Jooh eipä ole minua varten tää sarja.. Eihän tää etene yhtään mihinkään. Mä niin oisin halunnu tykätä tästä, mutta ei ni ei!
Kolmas jakso oli vähän mitäänsanomaton. Monta juonta ja hahmokehitystä on käynnissä, olisi ehkä parempi keskittyä yhdessä jaksossa harvempaan kuin nyt. En kumminkaan usko tämän muuttuvan. Mielenkiinto on kumminkin säilynyt. Lancesterin perheen näyttelijät ovat muuten mainioita :thumbsup:
Taitaa loppua tähän mun katselu, ei viitsi kuluttaa enempää aikaa tämän kanssa. Ihan nättiä kuvaa mutta tarina ja näytteleminen ei tunnu antavan mitään uutta. Olen Shakespearen kuningasnäytelmäni sun muut lukenut joten tämä tästä, jatkakaa.
Kolmas jakso oli mainio! Hienosti kuvattu erityisesti yövartion osalta. Ok vauhti ei kasvanut mutta samalla eheällä tasapainoisella linjalla jatkettiin. Ymmärrän että pelkästään sarjaa katsovalle voi tuntua hitaalta ja vaikeaselkoiseltakin, mutta eipä tämä mikään nuorten hupikesäsarja olekaan. :thumbsup:
Joo kannattaa muistaa että täysin kirjalle uskollisesti mennään. Tapahtumien rakentelu ja hahmojen ja miljöön esittely ei tapahdu vartissa.
Tällaset kommentit vois kyllä jättää suosiolla... Ite pidän sarjasta enemmän kuin kirjasta. Tähän vaikuttaa kyllä oma lukutyyli, eli vain 5-20min päivässä, jolloin kirja etenee hitaasti. Ja niinpä söi miestä kun tuli kerrontavuoroon joku (omasta mielestä) vähemmän mielenkiintoisista hahmoista.
3/10 takana. Kiire tulee jos tässä jäljellä olevassa 7 jaksossa jotain meinaa tapahtua. Tämä 3. jakso oli kuitenkin toistaiseksi paras. Hahmoihin on tullut jo vähän syvyyttää. Esim kääpiö Lannister on aivan muuta kuin alussa annettiin ymmärtää. Talvi tulee. Rautalangastahan se väännettiin, että vuodenajat eivät kaavaa noudata ja talvien mukana tulee aina jotain muutakin kuin kylmää ja lunta.
Noooh ehkä tän 14veen täytyy antaa tälle sarjalle viel yks mahis, ohan tää kuitenki aika hienosti tehty. Eli kaivan vielä kerran mun muoviset haltiakorvat naftaliinista ja jään odottamaan seuraavaa osaa...
OT, kirjoista: Joo, itsellä hieman sama ilmiö. Mutta minulle kävi vaan niin, että joka luvun jälkeen harmitti kun siityi toisaalle - "tätä olisi halunnut lukea saman tien pidemmälle" mutta seuraavan luvun lopussa taas sama homma! Eli kaikki perspektiivit olivat minulle yhtä vangitsevia. (Niille, jotka eivät kirjoja ole lukeneet, taustatiedoksi: jokaisen kirjan luvun nimihän on jonkun päähenkilön nimi, esim. Tyrion tai Sansa tai Eddard tai... ja se luku sitten kertoo tapahtumia tämän henkilön perspektiivistä - siinä maantieteellisessä sijainnissa missä hän sillä hetkellä sitten sattuukin olemaan.) Tänä iltana vasta katson. :naminami:
AaaA, elikkäs ainakin 5.1 surroundit pitää olla päällä, että sarjan hienoudet avautuvat. Kiitos vinkistä!
Nämä "jotain saisi jo tapahtua ja kiire tulee" -läpät on aina mielenkiintoisia. Mitäköhän porukka odottaa tämänkin sarjan kohdalla tapahtuvaksi, että tapahtumatyytyväisyys tulisi täytetyksi. Hyvin muistaa esimerkiksi Sopranosin kohdalla, että silloin ei muka tapahtunut mitään, jos jaksossa ei suoritettu vähintään sitä yhtä väkivaltatekoa, vaan kehdattiin keskittyä pelkästään hahmojen välisien suhteiden ja jännitteiden luomisiin silleen tylsästi verbaalisesti. Jänniä kyllä nämä.
Siitä kehut, että laajahko hahmokatras tässä on pystytty pitämään hyvin nipussa ja keskinäiset suhteet aukenevat juuri sopivissa määrin per jakso.
No esim. sopraanosissa ne hahmot oli mielenkiintosempia ja siinä koko mafiahommassa oli joku koukku. Tässä sitä koukua ei ole vielä mun mielestä saatu kehiteltyä. Lisäks noissa hahmoissa ei ole oikeen "munaa" mun makuun. Tykkäsin khyll siitä miekkatreineristä, joka opetti sitä likkaa siinä lopussa.
Eihän sitä voi itseään pakottaa katsomaan, jos genre ei kiinnosta. Itse en päässyt Sopranosin makuun yksinkertaisesti siksi, että mafia-genre ei iske meikäläiseen. Sama ongelma on nyt Boardwalk Empiren kanssa, eli ei meinaa napata vaikka selvästi näkee, että laatusarjasta on kyse. Kaikkien maku ei vain ole samanlainen. Game of Thrones, ja tietenkin Sean Bean jälleen erinomaisessa roolissa, iskee minuun taas täysillä - jo ensimmäisen osan jälkeen istuin sohvalla enkä halunnut hetkeen ajatella muuta.