Kovat on taas odotukset. Kahden ensimmäisen kauden kovana dikkari täytyy vaan toivoa, että sama homma jatkuu.
Toka kausi on jäänyt väliin. Olikos näissä jotain jatkumoa, jonka takia kannattaisi katsoa se ennen kolmosta?
Oli kyllä taas jäätävän hyvä aloitus, ja ai että kun alkoi se teemamusa soimaan, niin karvat nousi samantien pystyyn.
Ihan ok aloitus. Tuli skipattua kakkoskausi kokonaan (pitää se tsekkailla joskus myöhemmin) joten tästä on hyvä jatkaa.
Aloin katsomaan ensimmäistä kautta puolivahingossa (ollen jostain syystä missannut kaiken tämän hypen) ja olihan tässä kyseessä yksi parhaimmista ja ehyimmistä sarjakausista koskaan. Näyttelijäkaartista löytyi liuta isoja nimiä aina Martin Freemanista (jonka naamanvääntelyistä olen pitänyt miehen jokaisessa projektissa) Bob Odenkirkiin (harvemmin tulee vastaan sarja, jossa näyttelijöistä löytyy useampi fanittamansa sarjan päänäyttelijä viitaten esim. nyt ed. mainittujen herrojen sarjoihin, Sherlockiin ja Better Call Sauliin) sekä näyttelijöitä, joiden kasvoihin on törmännyt monessa muussa tekeleessä parin viime vuosikymmenen aikana. Tosin Billy Bob Thornton -showhan Fargo periaatteessa on, sillä niin mehukkaan hyytävän roolisuorituksen mies tekee. Mieleen jäi myös luonnollisesti Coenin veljesten mestariteoksessa alkuunsa laitettu tunnelma sekä erittäin onnistunut soundtrack, josta tietyllä tapaa tuli mieleen Twin Peaks draaman ja hyytävyyden painotuksen suhteen. Se mistä en pitänyt... Spoiler Niin raivostuttavaa kuin se katsojalle voikin olla, että jakso toisensa jälkeen kaikki muut ovat ulalla asioiden oikeasta laidasta paitsi yksi viitaten naispoliisin hahmoon, niin koin Colin Hanksin hahmon vaikeimmaksi sulattaa. Ymmärrän kyllä, että tässä haettiin muutenkin Hanksin perheelle tuttua Angels&Demons -vastakkainasettelua enkelimäisen viattoman Gusin ja paholaismaisen Malvon välillä, mutta hahmon jatkuva hiljainen paniikki ja peukku suuhun -meininki tuntuivat lopulta sietämättömiltä. Monen muun ohella myös minua ihmetytti loppuratkaisut Malvon suhteen, sillä vaikka runollisen oikeuden nimissä mies sisäisti Malvon arvoituksen ratkaisun (joskaan ei sitä ratkaissut niin kuin Malvolle väitti) ja sen myötä tappoi ennen kuin tulisi tapetuksi, niin se, ettei Gusille tästä loukkaantuneen ja aloillaan olevan miehen maalitauluna käyttämisestä tullut minkäänlaisia seuraamuksia (edes sitten henkisiä tunnontuskia jos ei konkreettisia seuraamuksia lain kanssa), tuntui oudolta (siitäkin huolimatta, että Malvo oli sadisti ja sarjamurhaaja). Innolla siirryn kauteen kaksi, joskin on jotenkin vaikea uskoa, että ensimmäisestä kaudesta voi pistää millään muotoa paremmaksi.
Kausi 2 tulikin katsottua heti perään. Ensimmäinen jakso ei tehnyt vaikutusta, mutta sitten sarja lähti rullaamaan voitosta toiseen ohittaen tarinankerronnan laadussa ja mukaansatempaavuudessa loistavan ensimmäisen kauden, vaikkei tällä kertaa ihan yhtä nimekäs näyttelijäkaarti ollutkaan mukana. Tuttuja nimiä kuitenkin oli mukana aina luottonäyttelijästäni Patrick Wilsonista Kirsten Dunstiin, Ted Dansoniin, Brad Garrettiin ja Bruce Campbelliin, ja tuntemattomammat/uudemmat nimetkin tekivät laadukasta työtä. Erityismaininta pitää antaa 70-luvun tunnelmasta etenkin soundtrackin suhteen. Se mistä en pitänyt... Spoiler liittyy tälläkin kertaa hahmoon, joka ei edusta pahiksia mutta jonka käytös herätti ehkä räikeimmät moraaliset dilemmat suhteutettuna hahmoon rooliin. Siinä missä Blumquisteista Ed (näyttelijänään Breaking Badin samanhenkisesti roolista tuttu Jesse Plemons) edusti kenties kliseenomaista pienen amerikkalaiskylän kouluttamatonta ja hieman yksioikoisesti ajattelevaa miestä, joka yritti tehdä kaikkensa perheen eteen, niin Kirsten Dunstin Peggy oikeutti ilmeisesti feminismin varjolla kaikki tekosensa. Toki sarjan aikakaudella sukupuolten tasavertaisuus oli vasta tuloillaan ja nämä uudet tuulet, jotka olivat täysin ristiriidassa vanhojen perinteiden kanssa, saivat varmasti monen naisen pään pyörälle kysymyksistä ja siitä, mihin elämässä pitäisi pyrkiä. Toisaalta, Peggy oli paitsi sosiopaatti, joka käynnisti osaltaan sarjan moneen kuolemaan johtaneen tapahtumaketjun tekemällä moraalisesta väärän valinnan (jälkitoimenpiteet Gerhardtin perheen vesan päälleajon jälkeen), niin myös nainen, joka petti miestään muun muassa käyttämällä salaa e-pillereitä (jota sarjassa jostain kumman syystä ei kunnolla käsitelty). Kuten todettua, ymmärsin kyllä Peggyn kokeman yhteiskunnallisen paineen, mutta Ed oli kaikkea muuta kuin alistava mies. Sarjan tekijät päättivät vielä alleviivata tätä ristiriitaa sillä, että Peggy jäi eloon miehensä kuollessa häntä suojellen (tietämättä esim. juuri e-pillereistä). Toki sarjoissa pitääkin olla jotain, mikä ärsyttää katsojaa, mutta toisaalta sitähän näissä Fargo-kausissa on tarpeeksi muutenkin, kun aina suurimmalla osalla virkavallasta on laput silmillä, mikä toki kuuluu tähän Coen-formaattiin. Enää en uskalla olla skeptinen, mihin seuraava kausi pystyy, joskin näyttelijäpuolella ei ole kamalasti tutun turvallisia nimiä Ewanin, David Thewlisin ja Ray Wisen lisäksi.
Juu, ei ollut edellisten kausien tasolla tämä kolmas. Ideapankki alkoi ottamaan lainaa jo niistä aikaisemmin nähdyistä kuvioista hahmotyyppeineen, joten meiningissä oli vähän liikaa sellaista greatest hits -vibaa. Näyttelijöissä ei nyt ollut mitään suurempaa vikaa, joten katselihan tuota jo ihan heidänkin takia. Pettymys silti ja ikävä juttu varsinkin siinä tapauksessa jos sarjan taival jää nyt tähän. Uusien tarinakoostumuksien luominen kun tuntuu olevan tekijätiimin sanojen mukaan hankalaa.
Samat aatokset. Hienoinen pettymys, jos nyt vertaa pariin edeltävään kauteen. Esim neljäs jakso oli todella turha täyte koko kauteen. Ois rohkeasti vaan tehnyt yhdeksän jaksoa pelkästään. Ei tää oikein saanurkilla kunnolla sellaista otetta, mitä edeltävät kaudet.
Juu, ei ollu ihan 2 ekan tasolla, mutta ne olikin omissa kirjoissa aika täydellisiä paketteja. Hyvä kausi tämäkin oli, ei siinä mitään. Jotenkin oli vaan semmonen punainen lanka koko ajan hakusessa eikä ihan saanut kunnon otetta. Pitäis varmaan katsoa kausi uudestaan, mutta miten esim. se alkukohtaus liittyi itse tarinaan. Ei ihan auennut myöskään Ray Wisen hahmokaan, joka parissa jaksossa piipahti ruudussa, oliko se edes todellinen vai joku piru, vai mikä? Taisit tarkoittaa sitä 3. jaksoa, missä seikkailtiin siellä Losissa. Itse tykkäsin siitä kovasti, taisi olla jopa kauden paras. Erityisesti tykkäsin siitä robotti tarinasta ja miten se oli kerrottu. Ja lopussahan se limittyi kivasti itse päähenkilönkin elämään. Itsekin tuntenut välillä ihan samoin...
Fargo ehti poistua jo HBO Nordicilta, yllättävän nopeasti, ja kolmoskausi katsomatta Onko tietoa, onko tää nähtävillä tai tulossa jossain muualla? Herohan näytti aikanaan ykköskauden
Netflix Hollannissa on Fargon esitysoikeudet, mutta taitaa olla tätä nykyä hyvin vaikea saada näkymään. Ilmeisesti jotkut maksulliset VPN-palvelut edelleen toimivat?!
Näyttää siltä, että kolmos kautta ei ole tulossa, kuin dvd:llä. Vaikka ei ollu, mikään kovin kaksinen kausi, niin pitäis tämä saada bluraylle.
Pitää vielä sen verran korjaa, että Ausseissa se julkaistu tällä viikolla. Voi olla, että sivujen päivitykset on vielä puutteelliset.