Tätä sopii kyllä hiljaa ihmetellä. Saas sitten nähdä millä kuvasuhteella nuo suomiboxit tulee (koskas se ykköskauden julkaisu nyt olikaan, Samppa?) mutta ei auta valittaa. Ite olen Gilmorea kattonut tv:stä sen 2 minuuttia, että näitten DVD-boxien varassa tulee sarjaa tästä lähin seurattua. Hyvä vain, että noin nopesti noita boxeja saavat ulos, hinku kolmen ekan kauden jälkeen nähdä lisää on kova.
Onko näistä suomi-julkaisuista jotakin speksejä ja aikatuluja olemassa jossakin? Jenkkikiekot jäävät armotta hyllyyn, jos järjellisellä odotuksella ilmestyy PAL-julkaisu, varsinkin, jos se on vieläpä laajakuvamallia. Tosin julkaisut kiinnostavat enemmälti vasta neloskaudesta alkaen, kolme ekaa seasonia löytyy hyllystä never-the-same-colour -malleina.
Kyllä ne olisi toki kerrottu jos moisia olisi tiedossa. Tokkopa nyt näin aikaisessa vaiheessa mitään sen tarkempaa vielä julkistavat, tuo joulun tietämissäkin on kai vain ihan suuntaa-antava julkaisuajankohta.
SPOILAA TUOTANTOKAUSIA 1-4 Hmmm, kun tässä nyt tätä lupppoaikaa on, niin pistetään nyt jotain ajatuksia noista neljästä ensimmiäsestä tuotantokaudesta, jotka on tullut ensimmäistä kertaa katsottua, hmmm, sanotaan parin kuukauden aikana. Todetaan heti alkuun, että kyseessä on ehdottomasti yksi parhaita tv-sarjoja, ikinä, missään. 1. Tuotantokausi: on kiva nähdä, kuinka valmis sarja on heti alusta lähtien. Valtaosa sarjan castingista esitellään jo pilottijaksossa, ja yleensäkkin ensimmäisen tuotantokauden jälkeen sarjaan on tullut pirun vähän uusia vakinaamoja. Eikä niille kyllä niin tarvettakaan ole. 1. tuotantokaudella Gilmoren dialogi on ehkä kaikkein eniten naamalle tunkevaa. Sarjalla on hirveä tarve erottua jollain tavalla massasta, ja dialogi on yksi helppo tapa tehdä tämä. Jutustelu onkin erittäin mukavaa kuunnella, joskin vertauksia ja viittauksia tulee toki luonnottoman paljon - nämä tosin vähenet tuotantokausien edetessä. Näyttelijät ovat kaikki ihan hyvin alusta asti mukana. Lauren Graham Lorelaina on kaikista parhaiten ajantasalla jo heti alusta lähtien, kun sen sijaan tyttärellä, Alexis Bledel Roryna, on tiettyjä käynnistymisvaikeuksia. Pilotin oikeastaan ainoa heikohko hahmon esittely tarjoillaa sittemmin selvästi isompaan rooliin nostetulla Sookiella. Häseltävä kokki on rauhoittui jo ensimmäisen tuotantokauden aikana huomattavasti. Ja hyvä niin. 2 tuotantokausi on näistä neljästä iskenyt kaikkein koviten. Keskinkertaiset (3-3½) Gilmore-jaksot jäävät lähes kokonaan pois ja määrällisesti näiden tilalle tulee kaikkein eniten juuri 5. tähden pläjäyksiä. Toisesta tuotanokaudesta tekee parhaan se, että siinä on kaikkein vähiten ns. erillisjaksoja verrattuna muihin kausiin. Gilmorejen kohdalla on kyllä tavallaan väärin puhua puhtaista erillisjaksoista esim. X-Files -tyyliin, sillä samojen teemojen ympärillä sitä kaikissa jaksoissa pyöritään. Kuitenkin, ne kaikkein eniten tapahtumia ja dramatiikkaa sisältävät jaksot ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän selkeästi havaittavissa. 2. Tuotantokaudella mukaan hyppää Jess, joka on tavallaan todella mielenkiintoinen hahmo. Ei niinkään hahmonsa itsensä takia, vaan kuinka Gilmore Girls saa katsojan elämään sarjaan nimenomaan Roryn / Lorelain näkemysten mukaisesti. Jessista maalataan aluksi "kapinoiva, mutta sisimmässään herkkä kirjojenlukija", johon Rory - tahtomattaan - ihastuu. Dean / Jess -skenaariossa ainakin minä aloin pikkuhiljaa pitämään peukkuja Jessin puolesta, ja näkemään Deanissa saman kuin mitä Rory: mies on kyllä luoetettava ja tasainen - liiankin. 2. Tuotantokaudelta erityisesti jää mieleen alun Road Trip -jakso (ja myös sitä edeltävän jakson loppukohtaus, jossa Lorelai päättää jättää naimisiinmenon muiden hommaksi) sekä loppukautta bensaa koneistoonsa saavat Rory / Dean / Jess -sekoilut. Paras kohtaus tuotantokaudella on Lorelain valmistumisjaksossa, kun Rory lähtee katsomaan NY:iin Jessia ja näin ollen missaa kokonaan äitinsä bisnesskoulusta valmistautumisen. Tätä seuraava yhteenotto, jossa Rory avautuu tunteella rokkaa loistavasti ja tuo esille kaiken sen mihin sarjassa alunperin ihastuin: samalla kun kohtaus on äärimmäisen vakava ja roskia lentää ilmassa huomattavan paljon, on se silti hauska eikä nauramista / äärileveää hymyä voi estää. Finaalijakso on ihan toimiva, ja erityisesti sen loppu 5-minuuttia rokkaa. Valitettavasti Lorelain ja Christopherin suhteentyngässä ei oikein ole sitä kaikkea tarvittavaa, ja lopun break-up on vähän pliisuhko. Sen sijaan Roryn suukko-panikointi -yhdistelmä toimii hienosti, ja tytöt kimppujensa kanssa lopussa on hieno. 3. tuotantokausi ei ihan pysty olemaan samalla tasolla kuin kaksi edeltäjäänsä, vaikka edelleenkin on todella huippulaatua. Viiden tähden täydellisyyksien määrä vähenee, tilalle tulee hirmuinen kasa 4-4½ -arvosanaan yltäviä jaksoja. Roryn paluu Stars Hollowiin toimii. Erityisen upea kohtaus nähdään tanssiaisissa kun Dean vihdoin ja viimein saa tarpeekseen Roryn muka-rakkaudesta ja päättää pistää pelin poikki. Jessin mukaantulo kuvioihin sopi ainakin tässä vaiheessa vallan mainiosti allekirjoittaneelle. Nyt päästäänkin siihen, mistä jo jotain naputtelin alussa. Tässä vaiheessa Jess tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta Rorylle, mutta ei mene kauaa kun hahmo alkaa tuntua yhä ikävämmältä. Kun Jess otetaan lähempään tarkasteluun, huomataan että teiniangstia on mukana vähän liikaakin ja itsekeskeisyys on luokkaa valtava. Jess muuttuu symppiksestä henkilöksi, jonka lähteminen pois Roryn luota tuotantokauden lopussa ei varmasti harmita juuri yhtään katsojaa. Prosessi on kokonaisuutena upeasti kuvattu. Lorelain osalta 3. tuotantokausi ei ole niin sykähdyttävä kuin kaksi ensimmäistä, ainakin miesrintamalla on kokonaisuudessaan hiljaisempaa. Erityisesti pitää mainita 3. tuotantokauden finaalijakso, ja sen lopun kaksi monologia. On hämmästyttävää, kuinka hyvin Roryn _äärimmäisen_ kliseinen valmistujaispuheen loppuosan äiti-osuus toimii. Puhe on äärikorni ja suorastaan pursuaa vaahtokarkkeja. Tämä ei kuitenkaan juuri auttanut, vaan roskasade oli jälleen havaittavissa. Kohtaus on äärimmäisen upea. Myös Roryn monologi / breakup-puhe Jessin kanssa puhelimen kautta on hienosti kirjoitettu. Tunnetasoa olisi saanut ehkä olla pykälän enemmän, mutta kohtauksen "tehoa" vähentää kaksikin asiaa: ensinnäkin, se on tuon gradutation speachin jälkeen ja toiseksi, katsoja on tyytyväinen kun Jessista päästään eroon. Toinen kohtaus, joka on ansaitsee 3. kaudelta erityismainnan, on Roryn ja Lorelain välinen keskustelu "about having "it" with Jess". Tyylikäs ja herkkä. Mikä 3. kaudessa sitten on heikompaa? Hmmm, mitään yksittäistä syytä on vaikea sanoa ja yhä edelleen tuotantokauden jaksot ovat edelleen vähintään hyviä. Ja sitten tuo neljäs tuotantokausi. Kokonaisuutena rankkaan sen kolmoskauden edelle, vaikka se aiheuttaakin kohtuullisen ristiriitaisia tuntoja. Neljännellä kaudella nähdään toisaalta aivan upeita 3-4 jakson ryppäitä mutta vastapainoksi mukana on pari, kolme heikompaa saman pituista jaksoa. 4. kaudella ns. tapahtumarikkaat ja täytejaksot ovat kaikkein selvimmin eroitettavissa toisistaan. Lorelain rakkauselämä saa luvan olla yhden paitsiokauden jälkeen jälleen pääossassa. Oleellisin tulee vasta loppukauden aikana, kun Lorelai antaa Jason Stylesille kenkää. Kohtaus on jälleen kerra upea, sillä paikka on sama, jossa Max Medina aikoinaan jätti Lorelain. Kahvilaa ei olla tähän asti muuhun käytetty, ja heti kun kamera paljasti missä ollaan, oli täysin selvää mitä seuraavien minuuttien aikana tulee tapahtumaan. Näin neljän kauden kaveruus-vahvomisen jälkeen on hyvä, että Lorelai & Luke saavat vihdoin ja viimein jotain säpinää aikaan. 1-2 kauden aikana tuo suhteen tynkä oli paikka paikoin kovastikin esillä, mutta erinäiset "esteet" lykkäsivät sen alkamista. Vihdoin ja viimein Luke sai kuitenkin itseään niskasta kiinni ja kun Lorelaikin oli puolestaan putsannut oman päänsä pelikentästä, nähtiin kauden päätösjaksossa sitten vihdoin ja viimeinen jotain konkreettista. 4. kauden ongelma on epätasaisuuden lisäksi myös se, että Rory lähtee viimein opiskelmaan Yaleen. Tämä väistämätön askel tarkoittaa sitä, että Roryn ja Lorelain väliset kohtaukset - jotka ovat koko sarjan peruskivi ja tukijalka - vähenevät huomattavasti. Tämä otetaan loppukaudesta näppärästi huomioon yhdessä jaksossa. Loppukautta kohti Graham & Bledel saavatkin sitten enemmän yhteistä ruutuaikaa, joka aiheuttaa tuuletuksia kotikatsomossa. Muiden hahmojen välinen häsäpäliikki kun ei ole samalla tasolla pääduon verrattuna. Roryn Yaleen lähtö ei ole kuitenkaan pelkästään huono juttu, siitä saadaan aikaan muutamia upeita jaksoja, joista parhaina "Lorelai's First Day at Yale", jonka "I want mommy" -kohtaus on GG-asteikolla ehdotonta TOP10-kamaa sekä loppukauden Florida-jakso, joka selvästä erillisjakso-statuksestaa huolimatta on mukava tuulahdus ja feel good -jaksona yksi parhaista. "Do not drink. And when you're done with not-drinking, drink lots of water and take a asperin". Roryn suhteen poikarintamalla on huomattavan hiljaista. Paitsi sitten loppukaudesta, jolloin vanha suola, Dean-merkkinen, alkaa janottaa ja päättyy sitten lopulta neitsyyden menetykseen. Tätä seuraava kohtaus, jossa Lorelai saapuu kotiin on kyllä kokonaisuudessaan äärimmäisen kaunis ja samalla todella musertava. Sen enempää tapahtumia läpi käymättä, Roryn pihallejuoksun päättävä pahasti kesken jäävä puhelu ja tätä seuraava polvillaan itkeminen Lorelain katsellessa taustalla ovat ehkä kaikkein upeinta, ainakin koskettavuudessaan (noh, se 3. kauden puhe on myös loistava), mitä tämä sarja on pystynyt tarjoamaan. Viidennen tuotantokauden aloitusjakson näkemistä ei vain yksinkertaisesti pysty odottaa. On äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Rory & Lorelai -duon suhdetta aletaan viemään tästä eteenpäin. Entä kuinka käy Deanille? Selvää kuitenkin on, että nyt tuskin nähdään samanlaista aikahyppäystä mihin ollaan muilla tuotantokausilla finaalijakson jälkeen totuttu (1. kausi jonkinlainen poikkeus). Love the Girls, Love the Serie. (pakollinen kuva)Ja lopuksi jonkinlaiset arvosanat kausille: 1. tuotantokausi: 5 / 5 2. tuotantokausi: 5 / 5 (paras) 3. tuotantokausi: 4½ / 5 4. tuotantokausi: 5- / 5 Propsit sarjaa tuputtaneille Canelle ja Sampalle.
TEKSTI SPOILAA 5. TUOTANTOKAUDEN (JUURI SEN JOKA TULEE SEURAAVAKSI YLE:LTA). JA SPOILAA SEN TÄYSIN JOTEN ÄLÄ LUE JOS ET HALUA PILATA KATSELUKOKEMUSTASI / PYSTYT ELÄÄ TÄYSIN SPOILATUN KAUDEN KANSSA. BE WARNED! Spoiler Millähän aloittaisi. Loogisesti yhteenvedolla. Gilmore Girlsin vitoskausi on valitettavasti yhdessä kolmannen tuotantokauden kanssa sarjan heikointa antia. Seuraavassa sekalaisia ajatuksia tuotantokaudessa ilman mitään järkevää järjestystä tai järkeä. Kunhan pitää jotain kirjoittaa, ja pöytälaatikkoa en tue. Kyseessä on lähinnä analyysia siitä, mikä 5. kaudessa mättää edellisiin kausiin nähde, että se ei olekkaan niin ehdotonta 5/5-materiaalia. a) 5. tuotantokausi on kyllä yksittäisinä jaksoina mitattaessa samalla tasolla sarjan parhaan kauden (2.) kanssa ja kepittää loistavan 1. tuotantokauden, mutta valitettavasti kokonaisuus ei ole aivan yhtä loistokas, mitkä jaksojen keskiarvo antaa ymmärtää. Kokonaiskuvasta puuttuu ryhti. Erityisesti alkukausi menee haahuillessa, ja tuntuu että kenellekään käsikirjoitusosastolla ei ollut oikein tietoa, mihin suuntaan kahden tytön / naisen elämää pitäisi jatkossa viedä. Pallo on hukassa välillä pahastikin, erityisesti Roryn tapauksessa. Dean pyörintä kuvioissa tuntuu vähän turhalta, eikä hommasta saada oikein mitään irti. Parivaljakon kolmas breakup on ihan ok, mutta ei kuitenkaan jaksa oikein vakuuttaa. "I don't belong here" on ihan hyvä, mutta koko Dean-sotku jätetään sikseen, josta päästäänkin seuraavaan kohtaan... b) ...hirvittävä määrä kohtauksia / aiheita jätetään pois, jotka katsoja (tai no, ainakin minä) olisin aivan ehdottomasti halunnut nähdä. Okei, Dean / Rory -suhteen kolmannen kerran poikkimeno ja Roryn oletettu murtuminen krapuloissaan olisi ehkä ollut vanhan kierrätystä, mutta so fucking what? GG:n vahvuus oli ja on yhä edelleen se, että se kertoo tavallisesta elämästä, ei mistään erikoisesta. Vain omalaatuisen suhteen omaavasta äidistä ja tyttärestä, jolla menee välillä paremmin ja huonommin. Aivan liian monta kriisiä harpataan yli sillä että jakso loppuu ja hypätään suoraan päätelmiin. Vaikka "pois jätetyt" kohtaukset eittämättä olisivat olleet kliseisiä, olisivat ne myös olleet luultavammin hyviä ja GG on sarjana aina pystynyt tekemään ns. yli-imelistä kohtauksistakin muistettavia. Niitä on ollut ilo katsella. Ja haluan katsella jatkossakin. c) 5. kausi sisältää vastapainoksi kyllä muutamia hienoja kohtauksia ja mukana on kerrankin se kaivattu krapula-aamukohtaus, oikein Roryn, Kirkin (heh) ja Parisin kera. Valitettavasti mukana ei kuitenkaan ole the scenea, jollainen on muilla kausilla löytyy. Roskia ei juurikaan lentele silmään 5. kauden kuluessa, vaikka mukana muutamia todella hyviä yrityksiä onkin. Kauden haahuilevasta perusotteesta niihin muutamiin todella kovia aineksia omaaviin kohtauksiin ei saada tarpeeksi tunnetta ja ne jäävät kaipaamaan jotain. d) tästä nyt on ihan turha marista, mutta marisempa silti. Roryn ja Lorelain välille tuodaan kauden aikana ihan liikaa pahaa verta. Neloskaudella alkanut kyseisen duon välisten keskustelujen väheminen alkaa olla häiritsevän suurta. On valitettavaa, että käsikirjoitusosasto ei tajua parin suuruuttaa. On toki hienoa että kaikki ei aina mene kuin "elokuvissa", mutta silti, tämä pari on koko sarjan vahvuus ja niin hyviä kuin osa sivuhahmoista onkin, eivät he valitettavasti pääse samalle tasolle. Tiedä sitten johtuuko Grahamin ja Bledelin kemioista vai mistä, mutta juuri tämän parivaljakon keskustelut ovat aina parhaita, olivat ne sitten neg / pos sävyisiä. Eli, tapelkaa jatkossakin mutta tapelkaa saman katon alla tai käyttäkää sitä puhelinta. Mutta puhukaa toisillenne! e) 5. kaudessa on yleissävyssä havaittavissa vähän samanlaista liikettä kuin erään vampyyrien ja muiden örmyjen teurastukseen keskittyvässä teinityttö-keskeisessä sarjassa. GG jättää 5. kaudella pienen ripauksen huumorista ja peruspositiivisesta otteesta pois ja korvaa sen tietyllä lisävakavuudella. Ei tämä vieläkään mikään vakava sarja ole yleissävyltään, mutta selvä harppaus on kuitenkin nähtävissä. Teemat ovat synkempiä ja varsinkin Roryn elämä ihan oikeasti potkii ensimmäistä kertaa 5. tuotantokauden aikana kovastikin. f) Logan. Sarjan uusi hahmo myi itsensä heti alusta asti ainakin itselleni. Kerrankin Rory kiinnittää silmänsä sopivan rentoon, ei kuitenkaan Jessimaiseen angstiin, pojankloppiin. Logan on hauskaksi kirjoitettu ja muutenkin rento jeppe, ja selvästi paras tähän astisista Roryn poikakavereista. Josta tulikin mieleen, että jostain syystä Rory tuntui olevan paljon rauhallisempi yleensä pahaksi ajaksi ennemmin laskettavan lukiovaiheen kuin tämän yliopistopuolen. Rorylla tuntuu olevan pallo enemmän kuin pahasti hukassa. Mihin katosi ikävuosien 16 ja 20 välillä se fiksuakin fiksumpi ja laskelmoiva tyttö, joka ei juuri mokaillut. Nyt naidaan naimisissa olevaa miestä, varastetaan vene, angstaillaan ja lähdetään parhaan kaverin / äidin juttuseurasta sanomatta sanaa. Roryn käytös ei oikein tunnu järkevältä, kun ottaa huomioon edelliset tuotantokaudet. Silloin tällöin Rory kyllä juttelee syvällisä äitinsä kanssa, mutta suurimman osan ajasta vain lähteen murjottaen pois jos vastaukset ei tyydytä. Granted, tyttö vanhee toki ja itsenäistyy, mutta silloin tällöin pinnalle tuleva tylyys kuuluu jollekin muulle hahmolle. Jos tarkoitus on kuvata Roryn heikohkoa itsetuntoa yhdistettynä tiettyyn itsenäistymiskriisiin, yritys on kyllä ihan hyvä mutta ei vakuuta allekirjoittanutta. g) Lorelai sentään (onneksi) pysyy omana itsenään ja vaikka väliaikainen breakup Luken kanssa onkin jokseenkin turha (parit hyvät jutut siitä irtoaa) saadaan Loralaista paljon enemmän irti kuin Rorysta. Yritystä on kyllä Rorynkin puolella, mutta kuten todettua, se on enemmän semmoista silmät sidottuna heittelyä, joskus osuu, useimmiten ei. Lorelain suhde Lukeen on kivasti rakennettu ja hommassa on jotain samanlaista kuin Deanin ja Roryn touhussa 1. tuotantokaudella. Sopiva yhdistelmä huumoria ja vakavempia kohtauksia. h) päätosjakso ansaitsee oman kirjaimensa. Se oli, kuten aina, erinomainen. Aivan viimeiset hetket olivat taas aivan parasta Gilmorea, kun Lauren Grahamin silmistä näki jo useita sekuntteja ennen, mitä hän aikoo kysyä Lukelta. "Will you marry me?" oli hieno päätös tuotantokaudelle. Mutta taas pitää valittaa (prkl, se oli hyvä kausi, ihme marinaa koko viesti täynnä). Roryn päätös muuttaa isovanhempiansa luo oli kyllä loppupeleissä ihan toimiva, ja kohtaus jossa Rory & Lorelai katsovat toisiaan peilin läpi oli äärimmäisen paljon puhuva sisältämättä silti lainkaan dialogia. Valitettavasti tapahtumat, jotka johtivat tuohon eivät olleet niin mahtavia. Rory jätti Yalen "kesken" pikkuisen turhan helposti, Rory käyttäytyy taas täysin päinvastoin kuin hän olisi ennen tehnyt. Samoin äitinsä pois jättäminen päätöksestä, so not like her. Roryn ja Lorelain pöytäkeskustelu sen sijaan oli loistava, siitä pisteet päätösjaksolle. --- Tilinteon aika: jos pelkän tuon perusteella pitäisi arvosana antaa, olisi se monen mielestä varmaan jotain ihan muuta kuin mitä tuolla alempana löytyy. Siinä ei kuitenkaan ole kirjoitusvirhettä KOSKA: kyseessä on edelleen mahtava sarja, joka ei tunne käsitettä "huono jakso", koska niitä ei yksinkertaisesti löydy. Huonoimmillaan GG on sellaista 3:n tähden materiaalia, ja kuten keskiarvo (4,3) sanoo, suurin osa jaksoista on jotain aivan muuta kuin kolmosia. Dialogi on edelleen musiikkia korvilleen, näyttelijät rokkaavat yhä edelleen (Bledeliltä tosin loppuu lahjat viimeisen jakson kriittisessä kohtauksessa), ja vaikka kokonaiskuva onkin GG-asteikolla vähän hukassa, toimii se silti ja sarjan henkilöiden "seikkailuja" on erittäin mielenkiintoista seurata. Hahmoja kehitetään edelleen poikkeuksellisen hienosti eteenpäin (-Rory taas) ja sivuhahmoista löytyy aina vain lisää potentiaalia (Sookie tosin alkaa ärsyttää, Logan, Luke, Kirk, Michelle, Paris petraavat osakkeitaan jakso jaksolta. Eritoten Kirkkiin on saatu muutakin kuin koomisen-sidekickin aineksia). Yksi syy lievään ylikriittisyyteeni johtuu myös siitä, että 110 jaksoa 2,5 kuukauteen on loppupeleissä aika paljon. Vaikka muutuin faniboyksi hyvin nopeasti, tietty yliannostus saattoi jossain vaiheessa olla tosiasia. Noh, nämä tulee varmasti katsottua niin monasti uudestaan että eiköhän sitä ehdi näkemyksiään korjata, jos tarvetta ilmenee. Lopuksi jokaisen jakson arvosana: G G G G ½ G G G G G G G G G G G G G ½ G G G G G G G G G G G G G G G G ½ G G G ½ G G G G G G G G ½ G G G ½ G G G G G G G G G ½ G G G G G G G G ½ G G G G G G G G G G G G G G G G G G G G ½ G G G G G KA: 4,3 Arvosanat kausittain: 1. 5 2. 5 3. 4½ 4. 5 5. 4+ - ½ Kaikesta huolimatta: Love the Girls, Love the Serie. TEKSTI SPOILAA 5. TUOTANTOKAUDEN (JUURI SEN JOKA TULEE SEURAAVAKSI YLE:LTA). JA SPOILAA SEN TÄYSIN JOTEN ÄLÄ LUE JOS ET HALUA PILATA KATSELUKOKEMUSTASI / PYSTYT ELÄÄ TÄYSIN SPOILATUN KAUDEN KANSSA. BE WARNED!
Naurettavaa, kunnon fanittaja löytänyt sentään edes vähän eroja jaksoista. Kausiarvostelujen perusteella _lähes_ täydellinen sarja EDIT: Ei kannata hermostua, TheJambo sai toisessa ketjussa veret kiehumaan
Jaa-a, jos jatkaisi yksinpuhelua. Jauhantaa ykköskauden parista jaksosta, älä lue jos et ole nähnyt tai jotain. Elikkäs äsken tuli katsottua paskaa fiilistä lievittämään, noh, Roryn ja Deanin käytännössä kaksiosainen breakup-jakso. Näistä ensimminen toimii kyllä himpun verran paremmin, kuin jälkimmäinen, mutta ehdottomia huippujaksoja molemmat, kaikeasta huolimatta. Roryn ja Deanin breakup on tehty todella hienosti, varsinkin se the kohtaus on vertaansa vailla. Kuten Rory toteaa, on tilanne lähellä täydellistä ja myös katsojan valtaa hyvän olon tunne ja tunnelma vain nousee, kun Deanilla on selvästi jotain tärkeää sanottavaa. Ironista sinällään, että sanat "I love you" käytännössä päättävät tämän suhteen joksikin aikaa. Bledel tekee yhden ykköskauden parhaista suorituksistaan menemällä täysin sanottomaksi ja alkaa sitten höpöttämään yhtä sun toista. Myös Deanin pilkattua tämän suhdetta äitiinsä ja "pro and cons-list" -tekniikkaa, "not fair" tulee Bledelin suusta juuri oikealla äänenpainolla. Deanin näyttelijä ei koskaan ole ollut varsinaisia suosikkejani, mutta hyvin hänkin kohtauksen selvittää. Kakkos-osa, eli käytännössä Roryn toipumisyritys on myös hyvä, mutta sortuu aina välillä pikkuiseen haparointiin kokonaiskuvan kanssa. Maxin ja Lorelain juttelut ja vähän muutkin touhut kyllä mahtuvat hyvin mukaan, mutta joku hommassa silti mättää. Roryn lähteminen bilettämään kauppakierroksen jälkeen on sinällään loogista ja jollain tapaa myös hahmolle tyypillistä: tyttö yrittää selvitä tilanteesta ns. fiksusti, mutta kun ei oikein tunnu auttavan, yrittää Rory olla ns. normaali ja lähtee bilettämään kavereidensa kanssa. Ja siitä ei ole GG:ssä vielä koskaan oikein mitään hyvää seurannut Molemmat jaksot loppuvat upeaan kohtaukseen, joista ensimmäisen osan loppu on sarjan top5-kohtauksia. Ilman musiikkia tapahtuva Roryn sisääntulo, "We just broke up" ja Lorelain hali ovat aika lailla parasta mitä tämä sarja on tarjonnut. Kohtaus on hieno. Huono ei ole myöskään kakkososan lopetus, sillä Roryn totaalimurtuminen oli looginen päätös koko tarinalle, ja äitiin turvautuminen loppupeleissä juuri se mitä tämä hahmo tekisi. osa 1 / 2: 5 / 5 osa 2 / 2: 4½ / 5
Jenkkilässä neloskausi julkaistaan levylle koht'sillään ja vitoskauttakin tuntuisi pukkaavan vielä tälle vuodelle: http://www.dvdanswers.com/index.php?r=0&s=1&c=7580&n=1&burl=r=0&s=1&n=1 Harmittavan sitkeästi vaan pitävät kiinni tuosta 1,33:1 kuvasuhteesta vaikka jenkkitelkkarissa on lähetetty laajakuvana.
Jostain luin, että sarjan ohjaaja (tai vastaava) Amy Sherman-Palladino on sanonut, että 1.33 : 1 on oikea kuvasuhde, eli sellaisena se on tarkoitettu katsottavankin. Sitä en sitten tiedä, miksi Yhdysvalloissa sitä näytetään laajakuvana, ja kumpana lienee alunperin kuvattu.
Muistutuksena sarjaa seuraaville, Gilmoren tytöt jatkuu jälleen ensi sunnuntaina. Vuorossa on viides, eli viime vuonna jenkeissä nähty tuotantokausi. Su 4.9. YLE1 15:20
Kiitos kaunis muistutuksesta/ilmoituksesta. :thumbsup: Olisi muuten varmasti lipsahtanut ihan ohi. :weep:
Kappas. Olen jostain asiasta eri mieltä JTX:n kanssa. Tai sitten tuo opposites-juttu vetää maton alta koko kommentista. Tiedä häntä.
Enää hieman reilu viikko kuudennen kauden avausjaksoon yhdysvalloissa. Kesätauko tuntui ikävän pitkältä, mutta veronica mars ja desperate housewives lievitti onneksi hieman odotuksen tuskaa.
6 kausi on nyt sitten virallisesti käynnissä ja ainakin minä pidin ekasta jaksosta todella paljon. edit: edelleen paras sarja joka telkkarissa pyörii edit: en yleensä harrasta spoilaamista (ainakaan tietoisesti) joten ei pelkoa
Ei ketään kohtaan MUTTA: EI SITTEN SPOILEREITA 6. TUOTANTOKAUDESTA ILMAN KUNNOLLISIA TAGEJA JA VAROITUKSIA! Kiitos.
Canehan tuon tuolla toisaalla jo kertoikin, eli 18. päivä marraskuuta olisi 1. tuotantokausi tulossa. Millä kuvasuhteella, tarina ei kerro.