DVD:ltä katsottu kun en aikanaan teatteriin päässyt. Vaikutti siltä, että parhaiten olisi toiminut isolta kankaalta tämäkin, kuvaustekniikasta huolimatta. Paha mennä sanomaan ekan kerran jälkeen, mistä oikeastaan oli kyse. Tuntuu kylläkin, että "juoni" voisi avautua jopa helpommin kuin Mulholland drivessä, sen verran paljon avaimia vajaan 3 tunnin aikana annettiin. Ei Dern minuakaan häikäissyt tässä, varsinkin jos vertaa Naomi Wattsiin edellisessä leffassa. Läsnäolo oli Dernillä hieman etäistä todella iholle asti menevästä kuvauksesta huolimatta (tai siitä johtuen). Digikuvaus oli muutenkin todella hienon (ei ehkä perinteisessä filmimaailman merkityksessä) näköistä. Tuntuu että tämä leffa alkaa muistuttaa jo enemmän musiikkia kuin elokuvaa. Johtoaiheita riittää kuin Wagnerin oopperoissa ja ne putkahtavat esille vähän väliä. Samoin lyhyistäkin otoista oli saatu koostettua todella intensiivisiä ja pitkiä kaarroksia ja fraaseja. Kuten hyvä musa, ei tämäkään välttämättä kaipaa selittelyjä tai tulkintoja, mutta ei myöskään kuole niiden mukana. Lopputekstit olivat tosiaan yllätys! Muutoinkin viimeiset 10 min. jättivät puhdistuneen olon, mitä ei todellakaan voi sanoa herran edellisistä leffoista (poislukien tietysti melkein hulvattoman Wild at Heartin). Taitaa Lynchillä olla myös huumorintaju paikallaan.
On ilmeisesti - ylläri ylläri - Suomi-julkaisu myöhästynyt. CDON.com ilmoittaa uudeksi alustavaksi julkaisupäiväksi 9.11. Edit: Ainakaan Anttila ei tiennyt mitään muuta kuin että "Ei" kun kysyin onko Inland Empire tulossa kyseisen kaupan hyllyyn. Muutenkin kovin hiljaista on David Lynch -levyrintamalla.
Keskustelu DVD-julkaisuista kuuluu DVD-leffat -osioon. Ellei tietystä julkaisusta löydy sieltä vielä threadia, niin sellaisen voi aina itse perustaa.
Huh, aivan huikea leffa! Heittämällä Lynchin paras, kai se on paljon se. INLAND EMPIRE toimi heti alusta lähtien. Ja toisin kuin vähän muiden Lynchin leffojen kohdalla on käynyt, tämä kesti loppuun asti. Toki rakenteellisesti elokuva on aika tuttua kauraa eli epäsovinnaista ilman normaalijuonta, mutta nyt mielenkiinto pysyi erittäin taitavasti luoduin kääntein, eikä elokuva ollut sekuntiakaan liian pitkä. Kuvaus oli täydellistä heti ensimmäisistä kuvakulmista, ja muutenkin elokuva on teknisesti joka tavalla upea elämys. Lynch ottaa katsojan tosimaailmaan, joka on elokuvan kaltainen. Pelkästään jo kaiken satumaisuuden saaminen todelliseksi on - sanon sen - nerokasta. Toki tätä efektiä vain vahvistaa katsojan todellisuudentajulla leikittely, useaankin otteeseen. Leffa avasi hyvin myös sen, miksi Lynchin tarinat tapahtuvat elokuvanteon maailmassa. Hienoa myöskin nähdä syvästi näkemyksellinen, sanoisin moraalisen kantaaottava elokuva. Leffan rinnastukset ovat totutusti, sekä karuja että hauskoja, muttei naurattavia. Draamaa, totta, unta, dokumenttia, kauhua, iloa, kaikin tavoin sykähdyttävää eikä ollenkaan turhamaista. Kirjaimellisesti merkityksellinen leffa, monine äärimmäisen vaikuttavine kohtauksineen. Näyttelijöissä luotettiin taas totuttuun kastiin, muutamin hauskoin vierailuin, ja hommahan toimi. Musiikit sopivat ihastuttavasti, loppu on tunnelmaltaan erikoisen fantastinen. Puhuttuja pupujussejahan tässä nähtiin lopulta hyvin vähän, nehän sopivatkin tähän täysin ja kritiikkiä en tältäkään osin ymmärrä. INLAND EMPIRE on Lynchin uran täysosuma, kaikki elementit mestarillisesti kokoava uni joka tyydyttää katsojan vaikkakaan en väitä tätäkään missään nimessä täysin käsittäväni, muttei se ole imo näissä koskaan tarkoituskaan. Tämä kuuluu harvinaisiin elokuviin, jotka vain vievät mukanaan. Kerrassaan häkellyttävän, vastustamattoman kaunis elokuva! *****
Oli kyllä vaikeasti ymmärrettävin elokuva mitä olen ikinä katsonut. 3 tuntia meni silti nopeasti sillä samoin kuin Mulholland Drive, tämäkin on hieno elokuva jota on kiva katsella. Tietysti parempi olisi jos vielä ymmärtäisin. ***/5 Btw, hitto että nauroin sille aasialaisen kertomalle tarinalle blondista jolla on apina lemmikkinä.
En ole nähnyt elokuvan kuin kerran, elokuvateatterissa pari vuotta sitten. Jotenkin tuntuu, että voisi odotella vielä pari vuotta lisää ennen kuin katsoo uudestaan. Ennakkoon häiritsi tieto, että leffa kuvataan dv:lle, sillä aiemmat Lynchin elokuvat ovat kaikki todella kauniisti kuvattu ja melkeinpä maalauksellisia. Karu digivideokuvaus häiritsikin vähän alkuun, mutta tuolle leffalle se on loppujen lopuksi täysin oikea formaatti, sillä dv:n heikkoudet käännetään tehokeinoiksi ja rakeinen kuvaus tukee hyvin kerrontaa. Tosin kun siihen yhdistetään vielä monitulkintainen tarina, niin katselukokemus kasvaa jo vähän liian raskaaksikin. Leffa on kyllä ihan hyvä ja parhaimmillaan hyvin vaikuttavakin, mutta ei voita suosikkejani Lost Higwayta ja Mulholland Driveä millään osa-alueella. Nyt kun Lynch on saanut visioidensa ääripään toteutettua, olisi kiva jos seuraavalla kerralla mies ohjaisi vähän "perinteisemmän" elokuvan.
Katsoin elokuvan toistamiseen, ei tässä tunnu olevan oikein sisältöä/eväitä jotta kolmen tunnin pituus olisi mitenkään perusteltu ja on muutenkin työn ja tuskan takana jotta eri elementit saisi mitenkään järkevästi nivottua yhteen tai edes jossain määrin ymmärrettäväksi paketiksi. Aivan kuin Lynch olisi tietoisesti kokeillut kuinka paljon katsoja voi sietää. Lost Highway ja Mulholland Drive ovat tässä mielessä armollisempia, sen sijaan Inland Empiressa koko David Lynchin "lynchmäisyys" saavuttaa ikään kuin lakipisteensä ja lopputulos on lähinnä liitoksistaan natiseva muodoton möhkäle joka oikein itsetarkoituksellisesti pyrkii eksyttämään katsojan kohtuuttoman ison painolastinsa alle ohjaajan egotrippaillessa ns. pää omassa perseessä. Rönsyilyt ja tajunnanvirta voivat olla toisinaan kivoja, mutta liika on liikaa tässä tapauksessa. Irrelevantteja, luonnosmaisia ja pitkäpiimäisiä kohtauksia, vaikka on mukana toki tehokasta ja mielenkiintoistakin tavaraa. Levotonta äänimaailmaa ja tiheää tunnelmaa kyllä riittää, mutta en itse henkilökohtaisesti nosta tätä lähellekään Lynchin parhaita. Saa mies tosin olla melkoinen velho, jos vielä tulevaisuudessa tekee Inland Empirea hankalamman elokuvan. Jos Lost Highwayn noir-henkisestä mysteerikuvastosta lisättiin kierroksia Mulholland Driven kiehtovaan arvoitukseen, niin tästä seuraava Inland Empire kaasuttaa kyllä jo kaukana ja tuntuu hylänneen kaiken edes etäisesti logiikkaa muistuttavan rakenteen. Jotenkin tuo nuhjuinen ja suoraan iholle tuleva kuvauskin paradoksaalisesti etäännyttää ja tekee katsomisesta vaikeaa, kun taas Mulholland Driven paletti oli koko kauheassa kauneudessaan joka hetki viettelevä ja pelottava. Inland Empirelle 2/5
Katsoinpa tuon Teema-tallennuksen, olihan se kokemus. En nyt osaa muutakaan sanoa. Mutta varmaan monille oudoissa leffoissa on kohtia, jotka menee niin oudoiksi että naurattaa. Itsellekin muistaakseni jossain keskellä leffaa oli yksi, mutta en enää muista. Sen sijaan lopussa nauroin kyllä, Spoiler kun loppubiisin aikana siellä yks tyyppi sahaa puuta, päällä oikein Pohjois-Amerikka -tyyliset vanhan ajan metsurin kuteet. Ei helvetti Kuka tuo ensimmäisellä sivuilla mainittu mystinen Yrjö/Ykä on? Ei tule mieleen. Siis: "Lynch muuten kuvaa leffaa digivermeillä ja liittyy näköjään Yrjön leiriin digikuvauksen ylistäjiin." ja "Toivotaan, että mies käyttää digiä kuten Michael Mann käytti eikä kuten Ykä."
Olihan levoton leffa. Ei tätä ainakaan vähään aikaan haluais uudelleen katsella. Vähän toisin kuin Mulholland Driven kohdalla, jonka katselin heti kaksi kertaa putkeen ja seuraavana iltana vielä kaverin kanssa pari kertaa. Tavallaan kiehtova leffa mutta jo pituutensakin takia liian raskas pala uudelleen purtavaksi. Ja olihan tää saatanan rumakin! Lopun laulu ja tanssikohtaus oli lähes hypnoottinen kokemus kolmen tunnin myllerryksen jälkeen. Jätti hyvän ja positiivisen maun vaikka välillä aika syvällä käytiinkin...