan - mennään töihin - perustetaan perhe... NO WAY! Eletään täysiä, live life to the fullest, haetaan niitä kokemuksia eikä jätetä mitään jossittelun varaan. Ja lopussa se kuva Christopherista... Kyllä oli melkee kyyneleet silmissä ku mietti sitä että se jätkä kuoleman kourissa pystyy väläyttelee tollasta hymyä.
Tulipahan vihdoin katsottua. Suhteellisen sanaton olen vieläkin, ja leffa menee ehdottomasti The fountain -kategoriaan. Eipä tällaisia leffoja pysty mielestäni edes tähdillä arvostelemaan. Propsit upeasta näyttelintyöstä, musiikeista, mutta ennen kaikkea aivan uskomattomista sceneistä. Kuvakulmat ja sommittelut olivat aivan mahtavia. En ihan pyydystänyt Hoganin mielipidettä leffasta; mielestäni leffa on täydellisessä tasapainossa reissaamisen ja lapsuuden käsittelyn kanssa. Itsekin on tullut maailmaa reissattua, ja moniahan syitä asialle on. Spoiler Kyynel tuli siinä kohdassa missä näytettiin se valokuva. Täytyy sanoa, että harva kuva on pystynyt porautumaan tajuntaani noin vahvasti. Miehen kasvoista kumpuava puhdas onnellisuus on käsin kosketeltavissa. Spoiler Onko tuo väite fakta, siis se että mies on kuvaushetkellä tosiaan huonossa hapessa? Itse en ainakaan wikistä ole moista lukenut.. Lisäksi nämä quotet tulen muistamaan lopun ikäni: I read somewhere... how important it is in life not necessarily to be strong... but to feel strong. If we admit that human life can be ruled by reason, then all possibility of life is destroyed.
Ei ihan satasella uponnut kun loppu ei liikuttanut sitte pätkän vertaa. Tarina kyllä oli hyvä ja herätti paljon ajatuksia. 3½/5
Into the Wild meni omaan, alati muuttuvaan kaikkien aikojen top vitoseen ja heittämällä. Tai sanotaanko niin, että muut nimikkeet siellä listalla muuttuvat, mutta tämä leffa on ja pysyy. Itseasiassa tekee ensimmäistä kertaa mieli antaa jollekin elokuvalle se 6 tähteä. Niin hyvä tämä on. Soundtrack on maaginen, kuvaus ja aiemmin mainittu sommittelu loppuun asti mietittyä ja tarina oikeasti saa ajattelemaan - omaa elämää ja omia arvoja. Olisiko se vaikka niin, että Into the Wildin tasoisia elokuvia tulee yksi vuosikymmenessä?
Täsmälleen samaa mieltä. Hieno elokuva, mutta päähenkilöstä yritettiin tehdä jotenkin ylimaallinen hahmo periamerikkalaiseen tapaan. Jossain kohdissa se jopa nolostutti.
Spoiler Mulla on jääkaapinovessa vastaava kuva itsestäni hymyilemässä Montserratin päällä. No jutut kun tuppaa unohtuun kun näkee liikaa kaupunkiseudulla tylsästi eteenpäintuijottavia kasvoja bussinikkunoissa.
Itse en ole leffaa nähnyt, mutta soundtrack on kyllä vakuuttava ja itse leffa vaikuttaa todella mielenkiintoiselta
Jäi tämä teatterikierroksella väliin, vaikka mielenkiintoa löytyi, mutta katsottua se tuli siltikin hieman myöhässä vain. Hieno elokuva, jossa etenkin Hirshin, Keenerin ja Hoolbrokin suoritukset loistavat! Soundtrack on upea samoin Alaskan maisemien kuvaus. 4/5
helvatan hyvä pätkä ja tosiaan myös soundtrack toimii. Kannattaa myös lukea se kirja ja vasta sen jälkeen lähteä patikoimaan, jos ei nyt aivan metsään niin kylänraitille edes
Oli varsin vaikuttava elokuva, hd-dvd:ltä katsoessa luontomaisemat hiveli silmiä. Soundtrack oli myös harvinaisen voimakas komponentti elokuvassa, vaikka itse harvemmin fanitan soundtrackeja. Pienoisen pettymyksen aiheutti virheellinen oletus että elokuva keskittyisi tuonne varsinaisen "villin" puolelle, eli luonnossa vaeltamiseen, kun suurin osa elokuvasta olikin pitkin ja poikin urbaania Amerikkaa sahaamista. 4/5 Spoiler Loppuratkaisu tuntui ensin hiukan tylyltä, mutta se selostus tietysti summasi hienosti koko reissun. Voin vaan arvailla kuinka monella on loppuun mennessä alkanut mielessä pyörimään että missähän ne rinkka ja vaelluskengät olikaan, ja innokkaimmilla on ehkä Visakin käväissyt jo saksenterien välissä.
Ei kyllä oikein kolahtanut. Mua yleensäkin ärsyttää leffat, joissa poukkoillaan paikasta ja ajasta toiseen, mutta tässä se alkoi jo rasittamaan. Näyttelijäsuoritukset ja -valinnat oli oikein onnistuneita ja maisemat upeita, mutta jotakin tästä jäi puuttumaan. Pitäisi ehkä kattella uudemman kerran, joskus se auttaa. Oli ehkä odotukset asetettu turhan korkealle näiden arvostelujen jälkeen. Nyt ei voi antaa enempää, kuin ***/*****. Sekin tuntuu menevän vähän yläkanttiin.
Antoi ajattelemisen aihetta. Onnistui tuomaan esiin muutamia tuoreita näkökulmia elämän perustotuuksina pidettyihin seikkoihin. Päähenkilö lienee ollut ilman mitään epäselvyyksiä perheolosuhteidensa sivutuotteena muotoutunut mielenterveyspotilas, mutta joskus sitä kuulee totuuksia hullujenkin suusta. Täysijärkinen ei silti lähde olemattomin materiaalisin ja tietotaidollisin eväin moiseen seikkailuun. Auton vaihton ollessa harkinnassa alkoi päivityksen tarpeellisuus mietityttää. Tuskinpa kuitenkaan tarvitsee mennä noin äärimmäisiin ratkaisuihin vaikka kulutusjuhlat alkaisivatkin närästää. Eddie Vedderin musiikki sopi erinomaisesti elokuvaan ja maisemat olivat latteasti todeten mahtavat. Osin ei-kronologinen takaumia sisältänyt kerronta oli onnistunutta vaikka naapuripenkin katsoja siitä valittikin. Tämän tositarinaan perustuvan kertomuksen voi nähdä positiivisena tai negatiivisena, riippuu katsojan omien sahajauhojen koostumuksesta... ****/*****.
Ei ole Penn vielä ohjaajana pettänyt. Päähenkilön nuoruuden kapina suntautui virkistävällä tavalla eri suuntaan kuin tavanomaisesti ja tästä oltiin saatu aikaiseksi vallan erinomainen elämänfilosifiasävytteinen roadmovie. Hieman DiCaprion mieleentuova Emile Hirsch teki tässä tähänastisen uransa parhaan suorituksen. Sivurooleihin oli myös valittu oikeat esittäjät, matkalla kohdattujen tyyppien lämminhenkinen kavalkadi miellytti suuresti. Ennenkin hyvää jälkeä valkokankaalle loihtineen Eric Gautierin kuvaus oli komeaa katseltavaa. Aina paikoin vahvan osan itselleen ottanut musiikki toimi sekin hienosti. Pennin ura ohjaajana jatkaa vahvaa onnistumisien putkeaan, näillä näytöillä voisi mies nykyistä useamminkin viihtyä kameran toisella puolella. ½
Suurten metsien vaeltajalle Sean Pennin viimeisin oli paikoittain vähän vaivaannuttavaa katsottavaa. Selvästi häiriintyneen henkilön matkasta olikin onnistuttu vääntämään hiukan naivisti oman elämänsa sankaruutta ihannoiva tarina, jolle todellisuudessa Oscreiden sijaan voisi antaa lähinnä Darwin Awardseja. Elokuva varmasti tyydyttää citynuoren todellisuuspaon tarvetta ja esittelee komeita maisemia, mutta toivottavasti kovinkaan moni ei lähde tämän innoittamana Coloradojoelle tai Alaskaan tukka hulmuten ilman kunnollisia varusteita. Vaikka toisaalta olisihan se sitä luonnonvalintaa. 3/5
Jaa-a, piti oikein tarkistaa että olenko nähnyt yhtään Sean Pennin ohjaamaa leffaa ennen tätä. En ole nähnyt, eikä tämä mitään järjetöntä innostusta nostanut. Ihan kivaa leffa pojasta, joka ei uskaltanut kasvaa vastuuntuntoiseksi ja yhteiskuntakelpoiseksi aikuiseksi, vaan otti ja pakeni hippeilemään ja vaeltamaan Alaskaan. Jep, just sitä elämäntyyliä mistä minä pidän... Eli en tajunnut leffan päähenkilön motiiveja, joten en tajunnut miksi koko leffa oli tehty. Ja tuosta lähtökohdasta on helvetin paha saada mielekästä elokuvakokemusta, vaikka ihan hyvin Penn tarinan sai kantamaan. Hienoa kuvaa, kauniita maisemia, todella toimivaa musiikkia, jollekin isoja asioita perheen merkityksestä, mutta ei tämä vaan mulle ollut. Jostain syystä aina alkaa tökkimään, kun miljonääritaiteilijat tekevät teoksia joissa kuvataan irtiottoa kahlitsevasta yhteiskunnasta ja sen orjuuttavista normeista. Jos haluatte nähdä ahdistuneen nuoren miehen toilailua, niin mielummin kannattaa katsoa The Graduate sillä Ben sentään saa äidiltä ja tyttäreltä mikä on huomattavasti enemmän kuin mitä katsoja saa tästä leffasta...