Tottakai rap on musiikkia, mitäs muutakaan? Rap käyttää musiikin ulottuvuuksista lähinnä vain rytmiikkaa ja lyriikoita (rap musiikki voi olla esimerkiksi poliittisesti hyvinkin kantaaottavaa). Siksi se voi kuullostaa ei-niin-musiikilta sellaiseen korvaan, joka on tottunut esim. vahvasti melodioihin tai harmoniaan perustuvaan musiikkiin.
Piti oikein pinnistellä mutta löytyihän se sieltä eli Apulanta. Jäätävää paskaa. Haloo Helsinkiä ei tule koskaan kuunneltua kuin vahingossa radiosta mökillä tms mut harmitonta harmautta.
Häiritsevää melua. Ns Suomi-rap ei voi vedota edes tuohon tekosyyhyn. Alunperin, silloin joskus vuonna NWA kun rap tuli alkuperämaassaan yleiseen tietoisuuteen, se oli hyvinkin kantaa ottavaa ja poliittista, monesti jopa ihan asiaa sanoitusten sisällön puolesta, mutta sittemmin on sielläkin menty laadullisesti pelkkää alamäkeä. Ja Suomessahan ei ole koskaan edes ollut sellaisia ongelmia mistä alkuperäiset räppärit halusivat maailmalle kertoa.
Subjektiivinen mielipide asiasta voi olla mitä vain. Itsellenikään rap harvoin maistuu ja kuten mainitsin, niin itselleni rap maistuu lähinnä vain osana hip house musiikkia, mikä on promillen murto-osa kaikesta rap-musiikista. Nykyään mielikuvaa rap-musiikista muokkaa täällä Suomessa tietysti Suomi-rap, josta olemme saaneet "nauttia" n. 20 vuotta, mutta alkuperäinen 80-luvun amerikkalainen rap on paljon "coolimpaa" varmasti moneen korvaan. En kyllä kuuntele itse sitäkään. Ylipäätään ei pitäisi niin innokkaasti haukkua "paskaksi" musiikkia, johon ei itse ole edes kunnolla perehtynyt ja kaikissa musiikin lajeissa on parempia ja huonompia edustajia. Eihän kaikki rock-musiikkikaan ole yhtä hyvää tai huonoa. Rap on musiikillisen ilmaisun muoto. Ei musiikki ole mikään arvonimi. Rap artistit eivät tee biisejään tuottaakseen "häiritsevää melua" maailmaan. He kokevat tekevänsä musiikkia. Se että me emme rap-musiikista niin piittaa on periaatteessa meidän ongelmamme. Joskus kannattaa katsoa peiliin. Muun maailman näkökulmasta Suomi-rap musiikkia ei ole edes olemassa. Ei kai nyt kotimaisten artistien paikalliset "perseilyt" voi nollata kokonaisen Atlantin valtameren toiselta puolella alkunsa saaneen musiikkigenren ansioita?! Jos olisi pakko kuunnella jotain kotimaista rap-musiikkia, niin General Njassa oliisi varmaankin valintani. Eilen satuin tilaamaan Discogs-sivustolta ruotsalaiselta myyjältä maxisingle-CD:n Rob Base & DJ E-Z Rock - Get On The Dance Floor / It Takes Two vuodelta 1988 osana suurempaa tilausta. Tuon edustaa hip housea lähimpänä* olevaa rap-musiikkia ja sijaitsee meikäläisen musiikkimaun rajoilla. * Joku voi luokitella tämän rajatapauksen hip houseksi, mutta itse vedän rajan niin, että tämä jää juuri hip house musiikin ulkopuolelle.
Arvonimellä en viitannut musiikkiin vaan paskaan. Eli suomiräp ei ansaitse tulla kutsutuksi edes siksi.
Olen kuullut Apulannan musiikkia varmaan yhteensä minuutin verran elämässäni ja noiden sekuntien perusteella kyseessä ei ole alkuunkaan minun makuuni olevaa musiikkia. Ylipäätään kotimaiset artistit eivät meikäläiseen iske oikein millään. On olemassa vain yksi kotimainen artisti, josta oikeasti diggailen paljon, mutta en paljasta mikä se on.
No enhän minä ole Suomi-rap musiikkia paskaksi kutsunutkaan. Kutsun sitä Suomi-rap musiikiksi. Kaikki asiat ansaitsevat tulla kutsutuksi omalla nimellään, muutenhan kielellisessä kommunikaatiossa ei olisi mitään järkeä, jos jokainen termi perustuu puhuja/kirjoittajan henkilökohtaisiin preferensseihin. Käytämme yhteisesti määriteltyjä termejä juuri siksi, että kommukaatiossa on torkkua, tosin usein tässäkin on haastetta kun ihmiset väkisin uudelleenmäärittelevät termejä.
Hevi ei ole musiikkia, vaan paskaa. Häiritsevää melua. Inhoan sitä. Esim. Slayer, Sabaton, Lorna Shore ja Five Finger Death Punch.
Itsellä nykyään senverta laaja musiikkimaku, ettei varsinaisia inhokkeja enää löydy. Ei tarvitse kauheasti stressata, naatiskelee vaan Tosin jos kysytään mikä on yliarvostetuin bändi, niin sanoisin Tool
Inhoaminen tosiaan hellittää musiikkimaun laajetessa. Sitä löytää helpommin hyviä aspekteja kaikenlaisesta musiikista, mutta ei se sitä tarkoita, että kaikesta alkaa pitämään ihan pirusti. Kovasti saa töitä paiskia, että löytää kunnolla itselleen toimivaa musiikkia. Melkein kaikesta musiikista kun löytyy aspekteja, joista ei itse niin perusta.
Eipä tule inhottua mitään bändiä, tosin toisia bändejä kuuntelee enemmän kuin toisia. Mieluummin lukisin, mitä bändejä porukka diggailee kuin inhoaa...