Hacksaw Ridge (2016) (Mel Gibson/Andrew Garfield, Vince Vaughn, Sam Worthington)

Puhutaanko tässä WW2 leffoista vai ihan sotaan liittyvistä leffoista ylipäätänsä? WW2 leffat on viime vuosina olleet aika vähissä ja viimesimmät aihetta sivuavat sarjatkin taitaa olla 10v vanhoja. Viimesimmät mitkä tulee mieleen on Valkyrie ja ne Eastwoodin tuplaleffat jotka oli tämän kanssa samaa tasoa, Saving Private Ryan ja esim. Band of Brothers & Pacific ovat paljon parempia tekeleitä kuin tämä.

Nykyaikaa käsitteleviä leffoja esim. Zero Dark Thirty, American Sniper ja jopa Lone Survivor oli parempia tekeleitä.
Mutta nämä on mielipiteitä ja niistä on aivan typerää väitellä.

 

Fury oli WW2:sta ja ihan hyväkin pätkä IMO.

Ehkä ihan hyväkin, ettei aiheesta juurikaan enää leffoja tehdä. Parhaat tekeleet lie nimittäin tehty jo vuosikymmeniä sitten (mm. The Longest Day ja The Bridge on the River Kwai).

 

Tosiaan Fury unohtui kokonaan. Hyvä leffa sekin.

 

Mielestäni hyvä, intensiivinen WW2-paukku oli Heydrichin salamurhasuunnitelmasta kertova Anthropoid http://www.imdb.com/title/tt4190530/
Elokuva toki kärsii tästä ainaisesta, typerästä aksenttiongelmasta, eli puhutaan englantia vahvalla tsekkiaksentilla jne. Loppuhuipennus on kuitenkin mitä loistavin ja aidosti jännittävä, vaikka lopputuloksen ja kammottavat jälkiseuraukset tietääkin. Muutenkin toivottu näkökulma aiheeseen, ettei aina näitä "jenkit pelastaa."

Jotta pysytään aiheessa, niin mielestäni Hugo Weaving olisi ansainnut Oscar-ehdokkuuden sivuosastaan. Oli siinä ehdolla paskempiakin.

 

Kyllä noita WW2 leffoja pukkaa aika tasaiseen tahtiin, eri puolilta maailmaa, niitä ei vaan tule teatterilevitykseen täällä, eikä aina edes DVD:lle.
Kolmisen vuotta sitten esim venäläiset teki Stalingradista leffan, joka on ihan mielenkiintoinen pätkä kunhan alkujärkytyksestä selviää. Taisi olla jopa kuvattu 3D:nä mutta itse olen nähnyt vain 2D BD:n. Onhan noita, jopa Angelina Joliekin on ohjannut WW2 leffan Unbroken. Nyt tänä vuonna on taas tulossa teattereihinkin ainakin Dunkirk.

 

no kyllähän tuo köysirata visuaalisena ideana on yhtä hyvä kuin KingKongien kyläläisten
rakentamaan muuriin/aitaan tehty apinan kokoinen portti...

olisi tehnyt siihen vaikka sen perkeleellisen ylämäkiryteikön 5m jyrkänteellä
mikä kuvien perusteella vaikuttaisi olevan se oikea maasto missä menivät

WW2 leffoja tehdään myön hollywoodin ulkopuolella ja Japanista on tullut muutamia
ihan asiallisia, esim The Eternal zero (2013) ja Yamato (2005)

 

Selvästi kannattaa laittaa provo, vaikka osa vastauksista olikin täysin odotettuja.
Saving Private Ryan on kohta 20 vuotta vanha. Kävin itse sen katsomassa Bristolin parvekkeen eka rivillä keskellä faija vainaan kanssa.
Band 16 vuotta, Pacific 7 vuotta ja nämä muutama muu yli 50 vuotta vanhoja.
Ja ei väitellä, mutta American Sniper ja Lone Survivor ne vasta kliseisiä onkin.
Fury on vain huonompi, mutta ei se tee siitä huonoa elokuvaa.
Yamato katsottu ja The Eternal Zero menee listalle. Samoin tuo Staligrad, joka löytyy hyllystä 3D:nä muoveissa, vaikka 3D lasit oli viimeksi 2015. Ehkä paketissa on myös 2D versio. Eli kuin kauan tämä leffa on ollut minulla hyllyssä muoveissa? 3 vuotta?
Anthropoidia toivon vielä UHD levylle ja odottelen. Tuli Prahassa eksyttyä niihin katakombeihin, joihin tarina loppui. Kun lueskelin tapahtumia seiniltä, muistan ihmettelleeni, kuin en tiennyt tästä mitään ja miksi näin upeasta tarinasta ei ole tehty elokuvaa. Aikamoinen vitsi oli, että Anthropoidin elokuvamainoksia oli sitten Prahan kaduilla.

 

Tuli yllättäen vastaan kirjastossa dvd. Ja joo, bluray olisi kiva, mutta telkkukin on 27". Ja hienointa olisi ollut nähdä teatterissa, sitä suunnittelin mutta ei tullut tänne lähiteatteriin, olisi pitänyt ajaa 80km, sitäkin suunnittelin Mel Gibsonia arvostan itse suuresti, oli tämäkin taas hieno pätkä.

Leffa on tosiaan raaka, hienosti ne raakuudet kuvattu mutta ymmärrän jos joitain Gibsonin gore-ihannointiin kyllästyneitä ärsyttää/naurattaa. Sillä esim siinä melkein taistelukohtauksen alussahan yksi jäbä jo ottaa kuolleen toverin puolikkaan suojakseen ja juoksee sen kanssa ampuen. Myös vihainen kouluttaja huutamassa miehille on jo niin nähtyä, mutta ei sitä nyt niin paljon ollut. Oikeastaan tällä hetkellä päähän on jäänyt eniten pyörimään se ihan alku. Jossa Doss puhuu tyyliin "tiesittekö, Jumala on luonut kaiken ja suojelee jokaista" jne ja taustalla väkeä kuolee. Tuon alkupätkän tarkoitus on tietysti vakuuttaa yleisiööe että kun jaksatte vähän rakkaustooria ja muuta, niin sitten tulee tykitystä. Silti pirun toimiva.

WW2-leffoja on tosiaan iso kasa, joten eikö niitä voisi tehdä eri tehtävistä? Vaikka jotain pommikoneista tai ilmataisteluista yleensäkin. Ja joo, varmaan niitäkin on.. Tuo Fury voisi olla ovela, jos painottuu tankkeihin.

 

Tuskagee airmen, Memphis Belle, noin niinkuin sekunnin muistiotantana....

T: Vesku

 

Spoiler

Kai idea oli se, että helpompaa antaa tulla teurastettavaksi. Jossain vaiheessa miehet kuitenkin aina loppuisi.

Tuo oli vähän hölmöä kyllä ja tosielämässä tuo rinne ei ollut ihan yhtä jyrkkä ja majesteettinen. Tuskin oikeasti japanilaiset myöskään ihan sinne reunalle koskaan tuli ja tuskin myöskään niiden asemat oli ihan siinä kiven heiton päässä. Myös oikeasti taistelu tuossa kesti useamman viikon (myös Dossin sankariteot oli useamman viikon ajalta), eikä päiviä kuten leffassa annettiin olettaa.

Tuossa kuvassa ylhäällä oleva tyyppi on muuten itse Doss. Tähän oli joku tarina, että meni vapaaehtoisena sinne kiinnittämään köysiä, mutta missään nimessä japanilaiset ei voineet kovin lähellä olla kun noin voi seisoa ja tuo rämeikkö varmaan jatkui vielä huipullakin.

 

Speilbergillä ja Hanksilla oli tv-sarja projekti Masters of the Air ja perustuen saman nimiseen kirjaan, mutta pariin vuoteen ei ole kuulunut mitään.

Ja tuossa tulevassa Dunkirkissä on trailerien perusteella jonkin verran lentokoneita ja yksi päänäyttelijä (Tom Hardy) on pilotti.

 

Mielenkiintoinen tarina mutta huono elokuva. Kuin sekoitus 50- ja 2000-luvun sotaelokuvista epäonnistuen kummassakin. Furyn seuraksi pettymysten osastolle.

2/5.

 

Herranen aika.. miksi ihmeessä Mel Gibson näyttelee kun on noin kova ohjaaaja? Ehkä yks parhaista tai paras sotaleffoista joita oon nähny. 8/10.

 

Loistava leffa!

Ehkä yllättävä siksi, kun kuvittelin katselevani koko leffan täydeltä ns. täyttä tykitystä. Aika pitkään mentiin "sotadraaman" voimin, joka oli toimivaa settiä. Varsin tunteita herättävä leffa kaikinpuolin. Huikea mies tuo Doss.

Leffa tarttui Prisman alelaarista vitosen hintaan. Hintaansa nähden loistohankinta. Aunperin oli mielessä metsästää tästä Atmos-versio FF julkaisun sijaan.

 

Tulipahan tämäkin katsottua kun oli Maxivisionin levynkulmalle tullut tallennettua.
Edelläkirjoittajat kuvailevat aika ansiokkaasti leffaa.
Pääosan esittäjä onnistui mielestäni aika mainosti.
3,5/5

T: Vesku

 

No tulipas nyt vihdoinkin nähtyä tämäkin.
Kerrankin sai olla yksin kotona, joten säkkituoli töllön eteen ja kaiuttimet niin kaakkoon kuin uskaltaa.
Tilasin italialaisen version UHD:stä ja eipä siinä ollutkaan englannikielistä tekstitystä. Väitän, että olen keskimääräistä suomalaista parempi englannissa, kun sitä päivittäin käytän ja kuuntelen englannikielisiä äänikirjoja yms. Silti oli välillä vaikea saada selvää leffan mongerruksesta, vaikka puhuvan suunkin näki samalla. Ei toki leffan vika tuo.

Leffa oli kyllä positiivinen yllätys. Gibson on hyvä ohjaaja ja saisi ohjata ennemmänkin. Mutta ehkäpä hänen henkilökohtaisen elämän ongelmat ovat sitten olleet esteenä asioille.

Myöskin Gibsonin ohjaustyyli ja myös tuo hänen nykyinen sielunelämänsä näkyy. Elokuva on brutaali, kuten monet Gibsonin leffoista ja hänen uskonnollisuus korostuu melkein enemmän kuin Dossin.
Mutta tietyllä tavalla uskonnollisuus oli tehty fiksusti. Vaikka sitä oli paljon, niin itse koin leffan uskonnollisuuden Dossin omana henkilökohtaisena arvona/arvomaailmana enkä uskonnon tuputtamisena. Eli leffan sanoma ei ollut itse uskonto eikä se, että jokaisen pitäisi ottaa jeesus pomoksi, vaan se, miten ihminen voi pitää kiinni omista arvoistaan vaikeissakin paikoissa.

Itse sota elokuvassa on kuvattu raa'asti. Oikeastaan liian raa'asti. Eivät oikeat luodit revi tuollaisia reikiä ruumiiseen. Räjädyksissä jännästi miehet joko hajosivat palasiksi tai sitten lensivät hollywood-maisesti aina sen mukaan, mikä tilanteeseen sopi parhaiten. Mythbustersitkin ovat noin sata kertaa jo näyttäneet sen, että räjähdyksessä ihminen ei lennä. Eli lopulta sota oli hyvin hollywoodia eikä realistista. Brutaalia kyllä. Omissa kirjoissani Ryan ja BoB ovat edelleen ne kaksi realistisinta sotakuvausta. Ja Pacific vaikkakin muuten on vähän huonompi.

Toisaalta ymmärrän kyllä tuon brutaaliuden. Tavis ei voi ymmärtää sitä kauhua ja pelkoa, mikä sodassa on. Bob ja Ryan yms. yrittävät pelata enemmän tunteiden kautta sitä. Eli, vaikka sota on niissäkin raakaa ja realistista, niin ihmisten kuolemat yritetään kuitenkin lopulta sitten tunteistaa sen kuoleman kautta. Huudetaan äitiä ja yms.
Mutta tässä ratkaisu on tehdä sodasta visuaalisesti brutaalia. Eli sotilaat hajoavat palasiksi ja suolia tuntuu pursuavan joka paikasta. Ehkä hieman liioiteltu ratkaisu, mutta hyvä, koska se saa aikaan ärsykkeitä katsojassa. Eli sitä sodan kauhua kuvataan sodan brutaaliutena kaikkien sotilaiden (myös sekä omien että vihollisten) suhteen eikä vain yhden oman sotilaan itkevän kuoleman kautta.
Hyvä ratkaisu. Sota ei ole kaunista ja hieman yliampuminen saa siitä vain kauheampaa. Kyllä Gibson osaa.

Sotiminen kyllä meni aika avopallohärdelliksi. Juurikaan mitään taktista siinä ei ollut. Melkein jokainen sotilas oli oman elämänsä commando. Yksi itki, mutta kun esimies sanoi, että perskules nyt siitä sotimaan, niin sehän lähti. Blythe olisi varmaan myös tehnyt samoin, jos olisi hänelläkin kunnon pomo ollut käskyttämässä.

Harmittaa, että taas kerran on menty oikeaa elämää muuttamaan, koska oikea elämä oli liian epäuskottavaa. Samalla kuitenkin muutaman metrin harjanne piti suurentaa 20-30 metrin korkuiseksi, jotta sitä pitkin voi lopussa ninjailla benjiihypyn ilman ongelmia.
Muutenkin lopun käsikranaattikaratepotkut olivat ainakin omissa silmissäni paljon epärealistisempaa kuin se todellinen tarina eli, että Doss loukkaantui ja hoiti itseään ja joutui monta tuntia odottamaan pelastusta ja sitten kun hänet pelastettiin, niin matkalla pysähtyi vielä hoitamaan muita ja odottamaan, että toiset on viety pois ennen kuin suostui itse lähtemään pois. Ja olihan siinä ilmeisesti vielä sekin, että hän kiväärin tukin avulla oli raahannut itseään monta sataa metriä loukkantuneena. Laitettaisiin niitä oikeita sankaritarinoita eikä keksitä karatemaisuuksia.

Noh, kuitenkin 4/5. Kyllä se Gibson osaa.

p.s. Pääosan esittäjä oli ihan saman näköinen kuin Psykon näyttelijä.