Huonoin elokuva minkä olet nähnyt pitkään aikaan?

Vuoden 1998: Moby Dick
Surkea, Ennalta arvattava teos, jossa yhtenä tuottaja on toiminut: Francis Ford Coppola. Onneksi lainasin vain kirjastosta...

0,25/5

 

Huonoilla leffoilla itsensä kiduttaminen alkaa mennä jo meidän perheessä liiallisuuksiin, nyt tuli katsottua Catwoman. Järkyttävän huono, vaikka tuskin kukaan tekijöistäkään tätä on miksikään klassikoksi tarkoittanut. Tehosteet olivat surkeita, näyttelijät kamalia, leikkaus ja musikki ärsyttävää. Mitä se Halle Berrykin on ajatellut, kun on suostunut tällaiseen pa*kaan?

 

Aamen.

Etenkin se niskavillat pystyyn nostattava koripallokohtaus ansaitsee paikkansa kaikkien aikojen noloimpien elokuvakohtausten Hall of Famessa.

 

Hymypoika.

Tulihan se etukäteen tiedettyä, että sontaa on tarjolla, mutta piti silti tsekata läpi. Ainoa mikä jumittaa leffan ääreen on, kun pari kertaa tissi hilahtaa. Tässä ihan selvästi yritetään myydä seksillä, juoni on muutenkin sellainen että tarkoituksena on kohauttaa.

 

Samoin. Hirveä tekniikka ja ylinäytteleminen veivät voiton. Leikkaajallekin olisi ollut tarvetta.

 

Charlien Enkelit... Eniten ärsytti iki-angsti-Diaz... :/

 

Miten voi vihata naista joka niin ihanasti pyörittää pyllyä :love:

 

Skeleton Man <<---- jos olet tämän nähnyt niin et voi olla erimieltä

 

Aah tulikin mieleen pari muuta leffaa:

Fellinin 8½.. uuh ensimmäistä kertaa uni meinasi tulla teatterissa. Näyttelyssä oli sentään edistytty 7 samurain ajoilta. 1½/5

Scarface. Järkyttävää, Pacino vaahtoaa koko leffan läpi keinotekoisella kuubalaisaksentilla kuin raivotautinen koira. Ohjaaja ei nähtävästi viitsinyt käydä kuvauspaikalla katsomassa miten näyttelijät suoriutuivat. Räyhääminen onkin leffan keskeinen sisältö: juonta ei ole nimeksikään (puhumattakaan uskottavuudesta). Pahinta elokuvassa on ehkä kuitenkin hirveät vinkuna-kasari-musiikit. VÄLTTÄKÄÄ!! Yksi piste hauskasta moottorisahakohtauksesta. 1/5

 

Tämän oli pakko olla vitsi. :hitme:

Itse katsoin juuri Steven Seagal: Katujen Laki. Steven kultakauden sitä heikompaa tuotantoa. Pahis on kyllä laatuluokkaa, mutta juoni melkoisen puuduttava ja taistelukohtauksia on turhan vähän. Tietysti ehkä jos Steve olisi ollut entinen navy-seal ja vastassa enemmän pahiksia, niin parempaa jälkeä olisi syntynyt. Taistelukohtauksissa oli mukava pitkästä aikaa nähdä ilman kaljamahaa potkiva Steve. On se Äijä.

 

Fellini vai? Jos siitä joku pitää niin voin vielä jollain tasolla ymmärtää.

 

Toki kyse on mielipiteistä, mutta...

Fellinin 8 1/2:sta en osaa sanoa oikeastaan mitään. Olen sen joskus (kai) nähnyt, mutta en sitä kovin hyvin muista. Joka tapauksessa IMDB:n rankkauksessa leffa on saanut arvosanaksi 8.1, joten mistään kovin huonosta leffasta tuskin on kysymys.

Scarface puolestaan on rankattu 7.9 pisteen arvoiseksi ja itsekin ko. leffasta pidän. Ja mitä uskottavuuteen tulee, niin IMDB:n trivia-osuus tietää sanoa elokuvasta seuraavaa:

The film was given an X rating 3 times (original, 2nd, and 3rd cuts) by the MPAA until director Brian De Palma pulled in a panel of experts, including real narcotics officers, who stated that the film was an accurate portrayal of real life and should be widely seen

 

Niin mut entäpäs jos juoni onkin pelkästään siinä. Mitään muuta arvokasta elokuva ei tarjoakaan. Ei sellasta jaksa pitkään kattoa.

 

Vanhoilla leffoilla on imdb:ssä mielestäni suhteettoman korkeat pisteet. Olen saanut ilokseni huomata etten pidä elokuvista joita 60-vuotiaat muistelevat kaiholla historian parhaina. Scarfacella on taas kova kulttimaine.

 

Itse arvostelen elokuvia aikakautensa tuotoksina, enkä lähde vertaamaan niitä nykyisiin elokuviin (en tiedä teetkö näin, mutta sellaisen kuvan postauksestasi saan). Kaikki elokuvan osa-alueet, niin tekniikka kuin näytteleminenkin, ovat vuosien saatossa kehittyneet siinä missä kaikki muukin.

Ne '60-vuotiaiden kaiholla muistelemat historian parhaat' elokuvat ovat omalta osaltaan vieneet tuota kehitystä eteenpäin ja edelliset sukupolvet ovat innoittaneet aina seuraavaa elokuvantekijöiden sukupolvea. Sama pätee oikeastaan alaan kuin alaan; Wrightin veljesten kone on nykymittapuun mukaan aika veikeän näköinen vekotin, mutta silti sillä tehtiin ilmailuhistoriaa. Monet vanhat elokuvat ovat nykymittapuun mukaan kömpelöhköjä ja teatraalisesti näyteltyjä, mutta silti oman aikakautensa merkkiteoksia, joiden vaikutusta nykypäivän elokuvaan ei pidä vähätellä.

 

White Chicks, huonoin komedia minkä olen KOSKAAN nähnyt! Jo ensimmäisistä minuuteista lähtien oli selvää että elokuva tulee olemaan kidutusta, mutta katsoin kuitenkin loppuun koska halusin nähdä KUINKA huonoksi elokuva vielä äityy loppua kohden.. toivottavasti elokuvan päähenkilöitä ei tulla näkemään enää missään muussa leffassa.

Ja jotta ei tulisi sellaista kuvaa että suhtaudun rasistisesti "mustaan" huumoriin, niin todettakoon, että tämän leffan rinnalla esim. professori Klumpin seikkailut ovat suorastaan komediataiteen mestariteoksia!

 

Lähinnä tätä Scarfacea tarkoitin ja sillä on ihan oikeutetusti kova kulttimaine. En pysty vain käsittämään miten tämän pystyy arvioimaan yhden tähden roskaksi. Scarface kuuluu juuri niihin leffoihin mistä oikeastaan kaikki pitävät. Al Pacinon roolisuoritus on myös kirkaasti hänen uransa paras. Ihan käsittämättömiä kommentteja juonettomuudesta ja musiikeista. Et ole tainnut päästä ensimmäistä varttia pidemmälle kun juonesta tuollaista väität. Musiikeista nyt en viitsi edes puhua.

 

Tottahan tuo on mutta itse ainakin lennän mielelläni Kanarialle niillä uudenaikaisilla koneilla, vaikka ne ovatkin paljon velkaa Wrightin veljesten koneelle. Minä en ainakaan koe mitään velvollisuutta pitää jostain vanhasta elokuvasta siksi että se on klassikko tai vienyt elokuvataidetta eteenpäin ja innoittanut myöhempiä elokuvantekijöitä. Leffasta joko pitää tai sitten ei.

 

Valitettavasti yhdessä asiassa tapahtunut kehitys on IMHO taannuttanut koko taidemuotoa: Markkinasegmentointi. Suurin potentiaalinen asiakasryhmä johon merkittävä osa koko elokuvateollisuudesta pyrkii pääsemään käsiksi ovat teini-ikäiset ja nuoret aikuiset. (Ja kun kyse on päämarkkina-alueen, siis jenkkilän nuorisosta niin liika älyllisyys ei pääse leffoja vaivaamaan.)

Ehkäpä tämän vuoksi USA:n ulkopuolella tehdyt leffat ovat jotenkin "laadukkaamman" tuntuisia, eurooppalaisen ja lattari-amerikan leffoista löytyy suuremmalla todennäköisyydellä aikuisille tarkoitettuja elokuvia. Joskus kun haluaa nähdä muutakin kuin hitaan kaksitoistavuotiaan hoksottimille mitoitettua tarinankerrontaa.

Tietokone-efektit ovat nykytekniikalla tehtynä onnistuessaan henkeäsalpaavia mutta turhan usein ainoastaan nolostuttavia. (Esim Harlinin Driven...)

Edit: Niin ja piti vielä lisäämäni että tämän vuoksi mielestäni ne vanhat klassikkoleffat ovat paljon puhuttelevampia kuin tämän päivän action-pläjäykset. Kolme-neljäkymmentä vuotta sitten aikuiset kävivät elokuvissa katsomassa aikuisille tehtyjä elokuvia. Elokuvien tunnelma, illuusio, piti luoda älykkäästi perinteisen teatterivaikutteisen elokuvakerronnan välinein ilman nykyaikaisia teknisiä tehosteita. Siksi kai niitä pidetäänkin klassikoina.

(Huokaus) Karismaattisia äijä-elokuvia kaipaan. Clint Eastwood on pehmennyt ja nykyisistä poikasista ei löydy samaa särmää kuin Bogartista, John Waynesta tai Steve McQueenista...

 

En itsekään koe velvollisuudekseni pitää elokuvasta em. seikkojen perusteella. Mutta en myöskään kritisoi elokuvia aikakaudelle tyypillisten keinojen käyttämisestä, kuten vaikkapa 80-luvun musiikin käyttämistä 80-luvulla tehdyssä leffassa, joka vielä sijoittuu 80-luvulle :hitme:

Olen asiasta kanssasi suurin piirtein samaa mieltä, joten ehkä kohdistit viestisi väärälle henkilölle Pointtina oikeastaan oli se että, mitä enemmän tietyn aikakauden elokuvia katsoo (hyviä ja huonoja), niin sitä enemmän osaa arvostaa tuon aikakauden klassikoita ja todella näkee, mikä niistä teki niin erityislaatuisia muihin aikakautensa elokuviin verrattuna. Ilman vertailupohjaa klassikoiden merkitystä tuskin onnistuu ymmärtämään.